 |
| Latriggin lampaat 28.11.2023 |
Kahdeksas päivä ja aiheena Dinner time eli päivällisaika.
Havaitsin ettei ole kovin jouluinen tämä joulukalenterini, edes ruoka ei ole. Siksi en sitä kuvannutkaan. Osin myös siksi, etten oikein jaksa ruokia kuvailla – mieluummin syön ne. Toki voisi tehdä molemmat, mutten jaksa multitaskata.
Sinänsä ihme, koska olen ihminen joka multitaskaa runsaasti. Jopa hampaiden harjaustuokiolle on oma sivupuhde: nimittäin jalkajumppa aamulla, illalla yleensä luen samalla kun harjustan.
Naamataulun hoitorutiinit ovat itsessään tylsiä, mutta nekin hoituvat kuin huomaamatta kun venyttelee ja voimistelee joka välissä aineiden kuivumista odotellessa. Atooppisen ihon takia olen joutunut ihoani hoitamaan jo melko nuoresta lähtien, joten se (ihon hoitamisen pakollisuus) tulee selkärangasta sen kummemmin miettimättä. Olen nähtävästi kirjoittanut atooppisesta ihosta (ja talvi-inhosta) aiemminkin blogissani.
Päivällisaikaa sivuten kerron suhteestani energiaan.
 |
| Derwentwater 2.12.2023 |
Energia on uusiutuvaa, sitä voi hankkia lisää syömällä. Vähän kuin tankkaisi auton. En tekemisissäni säästele energiaa, vaan päinvastoin teen mielelläni kaiken kuluttaen mahdollisimman paljon energiaa. Fillaria poljen niin raskaalla kuin jaksan, en patikoilla säästele voimia vaan pompsahtelen ja hyppelen leikkimielisesti kivien päällä, purojen yli, juoksen jonkin verran jne.
Minulle kaikenlainen pomppiminen ja tutkailu on luontaista ja nautin siitä. En näe syytä säästellä energiaa, koska sitä saa lisää. En tiedä voiko tästä ajatuksesta saada kiinni, mutta sen takia siedän typerimmätkin puhteet esim. lehtien lakaisun ja siivoamisen pois meidän “tuulitunnelista” plus typerät pihahommat. Jos homma ei nappaa, ajattelen että menen kuluttamaan energiaa ja yleensä homma sujuu sitten ilman tuskaisia parahduksia.
Tämä energian massiivinen kuluttaminen on tietysti juonne ammoisilta ajoilta (jolloin olin sairas). Monet sen aikaiset ajatusmallit istuvat minussa edelleen tiukassa enkä oikeastaan näe syytä päästä niistä eroon. Esimerkiksi energian ylenpalttisesta kuluttamisesta ei ole mitään haittaa, jos on energiaa (eli ruokaa) tarjolla.
Lukeminen taitaa olla ainoa puhde, jolloin muutun kiveksi. Keskityn lukemaani ja annan kropan myös valahtaa rennoksi.
Energistä viikonloppua toivoo hieman reppanan oloinen poro!
 |
| Keswickin poro 2.12.2023 |
Voi tuota poroa, jotenkin niin alistuneen näköinen.
VastaaPoistaMinulla taitaa olla päinvastainen suhde energiaan kuin sinulla. Ihan tyhjiin energiavarastot eivät saa mennä, sillä verensokeri laskee liikaa ja tulen niin pahantuuliseksi. Varmuden vuoksi täytyy tankata itseään säännöllisesti ja ennakoida jos mahdollista monen tunnin tauko ruokailussa.
Sinulla on samantyyppinen suhde kuin miehelläni. Hän osaa ennakoida ja ottaa huomioon, mikä itse asiassa on järkevää. Itsekin luin vastikään jutun, jossa kerrottiin, että jos haluaa kuntoa kohottaa niin syötävä on tai muuten ei riitä energia kunnon kohottamiseen (se menee vain jaksamiseen). Minulla siis aamusyömiset erityisen vaikeita ja monesti tyhjällä vatsalla lähden seikkailemaan aika rankkojakin polkuja. Eväät on toki mukana, mutta ihan eri tavalla jaksaa ja on voimia, kun oikeasti syö ennen kuin hilluu eikä vasta sitten kun alkaa olla loppu.
PoistaMiehestäkin tulee äkäinen, jos ei saa sapuskaa sopivin ajoin. Minä en taas huomaa mitään ennen kuin yhtäkkiä kaikki energiat on loppu tai alkaa oksettaa.
Minulla on kai edelleen vähän kompleksinen suhde energiaan (ruokaan). Yritän just pudottaa ylipainoani ja mahdollisimman järkevästi ilman ylilyöntejä. Ei ole ihan helppoa. Lääkitys vaikuttaa painoon ja toisaalta kun ikää on kohta 30 niin ei se painokaan lähde yhtä liukkaasti kuin alle 25-vuotiaana... :D
VastaaPoistaEn ole itsekään kuivilla syömishäiriöistä enkä varmaan koskaan täysin niistä vapaudukaan. Eivät onneksi enää hallitse elämää, kuten joskus muinoin. Minulla ei ole ylipainoa eikä sitä tule, koska liikun niin paljon. Luulen, että perimä vaikuttaa myös moniin asioihin: omat vanhempani ovat hoikkia, ertyisesti äitini. Haluaisin olla yhtä hoikka ja hento kuin hän. :D
PoistaSuhteeni ruokaan on muuttunut siten, että en enää ajattele, että ruuan täytyy olla hyvää ja että siihen pitää satsata paljon. Usein ajattelen, että se on välttämätön energian lähde, ja ruokaa pitää syödä, että saa virtaa. Maulla ei ole lopulta niin väliä, vaikka joskus on kiva sitten syödä jotain todella hyvää.
VastaaPoistaRuuan kuvaajana olen niin onneton, etten nykyään viitsi edes yrittää. On mysteeri, miten jotkut saavat kuvattua annoksiaan niin upeasti.
Minun suhteeni ruokaan on, että se on bensaa ja itse olen energiakeskus, joka sitä bensaa tarvitsee. Bensan pitää kyllä olla laadukasta, koska toisin kuin sinä minä en suostu suuhuni mitään mielestäni pahanmakuista laittamaan :D Poikkeuksena patikkareissut, jolloin yövytään jossain innissä keskellä ei-mitään eikä ole juuri vaihtoehtoja.
PoistaRuuan kuvaaminen on samantyyppistä kuin asetelmien kuvaaminen. Riippuu tietysti mitä kaikkea kuvaan haluaa, mitä painotuksia, tunnelmaa jne. Itse en pidä ruokaa kovin kiinnostava kuvausaiheena, koska muiden kuin räpsyjen ottaminen vie liikaa aikaa.