Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ling Ling Huang. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ling Ling Huang. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. marraskuuta 2026

tekotaidetta ja tekoihmisiä?

Erään suomalaisen puolueen puheenjohtaja ilmoitti joskus kulttuurin olevan luksuspalvelu. Luinpa juuri romaanin, jossa moinen tokaisu pitää paikkansa. Ling Ling Huangin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa dystopiassa Immaculate Conception taide on tarkoitettu ns. paremmalle väelle.

 

Ling Ling Huang: Immaculate Conception
Canelo, 2025
s. 273
 

Köyhälistö tai muu alempiarvoinen aines ei taidetta tarvitse ja itse asiassa on parempi, etteivät nämä ”ihmisryhmät” muutenkaan kohtaa toisiaan. On parempi, etteivät alempiarvoiset näe eliittiä, sillä se voisi herättää kateutta ja harmistusta. Yhtä lailla eristäminen suojaa eliittiä, sillä olisihan se aivan kaameaa nähdä rupusakin ahdinko. Siksipä asuinalueille on rakennettu “buffereita” erottamaan eliitti taviksista.

Ydinalueen ulkopuolelta kotoisin olevalla Enkalla käy tuuri, kun hän pääsee eliitin alueella sijaitsevaan taidekouluun, josta hän on haaveillut lapsesta lähtien. Että pääsisi opiskelemaan taidealaa ja saisi itse tehdä taidetta. Koulussa hän tutustuu kiehtovaan Mathildeen ja heidän välilleen syntyy syvä ystävyys. Mystinen ja taiteellisesti lahjakas Mathilde herättää Enkassa monenlaisia tunteita.

Minulle herää kaikenlaisia kysymyksiä, kuten oletettavasti on tarkoituskin. Esimerkiksi mikä on taidetta? Romaanissa sivutaan (eri nimellä tosin) tekoälyn luomaa taidetta, joka mullistaa taideopiskelunkin eikä niin hyvällä tavalla. Miten tehdä omaperäistä taidetta, kun joku voi ohjelmaa käyttäen tehdä saman vain nappia painamalla. Monen opiskelijan näyttelysuunnitelmat menevät puihin, kun selviää että kaikki ideat on jo toteutettu.

Tarinan edetessä kierrokset lisääntyvät. Taide saa yhä absurdimpia muotoja. Taide ja taiteilija sulautuvat yhteen, kun taiteilija on osa taidetta enkä nyt tarkoita perinteistä performanssitaidetta, vaan jotain huomattavasti överimpää – tieteen ja taiteen sekoitusta, joka saa kyseenalaistamaan taiteen eettisyyden. Jos ei romaanissa, niin lukijassa.

Nimittäin, taide tässä romaanissa lipsuu monien (oikeassa elämässä vielä olevien) sopivuuskäsitysten ulkopuolelle saaden yhä irvokkaampia muotoja. Joskus yleisökin voi osallistua taiteeseen. Ei riitä, että taidetta katsoaan: sen voi vaikka syödä ja siinä piehtaroida. Taiteen kuuluu herättää niin voimakkaita tunteita, ettei niitä edes tunnista. Mikään laimeampi ei kelpaa, kun etsitään suuria elämyksiä.

Immaculate Conception herättää kosolti kysymyksiä, mutta vastaukset jäävät lukijan pohdittavaksi. Ja hyvä niin, sillä moniin kysymyksiin ei taida varsinaisia vastauksia ollakaan, koska monet tilanteet ovat toistaiseksi hypoteettisia oikeassa elämässä. Mutta tieteen alati kehittyessä – tiede ei muuten itsekseen kehity, vaan ihminen sitä kehittää ja luo, for now – sopii miettiä kuinka kauan ja millainen on suunta, johon ihmiskunta kulkee ja onko mahdollista (tai edes haluja) muuttaa suuntaa.

Kiehtova romaani, joka ei ihan heti mielestä haihdu. Taiteen lisäksi merkittäviä teemoja ovat trauma, ystävyys, kateus ja ihmisyys. Tässä siis varmasti yksi tämän vuoden mieleenpainuvimmista kirjoista (listauksen teen melkein perinteiseen tapaan joskus vuodenvaihteen tienoilla). 


Kirjailijan sivut.