Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupunki. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Aamuisia kuvia ja ajatuksia
Pidän varhaisaamuista, kun linnut ovat jo heränneet mutta moni muu vielä ei. Tosin suurkaupunki ei koskaan nuku: linja-autoja kulkee 24/h, kadunlakaisijat aloittavat työnsä kukonlaulun aikaan, markettien jakeluautot aloittavat kierroksensa jne. Kaupunkia aletaan herätellä, sillä eihän se herää jos ei sinne kukaan mene.
Tiesin, että tänään Thames haluaa ulos uomastaan heti aamulla. Pakkasin kamerani ja lähdin katselemaan tuota luonnon esitystä. Bonuksena sain ihastella kaunista aamupunaa.
Aamua ihastellessani päätin, etten julkaise Samuel Bjorkin kirjasta I'm Travelling Alone (Minä matkustan yksin) kirjoittamaani mielipidettä. Kirjoitus on ollut valmiina jo pidemmän aikaa, mutta siitä tuli niin hapokas, etten viitsi sitä edes julkaista. Nyt on helpottunut olo, ja voin keskittyä pohtimaan muita lukemiani kirjoja.
Linnut eivät olleet vielä tulleet uimaan, mutta roskat olivat karanneet kasseistaan. Onneksi on ne kadunlakaisijat: tämä kaupunki nimittäin hukkuisi paskaan, ellei olisi - taitaapa tosin hukkua muutenkin.
Loppukevennykseksi, vaikka eivät nämä mitkään kybän uutiset olekaan, haluan esitellä Miss Magnolian. Magnolia toivottelee mukavaa alkanutta viikkoa!
Labels:
Kaupunki,
Lontoo,
Thamesin rannat,
yleinen jutustelu
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Paluu arkeen
Nyt on reissut reissattu ennen seuraavaa reissua. Juu, sellainen on taas tulossa - useampikin. Mutta niistä toiste. Eletään nyt tässä hetkessä, vaikka mieli halajaa taas minne sattuu.
Luin peräti noin kolme sivua romaania (Peter Jamesin You Are Dead) reisen aikana. Tiesinkin etukäteen, etten juuri lue matkalla. Silloin keskityn ihan muuhun ja tutustun (lukemallakin tietysti) paikkoihin, joissa olen - annan itseni niille kokonaan.
York oli eräs kaupunkikohteemme (nämä kaikki kuvat ovat sieltä). Olen käynyt siellä aiemminkin, mutta jokin jäi kaivelemaan tuolloin ja halusin palata. Nyt on palattu ja nähty, Yorkin historiallinen muurikin kävelty kokonaan - vihdoinkin. Mieleni sai rauhan: en koe tarvetta enää palata, vaan talletan kaupungin muistojeni leikekirjaan.
Kävimme myös rautatiemuseossa. Ihastuin.
Saatan laitella jotain matkakuvia myöhemmin, jos jaksan (en tiedä vielä haluanko oikeastaan jakaa niitä hetkiä edes kuvina, vaan pitää itselläni). Mutta seuraavaksi postaan kesäkuun kirjaostokset, ettei hienosti alkanut kuukausittainen raportointini mene ihan pilalle.
Hieman haikea olo on nyt.
"I'm sailing away set an open course for the virgin sea
I've got to be free, free to face the life that's ahead of me
On board I'm the captain so climb aboard
We'll search for tomorrow on every shore
And I'll try oh Lord I'll try to carry on."
Styx - Come Sail away
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Synttärit Hot Springsissä
Olin kuukauden reissussa viime syksynä. Piti reisesta palattua vääntää matkajuttuja, mutta eipä ole näkynyt. Paitsi Detroitin rytökasat esittelin täällä. Nyt kun on hieman aikaa kulunut, niin on mukava palata hetkeksi takaisin Jenkkeihin.
Mieleen on tietenkin jäänyt erityisesti 17. syyskuuta, koska täytin silloin vuosia. En yleensä juhlista synttäreitäni, mutta tuolloin tein poikkeuksen. Otimme (mieheni ja minä siis) jopa poikkeuksellisesti hieman hienomman hotellin. Yleisesti ottaen majoituimme huokeissa tienvarsihotelleissa.
Embassy Suites, majoitusta tyylillä. Hotellissa sai ilmaisia (eli piti vain tipata) drinkkejä ja pientä naposteltavaa iltaisin kuuden ja seitsemän välillä.Yleensä ehdimme niistä nauttia temmellettyämme päivät ties missä. Oli sitten mukava nauttia lasillinen (tai pari) viiniä ja valmistautua iltapalan metsästykseen.
Iltapalaa sai tosiaankin metsästää, koska vegevaihtoehdot - jos niitä nyt edes oli - olivat suoraan sanottuna arsesta. Mutta se ei tullut yllärinä, sillä joissakin kaupungeissa vegesapuskan saaminen on melko hankalaa. Se ruuasta. Siitä voisi kyllä lätistä novellin verran, mutta jätetään nyt väliin.
Ikäännyin Arkansasin osavaltiossa, kaupungissa nimellä Hot Springs, missä vietimme muistaakseni kolme yötä. Kaupungissa on oikeastikin niitä kuumia lähteitä eli nimi ei ole ihan tuulesta temmattu. Alla olevan kuvan vesi tulee suoraan vuorilta kuumasta lähteestä ja toki testasin - kuumaa on!
Kaupungissa on myös siellä täällä hanoja, joista saa hakea puhdasta (kuumaa) lähdevettä. Paikalliset hakivat kanistereidensa kanssa vodaa: se kun on ihan juomakelpoista.
Kuumien lähteiden takia kaupunki on tunnettu lukuisista kylpylöistään. Yksi kylpylä on muutettu vieraille avoimeksi visitor centeriksi. Ei maksa mittään eli ilmaiseksi saa mennä tutustumaan historiallisen kylpylän toimintaan.
Yllä oleva kuva on huurussa koska kameran linssi meni huuruun ilmankosteuden takia. Ilmoja siis piteli ja hyvin olisi tarennut ilman t-paitaakin, mistä saa aina plussaa. Mutta mennäänpä sisälle. Kas siinä kylpyhalli: ammeet kiertävät huoneen seinämää ja ovat sermien takana piilossa. Pitäähän yksityisyyttä olla.
Siellä se rahvas kylpi. Voi juma mitä juhlaa aikana, jolloin ei kovin usein päässyt välttis peseytymään. Ainakaan köyhä väki.
Tässäpä sitten kunnon amme hoitopöytineen. Ei ihan tajunnut, millaisia hoiteluita siinä annettiin, mutta näyttää tosi hauskalta. Minulle yksi, kiitos!
Ja täytyyhän kunnostakin pitää huolta! Arvatkaa mikä houkutus oli pelmahtaa huoneeseen ja tehdä lähempää tuttavuutta noiden vehkeiden kanssa. Hieman tuli ala-asteen jumppasali mieleeni ja sisäinen sirkuspelleni heräsi.
Mikä on paras tapa viettää synttäriä? Jos minulta kysytään, niin kiivetä vuorelle! Ja niin tehtiin.
Kävimme myös Duck Tourilla eli ajoimme kuvan autolla järveen.
Kävelimme (tuli kiva lenkki samalla) Alligator Farmille ja sain pidellä pientä krokotiilia käsissäni (kuvan kädet eivät ole minun: olisi ollut melko haastavaa ottaa kuva itsestä samaan aikaan, kun pitää krokoa). Minut yllätti Krokon pehmeys: se oli kuin silkkinen tyyny, ihana!
Farmilla on myös petting zoo ja lipun ostaessaan sai pari leipäpalaa, jotka saattoi syöttää vaikka kileille. Ei ole varmaan vaikea arvata, kuka siellä kiliaitauksessa oli heti ensimmäisenä määkimässä.
Minulle matkustaminen ei siis ole pelkkää turistirysää (niitäkin toki) ja kaupungilla hengailua. Tykkään ulkoilla ja harrastaa ihan kunnon liikuntaa. Vaellusretkiä tulikin tehtyä useita kyseisen reissun aikana. Joskus heitimme lenkin kesken ajon ja jatkoimme sitten tyytyväisinä matkaa.
Osavaltioit, joissa kävimme ja vietimme aikaa: Texas, Tennessee, Arkansas, Ohio, Michigan, Indiana ja Illinois. Kiinnostaako joku näistä erityisesti?
Mieleen on tietenkin jäänyt erityisesti 17. syyskuuta, koska täytin silloin vuosia. En yleensä juhlista synttäreitäni, mutta tuolloin tein poikkeuksen. Otimme (mieheni ja minä siis) jopa poikkeuksellisesti hieman hienomman hotellin. Yleisesti ottaen majoituimme huokeissa tienvarsihotelleissa.
Embassy Suites, majoitusta tyylillä. Hotellissa sai ilmaisia (eli piti vain tipata) drinkkejä ja pientä naposteltavaa iltaisin kuuden ja seitsemän välillä.Yleensä ehdimme niistä nauttia temmellettyämme päivät ties missä. Oli sitten mukava nauttia lasillinen (tai pari) viiniä ja valmistautua iltapalan metsästykseen.
Iltapalaa sai tosiaankin metsästää, koska vegevaihtoehdot - jos niitä nyt edes oli - olivat suoraan sanottuna arsesta. Mutta se ei tullut yllärinä, sillä joissakin kaupungeissa vegesapuskan saaminen on melko hankalaa. Se ruuasta. Siitä voisi kyllä lätistä novellin verran, mutta jätetään nyt väliin.
![]() |
| Hot Springs, Arkansas - Bathhouse row |
Kaupungissa on myös siellä täällä hanoja, joista saa hakea puhdasta (kuumaa) lähdevettä. Paikalliset hakivat kanistereidensa kanssa vodaa: se kun on ihan juomakelpoista.
Kuumien lähteiden takia kaupunki on tunnettu lukuisista kylpylöistään. Yksi kylpylä on muutettu vieraille avoimeksi visitor centeriksi. Ei maksa mittään eli ilmaiseksi saa mennä tutustumaan historiallisen kylpylän toimintaan.
Yllä oleva kuva on huurussa koska kameran linssi meni huuruun ilmankosteuden takia. Ilmoja siis piteli ja hyvin olisi tarennut ilman t-paitaakin, mistä saa aina plussaa. Mutta mennäänpä sisälle. Kas siinä kylpyhalli: ammeet kiertävät huoneen seinämää ja ovat sermien takana piilossa. Pitäähän yksityisyyttä olla.
Siellä se rahvas kylpi. Voi juma mitä juhlaa aikana, jolloin ei kovin usein päässyt välttis peseytymään. Ainakaan köyhä väki.
Tässäpä sitten kunnon amme hoitopöytineen. Ei ihan tajunnut, millaisia hoiteluita siinä annettiin, mutta näyttää tosi hauskalta. Minulle yksi, kiitos!
Ja täytyyhän kunnostakin pitää huolta! Arvatkaa mikä houkutus oli pelmahtaa huoneeseen ja tehdä lähempää tuttavuutta noiden vehkeiden kanssa. Hieman tuli ala-asteen jumppasali mieleeni ja sisäinen sirkuspelleni heräsi.
Mikä on paras tapa viettää synttäriä? Jos minulta kysytään, niin kiivetä vuorelle! Ja niin tehtiin.
Kävimme myös Duck Tourilla eli ajoimme kuvan autolla järveen.
Kävelimme (tuli kiva lenkki samalla) Alligator Farmille ja sain pidellä pientä krokotiilia käsissäni (kuvan kädet eivät ole minun: olisi ollut melko haastavaa ottaa kuva itsestä samaan aikaan, kun pitää krokoa). Minut yllätti Krokon pehmeys: se oli kuin silkkinen tyyny, ihana!
Farmilla on myös petting zoo ja lipun ostaessaan sai pari leipäpalaa, jotka saattoi syöttää vaikka kileille. Ei ole varmaan vaikea arvata, kuka siellä kiliaitauksessa oli heti ensimmäisenä määkimässä.
Minulle matkustaminen ei siis ole pelkkää turistirysää (niitäkin toki) ja kaupungilla hengailua. Tykkään ulkoilla ja harrastaa ihan kunnon liikuntaa. Vaellusretkiä tulikin tehtyä useita kyseisen reissun aikana. Joskus heitimme lenkin kesken ajon ja jatkoimme sitten tyytyväisinä matkaa.
Osavaltioit, joissa kävimme ja vietimme aikaa: Texas, Tennessee, Arkansas, Ohio, Michigan, Indiana ja Illinois. Kiinnostaako joku näistä erityisesti?
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Aberystwyth, Wales
Reissu jatkuu vihdoin. Ihan hävettää, miten hitaalla tempolla saan pukattua näitä retkiä ulos, mutta mikäs tässä - valmiissa maailmassa. Road trip tehtiin siis toukokuussa, joten kuvat on otettu silloin.
Merthyr Tydfilistä on siis siirrytty Aberystwythiin, edelleen ollaan Walesissa. Aberystwyth on söpö pikku rannikkokaupunki.
Ilman draamaa ei täältäkään selvitty: minulta nimittäin hajosi piilari silmään ja sen pois tonkiminen oli melko työläs operaatio. Toisen puolikkaan sain itse ulos, toisen joutui mies kaivamaan.
Miehelle kokemus taisi olla kamalampi, koska hän ei ole tottunut silmämunia sorkkimaan. Hankalaksi homman teki se, etten saanut kunnolla pidettyä silmää auki, koska palaset hankasivat sarveiskalvoa.
Mutta juu, lopulta päästiin matkaan. Lenkki suunniteltiin tuttuun tapaan osittain aiemmin mainitsemani kirjan avulla, osittain soveltaen. Reitit kannattaa suunnittella etukäteen, koska ns. jokamiehenoikeudet ovat täällä hieman erilaiset kuin Suomessa.
Kato vuori, sinne pitää mennä!
Ja niin mentiin. Ihan kävellen kiivettiin, vaikka olisi sinne päässyt tuollaisella köysiratasjunallakin. Vaan mitäpä sellaisia käyttämään, kun on jalatkin.
Kierrettiin melko antelias lenkki, aina kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvälle muistomerkille "sisämaan" kautta.
Vuoritiellä hengailua.
Sukellus sisälle metsään. Kuvassa näkyvät valkoiset kukkaset tuoksuivat joltain marinoidun lihan sekoitukselta. En kauheasti innostunut kyseisestä aromista.
Metsästä ulos suoraan lammasaitaukseen.
Ja vihdoin kaupungin toisella puolella kukkulalla.
Siinäpä se komea muistomerkki. Pelkkä kivitorni kukkulalla. Vaan tulipahan nähtyä sekin.
Sitten ei muuta kuin vyöryminen takaisin alas.
Seuraavana aamuna heitettiin aamulenkki Devil's Bridgessä. Siitä enempi seuraavassa retkipostauksessa.
Merthyr Tydfilistä on siis siirrytty Aberystwythiin, edelleen ollaan Walesissa. Aberystwyth on söpö pikku rannikkokaupunki.
Ilman draamaa ei täältäkään selvitty: minulta nimittäin hajosi piilari silmään ja sen pois tonkiminen oli melko työläs operaatio. Toisen puolikkaan sain itse ulos, toisen joutui mies kaivamaan.
Miehelle kokemus taisi olla kamalampi, koska hän ei ole tottunut silmämunia sorkkimaan. Hankalaksi homman teki se, etten saanut kunnolla pidettyä silmää auki, koska palaset hankasivat sarveiskalvoa.
Mutta juu, lopulta päästiin matkaan. Lenkki suunniteltiin tuttuun tapaan osittain aiemmin mainitsemani kirjan avulla, osittain soveltaen. Reitit kannattaa suunnittella etukäteen, koska ns. jokamiehenoikeudet ovat täällä hieman erilaiset kuin Suomessa.
Kato vuori, sinne pitää mennä!
Ja niin mentiin. Ihan kävellen kiivettiin, vaikka olisi sinne päässyt tuollaisella köysiratasjunallakin. Vaan mitäpä sellaisia käyttämään, kun on jalatkin.
Kierrettiin melko antelias lenkki, aina kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvälle muistomerkille "sisämaan" kautta.
Vuoritiellä hengailua.
Sukellus sisälle metsään. Kuvassa näkyvät valkoiset kukkaset tuoksuivat joltain marinoidun lihan sekoitukselta. En kauheasti innostunut kyseisestä aromista.
Metsästä ulos suoraan lammasaitaukseen.
Ja vihdoin kaupungin toisella puolella kukkulalla.
Siinäpä se komea muistomerkki. Pelkkä kivitorni kukkulalla. Vaan tulipahan nähtyä sekin.
Sitten ei muuta kuin vyöryminen takaisin alas.
Seuraavana aamuna heitettiin aamulenkki Devil's Bridgessä. Siitä enempi seuraavassa retkipostauksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























