Projekti: Elämänmuutos

Aloitin syyskussa elämänmuutoksen Paul McKennan kanssa. Olin oikein innoissani ja myös harvinaisen tosissani tuon projektin suhteen.

Tarkoitus oli edetä kuitenkin omaan tahtiin eli jo alussa tiesin, etten luultavasti jaksa joka päivä tuota kirjaa lukea. Kuvittelin kuitenkin, että vuoden loppuun mennessä saan kirjan luettua ja elämän muutettua. No, se vuosi meni jo.

Olen kyllä yrittänyt tarttua kirjaan ja lukenutkin jo sen kolmatta päivää, mutten päässyt paria ekaa sivua pidemmälle. Joskus täytyy vain osata päästää irti. Eli heipat vaan, Paul, en jaksa enää. En kuitenkaan aio vetää ranteitani auki.

Syitä lopettamiseen on useita. Eräs niistä on se, että lukemani perusteella kirjassa ei ole mitään uutta. Ei mitään sellaista, mitä en tietäisi ennestään. Paul siteeraa ja nojaa paljon muiden teksteihin ja ajatuksiin. Paulin omakohtaiset esimerkit ovat elämästä, joka tuntuu minulle varsin etäiseltä. Toisin sanoen en koe kuuluvani kohderyhmään.

Masokisteily siis loppuu tähän. Jos nyt jostain syystä kuitenkin luen kirjan joskus loppuun, lupaan kirjoittaa siitä arvion. Ei tosin kannata pidättää hengitystä sitä odotellessa.

~~~

Tarkoitukseni on tehdä postaus muistakin viime vuonna kesken jääneistä kirjoista. Ne koostan yhteen ja samaan postaukseen.

2. päivä - Käyttöopas aivoille

2. päivä: Käyttäopas aivoille 

Elämänmuutoksen toisena päivänä keskitytään harjoittelemaan mielikuvien luomista ja tunteiden säätelyä (s. 50-84).

Luvun alustus:"A user's Manual for Your Brain - Master your emotions and release your full potential." 

Minulta kesti kaksi päivää lukea toiselle päivälle varatut sivut. En ole myöskään kuunnellut cd-levyä ensimmäisen päivän "treenien" jälkeen.

Tässä vaiheessa ilmoitan, etten aio sitä (CD:tä) enää kuunnellakaan, en ikinä. Tosin varaan itselleni oikeuden muuttaa mieltäni, mutta luulen että tässä tapauksessa niin ei käy.

Pitkästyin hieman toisen päivän oppeja lukiessani. Peruskaava on se, että kuvitellaan ikävät tilanteet ja ihmiset värittömiksi, hiljaisiksi ja etäisiksi, kun taas positiiviset ja mukavat asiat värikkäiksi, liikkuviksi ja äänekkäiksi.

Näiden mielikuvien avulla on tarkoitus voimistaa hyviä kokemuksia ja vastaavasti haalistaa pelkoja jne. Ei mitään uutta siis.

Olen tällaisesta menetelmästä ennenkin lukenut ja myös käyttänyt mielikuvien voimaa kestääkseni jännityksen eli saadakseni sen haltuun (en pidä esiintymisestä ja taannoin opiskellessani videotentti ja sitä seurannut kritiikki pelotti: silloin tein mielikuvaharjoituksia suoriutuakseni pyörtymättä kyseisestä tilanteesta).

Tässä luvussa käsitellään myös itsekritiikkiä tai lähinnä sisäistä vuoropuhelua. Eli sillä on suuri merkitys, miten puhuttelet itseäsi. Jos esim. teet virheen, haukutko itsesi maanrakoon vai yritätkö sättimisen sijaan olla kannustava itseäsi kohtaan.

Minä en aina puhu kauniisti itselleni, mutta olen oppinut olemaan kiltimpi ja vähemmän kriittisempi. En ole mikään täydellisyys, joka ei koskaan tee virheitä.

Omalla kohdallani itselleni rumasti puhuminen liittyi huonoon itsetuntoon ja epävarmuuteen. Näitä dialogeja itsensä kanssa käsiteltiin jo terapiassa ja varmaan lukion psykan tunneillakin (en ole varma, mutta ylläri pylläri ei mitään uutta tässäkään).

Mietin kenelle tämä kirja on tarkoitettu. McKennan esimerkeissä kaikki henkilöt ovat menestyneitä, rikkaita tai muuten vain julkkiksia.

Löytyy olympiaurheilijaa (joka ei ensin meinannut pärjätä, mutta alkoikin sitten voittaa kilpailuja), lentopelkoista rock-tähteä (joka tosin parani lentopelostaan ja alkoi rakastaa lentämistä!), rikasta julkkista, joka kokee elämänsä tyhjäksi eikä edes raha tee onnelliseksi (kunnes yhtäkkiä...) ja plaa plaa.

Missä ovat ns. tavalliset ihmiset, jotka painivat ihan erilaisten ongelmien kanssa? Missä ovat velkavangit, työttömät, matalapalkkaiset penninvenyttäjät, ei-julkkikset jne. Ei ole näkynyt heitä tähän mennessä McKennan kirjassa. Helppohan se on mielikuvitella, kun on pari milliä tilillä ja palkattu siivooja.

Fiilikset elämänmuutoksen toisena päivänä: Kuinka tyhmänä McKenna noin yleisesti ottaen pitää ihmisiä? En siis ole ärsyyntynyt tästä kirjasta, vaan vilpittömästi alan ihmetellä, mikä tästä kirjasta tekee niin suositun, sillä tähän mennessä se ei ole tarjoillut yhtään uniikkia oivallusta.

1. päivä: Kuka sinä todella olet?

1. päivä: Kuka sinä todella olet? (sivut 25-47)

Elämänmuutoksen ensimmäinen päivä alkaa kysymyksellä Who are you, really?

Luvun alustus:

"Discover your true potential and become the person you really want to be." (s.25)

Alustuksen jälkeen seuraa tarina/mielikuvitusleikki pienestä ihmisestä ja jättiläisestä. Tarina on lyhyt ja sen luettua selviää (tai minä tulkitsen sen niin), että pieni ihminen tarkoittaa lasta, jättiläiset aikuisia.

Tarinan lopussa sinusta kasvaa jättiläinen. Tarina on symbolinen ja kuvaa sitä koodistoa, joka meihin iskostetaan jo lapsesta lähtien.

Sen jälkeen McKenna kertoo Korean sisällissodan aikana tapahtuneesta kiinankorealaisten aivopesusta kommunisteiksi. Kyseessä on hienovarainen aivopesu (ei kiduttaminen), joka perustuu mielikuviin itsestä. Jutun pointti on se, että jos tarpeeksi kauan uskomme olevamme jotain, myös ympäristö alkaa tukea tätä näkemystä.

Voin jo nyt sanoa, että tämän kirjat opit perustuvatkin pitkälti mielikuviin, tietyllä tavalla itsensä manipuloimiseen ajattelemaan toisin. Ei siis mitään uutta auringon alla toistaiseksi.

Luvun tarkoitus on kasvattaa tietoutta itsestä ja sitä vasten tulee pohtia kolme asiaa:


1. Millainen teeskentelet olevasi ts. miten haluaisit että muut näkevät ja ajattelevat sinusta.

2. Millainen on negatiivinen minäkuvasi ts. miten pelkäät ihmisten näkevän ja ajattelevan sinusta.

3. Millainen on aito minäsi ts. millainen olet (kuvitelmissasi), jos et mieti, mitä muut mahdollisesti sinusta ajattelevat, olettavat jne. tai jos sinun ei tarvitsisi pelätä.

Näihin kohtiin liittyi kysymyksiä, joita en tähän kopioi. En niinikään ryhdy erittelemään omia löydöksiä itsestäni, joissa ei sinänsä ollut mitään uutta.

Plussaa voin ehkä antaa siitä, että kirjan avulla on helpompi analysoida itseään järjestelmällisesti. Ja minuahan tässä motivoi myös se, että kirjoitan kustakin päivästä mietteeni.

Tunnustan tässä vaiheessa suoraan, etten tiedä jaksaisinko kahlata tätä kirjaa ajatuksella läpi, jos en kirjoittaisi siitä blogiini. Nyt on ikään kuin pakko miettiä, koska enhän muuten voi kirjoittaa tästä mitään.

Alla eräs sitaatti kirjasta:

"The key programmes of human behaviour are habit and imagination, and they are far more powerful than logic and willpower will ever be."

Sitaatti avataan kirjassa hienosti, mutta en käy sitä toistamaan. Sen sijaan olen jo aikoja sitten oppinut, että kaikkea ei voi järkeistää. Varsinkaan tunteitaan ei voi järkeistää.

Järjen ja tunteiden ristiriitaa olen käsitellyt useita vuosia terapiassa, joten minun on helppo yhtyä tuohon ajatukseen. Se vahvistaa myös sitä käsitystäni, että tässä(kin) kirjassa on kyse mielikuvien avulla vaikuttamisesta itseen.

Kuuntelin cd:n vain kerran. En jaksa samaa lätinää kuunnella kahta kertaa päivässä. Nämä postaukset muuten tulevat päivän viiveellä eli tämä ensimmäinen päivä oli jo eilen. Varaan itselleni vuorokauden aikaa kirjoittaa mietteitäni, joten siksi näin.

Elämänmuutos seitsemässä päivässä: Cd-levy

Ennen kuin siirryn käsittelemään itse kirjaa, sanon pari sanaa kirjan mukana tulleesta cd-levystä, joka toimii eli on ehjä.

Heti esimmäisen päivän alussa näet muistutettiin, että olethan kuunnellut cd-levyn. En tietenkään ollut. Selvisi myös, että levy pitäisi kuunnella kaksi kertaa päivässä.

Tässä kohden saatan fuskata säännöissä, koska nauhoite kestää puolisen tuntia. Luulin, että cd:llä olisi joka päivälle eri lätinät, mutta ei: samat horinat pitäisi kuunella kahdesti päivässä!

En tiedä onko minusta siihen. Lupaan kyllä yrittää, koska muutenhan elämä ei ehkä muutukaan ja sitten mietin koko loppuelämäni olisiko sittenkin pitänyt kuunnella kaksi kertaa.

Anyway, nauhoite alkaa lyhyellä rentoutumisjaksolla. Sen kuuntelemista varten suositellaan istumaan mukavassa asennossa tai peräti menemään makuulle. Ja mielellään silmät kiinni. Eli ilmeisesti ei voi hyötyköyttää aikaa vaikkapa tiskaamalla samalla.

Ei sillä, että olisin kovin kiireinen, mutta ensimmäinen testikuuntelukerta alkoi vähän tympäistä. Ehkä se johtui siitä, etten ollut varautunut niin pitkään sessioon.

Taustalla soi rentouttava, mystinen mietiskelymusiikki ja möreä miesääni lätisee kannustavia lauseita ja maalailee mielikuvia onnellisesta elämästä, alitajunnan työskentelystä jne. Eli ihan perinteistä kannustavaa lätinää runsaalla toistolla, että varmasti menee alitajuntaan asti. Cd:n logiikka perustuu siis "aivopesuun".

Sanon suoraan, että en tykännyt ja voin vannoa, että yritin kovasti. Lojuin sohvalla kuulokkeet korvilla silmät ummessa ja kuuntelin kuuntelin kuuntelin. Loppupuolella alkoi kuitenkin keskittyminen herpaantua ja aloin vaellella kuulokkeet päässä ympäri huonetta. Sitten nauhoite onneksi loppui.

Tämä kaikki tapahtui jo eilen. Arvaas mitä aion nyt tehdä? No mennä sohvalle makaamaan ja pistää levyn pyörimään. Nyt on aamuaivopesun aika! Sitten voinkin siirtyä lukemaan itse kirjaa (eilen en nimittäin sitten enää jaksanutkaan, vaan toivuin loppupäivän cd-levystä) eli mahdollisesti huomenna päästään itse asiaan.

Elämänmuutoksen säännöt pähkinänkuoressa:

Yksi luku kirjaa per päivä.
Cd-levyä kaksi kertaa per päivä.

Elämänmuutos seitsemässä päivässä: Alustus

Kerroin eilen Paul McKennan kirjasta Change Your Life in 7 Days, jonka löysin charity shopista parilla punnalla.

Aion todellakin referoida blogiini kunkin päivän sisällön ja siitä heränneet mietteeni. Etenen kirjassa oman aikatauluni mukaan eli silloin kun huvittaa.

Tyylini saattaa olla sarkastisen skeptinen, ja sisältää huonoa huumoria, joten jos nuttura kiristää, kannattaa ehkä skipata tämä sarja.

Tästä kaikesta huolimatta otan kirjan "vakavasti" eli teen vaaditut "läksyt" ja yritän kuunnella mukana tullutta cd-levyä (jos se toimii, en ole vielä jaksanut testata).

Aion kuitenkin olla rehellinen ja kertoa suoraan, mitä ajattelen enkä kaunistele ajatuksiani. Kirja ehkä muuttaa jotain tai sitten ei. Tällä hetkellä olen lähinnä kriittisen utelias.

Luvassa on siis hyvin subjektiivisia ajatuksia ja kokemuksia. Kenties joku muu kirjan lukenut on kokenut tai kokee sen ihan eri tavalla kuin minä. Se on ihan ok eli ei kannata vetää hernemaisseja sieraimiin, jos olen hieman sarkastinen. En arvostele tässä ketään, vaan kerron ainoastaan omista kokemuksistani.

Tässä aamusella luin kirjan esipuheen/esittelyn (sivut 11-23). Tosin ennen kuin pääsin edes sinne asti eteeni lävähti varoitus.

Aijaa, tähänkö tyssäsi elämänmuutokseni? Noh, en soittanut lääkärille, vaan rohkeasti otin elämän haltuuni ja jatkoin eteenpäin.

Esittely on tyypillinen ns. self help -kirjoille, jollaiseksi tämänkin lasken. Mitään ei varsinaisesti kerrota, vaan jaaritellaan siitä, kuinka elämä muuttuu, kun toimit kirjan ohjeiden mukaan jne.

Tyypilliseen tapaan myös mainitaan, että saatat olla epäuskoinen kirjan metodeja kohtaan, mutta tulet huomaamaan (käytän tahallisesti tuota epäkelpoa "futuuri"-ilmaisua, jota ei suomen kielessä ole) sitä ja tätä ja plaa plaa.

Minulla on ongelma tällaisen kielenkäytön kanssa: siis että kirjailija kertoo jo etukäteen, mitä tunnen ja miten reagoin ja miten jatkossa tulen tuntemaan. Mutta juu, ymmärrän että tämä kaava nähtävästi toimii, kun sitä niin usein tällaisissa kirjoissa käytetään. Kai siitä tulee monille samastumisen tunne, kun kirjailija tietää ennakkoluuloista.

Minä en ole tällä matkalla muutokseen yksin. Paul McKenna kulkee mukanani: me teemme tämän yhdessä! Minun tarvitsee vain noudattaa Paulin ohjeita ja elämäni muuttuu seitsemässä päivässä.

Esittelyssä ei ole minulle mitään uutta. Se sisältää hienoja sitaatteja oman elämänsä haltuun ottamisesta ja positiivisesta ajattelusta. Paul mainitsee myös "yhdessä yössä tapahtuvasta ihmeestä". Fobioitakin on kuulemma voitu parantaa muutamassa minuutissa. Niskavillani nousivat pystyyn.

Oikeasti kirjan ydin lienee tässä sitaatissa:"If you don't take control of your life, someone else will." Plus tietty positiivisessa ajattelussa.

Minulla on joitakin tavoitteita itseni suhteen ja kirjaan ne tähän. En tosin kaikkein salaisimpia ja pimeimpiä puolia, mutta ne, jotka kestävät ns. päivänvalon.

Itseluottamuksen ja -tunnon kehittäminen
Rohkeuden kasvattaminen ts. tietyistä peloista eroon pääseminen

Saatan kuulostaa hyvinkin kriittiseltä, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi motivoitunut ja utelias lukemaan, mitä kirja tuo tullessaan. Perustin ihan oman kategoriankin, elämänmuutos, tälle postaussarjalle.

Eli to be continued... En tosin vielä tiedä, milloin.