Hae tästä blogista

lauantai 25. syyskuuta 2021

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 14 – ilmoittaudu mukaan!


Tuttu ja jo perinteeksi muodostunut kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas, nyt jo neljättätoista kertaa. Haaste on säilynyt mukavan vilkkaana ja toivon sen sellaisena pysyvän ja jatkuvan vaikka ikuisesti. Haasteen on perustanut Omppu.

Idea on simppeli:
Valitse ja lue klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea.

Tarjonta tuskin ihan heti loppuu. Minua tämä haaste inspiroi suuresti, koska en välttämättä muuten tulisi niin herkästi tarttuneeksi klassikoihin. Koska haaste toteutetaan kaksi kertaa vuodessa, tulee ainakin ne kaksi klassikkoa vuosittain luettua (vain yksi kerta on minulta jäänyt välistä). Seuraava haastepäivä on 31.1.2022


Klassikkohaasteen viralliset säännöt:

1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.)
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2022. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä useasti!


Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta #klassikkohaaste.

Haasteeseen voi ilmoittautua milloin vain, mutta julkaise klassikkopostauksesi 31.1. Kirjaa saa vaihtaa kesken kaiken tai voit valita kirjan myöhemminkin, jos tarvitset miettimisaikaa. Apuja klassikon valintaan saa mm. aiempien klassikkohaasteiden koonneista.

Aiemmat klassikkohaasteet:

Osa 1: Reader, why did I marry him? (Omppu Martin)
Osa 2: Tuijata. Kulttuuripohdintoja (Tuija Takala)
Osa 3: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (Marile)
Osa 4: Yöpöydän kirjat (Niina T.)
Osa 5: Tekstiluola (Tuomas)
Osa 6: Kirjapöllön huhuiluja (Heidi P)
Osa 7: Unelmien aika (Johanna)
Osa 8: Tarukirja (Margit)
Osa 9: Tuntematon lukija (Hande)
Osa 10: Taikakirjaimet (Raija)
Osa 11: Kirjan jos toisenkin (Jane)
Osa 12: Jotakin syötäväksi kelvotonta (Gregorius)
Osa 13: Kirjakaapin kummitus (Jonna)

 --

Mukaan ilmoittautuneet: (lisätty kirja, jos tiedossa - kirjan voi toki silti vaihtaa)


1. Kirsin Book Club

2. Kulttuuri kukoistaa / Arja 

3. Kirja vieköön! / Riitta K

4. Jotakin syötäväksi kelvotonta / Gregorius

5. Yöpöydän kirjat / Niina T. - Vonda N. McIntyre: Unikäärme

6. Kirjasähkökäyrä / Mai Laakso

7. Oksan hyllyltä / Marika Oksa - Jane Austen: Emma

8. Ankin kirjablogi / Anki - Victor Hugo: Kurjat

9. Kirjan jos toisenkin / Jane

10. Mrs Karlsson lukee / Mari

11. Kirjaimia / LauraKatarooma

12. Tarukirja / Margit

13. Luettua elämää / Elina

14. Taikakirjaimet / Raija

15. Amatöörihumanisti / Riina

16. Nannan kirjakimara / Nanna

17. Donna mobilen kirjat / Leena Laurila

18. Bibliofiilin päiväunia / Seregi

19. Tuulevin lukublogi / Tuulevi

20.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Kooste: loput Suomessa lukemani kirjat

Vihdoinkin kotona. Oli ihanaa olla Suomessa pitkästä aikaa, mutta seitsemän viikkoa on sen verran pitkä aika, että tuli koti-ikävä.

Kotihuudit eli Richmond upon Thames, kesä jatkuu täällä vielä.

 

Niin paljon en saanut reissussa luettua kuin kuvittelin ja olisin halunnut. Minulla oli keskittymisvaikeuksia ja reissu sisälsi muutenkin turhan paljon säätämistä ja muuta draamaa. Nyt on vähän väsynyt olo, mutta keskittymiskyky alkaa palata hiljalleen.

Käyn tässä pienesti läpi loput Suomessa lukemani kirjat.

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi
(Like, 2021)

Olen lukenut useita Haurun teoksia ja pitänyt kaikista. Oli siis selvää, että Viimeinen vuosikin pitää lukea. Jokseenkin traagista, että Viimeinen vuosi jäi Haurun viimeiseksi kirjaksi (Hauru menehtyi heinäkuussa).

Pidin Viimeisen vuoden voimakkaasta miljöökuvauksesta ja kirja sopi mainiosti korvessa luettavaksi. Kautta kirjan kulkeva alavireinen ja haikea tunnelma on tyypillistä Haurua.

Viimeinen vuosi sijoittuu Pohjanmaalle 1950-luvulle. Seurataan kirjailijan elämää ja vaiheita pienessä kylässä, jossa kirjailija ei varsinaisesti suosiota nauti. Eloa ei varsinaisesti helpota myöskään köyhyys ja kirjailijan erakkoluonne sekä vaikeus olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Haurun kuvaus ja tyyli ovat niin eläviä, että tuntuu kuin itse olisi ollut paikalla. Pidin kovasti.

Piia Leino: Taivas
(S&S, 2018)

Taivas on ensimmäinen kirja Helsingin lähitulevaisuuteen sijoittuvassa trilogiassa. Trilogialle ominaisesti kirjat voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Kaksi muuta kirjaa ovat nimeltään Yliaika ja Lakipiste. Olisin mielelläni lukenut nekin, mutta en ehtinyt.


Takateksti:

Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan.

Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa.

Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä. 

---

En osaa oikein kirjasta mitään muuta sanoa kuin että pidin siitä. En jaksa etsiä enempää sanoja kuvaillakseni lukukokemusta. Mahtavaa, kun ei tarvitse.

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija (Otava, 2006)

Tämä on toinen osa Chen Cao -sarjassa, jonka luimme kimpassa Lauran kanssa. Viehätyin kovasti tästä kirjasta, jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Xiaolong näyttää eikä selitä puhki asioita vaan luottaa lukijan aivoihin. Sanonnat ja runot ovat kutkuttava lisä ja ne soljuvat tarinassa luonnollisesti kuin lastu laineella. Kirjan aikajaksokin kiinnostaa eli 90-luku.

Kiley Reid: Such a Fun Age (Bloomsbury, 2020)

Nyt eivät odotukset menneet yhteen tarinan kanssa. Tai pikemminkin tyylin kanssa (tai minkään kanssa). Oletin jotain hippasen vakavampaa otetta, mutta sain lähinnä chick litiä. Kaikki kunnia chick litille, mutta se ei varsinaisesti ole minun makuuni kuin pieninä annoksina (kirja pari vuodessa). Pakko todeta, että petyin havaitessani mikä kirjan tyyli on ja ettei se siitä muutu.

En kokenut kirjaa järin hauskana saati tyyliltään nokkelana. Otaksun tunnistavani, mitkä kohdat/kohtaukset kirjassa ovat (olevinaan) koomisia tai muuten hassuja, mutta ei naurattanut mikään. Peräti pitkästyin joissakin kohdin.

Luin kirjan loppuun, koska

a) olen utelias.
b) olen huono jättämään kirjoja kesken, elleivät ne ole todella huonoja (subjektiivinen kokemus). Tämä ei ollut niin huono kuitenkaan.

---

Parhaillaan minulla on kaksi kirjaa kesken: Tara Westoverin Educated ja Kotaro Isakan Bullet Train.   Niistä enemmän sitten myöhemmin.

Kuvassa kirjat, jotka eilen lainasin kirjastosta.


Harmillisesti lähikirjastoni (josta pidän eniten) on edelleen remontissa, joten kirjasto toimii tilapäisesti pienessä lisärakennuksessa, jossa on melko suppea valikoima. Oletin kirjaston rempan ehtivän valmistua sillä aikaa, kun olen poissa mutta eipä nähtävästi ehtinyt.