Jäähyväiset Jeddahille

Zoë Ferraris: Kingdom of Strangers
Abacus, 2013
S. 402 (plus sanasto)

Vielä kerran saamme palata Saudi-Arabiaan, Jeddahiin. Olen säästellyt tämän kirjan lukemista, koska olen halunnut siirtää jäähyväisiä.

Tämä kirjasarja (jonka voi periaatteessa lukea missä järjestyksessä tahansa, jos ei ole kovin nipo niin kuin minä, joka en voisi) on varsinainen simpukka, joka avautuessaan sisältää kokonaisen helminauhan!

Nyt on siis luvassa armotonta hehkutusta. Tosin koen pakottavaa tarvetta hieman marmattaakin. Marmatus ei liity itse kirjaan, joten sitä ei lasketa, eihän.

"Competition to Stieg Larsson from an unexpected quarter." (Sunday Times)

Aargh, mikä siinä Larssonissa on, että siihen pitää kaikkea verrata. Kyllä, olen lukenut Stieg Larssonin Millennium-trilogian ja pidin siitä. Mutta mitä halvattua se mihinkään liittyy?!

Tässä Saudi-Arabia-trilogiassa ei ole mitään samaa Millennium-trilogian kanssa: paitsi, että kirjoja on kolme. Ei ole insestiä eikä lasten hyväksikäyttöä, ei toimittajia eikä kirjan kirjoittamisia jne. Juu, käänteitä toki on, mutta eikö sellaisia nyt yleensä ole - tai ainakin yritä olla - kaikissa dekkareissa ja trillereissä. Että jokohan voisimme jättää sen Larssonin rauhaan, kiitos.


Jeddahin poliisiosastolla kuohahtaa, kun aavikolta paljastuu ruumiskätkö - siis varsinainen joukkohauta. Osoittautuu, että kyse on sarjamurhaajan tekosista ja murhat tuskin ovat loppumassa ihan heti, vaikka kätkö onkin nyt paljastunut.

Edellisista kirjoista tuttu Katya Hijazi saa työskennellä edelleen poliisilaitoksella oikeuslääkärinä. Naisten työskentely ei ole mitenkään itsestään selvä oikeus, joten kyseessä on tosiaankin saaminen. Luonnollisesti naiset on eristetty omaan "kammioonsa", että olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä miesten kanssa. Naisia kuitenkin tarvitaan, koska olisi naisruumiiden häpäisyä, jos mies niitä tutkisi.

Asenteet naisia - ja uskonnon tulkitsemista - kohtaan vaihtelevat paljonkin. Toiset ovat tiukempia kuin toiset ihan sukupuolesta riippumatta. Onkin melkoisen mielenkiintoista lukea, kuinka asioita hoidetaan tällaisessa "arvoristiriitaympäristössä".

Kulttuurinen aspekti on siis suuri osa kirjan miljöötä, mutta Ferraris ei edelleenkään valitse puolia tai osoittele sormella. Hän ei myöskään saarnaa naisten oikeuksista (tai niiden puutteesta) - ei kenenkään henkilöhahmonsa suulla, vaikka periaatteessa siihen olisi hyvät mahdollisuudet.

Se tekeekin tästä koko kirjasarjasta niin kiehtovan: se, että lukijalle annetaan erilaisia näkökulmia ja pohdittavaa ilman jeesustelua ja kauhistelua. Kirjassa ei myöskään tuoda esille vain naisnäkökulmaa, vaan myös miehet otetaan huomioon.

His more cynical friends had warned him about this. That getting married was conscripting yourself to servitude. You thought you were signing up for love and sex, but you were also signing up for giving them rides, for waiting in the food courts of shopping malls, in the sitting rooms of doctor's offices, in the queues at restaurant where they were not allowed to sit.

Ja kirsikkana kakussa: Ferraris ei toista eikä jankuta. Kussakin kolmessa kirjassa on hieman erilaisia näkökulmia vallitsevassa kulttuurissa elämiseen eli Ferraris ei toista mitään kaavaa ja jauha samoja asioita. Hän kertoo, mutta antaa lukijan itse päättää kantansa. Oma kantani on, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin päällepäin näyttää.

Sarjamurhaajan saalistamisen ohella tutkitaan poliisikomisario Ibrahim Zahranin salaisen rakastajan katoamista. Katya Hijazista tulee Zahranin uskottu ja hän (Katya) auttaa parhaansa mukaan etsinnöissä. Tutkinta täytyy hoidella salassa, sillä Zahrani ei ole aviossa kadonneen rakastajansa kanssa: suhde on siis haram.

Entäpä mitä Katya vastaa Nayirin kosintaan? Nayir on aavikko-opas, joka on ollut mukana menossa ensimmäisestä kirjasta lähtien. Tässä kirjassa hänen roolinsa on melko pieni: hän toimii lähinnä Katyan autokuskina.

Vaikka kirjassa on meneillään kaikenlaista, mitään ei ole silti liikaa. Tämä kirja - ja koko trilogia - on mahtava esimerkki siitä, miten kulttuureihin voi tutustua myös dekkareiden ja trillereiden välityksellä. Vaikka tarinat ovat kuvitteellisia, on ympäröivä kulttuuri melko aito ja todellinen.

Lisäksi nämä kirjat ovat inspiroineet minua lukemaan ihan muuten vain erilaisia juttuja ja faktoja liittyen Saudi-Arabiaan. Koen olevani tietoisempi ja oppineeni jotain.

Kertaukseksi trilogian kirjat:

1. The Night of the Mi'raj
2. City of Veils
3. Kingdom of Strangers

Myös Omppu on lukenut tämän kirjan. Suosittelen muillekin. Ferrarisin kirjoja ei ole HYI MIKÄ HÄPEÄ suomennettu, mutta ruotsinnettu kylläkin.

Paluu Saudi-Arabiaan

Kannen kuva: Alamy / Suunnittelu: Emma Graves

Zoë Ferraris: City of Veils
Abacus 2011 (2010)
S. 442

Luin keväällä Saudi-Arabiaan sijoittuvan dekkarin, joka ihastutti erilaisuudellaan. Tiesin jo heti tuolloin, että aion lukea loputkin Ferrarisin Saudi-Arabiaan sijoittuvat dekkarit.

City of Veils on trilogian toinen osa ja rankkaisin sen jopa paremmaksi kuin ensimmäisen, The Night of Mi'rajin. Toisaalta kirjoja on vaikea verrata, koska ensimmäinen osa taustoitti selkeästi enemmän paikallista kulttuuria ja keskeisten henkilöhahmojen luonteita ja asenteita.

Kulttuurikuvauksia ei tästäkään kirjasta puutu, mutta ne ovat erilaisia; eivät enää niin perusteellisia kuin ensimmäisessä osassa. Ferraris ei siten sorru toistoon, vaan ujuttaa kulttuurin taas luonnollisena osana ja jatkumona kirjaan.

Miriam Walker palaa lomaltaan Jeddahiin. Hän asuu siellä miehensä Ericin kanssa. Eric vilahteli jo sarjan ensimmäisessä kirjassa, joskaan hänellä ei siinä ollut kovin suurta osaa eikä arpaa. Eric on ihastunut arabikulttuuriin ja tuntuu viihtyvän mainiosti Jeddahissa. Miriamilla sen sijaan on suuria sopeutumisvaikeuksia.

Miriamin tilanne muuttuu kammottavaksi, kun Eric katoaa. Katoaminen on totaalinen mysteeri ja Miriam on peloissaan ja lähes yksin vieraassa kulttuurissa.

Samoihin aikoihin rannalta löytyy nuoren naisen raa'asti murhattu ruumis. Poliisi tutkii tapausta ja edellisestä kirjasta tuttu tutkija, katya Hijazi, on mukana jutun tutkinnassa. Lopulta soppaan sekaantuu myös Nayir.

Tämänkin kirjan keskiössä ovat siis tuttuun tapaan aavikko-opas Nayir ja tutkija Katya Hijazi. Nayir on vältellyt Katyaa (uskonnollisista syistä), mutta läheisen avunpyyntö pakottaa hänet (Nayirin) ottamaan yhteyttä Katya Hijaziin ja pyytämään apua tältä. Näin kaksikon tiet kohtaavat jälleen eikä ilmasta puutu sähköä.

City of Veilsissä on huomattavasti enemmän dekkarimaisia piirteitä kuin edeltäjässään. Tässä kirjassa on mukana enemmän poliisityön kuvausta, myös jännitys on tiivimpää ja kirjan tempo hieman nopeampi.

Niinikään tässä kirjassa on keskeisenä teemana naisten vaikea asema. Se tulee esille etenkin työelämässä, kun taas edellisessä kirjassa keskityttiin naisen asemaan ja tapakoodeihin lähinnä kotona ja siviilissä.

Ferraris ei edelleenkään sorru kauhisteluun saati jeesusteluun, mistä oikein mojova plussa. Kirjassa on muutama tapaus, jotka eivät periaatteessa ole oleellisia kirjan juonen kannalta ja epäilenkin, että Ferraris on halunnut kirjoittaa ne kirjaansa ihan muista syistä. Ehkä esitelläkseen erilaisten ajattelutapojen kirjoa? Nuo kohtaukset ovat silti mielestäni varsin mielenkiintoisia ja sopivat kirjaan hyvin.

Entä pitääkö tämä trilogia lukea järjestyksessä? Itse lukisin, koska olen järjestysfriikki ja toisekseen olen pitänyt näistä molemmista kirjoista.

Toisaalta voisin kuvitella, että ainakin tämän kirjan voi kyllä lukea, vaikkei olisi lukenut edellistä. Pientä jatkumoa on ainoastaan Katyan ja Nayirin "suhteessa", mutta sen voi hahmottaa, vaikkei lukisi ensimmäistä osaa. Tosin tästä kirjasta varmasti saa vielä enemmän irti, jos on edellisenkin lukenut.

Trilogian osat:

The Night of the Mi'raj
City of Veils (tässä postauksessa)
Kingdom of Strangers (tulossa heti kun saan kirjan käsiini ja luettua)

~~~

Osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -lukuhaasteseen.

Kuolleen tyttären arvoitus Jeddahissa

Kannen suunnittelu: Headdesign.co.uk / kuva: Alamy

Zoë Ferraris: The Night of the Mi'raj
Abacus 2009
s. 360

Enpä muista aiemmin lukeneeni Saudi-Arabiaan sijoittuvaa dekkaria. Tai oikeastaan mitään muutakaan romaania, joka sinne sijoittuisi. Zoë Ferraris sai kunnian viedä neitsyyteni Saudi-Arabiassa.

Rikkaan perheen tytär, Nouf, katoaa avioliittonsa kynnyksellä. Perhe värvää aavikko-oppaan, Nayirin, etsimään tytärtään.

Nouf löytyykin aavikolta - tosin kuolleena. Nayir ryhtyy selvittämään Noufin kuolemaa ja saa apua oikeuslääketieteen tutkijalta.

Tutkijan nimi on Katya Hijazi ja hän on nainen. Apua! Nayir ei ole pahemmin naisten kanssa ollut tekemisissä, koska hänellä ei ole sisaria, ei elossa olevaa äitiä eikä oikein muitakaan naissukulaisia puolisosta nyt puhumattakaan. Nayirille tuottaa kauhistusta pelkästään nähdä naisen naama. Onneksi sitä ei tapahdu usein, koska naiset käyttävät burkhaa julkisissa tiloissa ja miesten läsnäollessa.

He'd turned out to be such an ayatollah. He hadn't been able to speak to her without blushing, he wouldn't meet her eye, and he fainted when he saw Nouf's body, as if he'd been exposed to the face of the devil himself.

Kaikki varmasti tietävät, kuinka ankarat ovat naisten vaatesäännöt (muista säännöistä nyt puhumattakaan) Saudi-Arabiassa. Se (ja toki muitakin kulttuurisia piirteitä) näkyy luonnollisesti tässä kirjassakin ja erityisen mielenkiintoisen asiasta tekee se, että näitä sääntöjä tarkastellaan myös miesten näkökulmasta. Mitään syväluotaavia analyysejä ei ole luvassa, mutta Ferraris tuo erityisesti Nayirin ajatukset liki; hämmennyksen liittyen naisiin, jotka ovat hänelle suunnilleen yhtä suuri mysteeri kuin avaruuden alienit.

Minua miellytti myös Ferrarin tyyli kirjoittaa; hän ei saarnaa eikä alleviivaa naisten kehnoa asemaa. Naisten hankaluudet muun muassa liikkumisen suhteen ja työelämässä tulevat ilmi luontevana osana kirjaa; ovathan ne osa ympäröivää kulttuuria. Koin erittäin kiehtovana ja kiinnostavana lukea kirjaa, jossa saa niksauttaa aivonsa tavallaan ihan eri asentoon - sopeutumaan ja ymmärtämään hyvin toisenlaista kulttuuria.

Sivuhuomautus: ymmärtää ja hyväksyä ovat kaksi eri asiaa. Toisaalta minun tehtäväni ei ole toimia tuomarina, joten jätän naisten aseman puimisen toisille. Kirjan lukemisen lomassa tongin netistä tietoa liittyen Saudi-Arabiaan; katselin kuvia Jeddahista, luin Wikipedian artikkeleita, googletin noin yleisesti. Löysin mielenkiintoisen blogin, Jeddah Daily Photo. Suosittelen kurkkaamaan!

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna kirjan juoni on melko yksinkertainen, suorastaan perinteinen. Jos kirjasta riisuisi kulttuuriset piirteet ja jännitteet, juonta voisi pitää melko latteana jopa. Mutta minusta tämä kirja onkin mainio esimerkki siitä, että näennäisesti simppelikin juoni voi toimia, jos kirja muuten on rikas ja tuhti.

Jos on kovasti jännityksen ja tiukan äksönin perään, ei tämä kirja välttämättä ole nappivalinta. Kirja ei näet ole kovin jännittävä eikä tempoltaan mitenkään huippunopea. Yhtä kaikki kirjaa tuli silti ahmittua, koska se oli kauttaaltaan mielenkiintoinen. Tylsää ei tullut kertaakaan ja hirnahtelin joissakin kohdin kenties tahattomalle tilannekomiikalle.

Minuun tämä kirja tosiaan kolahti niinkin lujaa, että ihme jos ei tullut kuhmua. Onneksi lisää on luvassa. The Night of the Mi'raj on nimittäin kirjasarjan aloitus. Toinen osa on nimeltään City of Veils, joka minulla odottelee jo hyllyssä. Kolmas kirja on Kindom of Strangers ja se minun pitää vielä metsästää. Olen ihan koukussa!


"I always believe in treating guests as if they were kings," Eric said, his nut-brown voice deepened by the food. "It's one of the things I love about this country."

 ~~~

Tätä kirjaa ei ilmeisesti ole suomennettu. Harmi, minusta tämä on helmi! Osallistun tällä kirjalla Marikan Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.