Lukuvuosikatsaus 2024

On perinteeksi muodostuneen lukuvuosikatsauksen aika. Perinne alkoi 2014 (kymmenen vuotta sitten, kylläpäs aika rientää), viime vuoden katsauksessa linkit kaikkiin edellisiin vuosikatsauksiin.

Tällä kertaa kuvituksena ei ole luettuja kirjoja (eikä mitään muutakaan), koska Goodreadsista luetut kirjat näkee nykyään nähtävästi vain listana. Ruutukaappaukset eivät siten onnistu samaan tapaan. Ehkä olikin epäeettistä se ruutukaappausten ottaminen. En tosin tiedä miksi enkä sitäkään harrastiko sitä kukaan muu, mutta varmaan kaikelle on syynsä.

Asiaan, mitä on luettu ja miksi ja miltä se tuntuu.

 

Luin yhteensä 51 kirjaa, joista

8 suomeksi.
43 englanniksi.

Asetan vuosittain lukutavoitteen Goodreadsiin ja tänä vuonna se oli 50. Saavutin siten tavoitteeni. Minulle 50 luettua ja kaikki sen yli on kiitettävä määrä. Sama tavoite siis ensi vuodelle enkä edelleenkään pillastu, jos en saakaan luettua viittäkymmentä kirjaa (viime vuonna luin 47).

Suomen kielellä lukemista tapahtuu edelleen lähinnä Suomessa, siksi suhdeluku on taas mitä on. Toisaalta tykkään lukea englanniksi ja minulla on vaikeuksia (en tiedä miksi) tarttua suomenkieliseen kirjaan, ellen ole Suomessa. Pitäisi joskus lukea oman hyllyn lukemattomat suomenkieliset kirjat. Ehkä voisi ottaa projektiksi ensi vuonna (taisin samaa pohtia vuosi sitten ja kas tässä tulos).

Sukupuolijakauma:

Naiset: 27
Miehet: 23

Aika tasan taas menee jakauma naisten ja miesten välillä, vaikka en edelleenkään valitse kirjoja luettavaksi sukupuolen perusteella, koska se (sukupuoli) ei ole minulle valintaperuste tai itsessään intressi lukea jotain.

Muunsukupuolisia ei tänä vuonna listalta löydy (viimeksi löytyi vuonna 2022). Syy lienee se, että kirjailijana heitä ei taida ainakaan toistaiseksi paljon toimia tai sitten en vain tiedä heidän kirjoistaan tai kirjansa eivät minua kiinnosta. Valitsen luettavaksi vain kirjoja, jotka minua kiinnostavat. Kirjailija on minulle melko yhdentekevä (paitsi tietenkin siinä mielessä, että ilman kirjailijaa en voisi lukea hänen upeita teoksiaan).

Maajakauma:

Kirjoja luin kahdestakymmenestä (20) eri maasta ja olen tähän erittäin tyytyväinen, koska tavoitteeni on, etten ryve vain yhdessä maassa. Luonnollisesti kotimaisuus (minulle nyt Brittilä) korostuu eikä vähiten siksi, että kotimaista kirjallisuutta on helpoiten saatavilla.

Yhtään uutta maavalloitusta en tehnyt, minkä kai pitäisi harmittaa, mutta ei harmita (varmaan liian rennosti toteutan sitäkin haastetta). Harkitsin viime vuonna tekeväni listan eri maihin sopivista kirjoista ja olen sellaista listaa aloitellutkin.

Ongelmaksi on muodostunut kirjojen saatavuus: ei saa kirjastosta enkä viitsi joka ikistä kirjaa tilata jostain, kun on muitakin kirjoja joita on “pakko” tilata tai muuten käydä jossain (isommassa kaupungissa) ostamassa (jos ja kun haluaa ne lukea).

Maat ja kirjailijat:

ETELÄ-AFRIKKA

1. Deon Meyer

ETELÄ-KOREA

1. Cheon Myeong-kwang
2. Lee Geum-yi
3. Seh-lynn Chai (yhdessä pohjoiskorealaisen Jihyun Parkin kanssa)

GHANA

1. Yaa Gyasi (kaksoiskansalaisuus: myös yhdysvaltain kansalainen)

INTIA

1. Megha Majumdar (syntynyt ja varttunut Intiassa Kolkatassa, asuu Yhdysvalloissa)

IRLANTI:

1. Claire Keegan
2. Jo Spain
3. Paul Lynch
4. Adrian McKinty

ISLANTI

1. Thora Hjörleifsdóttir

ISRAEL

1. D.A. Mishani

JAPANI

1. Seishū Hase
2. Kaoru Takamura
3. Keigo Higashino
4. Michiko Aoyama
5. Gengoroh Tagame
6. Kotaro Isaka

 KANADA

1. Guy Delisle
2. Janika Oza

KIINA

1. Zijin Chen
2. Yu Hua
3. Qiu Xiaolong (myös yhdysvaltalainen)

NIGERIA

1. Femi Kayode
2. Ukamaka Olisakwe

NORJA

1. Maja Lunde

POHJOIS-KOREA

1. Jihyun Park (yhdessä eteläkorealaisen Seh-lynn Chain kanssa)

PUOLA

1. Anna Nolan (myös brittikansalaisuus)

RANSKA

1. Emmanuel Carrère
2. Cecile Pin (ranskalainen, kirjansa kirjoittanut englanniksi)

ROMANIA

1. E.O. Chirovici

RUOTSI

1. Kayo Mpoyi

SUOMI

1. Tiina Laitila Kälvemark
2. Satu Vasantola
3. Antti Tuomainen
4. Arttu Tuominen
5. Heli Laaksonen

UK

1. Lucy Clarke
2. Kieran Yates
3. Abir Mukherjee
4. Bruno Vincent
5. Sunjeev Sahota
6. Christy Lefteri
7. Jenni Fagan
8. Douglas Stuart
9. Bruno Vincent
10. Jane Fallon
11. Dr Michael Mosley

USA

1. Tess Gerritsen
2. Katie Kitamura
3. Patricia Lockwood
4. Jenny Tinghui Zhang (kiinalaiset vanhemmat: syntyi Kiinassa, varttui Yhdysvalloissa)

Uutuudet eli 2024 julkaistut

Uutuuksia luin vain KOLME eli nyt vetäsin blogihistoriani pohjat uutukaisten lukemisessa. Olisin mielelläni lukenut enemmän uutuuksia, mutta vaikea lukea jos ei niitä saa käsiinsä. Kuten mainittua, en jaksa enkä halua koko ajan olla tilailemassa/ostelemassa kirjoja ja kirjaston valikoima on mitä on.

Ainoa asia, mitä Lontoosta kaipaan, on laajemmat kirjastovalikoimat ja lukuisat kivijalkakirjakaupat. Muutto tänne perähkiälle on vaikuttanut lukemisiini melko radikaalisti. En silti muuttaisi takaisin, koska kotini on nyt täällä (rakastan tätä paikkaa!) ja luen sitä mitä käsiini saan haalittua ja hyviä kirjoja olen onnistunut kaikesta huolimatta haalimaan. Eli ei valittamista.

Kirjarikasta uutta vuotta!

Terveyden edistämistä ja lupaus tulevalle vuodelle

Dr Michael Mosley on (oli, hän menehtyi kesäkuussa) televisiotoimittaja ja tuottaja. Hän työskenteli muun muassa BBC:lle. Mosley opiskeli lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi, mutta lääkärinä hän ei koskaan työskennellyt.

Minulle Mosley tuli taannoin tutuksi Just One Thing -podcastista, jota olen kuunnellut lenkeillä. Podcastin innoittamana lainasin Mosleyn samanimisen kirjan, joka on toisinto podcasteista. Eli samat asiat kirjallisessa muodossa. Ei ehkä järkeä lukea, jos on podcastinsa kuunnellut.

Luin silti, mutta en kronologisesti vaan nappasin ensin rusinat (eli kiinnostavimmat aiheet) pullasta ja sitten kertasin loput. Kirjan ideana on esitellä ja tieteellisesti perustella tapoja, jotka ovat hyväksi terveydelle ja joiden toteuttaminen ei vie liikaa aikaa: ovat siis helppo ottaa tavaksi, jos kiinnostaa.

Osa ei minua kiinnostanut. Esimerkiksi kylmä suihku pesuhetken päätteeksi. Ymmärrän sen mahdolliset hyödyt, mutta aseella pitäisi uhata, että sellaiseen toimeen suostuisin. Olen joskus nuorempana yrittänyt päättää suihkuhetkeni valuttamalla vikat sekunnit päälleni jääkylmää vettä, mutta oli liian tuskallista eikä ole kiinnostusta siedättää itseä, vaikka siihen varmaan jotenkin joskus tottuisi. Mutta juu ei kiitos.

Sen sijaan kuuma kylpy voisi kiinnostella, mutta ei ole enää ammetta. Tosin aiemmin on kyllä ollut yli kymmenen vuotta, mutta eipä niitä kuumia kylpyjä tullut silti otettua (voin laskea yhden käden sormin ne kerrat). Ensinnäkin, karseaa vedenhaaskausta ja toisekseen sieltä ammeesta pitää joskus nousta poiskin ja sen jälkeen loppupäivä meneekin kehon rasvaamiseen. Toisaalta saunon kyllä paljon aina Suomessa käydessäni.

Sitten on juttuja, joita jo teen. Esimerkiksi punnerrukset ja kyykyt kuuluvat päivään jokaiseen, ne kuuluvat aamuun ja iltaan (no, ei aina iltaan). Niitä Mosley suosittelee otsikolla "Intelligent Excersises" ja olikin kiinnostava tietää, miksi ne ovat suositeltavia: siis ihan muunkin kuin lihaskunnon kannalta.

Alla oleva kuva on otsikon "Eccentric Excersises" alla ja siinä vertaillaan muun muassa portaissa laskeutumisen ja nousemisen eroja. Laskeutuminen vuorilla (rinnasta sen nyt portaisiin, koska on sielläkin toisinaan portaita) ei ole niin raskasta kuin nouseminen, mutta alastulo vaatii huomattavasti enemmän tasapainoa. Nousu ei niinkään (vaadi erityistä tasapainoa) maastosta tietysti riippuen. Pidän joskus laskeutumista pakkopullana, mutta alla olevan tiedon valossa aion jatkossa nauttia niistäkin osuuksista.

Just One Thing, s. 101

Ensi vuodelle otan haasteeksi syödä omenan päivässä (pitää lääkärin loitolla: kaikki varmaan tietävät tämän sanonnan). Sen verran hyvät perustelut on Mosleyn kirjassa siihen. On mahdollista, etten onnistu koska en syö juuri koskaan hedelmiä enkä edes marjoja (paitsi kesällä). Olen ajatellut, että niitä olisi hyvä hieman ujuttaa ruokavalioon, mutta en ole hysteerinen asian suhteen. En välttämättä toteuta tätä omena päivässä -asiaa omenalla, vaan mikä tahansa hedelmä tai marja-annos per päivä kelpaa.

Mosley kannustaa myös muuttamaan ruoka-aikoja ja sillä hän tarkoittaa kokeilemaan pätkäpaastoa. Itse olen tietämättäni pätkäpaastonnut suurimman osan elämästäni, koska se on vain tuntunut luontevalta ja sopivalta minulle (miinustan tästä ajanjakson, jolloin sairastin anoreksiaa: se ei ole terveellistä). Oma suhdelukuni on nyttemmin sieltä tiukimmasta päästä eli 16:8 (16 tuntia syömättä, kahdeksan tunnin aikana ruuat naamaan), mutta minulle se ei tuota ongelmia siitä huolimatta, että liikun paljon.

Olen tarvittaessa joustava eli jos en ehdi tai saa syötyä riittävästi, venytän rajaa. Tosin silloin se todennäkäisesti venyy myös toisesta päästä eli jos syönkin illalla vähän myöhemmin, siirtyy seuraavan päivän syömiset luonnostaan myöhemmäksi. Ja jos ei siirry, ei maailma siihenkään kaadu. Olen yhtä joustava kuin oletettavasti metabolismini.

Suosittelen Just One Thing -kirjaa tai podcasteja (ovat kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa ja BBC:llä) kaikille, joita oman terveyden eteen tehtävät pienet jutut kiinnostavat. Kirjassa juttuja on vain murto-osa, podcasteja sen sijaan on yli sata. Iso osa Mosleyn esittelemistä jutuista ei minua kiinnosta (siis siten, että ottaisin tavaksi), mutta paljon löytyy kiintoisaakin. Ja aina on kiva ihan vaan tietää kaikenlaista.

Lenkkimaisemiani Raven Cragilla, toukokuu 2024.

Michael Mosley (Wikipedia)
Just One Thing (BBC)

Helmet-lukuhaaste 2025

Ensi vuoden Helmet-lukuhaaste on julkaistu ja päädyin pienimuotoisen pohdinnan jälkeen taas osallistumaan.

En ole vielä kertaakaan saanut luettua kirjaa jokaiseen kohtaan, mutta en lannistu (tämän vuoden osalta avoimeksi näyttääpi jäävän kahdeksan kohtaa). Otaksun, että sinä vuonna kun saan haasteen täytettyä kokonaan, lopetan siihen osallistumisen.

Tässäpä minulle haastetta mahdollisesti vielä moneksi vuodeksi. Tästä voi päätellä, etten ole kovin optimistinen sen suhteen, että saan ensi vuonnakaan tätä luettua kokonaan. Voi myös päätellä, ettei se häiritse minua lainkaan.

Olen kuitenkin tämän haasteen tiimoilta ottanut lukuun kirjoja, joita en ehkä muuten olisi lukenut ainakaan vielä tai ikinä. Olen myös varta vasten etsinyt luettavaa haasteeseen, joten siksi katson tämän haasteen sekä inspiroivan että haastavan.

Haasteen viidenteen kohtaan (Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle) liittyen minulle saa valita kirjan luettavaksi. En lupaa juuri sinun valintaasi lukea, mutta mahdollisuuksien (eli esim. saatavuuden) mukaan yritän kovasti.

Alla vuoden 2025 haastekohdat. Päivitän listaan kirjat sitä mukaa, kun saan niitä sopiviin kohtiin luettua. Luonnollisesti lasken mukaan vasta ne kirjat, jotka olen lukenut ensi vuonna.

 

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

2. Fantasiakirja

3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

4. Kirjassa valvotaan yöllä

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

7. Hyvän mielen kirja - Heli Laaksonen: Luonnos

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

9. Kirjassa on konflikti

10. Kirjassa käydään elokuvissa

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa - Buchi Emecheta: The Joys of Motherhood

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon

16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo

17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira - Parini Shroff: The Bandit Queens

18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja

21. Kirjassa on muusikko

22. Kirjassa lomaillaan

23. Pidät kirjan nimestä

24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

26. Kirjassa on itse valittu perhe

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

28. Kirjassa ollaan järvellä

29. Kirjailijan viimeisin teos

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

33. Kirjassa ratsastetaan

34. Kirjassa on tunnettu rakennus

35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa

37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

38. Elämäkertaromaani

39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen - Jason Fung: The Obesity Code, Unlocking the secrets of weight loss

40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja

43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)

45. Kirjassa on isä ja tytär

46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Japanilaista mangaa ja tv-sarjaa

Luin mangaa blogihistoriani toisen kerran. Ensikosketukseni mangaan tapahtui blogini mukaan tammikuussa 2022, jolloin luin Nagaben ihastuttavan The Girl from the Other Side -sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa. 

Sarjassa on yhteensä yksitoista kirjaa, mutta loput jäi lukematta koska niitä ei saanutkaan kirjastosta. Mielestäni typerää sarjojen kohdalla ottaa vain osa (sarjan) kirjoista valikoimiin. Mutta sellaista se täällä on.

Nyt luin Gengoroh Tagamen mangateoksen My Brother’s Husband (Blackfriars 2018, englannintanut Anne Ishii), jota olen yrittänyt lukea joskus aiemminkin, mutta jätin kesken. Nyt se ei jäänyt kesken ja aion lukea sarjan toisenkin osan, kun se ihmeekseni on saatavilla kirjastoalueellani.

Yaichi asuu tyttärensä Kanan kanssa Tokiossa. Arki saa uuden ulottuvuuden, kun oven taakse ilmestyy kanadalainen Mike, joka kertoo olevansa Yaichin vastikään kuolleen identtisen kaksosveljen, Ryojin, puoliso. Veljet ovat jo vuosia sitten etääntyneet toisistaan ja Ryoji asui Kanadassa Miken kanssa.

Tunnollisesti vaikkakin vastentahtoisesti Yaichi ottaa Miken vastaan ja majoittaa kotiinsa. Tytär Kana sen sijaan on innoissaan Mikesta ja muutenkin lapsen lailla ennakkoluuloton.

My Brother’s Husbandissa käsitellään homoutta ja erityisesti homofobian ilmentymistä Japanissa lähinnä ennakkoluulojen kautta. Pidin teoksen piirrostyylistä todella paljon, itse tarinakin on söpö mutta ei tarjonnut (ainakaan minulle) mitään uutta näkökulman tai muunkaan suhteen. Pidin silti kirjasta kovasti.

Homouteen liittyen mainio (tai keinotekoinen) aasinsilta vastikään katsomaani sarjaan.

Katsoin Netflixistä japanilaisen sarjan (Heaven and Hell: Soul Exchange), jossa yhdessä kohdin tapahtuu hienovireinen viittaus homouteen. Se (syntyy luulo, että eräs henkilö on homo) aiheuttaa kiusaatumista ja vaivaantumista. Oletan kyseisen kohtauksen olleen humoristinen (hihi, ei kai se muka ole homo iik) mutta ei se nyt oikein uponnut minuun, koska vaikea nähdä siinä mitään hassunhauskaa tai vitsiainesta, kun on jo sen verran “normaalia” länsimaissa.

En siitä myöskään mieltäni pahoittanut, tämä tiedoksi. Pidin kyseisestä sarjasta kovasti, vaikka “homovitsi” ei uponnutkaan. Kohtaus on todella lyhyt eikä siihen palata myöhemmin ollenkaan eikä se muutenkaan ole erityisen oleellinen.

Kyseisessä sarjassa poliisi on ottamassa kiinni oletetun sarjamurhaajan, mutta pidätyksen yhteydessä heidän sielunsa vaihtavat kehoja. Mitä tapahtuu, kun yhtäkkiä (nais)poliisi onkin epäilty (mies)sarjamurhaaja ja sarjamurhaaja poliisi.

Minulla kesti päästä kunnolla sisään sarjaan parin ensimmäisen jakson verran, mutta sitten se veikin mukanaan. Suurin syy vieroksuntaani oli, etten aluksi pitänyt poliisista, koska hän oli mielestäni liian tohelo. Sarja paranee jakso jaksolta.

Epätietoisuuden taakka

Melko korkein odotuksin aloin lukea E.O. Chirovicin romaania Bad Blood (Serpent’s Tail 2018, s. 249), sillä pidin kovasti The Book of Mirrorsista (suom. Peilien kirja). Kirjojen tyylissä ja tunnelmassa onkin jotain samaa, samoin aiheessa. Molemmissa kirjoissa muistoilla, muistamisella ja muistilla on keskeinen merkitys.

James Cobb on erityisesti hyponoosiin perehtynyt psykologi, joka on nuoresta 35-vuoden iästään huolimatta ehtinyt jo niittää mainetta alallaan.

Joshua Fleischer on tunnettu hyväntekijä, joka lähenee elämänsä päätepistettä. Fataalisti sairas Fleischer haluaa ennen kuolemaansa selvittää yhden, elämässään epäselväksi jääneen asian, ja siihen hän toivoo saavansa apua Cobbilta.

James Cobbilla ei ole aavistustakaan, miten suuresti muutaman päivän vierailu Fleischerin luona häneen lopulta vaikuttaa.

Bad Blood etenee matelemalla, mutta on ihmeellisen koukuttava. Tunnelmassa on jotakin samaa hypnoottisuutta kuin edeltäjässään (eli Peilien kirjassa), mutta valitettavasti myös jonkin verran omituista turhuutta.

En esimerkiksi koe, että jotkin Cobbsin omat lapsuusmuistot olivat mitenkään merkityksellisiä juonen tai minkään kannalta – varsinkaan, kun ne eivät liittyneet oikein mihinkään ollen vain random-muistoja.

Kokonaisuudessaan silti kiehtova romaani, jossa käsitellään erityisesti sitä, miten voimakkaasti muistot tai muistamattomuus voi alkaa määrittää koko elämää. Jopa turmella sen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.

Kun Helmet-haaste nyt puheeksi tuli, niin summaan samalla sen, sillä tuskin siihen saan enää kirjoja luettua. Vajaiksi jää kahdeksan kohtaa ja ne ovat

12. Lastenrunokirja
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
21. Kirjasta on tehty TV-sarja
26. Kirjan nimessä on sana kirja
33. Kirjassa muutetaan maalle
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


Mietin viitsinkö ensi vuonna osallistua. Toisaalta tykkään tästä haasteesta, mutta mietin mitä järkeä osallistua, jos en ollenkaan haasta itseäni. Tosin olen kyllä valinnut muutaman kirjan luettavaksi ihan tätä haastetta varten, joten kyllä tämä sinänsä on inspiroinut myös etsimään luettavaa eli en ole vain täyttänyt kohtia siten, jos kirja sattuu johonkin sopimaan.

Syntipukki

On taas luettu kohtuullisen masentavia kirjoja. Tuorein lukemani ja oikeustajua jälleen ravisteleva romaani on Megha Majumdarin A Burning (Scribner 2020, s. 285).

Jivan on nuori muslimityttö, joka asuu vanhempiensa kanssa slummissa Kolkatassa. Asiat ovat siten melko huonosti, mutta ei niin huonosti, etteikö voisi huonommaksi muuttua.

Kun läheisellä rautatieasemalla poltetaan juna, Jivan postaa siitä videon Facebook-sivulleen. Tämä viaton ja ajattelematon postaus saa aikaan sellaisen tapahtumavyöryn, että sitä päädytään selvittelemään oikeuteen asti. Huom. Tämä ei ole mikään oikeussalidraama kuitenkaan.

Oikeus ei ole kaikille sama, kuten lukiessa käy ilmi. Oikeuden toteutuminen ei myöskään välttämättä ole ensisijainen tavoite, jos on muita “parempia” tavoitteita. Ja ketä nyt edes kiinnostaa joku ryysyläinen muslimityttö.

Tarina aukenee hiljaksiin kolmen henkilön näkökulman kautta. Jivanin lisäksi seurataan Lovely-nimisen hijran toimia ja sitä, miten hänen olisi ehkä mahdollista auttaa Jivania.

Sitten on PT Sir, joka on Jivanin entinen liikunnan opettaja, joka puolivahingossa hurahtaa politiikkaan.

Kirjan pääteema on lojaalius ja oikeudenmukaisuus ja miten se toteutuu tai ei toteudu. Missä määrin ihminen on valmis auttamaan toista? Varmaan siinä määrin, kun siitä ei ole haittaa itselle. Moraaliset kysymykset eivät ole ongelma, koska niitä voi tarkastella tarvittaessa eri kulmista: aina löytyy kunniakas moraalinen kulma, jos sellaiselle on tarvetta.

Häiritsevä romaani, jonka eduksi lasken kompleksiset henkilöt, joiden kuvauksessa ei ole sorruttu mustavalkoisuuteen. Näennäisen empaattinen ihminen voi osoittautua miksikä tahansa, kun ympäristö ja ryhmäpaine osuu kohdilleen.

Mielipide pähkinänkuoressa: Pidin, ei kaduta että luin.

 *

Täällä saarella mellastaa nyt Darragh-myrsky. Pahimmat osumat ottaa länsirannikko ja erityisesti Wales-reppana taas. Keswick sijaitsee Pohjois-Englannissa maan länsipuolella, mutta ei rannikolla, vaikkei sinnekään ole pitkä matka (dösällä tunti). Sen verran kuitenkin ilmeisesti vuoret blockaa, ettei pahin osu tänne. Toivottavasti. Ulos ei silti ole mitään asiaa, joten pakkolepoa nyt sitten tänään.

Tällä hetkellä minulla on kesken useitakin kirjoja, joista keskittynen lähinnä E.O. Chirovicin trilleriin Bad Blood (suom. Pahaa verta), joka vaikuttaa oikein kiintoisalta. Olen aiemmin lukenut Chirovicilta The Book of Mirrorsin (suom. Peilien kirja), josta pidin kovasti.

Netflixistä katson korealaista sarjaa Moon Embracing the Sun. Koukuttava on ja sopivan kierolta vaikuttaa. Eiköhän näillä pärjää yhden “vankila”-päivän. Ja onhan minulla aina kotonakin kaikenlaista puuhasteltavaa, muun muassa jumppa- ja voimaharjoittelut joita voikin nyt tehdä tuplana kun ei pääse hillumaan ulos.

Mukavaa viikonloppua!

Elämä on yksi siveltimenveto

Jenny Tinghui Zhang: Four Treasures of the Sky
Pengun Books 2022
s. 401

Chifu, Kiina. Vuosi 1882 heilauttaa Daiyun elämän niin totaalisesti ympäri, että hän päätyy seuraavana vuonna kokonaan toiselle mantereelle – aluksi Yhdysvaltoihin San Franciscoon, myöhemmin Idahon osavaltioon. Päätyminen ei ole tahallinen eikä toivottu, vaan 13-vuotias Daiyu kaapataan ja lähetetään uuteen elämäänsä valkoisten miesten ilolinnuksi.

Sisällään Daiyu kantaa nimensä perintöä, jota hän itse pitää kirouksena kunnes jossakin vaiheessa tuo myyttinen tarina nimen taustalla alkaa hahmottua uudelleen. Four Treasures of the Sky on historiallinen romaani ripauksella maagista realismia: juuri Daiyun nimeen liittyy tarinan maaginen virtaus, jonka koin erityisen kiehtovana.

Romaanissa kuvataan kiinalaisten kokemaa karua kohtelua Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, kun maassa jylläsi väkivaltainen antikiinalainen liikehdintä. Daiyu, joka on onnistunut rakentamaan elämäänsä uudelleen, saa tietysti myös osuutensa tästä vihasta.

Four Treasures of the Sky tuntuu osin seikkailuromaanilta lukuisten, hyvinkin dramaattisten, juonenkäänteiden takia. Juonivetoisuuden rinnalla kulkee kuitenkin voimakkaat tunteet ja pohdinnat, on myös suvantohetkiä.

Ennen joutumistaan Yhdysvaltoihin Daiyu ehtii hetken elää naamioituneena pojaksi kalligrafi-Wangin hoteissa pihaa lakaisten ja koulutiloja siivoten. Master Wang tekee lähtemättömän vaikutuksen Daiyuun, joka palaa pitkin tarinaa pohtimaan Wangin oppeja. Osuus, jonka Daiyu viettää Wangin luona, on mielestäni kirjan kaunein ja kiehtovin osuus.

Kokonaisuutena tarina on aika raju, mutta karkeita tapahtumia ei kuvata yksityiskohtaisesti eikä niissä vellota. Kirjan lopussa olevat kirjailijan huomiot kannattaa lukea, mutta ei missään tapauksessa ennen kuin on lukenut romaanin - siihen on syynsä, miksi ne ovat kirjan lopussa.

Tässä kirjassa olisi vaikka mitä, mihin tarttua, mutta päätän mietteeni tähän.

“In calligraphy, as in life, we do not retouch strokes, Master Wang often said. We must accept that what is done is done.”  

Jenny Tinghui Zhan (kirjailijan sivut)