Kadonneet lapset

Belinda Bauer: Finders Keepers
(suom. Kadonneet lapset)
Bantam Press 2012
S. 394

Finders Keepers on Bauerin kirjoittaman trilogian kolmas osa. Kirja jatkuu melko suoraan siitä, mihin edellinen, Darkside, jäi.

En suosittelekaan tätä trilogiaa lukemaan väärässä järjestyksessä, koska viittauksia on paljon. Lukeminen on huomattavasti mielekkäämpää, kun tietää mitä viittaukset koskevat.

Keskiössä on edellisen kirjan tapaan poliisi Jonas Holly, joka kirjan alussa on traagisten tapahtumien takia virkavapaalla/sairaslomalla. Keskeiseksi - oikeastaan jopa enemmän kuin Holly - henkilöksi nousee myös jo ensimmäisestä kirjasta (Blacklands) tuttu Steven.

Pikkuinen Shipcottin kylä menee sekaisin, kun lapsia alkaa kadota keskellä kirkasta päivää. Lapset tuntuvat katoavan kuin pähkinät oravan kätköihin, jälkiä jättämättä ja ääneti. Ainoa vihje, joka katoamiset toisiinsa yhdistää, tuntuu olevan katoamispaikalle jätetty viesti.

Edellisestä kirjasta mukana ovat tutut poliisit Elizabeth Rice ja Reynolds. Reynolds oli varsin symppis edellisessä kirjassa, mutta Finders Keepersissä hänelle on tapahtunut asennemuutos; Reynoldsille on kasvanut pienet pirunsarvet päähän. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika ja olosuhteet muovaavat ja muuttavat ihmistä. Niin suurta muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut Reynoldsin luonteessa, että hänestä olisi suoranainen ilkimys tullut.

Pidänkin Bauerin tavasta tuoda henkilöt lähelle päästämällä lukija heidän salaisiin ajatuksiinsa ja toiveisiinsa. Niihin, joita ei sanota ääneen, mutta jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Kun ei toista periaatteessa tunne, syntyy kihelmöiviä - jopa pelottavia - tilanteita. Se välittyy lukijallekin asti.

Bauer pitää lukijansa pimennossa melko pitkään ennen kuin tekee taktisen käänteen ja läväyttää koko korttipakan pöytään. Sen jälkeen kirja jatkuukin hieman toisella tyylillä. Mielenkiintoinen ja tehokas ratkaisu.

Kirjan loppu, josta en voi kirjoittaa spoilaamatta, oli valitettavasti pienoinen pettymys. Bauer sortuu (vain osittain, mutta sortuu kuitenkin) tyypilliseen helppoon ratkaisuun ja menee sieltä, missä aita on matalin.

Noin muuten kirja on herkullisen monitasoinen ja jännittävä. Bauerin käyttämä sanasto on rikasta ja runsasta; jouduin pitkästä aikaa turvautumaan sanakirjaan. Mutta tulipahan opittua kaikenlaista.

Epäolennainen huomio: kirja on kirjaston laina ja joku kammottava sottapytty on sen lukenut ennen minua. Monella sivulla on jotain ruskeaa töhnää, jonka oletan olevan suklaata tmv. Yäk. Jos ei osaa syödä ja lukea siivosti, voisi lukea omia kirjojaan ja sotkea ne!

Belinda Bauerilta on muuten ilmestynyt jo uusi kirja, Rubbernecker. Se oli minulla lainassakin jonkin aikaa, mutten ehtinyt lukea sitä ennen eräpäivää enkä jaksanut uusia lainaa. Saahan sen sieltä uudelleen joskus toiste.

Ajattelin nyt hetkeksi aikaa keskittyä lukemaan jotain iloisempaa. On tapahtunut nimittäin sellainen ihme, että haluan lomaa näistä ainaisista suruista ja murheista - ja murhista.

Kirjan on lisäkseni lukenut ja siitä kirjoittanut muutama muukin. Lisään linkitykset mahdollisesti myöhemmin. Nyt en jaksa sitä paitsi pitää olla kohta menossa.

Kannen kuva: Yolande de Kort / Trevillion Images

Kummallisia kuolemia

Belinda Bauer: Darkside
(Suom. Tappajan katse)
Corgi 2011
S. 460

Tässäpä vasta sellainen kirja, jota tulin lukeneeksi käsittääkseni yli kolme viikkoa. En voi tarkistaa asiaa, sillä Goodreads on rikki enkä todellakaan merkitse lukuaikoja käsin minnekään salaiseen vihkoseen.

Pitkittynyt lukuaika ei johtunut kirjasta tai siitä, että se (kirja) olisi ollut kuivakka tahi muuten huono. Muutto ja siihen liittyvät oheistoiminnat pitivät minut kiireisenä ja normaalisti erittäin hyvä keskittymiskykynikin katosi joksikin aikaa.

Nämä eivät siis ole kovin hyvät lähtökohdat lukea saati arvostella kirjaa. Myönnänkin tässä heti alkuun, että olisin kaiketi saanut Darksidesta enemmän irti, jos olisin lukenut sen joskus toiste. Toisaalta siinä mielessä kirja tuli luettua hyvään saumaan, että keskittymishäiriöistä huolimatta se onnistui koukuttamaan silloinkin, kun ei millään olisi pystynyt lukemaan.

Shipcott on pieni kyläpahanen, jossa kaikki tuntevat - tai ainakin tietävät - toisensa. Talvisen harras rauha rikkoutuu, kun paikallinen nainen löydetään murhattuna sängystään.

Murhatutkimus on paikalliselle poliisille, Jonas Hollylle, ensimmäinen. Suuremmalta paikkakunnalta murhaa tutkimaan kutsuttu poliisietsivä, Marvel, kuitenkin sivuuttaa paikallisen Hollyn ja ottaa ohjat käsiinsä. Jonas Hollyn ei auta kuin alistua korkeamman tahon painostuksen edessä.

Ajoittain suorastaan ärsyttää Hollyn loputon alistuneisuus ja nöyryys. Toisaalta Marvel taitaa "hienosti" alistamisen ja nöyryyttämisen taidon, joten eipä siinä paljon vikinät auta.

Marvel on henkilönä samaan aikaan sekä etova että säälittävä. Hänestä on vaikea pitää, mutta toisaalta en osannut häntä täysin inhotakaan. Jonas Holly taasen ärsytti minua vässykkyydellään, vaikka periaatteessa hänellä ei pahemmin ollut vaihtoehtoja.

Täytyykin Bauerin eduksi mainita, että hän osaa rakentaa kiinnostavia henkilöhahmoja sekä etenkin luoda jännitteitä heidän välilleen. Hän ei myöskään sorru tavanomaiseen kliseisyyteen, jossa paha on aina täysin pahaa, hyvä ehdotonta ja puhdasta hyvää.

Vaikka Jonas Holly on keskeinen henkilö kirjassa, hän jää silti tietyllä tapaa etäiseksi. Jokin salamyhkäisyyden verho leijuu hänen edessään, tietynlainen suru ja hymyttömyys. Melankolia. Kirjan tunnelma onkin kauttaaltaan hyinen ja jopa lohduton. Ei kuitenkaan ahdistava, vaikka kirja varsin vakava onkin - ja täynnä salaisuuksia.

Bauer ripottelee lukijalle vihjeitä pitkin kirjaa, mutta minulle loppuratkaisu tuli silti melkoisena yllätyksenä. Se aukeni minulle vasta aivan kirjan lopussa, kun vihjeet olivat niin selkeitä, ettei niitä oikein voinut enää ohittaa.

Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän tai suorempia vihjeitä jo aiemmin. Kirjan tarina näyttäytyy nimittäin aivan eri valossa sen jäljeen, kun on saanut "the Oivalluksen". En tiedä olisiko sitä voinut ratkaista jo aiemmin - se olisikin kiinnostava tietää!

En näet usko, että olin terävimmilläni tätä kirjaa lukiessani. Pitkät lukuvälit vaikuttivat siten, että unohtelin kuka kukin on. En usko, että se "normaalitilassa" olisi ollut ongelma, sillä ei niitä henkilöitä nyt niin paljon ollut. Lisäksi luin kirjaa hyvinkin lyhyissä pätkissä, joten koko lukekokemus jäi aika repaleiseksi.

Senpä takia kirjasta jäi mieleeni mitä kummallisempia kohtauksia, jotka kuitenkin liikuttivat minua.

"So what if the dog was old? So what if it had its tattoos cut out? Dogs went through bad things all the time and recovered from them and lived happy lives. Just like people did. The dog was loved and cared now, so why did he feel so sad? Because the dog remembered. Worse than that, the dog could not forget." 

Pidin kovasti kirjan kielestä, sen ajatuksista. Sen viipyilevästä, surumielisestä tunnelmasta ja pohdiskelusta. Suoraan sanottuna harmittaa, että luin kirjan juuri nyt. Opinkin tästä sen verran, että en enää ikinä lue mitään muuttamisen aikana. Se ei vain toimi.

Darkside on itsenäinen jatko-osa ns. Exmoor-sarjaan. Ensimmäinen osa on nimeltään Blacklands. En havainnut Darksidessa kuin muutamia viitteitä edelliseen kirjaan eivätkä nekään periaatteessa olleet oleellisia eikä niistä jauhettu sen kummemmin. Minusta nämä voikin lukea missä järjestyksessä tahansa.

Tosin tähän on olemassa kolmaskin osa, Finders Keepers (suom. Kadonneet lapset). Siitä en tiedä, kuinka itsenäinen se on, mutta aion ottaa selvää lukemalla sen jossain vaiheessa.

Darksiden on lisäkseni lukenut ainakin Kirsi ja Annika. Annika kritisoi kirjan suomennosnimeä, Tappajan katse, ja yhdyn häneen (tai siis hänen mietteisiinsä). Darkside on paljon osuvampi ja periaatteessa jopa vihje. Tappajan katse on nimenä tälle kirjalle mitäänsanomaton.

~~~

Kannen kuvat: Woods - Richard Nixon / Arcangel Images. Man - Mohamad Itani / Arcangel Images 

Ruumiinetsintää paremman elämän toivossa

Belinda Bauer: Blacklands

Tämä onkin varsin mielenkiintoinen kirja ja hyvin erilainen kuin monet lukemani dekkarit.

Tässä nimittäin nyt vankilassa viruvan sarjamurhaajan tekosia käsitellään itse murhaajan sekä 12-vuotiaan pojan, Stevenin, kautta.

Steven asuu äitinsä, pikkuveljensä ja isoäitinsä kanssa. Raha on tiukassa ja kotona on tunnelma muutenkin varsin kireä. Kodin ulkopuolella ei mene sen paremmin, sillä siellä Steveniä vaanii kiusaajat.

Steven on tavallinen poika, joka haluaisi vain perheensä huomion - siis äitinsä ja mummonsa. Perhettä varjostavaa kuitenkin isoäidin suru hänen kadonneen poikansa tiimoilta.

Poika oli vain yksitoista kadotessaan eikä häntä koskaan löydetty. Isoäiti odottaa yhä, että poika palaisi.

Mutta Stevenpä tietää, että taannoin vapaalla jalalla mellastanut lapsien sarjamurhaaja, Avery, on tekosen takana. Hän kuvittelee, kuinka ruumiin löytäminen päästäisi isoäidin odotuksen piinalta ja kaikki muuttuisi taas hyväksi.

Steven ei kuitenkaan tiedä, millaista ampiaispesää hän sohaisee ja millaisin seurauksin kirjoittaessaan Averylle vankilaan.

Kirja on tunnelmaltaan varsin raskas ja surullinen. Stevenin ilonaiheet ovat hyvin pieniä eikä niitä ole paljon. Suhde parhaaseen ystäväänkin on varsin kompleksinen.

Bauer onnistuu mielestäni todella hyvin astumaan pienen Stevenin saappaisiin, eläytymään nuoren pojan ajatuksiin ja maailmaan. Vähintään yhtä hyvin hän onnistuu myös sarjamurhaajan pään sisällön kanssa.

Kirja piti otteessaan alusta loppuun saakka ja onnistui vieläpä yllättämään. Tunsin kirjaa lukiessa monta kertaa sympatiaa Steveniä kohtaan ja pahaa mieltä hänen saamastaan kohtelusta.

Kirjassa sivutaan myös hieman vanhempien tai vanhemman taipumusta suosia jotain tiettyä lapsistaan. Ei liene epäselvää, ettei Steven ollut sisaruksista se, jota suosittiin.

Tämä kohta jotenkin pysäytti, koska minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia. Ne, jotka ajattelevat, ettei vanhempi voisi koskaan valita lapsistaan yhtä ylitse toisten, eikä varsinkaan osoittaa sitä teoillaan, voivat olla aika väärässä. Vanhemmuus ei ole sama asia kuin pyhyys ja tasapuolisuus.

***

Tämä kirja on käännetty suomeksi nimellä Hautanummi. Kirjaa saa sekä suomen- että englanninkielisenä mm. AdLibriksestä.