Alkuper. Dans la peau d'une djihadiste, 2015
Harper Collins, 2016/2015
Ranskasta englanniksi kääntänyt Erin Potter
S. 230
Undercover Jihadi Bride julkaistiin Briteissä vuonna 2015 alun perin nimellä In the Skin of a Jihadist. En tiedä, miksi samasta kirjasta tehtiin (edelleen brittimarkkinoille) seuraavana vuonna uusi laitos eri nimellä. Ehkä kirjan elinkaaren pitkittämiseksi?
Anna Erelle on kolmekymppinen ranskalainen reportteri. Ja pseudonyymi, sillä Erelle on edelleen hengenvaarassa hänen oikean henkilöllisyytensä paljastuttua korkea-arvoiselle jihadistille, josta piti (muka) tulla hänen aviomiehensä.
Mélodie on kaksikymmentävuotias muslimiksi kääntynyt naiivi opiskelijatyttönen, joka asuu Toulousessa. Hän tapaa Facebookin kautta 38-vuotiaan jihadistimiehen, Bilelin. Bilel "rakastuu" Mélodieen ja alkaa pommittaa häntä viesteillä. Hän haluaa Mélodien tulevan Syyriaan, jossa heidät voidaan vihkiä. Mélodie pelaa mukana, sillä hän näkee edessään tuottoisan informaatiolähteen. Mélodie on feikki, oikeasti hän on Anna Erelle.
Undercover Jihadi Bride kertoo Erellen tutkimuksista Mélodiena. Erellen keskeinen tavoite on tutkia jihadistien keinoja rekrytoida väkeä joukkoihinsa. Minulle tuli oikeastaan yllätyksenä, kuinka paljon naisia on houkuteltu Syyriaan. Toisaalta kun tarkemmin pysähtyy ajattelemaan, niin ilman naisia ei ISIS voisi kukoistaa ja kasvaa. Tarvitaan naisia tekemään vaimojen työt, hoitamaan lapsia ja miksei vaikka sotimaankin.
Tämä kirja käsittelee lähes ainoastaan naisten rekrytoimista ja on siinä mielessä varsin avaava. Toisaalta kaltaiseni epäilevän tuomaan (ts. millään uskonnolla ei ole suurta roolia elämässäni) on ajoittain hieman vaikea käsittää, miksi kukaan haluaa elää jonkin ankaran ismin mukaan. Toki ymmärrän, että sellaisia on ja varmasti esimerkiksi uskonto voi tietyllä tapaa olla pakokeino, tai tuoda lohtua ja sisältöä elämään jne. En siis sitä ihmettele, että niin moni kaikenlaisia asioita - jopa tappaa - tekee uskonnon nimissä. Uskonto on kätevä keppihevonen.
Tätä kirjaa lukee kuin trilleriä. Erelle jää koukkuun esittämäänsä Mélodieen, sillä hänen tiedonjanonsa on loputon. On vaikea lopettaa tutkimuksia, vaikea deletoida Mélodien profiilit netistä. Kummastelen Erellen kiintymystä luomaansa feikki-ihmiseen. Mélodiehan on pelkkä nimi, hengetön profiili tiedonkeruuta varten, vaikka muuttuukin lihalliseksi muun muassa Skype-keskusteluissa Bilelin kanssa. Silloin Erelle pukee päälleen chadorin - onhan hän kunnon muslimi eikä voi paljastaa itseään miehelle. Ei edes tulevalle aviomiehelleen.
Summa summarum: Kiinnostava kirja - ja karmaiseva. Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja valitettavan ajankohtainen.
