Eowyn Ivey: The Snow Child
julkaistu 2012
s. 406 (plus bonusmateriaali)
Tämän kirjan ostin ihan puhtaasti sen saaman hehkutuksen takia. Kuulun Richardin ja Judyn book Clubiin ja sitä kautta saan kätevästi lisätietoa mm. uutuuskirjoista.
Ivey kirjoittaa kauniisti. Hän onnistuu tuomaan Alaskan luonnon iholle. Hengitin keuhkoja repivää pakkasilmaa ja katselin tummaa yötaivasta. Jännitin joenrannalla kantaako jää. Mietin, miltä tuntuisi elää eristäytynyttä ja yksinäistä elämää 1920-luvun Alaskassa, keskellä ei mitään.
Minä siis tosiaan koin tehneeni reissun tuonne villiin pohjolaan. Lunta ja jäätä, niitä tummia tähtitaivaita ei ole vaikea kuvitella, kun on Suomesta kotoisin ja on niinkin hyvä opas matkassa kun Eowyn Ivey.
Jack ja Mabel ovat lapseton pariskunta. He muuttavat Alaskaan aloittaakseen uuden, ihan erilaisen elämän. Lapsettomuus asuu katkerana möykkynä heidän sydämissään.
Eräänä iltana he tekevät lumesta tytön, antavat sille lapaset, sitovat kaulaan liinan. Aamulla teos on murskana, mutta lapaset ja kaulaliina ovat kadonneet...
Koukutuin kirjaan heti sen ensimmäiseltä sivulta alkaen. Lapsettomuus ja siihen liittyvät tunteet eivät noin periaatteessa ole "minun juttu" kirjallisuudessa (eikä muutenkaan) enkä tajua, miten nyt yhtäkkiä kaikki (pari viimeisintä) lukemani kirjat tuntuvat sivuavan aihetta. Mutta joo, itsepähän olen lukemiseni valinnut.
Lapsettomuusteemastaan huolimatta pidin kirjasta: en voi liikaa sanoa, miten kauniisti ja elävästi kirja on kirjoitettu.
Sitten tulee se mutta. Kirja alkoi plörähtää loppua kohden. Sen taianomainen unimaisuus ja kysymys siitä, mikä on todellista, menetti otteensa.
The Snow Childhan on tietyllä tapaa fantasiaa, tietyllä tapaa sitten ei. Pidin alun mystisyydestä, mutta valitettavasti se menetti kirjan edetessä hohtonsa muuttuessaan liian lihalliseksi, todelliseksi.
Kirjan loppu oli myös totaalinen pettymys. Se oli epälooginen, en tajunnut sitä eikä sitä selitetty. Täytytynee mennä googlettelemaan toisten arvioita kirjasta ja katsoa, josko joku olisi sen ymmärtänyt edes jollain tavalla. Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin kirjasta eli ei ollut ajanhukkaa.
Jos nyt joku on tämän lukenut, niin kuulisin mielelläni ajatuksia etenkin kirjan lopusta. Tätä ei tosin ole suomennettu, ainakaan vielä. Minulla on tunne, että tämä saatetaan kyllä kääntää suomeksikin jossain vaiheessa. Mutta tämä on siis vain arvaus (kirja on käänetty jo mm. saksaksi). Snow Childin saa englanninkielisenä ainakin AdLibriksestä.
