Penguin, 2013 (2012)
Saksasta englanniksi kääntänyt Anthea Bell
S. 187
Suomennettu nimellä Collinin tapaus
Vaihteeksi oikeussalidraamaa. En välttämättä täysillä innostu tällaisista romaaneista, mutta ei minulla ole niitä mitään vastaankaan. The Collini Case on varsin kelvollinen - suorastaan oikein hyvä - oikeussalidraama. Jännitystä ja toimintaa kaipaavat pettyvät. Heille voisinkin suositella John Grishamia.
Caspar Leinen on asianajajan uraansa vasta aloitteleva nuorukainen. Hän sattuu olemaan päivystysvuorossa, kun kutsu käy: hienossa hotellissa on tapahtunut murha. Oletettu murhaaja on saatu kiinni ja hän tarvitsee puolustusasianajajan. Murhaaja on nimeltään Fabrizio Collini.
Leinen ottaa jutun hoitaakseen. Ei tosin olisi ottanut, jos olisi heti tajunnut kuka uhri on. Vaan vähän myöhäistä räpistellä, kun on nimet paperissa. Motiiveja selvitellessään Caspar Leinen matkustaa omiin muistoihinsa, joiden myötä lukijalle valottuu asia jos toinenkin.
Sotahistoriasta kiinnostuneille kirja tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen toisen maailmansodan aikaisiin rikoksiin - ja asenteisiin noita rikoksia kohtaan. Kiinnostavaa myös minusta, vaikken yleensä jaksa sodista - en menneistä enkä olevista - olla kiinnostunut. Sodista kun yleensä kärsivät eniten ihmiset, jotka eivät edes halua olla sodassa. Jokseenkin turhauttavaa.
The Collini Case on nopealukuinen ja viihdyttävä, koukuttava. Kirjan kohdalla tuli tunne, että seksi oli ängetty siihen mukaan lähinnä siksi, että sitä kirjassa olisi. Kiintiöseksiä siis. En nimittäin oikein nähnyt perustelua niille muutamille seksikohtauksille, joita kirjassa oli. Eivät mielestäni tuoneet mitään lisäarvoa kirjaan.
Toisaalta luen parhaillaan David Vannin romaania Dirt, jossa seksiä on lähes koko ajan ja jos ei ole, niin ainakin seisokki on. Minulla ei ole mitään seksiä vastaan, mutta keskeisenä teemana se ei oikein jaksa innostaa (muutenhan voisin lukea pornolehtiä). Teininä olisi kiinnostanut, kun oli oma seksuaalisuus nupullaan ja hukassa, mutta tässä iässä... Plääh. Vaan eipä mennä asioiden edelle. Dirtistä enemmän myöhemmin, kun olen sen lukenut kokonaan.
Vaikka pidin The Collini Casesta, silti jostain syystä minulla ei oikein ole mitään sanottavaa kirjasta. Ei tee mieli takertua mihihnkään yksityskohtaan eikä oikeastaan enää edes pohtia koko kirjaa. Voisikin sanoa, että kirja tarjoili mielenkiintoisen tarinan, mutta ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta.
At home in Italy we say the dead don't want revenge, it's only the living who want it.
The Collini Case muualla blogeissa: Kirjoihin kadonnut, Kirjojen keskellä, Leena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.
Ps. Blogini tahaton tauko johtui sairastumisestani. Sain melko raisun flunssan, joka vei kaikki voimat ja makasin monta päivää vain sängynpohjalla. En pystynyt edes lukemaan, koska silmätkin kipeytyivät. Nyt olen kuitenkin terve ja lukeminen maistuu taas!
