Pan Macmillan 2011
S. 418
The Ritual on luokiteltu kauhukirjaksi ja sitä se todella onkin. Mukana on lukuisia kauhugenrelle tyypillisiä elementtejä, joihin palaan myöhemmin. Ensin kevyt juonireferaatti, kas tässä.
Neljä brittiläistä yliopistoaikaista toverusta matkustavat Ruotsiin tehdäkseen siellä vaelluksen luonnonpuistossa. Joukon koolle kutsunut Hutch on suunnitellut reitin etukäteen ja hän on ilmeisesti kokenut eränkävijä.
Phil ja Dom ovat huonokuntoisia ja mietinkin, miksi on edes ajateltu lähteä vaellukselle sellaisten henkilöiden kanssa, joiden fyysinen kunto ei kenties ole riittävä. Tosin ennen reissua oli sovittu, että kukin treenailee etukäteen, ettei tarvitse ihan rapakunnossa lähteä. Noh, Phil ja Dom eivät olleet treenanneet.
Neljäs toverus, Luke, on timmissä kunnossa. Tosin Lukella on muita ongelmia, muun muassa vaikeuksia hillitä itseään esimerkiksi suuttuessaan. Nelikon keskinäiset välit osoittautuvat nekin mutkikkaiksi vaelluksen edetessä.
Rapakuntoisten Philin ja Domin takia päätetään lähteä oikaisemaan. Virhe, kohtalokas virhe. Oikoreitti muuttuu lähes alkuunsa painajaiseksi, josta ei tunnu olevan poispääsyä - ainakaan elävänä. Toverusten keskinäinen nahistelu ei auta asiaa.
Kirjan alku on mielenkiintoinen ja Nevill kuvaa hyvin nelikon keskinäisiä jännitteitä ja ristiriitoja. Näistä neljästä Luke nousee keskiöön ja hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa pääsee käsiksi parhaiten. Ensimmäiset parisataa sivua ovatkin kirjan parasta antia.
Sitten tapahtuu lässähdys. Kakku tulee uunista ja leviää käsiin. Mielenkiinto alkaa herpaantua. Nevill täyttää kirjaa jatkuvilla sääkuvauksilla ja toisteisuudella; samat asiat tulevat esille useita kertoja hieman eri sanoin. Alkaa puuduttaa.
Kyllä kyllä, jos edellisellä sivulla satoi vettä, uskon kyllä että vettä sataa edelleen muutaman sivun ja mailin päästä. Uskon myös, että taivas on harmaa, vaikka sitä ei tiheässä metsässä näkyisikään. Uskon myös, että metsä on tiheä, vaikkei sitä toistettaisikaan jatkuvasti jne.
Kirjan loppupuoli meneekin varsinaiseksi vetkutteluksi ja veivaamiseksi. Samalla se on kyllä jännittävä, vaikka kaikenlainen vatvominen alkaa jo väsyttää. "Kisaväsymys" vie jännitykseltäkin terää, kun alkaa odotella että päästäisiin aiheessa eteenpäin.
Nevillin pikkutarkan kuvauksen ansiosta kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi ollut elokuvissa. Myös kirjan rakenne on tietyllä tapaa elokuvamainen; luvut ovat lyhkäisiä, kuin kohtauksia. Tästä kirjasta olisi kohtuullisen helppo tehdä kauhuleffa. En tosin usko, että minua kiinnostaisi katsoa kyseistä elokuvaa. Riittää, että luin kirjan.
Kauhugenreen kirjalla ei ole oikeastaan mitään uutta annettavaa. Mukana menossa on mystisiä ja yliluonnollisia tapahtumia, jotka toki genressään ovat loogisia ja tässä kirjassa jopa uskottavia, jos näin voi sanoa ns. paranormaalin kauhun ollessa kyseessä.
Kirjan luettuani tuntuikin siltä kuin olisi katsonut keskinkertaisen kauhuelokuvan. Veri lentää ja jännitystä pitkitetään (minun makuuni liikaa, mikäli se ei jo tullut selväksi). Kirjan loppukin on melkoisen tyypillinen kauhuleffoille. Se loppuu, mutta jää tietyllä tapaa kuitenkin kesken, roikkumaan.
Kokonaisuutena The Ritual on ihan kelpo kirja eli ei kaduta lainkaan, että sen luin. Saatanpa jopa joskus lukea jonkin muunkin Nevillin romaanin, jos tulee kauhunälkä. Tutkimusteni perusteella tätä eikä muitakaan Nevill'n kirjoja ole suomennettu.
