Like, 2012
S. 220
Tuskinpa olisin Maihinnousuun tarttunut laisinkaan, ellei eräs ystäväni olisi sitä minulle tarjonnut. Aihepiiri ei oikein innostanut etukäteen, vaikka pääasiassa muistin kirjasta vain sen ympärillä pyörineen kohun - enkä sitäkään kunnolla.
Sain siis lukea kirjan melkoisen puhtaalta pöydältä. Kohua googletin huvikseni kirjan luettuani ja totean siitä vain hohhoijaa ja plääh. Sen enempää en ota siihen kantaa.
Kiitos siis ystävälle jälleen kerran (vilkutus!) siitä, että sai minut rikkomaan omia perusteettomia ennakkoluulojani. Jospa nyt sitten siihen kirjaan.
Julie on ranskalainen nelikymppinen nainen, jonka elämä horjuu ja huojuu kuin Norjassa rapistuva vuori. Avioliitto vetelee viimeisiään miehen rillutellessa uuden naisensa kanssa. Sitten heidän 8-vuotias tyttärensä sairastuu syöpään ja perheen tulisi pitää yhtä. Se ei ole helppoa varmasti kummallekaan, mutta vielä vähemmän Julielle, jonka pitäisi jaksaa kantaa kaksi surua kerrallaan: sekä lapsen sairaus että aviomiehensä petollisuus.
Miehestähän ei tueksi ole. Mies on nimittäin herennyt puhumattomaksi. Ei vaivaudu edes keskustelemaan uudesta suhteestaan, ei käsittelemään avioliiton loppua. Ei mitään, hän vain jättää Julien yksin ajatustensa kanssa. Mokoma sontakasa, tekee mieli sanoa. Syyllistääkin vielä, kun Julie haluaa lopulta eroon koko liitosta voidakseen aloittaa oman elämän.
Syöpää verrataan kirjassa Normandian maihinnousuun, josta matkaoppaana työskentelevä Julie kertoo turisteille. Se toimii, vaikka viittaukset eivät ole suoria. Normandian maihinnousu itsessäänkin on kiinnostava historiallinen tapahtuma, joten siitäkin luki ihan mielellään. Maihinnousukuvaukset rytmittivät hyvin kirjaa vieden ajatukset etäämmälle syövästä, vaikka siellähän se vaanii rivien välissä.
Kirjan ilmapiriiriä tai tunnelmaa en kokenut järin ranskalaisena. Ranskalaisin tuulahdus oli Julien ystävä, Alice. Vaikka Alicella ei ole suurta roolia kirjassa, se on silti hyvin merkityksellinen.
Kaiken kaikkiaan taidokkaasti kirjoitettu ja rakennettu romaani. Pidän Ala-Harjan suorasta ja mutkattomasta tyylistä eikä minua edes häirinnyt tekstin ajoittainen töksähtelevyys. Se sopii kirjan tyyliin, se tekee siitä monivivahteisemman. Minut tämä kirja otti mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta eikä päästänyt rauhaan ennen kuin saatoin sulkea takakannen.
Kirjasta ovat bloganneet mm. Annika, Mari A ja Hanna.
