20. Kirja ja rakkain joulukoriste
Minulla ei ole rakkaita joulukoristeita. Ei ole lainkaan joulukoristeita paitsi ne vaaleanpunaiset sydämet. Mutta en koe niitä joulukoristeiksi: ne ovat koristuksia noin yleensä. Eniten mahdollisesti pidän kynttiläkupista, jossa on saksanhirviä koristuksena. Minulla on niitä yksi setti eli kolme.
Yukio Mishima: The Sailor Who Fell from Grace with the Sea
Alkuper. Gogo No Eiko, 1963
Martin Secker & Warburg 1966
Englannistanut John Nathan
S. 134
Suom. Kunnia on katkera juoma
Olemme Tokion liepeillä 60-luvulla. Noboru on 13-vuotias poika, joka elää varakkaan kauppiasäitinsä kanssa. Isä on kuollut jo vuosia sitten. Äiti lukitsee Noborun öisin huoneeseensa, ettei poika livahtaisi omille teilleen ja "huonoon seuraan".
Päiväsaikaan Noborun puuhien vahtiminen on tietenkin mahdotonta. Noboru kuuluu poikajoukkoon, joka on luonut itselleen hieman toisenlaisen "todellisuuden" sääntöineen. Kyseessä on tavallaan kultti (joka analysoi ja kritisoi aikuisia), jonka pomoa hieman pelätään - ja sitä, että tulee itse naurunalaiseksi. Ryhmäpaine on käsin kosketeltava.
Kohtalokas tapahtumaketju saa alkunsa, kun Noborun äiti tapaa merimiehen ja heidän välilleen syntyy suhde. Noboru ihailee merimiestä, mutta ryhmän säännöt on otettava huomioon ja on raportoitava asiasta. Pomon johdolla nuoret pohtivat pitääkö asialle tehdä jotain ja jos, niin mitä.
Kirjan tunnelma jotenkin pölyinen, painostava. Ihan kuin kaiken yllä leijuisi pöllyävävästä hiekasta muodostunut verho. Kirjan tapahtumat näytttäytyvät minulle kuin vanha, kellertävä valokuva. Tai ehkä kaitafilmi. Tietyllä tapaa häiritsevä lukukokemus ja häpeäkseni sanon, että hieman pitkästyin muutamassa kohdin - etenkin alussa. The Sailor Who... ansaitsisi toisen lukukerran ja niin varmaan teenkin joskus.
Tällä taas nousen Kurjen siivelle. Luulen, etten ehdi haasteeseen sopivaa kirjallisuutta enää lukea, joten teen koosteen kenties myöhemmin tällä viikolla.
