One woman's fight against FGM in Britain today
Simon & Schuster, 2016
S. 256
Kannen suunnittelu: Sian Wilson
Kirjaa ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi
Somalialainen Hibo Wardere oli 6-vuotias, kun hänen alapäänsä silvottiin. Kyseessä on kulttuurinen traditio, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon/Islamin kanssa, vaikka niin joskus kuulee väitettävän: että silpomiselle on muka uskonnolliset perusteet. No ei ole.
En käytä sanaa naisten ympärileikkaus, koska kyseessä ei ole ympärileikkaus. Tai no, kolmostyypin silpomisessa poistetaan melko paljon kamaa (klitoriksen lisäksi häpyhuulet) naisen vaginan ympäriltä. Lopuksi koko hoito ommellaan kiinni jättäen vain pieni aukko virtsaamista ja kuukautisverta varten. Varderelle tehtiin kolmostyypin silpominen, katso eri tyyppien kuvaus tästä.
Hibo Warderen tarina on surullisen tuttu. Kun koulutoverit saavat tietää, ettei Hiboa ole leikattu, häntä aletaan nimitellä saastaiseksi ja muutenkin kiusata. Paine on niin kova, että Hibo haluaa, että hänetkin leikataan. Kyseessähän on lopulta vain pieni haava, näin hän uskoo eli hänelle on uskoteltu.
Ei kannata ajatella, että Hibon äiti olisi silpomista vastaan. Ei suinkaan, hän oli vain odotellut että heiveröinen Hibo vahvistuisi. Tietenkin on selvää, että silpominen tehdään. Se on tehty Hibon äidille ja äidin äidille. Naisen pitää olla puhdas ja neitsyt saadakseen miehen, päästäkseen naimisiin.
FGM on lyhenne sanoista female genital mutilation. FGM:n suorittaminen rikkoo Hibon alapään lisäksi hänen suhteensa äitiinsä. Kuluu paljon aikaa ennen kuin Hibo ymmärtää ja voi jotenkin antaa anteeksi, että hänen oma äitinsä petti hänet niin karmealla tavalla, käänsi päänsä kun Hibo huusi tuskasta. Lopeta huutaminen ja ole urhea, siinä äidin tuki lapselle.
Kirja on noin puoliväliin asti melko omaelämäkerrallista kerrontaa. Hibo kertoo lapsuudestaan Mogadishussa, ja kuinka perhe joutuu pakenemaan sisällissotaa Nairobiin, Keniaan. Nairobissa Hibolle avautuu mahdollisuus päästä Englantiin ja hän lähtee. Hibo on tuolloin 18-vuotias.
Vasta Lontoossa Hibo voi alkaa selvittää, mitä hänelle on tehty. Painajaiset silpomisesta ovat edelleen läsnä ja äidin petos katkeroittaa. Mutta elämän on jatkuttava ja se jatkuukin, ja tuo Hibon tielle myös onnea.
Hiljalleen kirja muuttuu enemmän tietokirjamaiseksi. Hibo pohtii tutkimuksiin nojaten (kirjassa on runsaasti lähdeviitteitä) FGM:n vaikutusta naisiin sekä yksilöllisellä että kulttuurisella tasolla. FGM:n taustat ovat syvällä kulttuur(e)issa, ja asenteita silpomista kohtaan on vaikea muuttaa.
Hibo kuitenkin aloittaa tietoa välittävän työnsä säästääkseen tytöt tuolta kauhealta kohtalolta. Briteistä viedään tyttölapsia lomalle Afrikkaan, jossa heille tehdään FGM. Toisaalta silpomista tehdään myös Briteissä, vaikka se on kielletty. Tämä kirja onkin melko kattava katsaus "silpomiskulttuuriin" tämän päivän Brittilässä.
Miehiä ei naisten leikkelyt juuri kiinnosta (vaikka miehiä vartenhan naiset silvotaan, mutta naiset hoidelkoot asian keskenään), ne ovat naisten juttuja joista ei puhuta edes naisten kesken. Silti moni mies jättää vaimonsa (tai harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä), koska seksi silvotun naisen kanssa ei ole kovin tyydyttävää. Toisaalta on niitäkin miehiä, jotka kokevat itsensä miehekkäämmäksi, mitä enemmän nainen kärsii yhdynnässä.
On ihan mahdotonta käydä tätä kirjaa kokonaan läpi, koska tässä on niin paljon tietoutta, näkökulmia ja tarttumispintaa. Jos nostaisin esille kaikki vaikuttavat osiot, tästä postauksesta tulisi kilometrin pituinen referaatti. Sellaiseen en ryhdy.
Tietouden lisäksi Hibo ehdottaa ihan selkeitä toimintatapoja, joilla asenteita silpomiseen voidaan muuttaa, ja siten ehkä joskus päästään tuosta sairaasta perinteestä kokonaan eroon. Siihen on vielä matkaa, sillä on otettava huomioo niin monta asiaa, muun muassa miten silpomisen lopettaminen vaikuttaisi toimenpiteen suorittajiin. Silpominen on usein ammatti ja tulonlähde, ammatti taas kulkee suvussa.
Suosittelen todellakin lukemaan tämän kirjan. Siitäkin huolimatta, että kokee tietävänsä aiheesta paljon. Tässä kirjassa käsitellään suurta epäkohtaa ja ongelmaa, joka ei todellakaan kuulu tähän päivään eikä tähän maailmaan. Silpomista voisi verrata tietyllä tapaa jalkojen sitomiseen Kiinassa. Onneksi se on sentään saatu kitkettyä, vaikka vasta niinkin myöhään kuin noin 1949.
