Joskus luettavan kirjan valintaan voi vaikuttaa mitä kummallisemmat syyt. Kirja, jonka juuri luin, päätyi luettavakseni melkoisen sattumusketjun kautta.
Minulla on omat rutiinini kirjastossa. Tutkailen aina ensin ns. esittelystandit, joihin kirjaston henkilökunta on koonnut kirjoja otsikoiden alle. Vakio-otsikkoja on "quick choice", muut vaihtelevat.
Nyt oli vaihtuvana teemana mm. Etelä-Amerikka (josta olen hävyttömän huonosti lukenut kirjallisuutta: minullahan on meneillään tämä maailmanvalloitusikuisuusprojekti): kirjoja oli laidasta laitaan faktasta fiktioon.
Räpläsin minulle ennestään tuntemattoman Gabriel García Márquezin romaania Of Love and Other Demons. Kirjan väliin oli unohtunut kirjanmerkki (oletan, että kys. kuvaa on käytetty kirjanmerkkinä).
Kirjanmerkki kutitti silmääni ja innostuin siitä. En kehdannut "pölliä" sitä kirjan välistä, joten lainasin kirjan saadakseni sen. Ihailin kotona merkkiä ja aloin lukea kirjaa. Kannattiko?
Del amor y otros demonios, 1994
Penguin Books, 1996
S. 160
Espanjasta kääntänyt Edith Grossman
Nyt on sellainen kirja, jossa ei pahemmin tolkun ihmisiä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuitenkin aikakauden ja ympäristön huomioon ottaen kaikki taitavat olla ihan normaaleja. Niin häilyvät ovat rajat hulluuden. Ja normaalin. Minkä tahansa.
Kummalla puolella seisot. Vaiko oikea jalka viivan toisella ja vasen toisella puolella? Ja lopulta, onko sillä mitään merkitystä?
Crazy people are not crazy if one accepts their reasoning.
Sierva María on kakstisoitavuotias tyttönen, joka on saanut elää elämäänsä melko rauhassa vanhempiensa hylkäämänä. Äiti vihaa tytärtään eikä markiisi-isääkään kiinnosta Sierva Marían elämä. Tyttö eleleekin lähinnä orjien keskuudessa, omaksuu heidän tapansa.
Kunnes eräänä markkinasunnuntaina vesikauhuinen koira näykkäisee neljää ihmistä: eräs niistä on Sierva María. Muille käy huonosti, mutta nuori tyttö ei osoita merkkiäkään sairastumisesta. Sitä pidetään aluksi hyvänä asiana, kunnes aletaan epäillä että demonit ovat vallanneet tytön. Hänet täytyy parantaa, henget täytyy manata hänestä ulos.
Mutta missä määrin kyse on lopulta erilaisuudesta, missä määrin mahdollisista demoneista. Hoitoja määrätään, mutta niiden myötä tytön kunto vain heikkenee - sekä fyysinen että psyykkinen.
Varsin erikoinen kirja tämä: tavallaan helppo, mutta fantastisen erilainen. Pidin kirjan tummasta ja rapistuneesta miljööstä, joka hehkuu kuumuudessa kuin markiisi riippumatossaan siestan aikana. Tätä kirjaa ei voi selittää, se pitää itse kokea.
En tähän kirjaan rakastunut, mutta ihastuin kyllä. Kannatti lukea saadakseen tuon ihanan kirjanmerkin. Saatanpa lukea lisääkin kirjallisuutta Gabriel García Márquezilta.
Ps. Rakkauskammoiset huomio: ei kannata säikähtää kirjan nimeä - tämä ei ole mikään love story, vaikka epätodennäköinen rakkaus tässä puhkeaakin!
Tätä kirjaa ei pikaisten tutkimusteni perusteella ole suomennettu, mutta muutamia muita Márquezin kirjoja on. Miltäs kuulostaisi esimerkiksi Muistojeni ilottomat huorat tai Elää kertoakseen? Onko tullut luettua?
Edit. 26.3.2015 klo. 10.33: Mymskä oikaisi minua kommenttilaatikossa ja kertoi, että kirja on suomennettu nimellä Rakkaudesta ja muista riivaajista. Eli puhuin läpiä päähäni, ettei muka olisi suomennettu.
 |
| Tänne merkki minut johdatti. |
