Elämää hullun psykiatrin talossa

Augusten Burroughs: Running with Scissors


Luin jokunen aika sitten Burroughsin omaelämäkerrallisen teoksen A Wolf at the Table. 

Siinä pääaiheena on Auguatenin lapsuus. Aikuisuutta sivutaan kirjan lopussa, mutta teini-ikä ja asuminen äidin psykiatrin luona sivuutetaan kokonaan.


Running with Scissors taas kertoo lähinnä tuosta ajasta, kun Augusten asuu äitinsä psykiatrin luona.

Augusten on kirjoittanut Running with Scissorsin aiemmin kuin Wolfin, mutta koska en ollut lukenut kumpaistakaan aiemmin, luin ne, mitä tulee tapahtumiin, ikään kuin kronologisessa järjestyksessä,

A Wolf at the Table on huomattavasti vakavampi ja pohtivampi kirja kuin Running with Scissors ja olen iloinen, että luin sen (Wolf) aiemmin.

Running with Scisssors on kohtalaisen humoristinen kirja: huumoria on sekä mustaa että harmaata. Huumoria varmasti vaatiikin asua psykiatrin talossa, jota asuttavat tohtorin vaimo, muutama muukin potilas sekä liuta omia- että adoptiolapsia. Eikä taida itse tohtorillakaan olla kaikki muumit laaksossa.

Augustenin äiti on itsekeskeinen eikä pahemmin piittaa pojastaan. Tai jos piittaakin, niin ainakin tavat osoittaa välittämistä ovat kyseenalaiset.

Kenties se kuitenkin johtuu siitä, Augustenin äidillä on itselläänkin ongelmia mielenterveytensä kanssa, ja hän on siksi kyvytön olemaan äiti lapselleen. Ja toisaalta äidin ajatusmaailmassa hän onkin mielellään enemmän kaveri kuin äiti Augustenille.

Pidin kirjasta enemmän kuin sen pohjalta tehdystä elokuvasta, jonka katsoin ennen kuin luin kirjan. Siksipä olikin yllätys kirjaa lukiessa, kun siinä todellisuus näyttäytyi aika paljonkin toisenlaisena.

Elokuvaversiossa jopa henkilöiden keskinäiset suhteet ovat aivan erilaiset kuin kirjassa. Kuitenkin nämä henkilösuhteet ovat aika tärkeä osa kirjaa.

Lisäksi kaikkea on kaunisteltu ja kiillotettu eli tietty saastaisuus ei elokuvassa näy. Elokuvan lopulla ei myöskään ollut mitään tekemistä kirjan kanssa.

Jotenkin tuli tunne, että kirjaa on käytetty vain pohjamallina elokuvalle, napattu sieltä kohtia ja väännetty niistä raflaava pintakiillotettu komedia.

Ihan ok leffa, ei siinä mitään, mutta jos pitäisi toinen vain valita, niin ehdottomasti kirja – se on muutenkin lukemisen arvoinen.

Tässä vielä elokuvan traileri.

Psykopaatti-isä ja poika

Augusten Burroughs: A Wolf at the Table

Sain tämän (ja muutaman muunkin) kirjan ystävältäni Susalta about kuukausi sitten ollessani hänen luonaan kylässä.

Juttelimme kirjoista ja meillä onkin paljon yhteisiä intressejä niiden suhteen.


Augusten Burroughs oli minulle ennestään tuntematon nimi. Hän onkin ollut kohtalaisen tuottelias kirjoittaja. Suurin osa – ellei kaikki, en ole varma – hänen kirjoistaan tosin käsittelee tavalla tai toisella hänen lapsuuttaan ja menneisyyttään.

Burroughsin tragedia on se, että hän on näkymätön – näkymätön isälleen. A Wolf at the Table kuvaa Burroughsin pakkomielteenomaista tarvetta saada isänsä huomio, olla rakastettu. Julmasti isä kuitenkin kerta toisensa jälkeen kääntää omalle pojalleen selkänsä, ei ole läsnä, ei ota syliin, ei koske.

Isä on emotionaalisesti kuollut ja pelottava sekä käyttää henkistä väkivaltaa lapseensa. Burroughsin äidistä on turvaa silloin kun on. Äiti on kuitenkin itse henkisesti sairas, joten kyky huolehtia lapsestaan ei ole maailman paras. Koko perhe – Burroughsin isoveljeä myöten – on jotenkin vinksallaan.

Ne, jotka eivät tajua vanhempien valtaa lapseensa, voisivat lukea tämän. Kaikkea ei voi järjellä selittää. On tehty tutkimuksia, joissa on havaittu. että mm. alkoholistiperheen lapset ovat erityisen lojaaleja alkoholistivanhemmalleen (tai vanhemmilleen, jos molemmat ovat alkoholisteja). He suojelevat, peittelevät heidän jälkiään, puolustavat.

Ja ennen kaikkea jaksavat toivoa tiettyyn pisteeseen asti, että lopulta heidät huomataan, lopulta heitä rakastetaan, lopulta kaikki muuttuu. Lapsi on aina riippuvainen vanhemmistaan. Tämän suhteen väärin käyttäminen luo traumoja – moni tekijä sitten vaikuttaa siihen millaisia.

Kyse ei kuitenkaan ole mistään lapsen valitsemasta asenteesta. Kyse on siitä, että lapsi ei ymmärrä. Lapsi on puhdas paperi, jonka sairaat vanhemmat voivat tuhria, sutata, pilata. Jotkut selviävät siitä lopulta, joskus. Jotkut eivät koskaan eivätkä he sitä ole täällä enää edes kertomassa.

Tämä kirja on siis ennen kaikkea kuvaus Augusten Burroughsin ja hänen emotionaalisesti kyvyttömän isänsä suhteesta etenkin lapsuus- ja varhaisteinivuosina.

Burroughsin aiemmin kirjoittama kirja Running with Scissors käsittelee taasen Burroughsin elämää sen jälkeen, kun hänen vanhempansa erosivat ja hän muutti asumaan äitinsä psykiatrin taloon.

Tämän jälkeen on vielä kirja, Dry, joka kuvaa Burroughsin elämää aikuisena. Myös Burroughsin isoveli on kirjoittanut kirjan veljensä innoittamana. Mutta palaan siihen myöhemmin. Luen ensin tuon Running with Scissors (jahka saan sen käsiini), sitten Dry:n (kiitos, Susa, siitäkin kirjasta!).

***

A Wolf at the Table on saatavilla ainakin AdLibriksessä, tosin vain englanninkielisenä. Sen sijaan sekä Running with Scissors ja Dry on saatavilla myös suomeksi.

Suosittelen lukemaan aluperäiskielellä, jos muutenkin luet englanninkielisiä kirjoja. Teksti on helppoa englantia.