Peter James: You Are Dead

Peter James: You Are Dead
Macmillan, 2015,
S. 403
11. Roy Grace -sarjan kirja

Kun on lukenut näinkin monta kirjaa samasta sarjasta, alkaa väistämättä toistaa itseään. Enkä nyt puhu kirjailijasta, vaan itsestäni.

Tai no, hiukan molemmista, sillä Jamesin kaava on pysynyt samana alusta lähtien. Ja minä olen kommentoinut sitä kaavaa melko usein. Tällä kertaa jätän kommentoimatta (mutta on se [kaava] sama edelleen).

En aiemmin muista valitelleeni (ainakaan kovin paljon) miljoonista nimikkeistä, joita James viljelee kirjoissaan. Tässä kirjassa niiden hurja määrä oli sokaista minut. Ymmärrän, että James haluaa olla tarkka (poliisi)nimikkeissään ja termistössään, mutta minua alkoi jo huimata niiden hurja määrä, joiden lisäksi mainittiin yhdentekevienkin henkilöiden nimet kokonaisuudessaan. Joissakin kohdin pelkkä nimike tai sukunimi olisi riittänyt.

Mutta se yleisestä marinasta (marisen myöhemmin hieman lisää, mutta tässä välissä haluan huomauttaa, että pidin kyllä tästä kirjasta).

Nuoria naisia katoilee Brightonissa. Kadonneita naisia yhdistää se, että he ovat ulkonäöltään samantyyppisiä. Kaappaajaa kiinnostaa nimittäin vain tietynlaiset naiset. Mutta miksi ja kuka kaappaaja on? Entä miten tuoreet katoamistapaukset liittyvät useita kymmeniä vuosia sitten kadonneisiin naisiin? Liittyvätkö mitenkään?

Siinäpä alkuasetelma, jota lähdetään kerimään auki peterjamesmäiseen tapaan tarkastelemalla asioita milloin kenenkin näkökulmasta - myös kaappaajan. Nyt kävi niin, että arvasin melko lailla koko asetelman jo kirjan alussa! Motiiveja sentään en, mutta eräs dekkareissa "seksikäs" ilmiö esiintyi tässäkin kirjassa. Sitä ei pahemmin ruodittu eikä edes avattu lukijalle, mutta jos nyt jotain "aiheesta" tietää ennestään, niin eipä sen päätteleminen vaikeaa ole.

Pahoittelen kryptisyyttä, mutta en halua spoilata. Seuravat kappaleet saattavat sisältää spoilereita edellisistä kirjoista, joten jatka omalla vastuulla.

Kuten on käynyt selväksi, Roy on nyt isä. Ja Cleolla alkaa mennä hermo Royn jatkuvaan poissaoloon. Ja minulla alkoi snadisti mennä hermo siihen, että aina pitää kirjoihin sotkea mukaan se perhe-elämän sovittaminen työhön -teema. Miksei joku voisi joskus pysyä vaikka lapsettomana?

Tosin lapsettomat (naiset etenkin) romaaneissa on kuvattu yleensä jonkinlaisina kummallisuuksina, joita ei sitten vissiin voi ottaa vakavasti. Ainakin pitää haluta niitä lapsia ollakseen "normaali", ja jos ei voi lapsia saada, niin kieriä vauvakuumeessa biologisen kellon takoessa lekalla päähän.

Sarjan kestotaustajuoni eli Royn entisen vaimon, Sandyn, kohtalo ottaa sysäyksen eteenpäin. Melko maltilla mennään silti edelleen, mutta on tullut selväksi että tietynlainen side menneisyyteen on. Sellainen side, josta voi olla vaikea päästää irti (kun sen saa selville, jos saa), vaikka noin muuten olisikin valmis antamaan menneen olla.

Kylläpä marisenkin paljon tänään, vaikka ei alun perin ollut tarkoitus. Keskityn lopuksi hyviin asioihin, joita kirjassa on huomattavasti enemmän. Vaikka juonen osittain arvasinkin jo melko alussa, kirja piti silti otteessaan ollen koko ajan mielenkiintoinen. Kirjaa luki siis ilokseen, ajoittain jopa ahmien. Eräs tapahtuma kirvoitti jopa kyyneleet silmiini.

Tämä kirja julkaistaan suomeksi syksyllä. Uskallan väittää, että jos olet sarjaa tähän asti lukenut, pidät kyllä You Are Dead -kirjasta.

Roy Grace -sarja (en jaksa lisätä suomennosten nimiä, sori):

1. Dead Simple
2. Looking good dead
3. Not dead enough
4. Dead man’s footsteps
5. Dead Tomorrow
6. Dead Like you
7. Dead Man’s grip
8. Not Dead Yet
9. Dead Man's Time
10. Want You Dead
11. You Are Dead

Mustasukkaisuutta ja pyromaniaa

Kannen kuva: Nikki Smith

Peter James: Want You Dead
Pan Books, 2014
S. 498
10. Roy Grace -sarjan kirja

Kylläpä on jotenkin huojentunut ja hyvä mieli, kun on saanut luettua tuoreimman Grace-kirjan. Ensimmäinen kirja, Dead Simple, ilmestyi jo vuonna 2006. Suomeksi se julkaistiin 2010 nimellä Kuoleman kanssa ei kujeilla.

Vasta tuolloin tajusin itsekin tämän kirjasarjan olemassaolon Leena Lumin blogista (terkkuja ja kiitos arviostasi, jonka ansiosta tämän sarjan löysin!).

Jännä juttu, sillä Peter James on britti ja hyvin suosittu kirjailija kotimaassaan. Silti olin onnistunut kulkemaan laput silmillä ja missaamaan koko kirjailijan.

Olo on huojentunut, koska tästä sarjasta on muodostunut minulle pakkomielle. Kaikki kirjat on luettava ja aiemmin ahdisti, kun olin niin paljon jäljessä. Nyt tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä, kun ei ole yhtään Gracea rästissä. Minulla on tähän sarjaan viha-rakkaus-suhde. Joskus ottaa päähän, mutta silti on pakko lukea.

Want You Dead muistutti minua taas siitä, miksi tätä sarjaa luen. Olen kiintynyt tämän kirjan henkilöihin. Lisäksi Peter James onnistuu saamaan riittävästi erilaisuutta kirjoihinsa, vaikka puitteet ovat ns. samat.

Ollaan siis Brightonissa, mustasukkainen pyronaami vaanii exäänsä tavoitteenaan tuhota tämän elämä. Poliisia taasen työllistää kuolema, joka aluksi tulkitaan itsemurhaksi, mutta jonka tarkemmat tutkimukset osoittavat pian murhaksi. Lukija tietää koko ajan, että kyseessä on murha. Lukija tietää muutenkin enemmän kuin poliisi, mutta se ei vie pohjaa jännitykseltä.

Peter James on tyylilleen uskollisesti hyvin perusteellinen kuvauksissaan. Toisaalta tällä kertaa en kokenut sitä lainkaan puuduttavana, kuten joissakin hänen kirjoissaan. Joko Peter on salaa supistanut kuvailua tai sitten minua vain sattui tällä kertaa kiinnostamaan aiheet enemmän.  Olkoon miten on, mutta luin tämän kirjan ahmimalla.

Seuravat kappaleet saattavat sisältää spoilereita edellisistä kirjoista, joten jatka omalla vastuulla.

Gracesta on siis tullut isä. Vauva ilmaantui kuvioihin edellisessä kirjassa ja vanhemmuuden ja työn sovittamista yhteen sivuttiin jo silloin. Luonnollisesti vauva on edelleen olemassa, mutta onneksi Cleo hoitaa sitä kotona eikä ilmeisesti ainakaan toistaiseksi ole kiirehtimässä takaisin töihin. Onneksi siksi, koska en välttämättä jaksaisi, jos näissä kirjoissa aletaan pohtia, kuka ehtii hakea lapsen sieltä sun täältä, kun molemmat vanhemmat luuhaavat ties missä.

Tässä kirjassa on meneillään useita kiinnostavia aiheita. Luonnollisesti itse rikosvyyhti kiinnostaa, mutta pakko tunnustaa että tuttujen poliisien yksityiselämätkin kiinnostavat minua. Mullistuksia tapahtuu: sellaisiakin, että tirautin muutaman kyyneleen. Ja mietin, miten jatkossa käy. On onni ja sitten se pyyhkäistään pois.

Tapaus Sandy on kulkenut mukana ensimmäisestä kirjasta lähtien ja vaanii edelleen taustalla. Tosin nyt jo ihan lihana ja verenä - hengittävänä sellaisena.

Kirjaa lukiessani laskeskelin, että Roy Grace joi joka ilta vähintään yhden drinkin. Yhtenä iltana vetäisi jopa kunnon kännit. Että ihan peribrittiläinen meininki.

Tätä kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta varmaan suomennetaan, kun kerran kaikki aiemmatkin (Roy Grace -sarjan kirjat) on suomennettu. Peter on melko tiheätahtinen kirjailija, joten elän toivossa että ensi vuonna saadaan yhdestoista Roy Grace uunista ulos.

Tässäpä kertaukseksi vielä koko sarja:

1. Dead Simple
2. Looking good dead
3. Not dead enough
4. Dead man’s footsteps
5. Dead Tomorrow
6. Dead Like you
7. Dead Man’s grip
8. Not Dead Yet
9. Dead Man's Time
10. Want You Dead

~~~

Ps. Kyllä, ruohosipulimulta on homeessa. Kukaan ei ole toistaiseksi jaksanut tehdä asialle mitään.

Ryöstömurhaa tutkimassa

Kansi: Neil Lang

Peter James: Dead Man's Time
Macmillan 2013
S. 410
9. Roy Grace -sarjan kirja.
Julkaistaan suomeksi syyskuussa nimellä Kuoleman kello käy (Minerva)

Tämä Jamesin Roy Grace -sarja lienee pisin kirjasarja, jota olen lukenut näin aikuisiällä.

Ei ainakaan heti tule mieleeni toista näin monta kirjaa (ja lisää tulee) sisältävää sarjaa, jota olisin seuraillut alusta loppuun (True Bloodia sain luettua melko monta ennen kuin luovutin: juuei, en aio enää palata kys. sarjaan).

Yleensä kirjasarjat jäävät jossain vaiheessa minulta kesken. Syy ei välttämättä ole se, etteikö kiinnostaisi, mutta jossain vaiheessa sitä vain menee sekaisin, että mikäs nyt onkaan se seuraava kirja tätä sarjaa. Mitä enemmän kuluu aikaa, sen varmemmin "hylkään" sarjan seuraamisen. Näin on käynyt mm. Tess Gerritsenin, Karin Slaughterin ja Karin Fossumin kohdalla. Ja on niitä varmasti muitakin.

Roy Gracessa olen siis roikkunut nyt yhdeksän kirjan verran ja roikkunen jatkossakin, vaikka toisinaan Peter Jamesin kaava kyllästyttää. Kaava-marmatuksen voit lukea täältä: en jaksa siitä uudelleen meuhkata.

Välihuomautus: koska tässä on kyseessä kirjasarja, saattaa tämä postaus sisältää spoilereita, jos et ole lukenut edellisiä kirjoja. Lue siis omalla vastuullasi.

Dead Man's Time alkaa varsin vetävästi Brooklynissa vuonna 1922. Kerronta polveilee pienen hetken menneen ja nykyisyyden välillä, kunnes nykyisyys vie voiton.

Menneet tapahtumat nousevat pinnalle, kun iäkäs Brightonissa vauraalla alueella asuva rouva ryöstetään. Väkivaltaisen ryöstön seurauksena vanhus kuolee. Vanhuksen veli haluaa selvittää rakkaan sisarensa brutaalin kuoleman. Se, mitä ryöstön taustalta paljastuu, on sekä shokeeraavaa että surullista. Ja erittäin henkilökohtaista.

Luonnollisesti ryöstöä ja murhaa tutkii myös poliisi ja tutkintaa johtaa vastikään isäksi tullut Roy Grace. Isänä olemiselle ei tosin pahemmin jää aikaa tutkinnan tiimellyksessä. Miten siis sovittaa perhe-elämä ja työ: kas siinä taas pulma, jota en jaksaisi tästä(kin) dekkarista lukea. Aihetta sivuttiin, mutta onneksi ei jauhettu liikaa. Toivottavasti ei jauheta jatkossakaan. (kts. avautumiseni aiheesta täältä)

Dead Man's Time on perushyvä dekkari ja taattua Peter James -kamaa. Kieli on nasevaa ja helppoa, huumoria ja heittoja on sopivasti. Pidän etenkin Glenn Bransonin ja Roy Gracen sanailusta. Itse asiassa pidän myös Bransonista. Hän on mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi henkilö kuin hieman lattea Grace.

Minua tässä sarjassa koukuttaa myös Gracen kymmenen vuotta sitten kadonnut vaimo, Sandy. Sandyyn liittyvät tapahtumat saavat hivenen valotusta jälleen tässäkin kirjassa, mutta siihenpä se sitten jääkin. Luulen, että tapaus Sandy kummittelee vielä kauan tämän sarjan taustalla. Ihan siis mutuna veikkaan, ettei Peter Jamesilla ole toistaiseksi aikomustakaan läväyttää sitä korttia tiskiin.

Kymmenes Grace-kirja on muuten jo ilmestynyt. Se on nimeltään Want You Dead. Taidanpa pidellä hieman taukoa ennen kuin siihen tartun.

Tässäpä kertaukseksi vielä koko sarja:

1. Dead Simple
2. Looking good dead
3. Not dead enough
4. Dead man’s footsteps
5. Dead Tomorrow
6. Dead Like you
7. Dead Man’s grip
8. Not Dead Yet

9. Dead Man's Time (tässä postauksessa)
10. Want You Dead (tulossa joskus)

Kuolema Kulkee kulisseissa

Peter James: Not Dead Yet
(Suom. Kuolema kulkee kulisseissa, 3/2014)
Pan Books 2012
S. 530
8. Roy Grace -sarjan kirja.

Peter Jamesin Roy Grace -kirjat ovat oivallinen valinta, jos haluaa tietää, mitä saa. Näillä samoilla sanoilla aloitin arvioni edellisestä Grace-kirjasta, Dead Man's Grip.

Siitä on aikaa vuosi. Jos tietää liian hyvin, mitä saa, alkaa kyllästyttää. Niin on käynyt minulle tämän sarjan kanssa.

Kussakin kirjassa tutkiskellaan erilaisia murhia ja muita rikoksia. Kukin kirja on siis tavallaan myös itsenäinen teos, mutta taustalla toki kulkee Royn Gracen ja muutamien muiden yksityiselämät. Sen takia sarja kannattaakin lukea järjestyksessä. Nuo yksityiselämät ovat suurin koukku, jonka takia tätä sarjaa olen lukenut näinkin pitkälle.

Mikä minua sitten näissä kirjoissa on alkanut mättää? No, se ennalta-arvattavuus. Sama kaava, joka toistuu kirjasta toiseen. Luvut ovat lyhkäisiä; tässä kirjassa on 127 lukua. Se ei itsessään ole minulle mikään turn off.

Lukija on yleensä muutaman askeleen poliisia edellä, tietää hieman enemmän. Asioita tarkastellaan hyvinkin monen henkilön näkökulmasta; aina myös rikollisen tai potentiaalisen rikollisen.

Muutamia yllätyksiä James silti varaa (etenkin) kirjan loppupuolelle (noin puolet kirjasta on tilanteiden kehittelyä ja asetelmien luomista) vaihtelevalla menestyksellä; osa on tosiaan ylläreitä, osa ei. Tämä kirja ei kauheasti yllättänyt eivätkä ne yllättävät kohdat edes olleet kovin mehukkaita.

Kirjan tapahtumissa eikä kielessä ole periaatteessa moitittavaa (kirjan takatekstin voi lukea täältä; en jaksa käydä tässä juonta ruotimaan enää erikseen). Se on siis se kaava, joka kyllästyttää. Tämä(kin) kirja alkaa kohtauksella, joka enteilee kuolemaa.

"Gaia Lafayette was unaware of the man out in the dark, in the station wagon, who had come to kill her."

Kun murhatutkimus pistetään pystyyn, sekin etenee ennalta-arvattavalla tavalla. Rikos saa nimen ja sitä puidaan aamu- ja iltakokouksissa. Näinhän se kai menee oikeassakin elämässä, joten mikäs siinä. Mutta kun on lukenut kahdeksan kirjaa ja tietää perusraamit, alkaa oikeasti jo puuduttaa. Joku poikkeus kaavaan olisi kiva ylläri.

Kaiken lisäksi Peter James on melko perusteellinen kirjoittaja. Sellaisistakin henkilöistä, joilla ei lopulta ole juonen kannalta suurta merkitystä, hän kylvää yksityiskohtaista nippelitietoa, että tuntuu kuin elokuvissa olisi. Onko se sitten huono asia? Ehkä ei, mutta kyllä minua alkaa kyllästyttää turhanpäiväisten henkilöiden palttoonnapeista lukeminen.

Tulee tunne, että James pitkittää näitä kirjoja - ja ihan turhaan! Pienellä tiivistämisellä (eli turhien lätinöiden poisjättämisellä) nämä kirjat paranisivat. Lisäksi kestojuonikoukun (Gracen kadonnut vaimo) hidas eteneminen ottaa päähän. Tässä kirjassa asia saa taas valotusta (asiaa vatvottiin peräti noin kolmessa luvussa), mutta tietenkään mitään ei tapahtunut.

Ehkä seuraavassa kirjassa?

Minulla odottelee hyllyssä sarjan yhdeksäs (Dead Man's Time - toistaiseksi uusin) osa ja ihan mielenkiinnosta luin sen ensimmäisen luvun. Ja kyllä, sama kaava esiintyy eli jo ensimmäisessä luvussa tiedämme, että isä näkee poikansa nyt viimeistä kertaa. Jompikumpi kuolee, en tiedä vielä kumpi. Se todennäköisesti selviää heti seuraavassa luvussa. Tai ei, ei vielä seuraavassa. Ensin pitää jauhaa parin luvun verran jotain muuta.

~~~

Kylläpä tuli hapokasta tekstiä. Luin kuitenkin kirjan loppuun, joten ei se niin paha ollut, miltä ehkä kuulostaa. Minun ongelma tosiaan on se kaavamaisuus (ellei se jo tullut selville), mutta saatan olla ongelmani kanssa yksin; Peter jamesin kirjat ovat hyvin suosittuja ja pidettyjä. Enkä sitä ihmettele lainkaan.

Sitä paitsi Peter Jamesin ansiosta Brighton on tullut aika tutuksi. En ole siellä vielä käynyt, mutta pakkohan sinne on heittää vaikka joku viikonloppuretki joskus. Kävin kyllä siellä virtuaalikävelyllä.

Kannen kuva: Daniela Lombard/Arcange Images / Kannen nainen: Sami Sarkis/Getty

Kuolleen miehen ote

Peter James: Dead Man's Grip
Seitsemäs Roy Grace -sarjan kirja.


Peter Jamesin Roy Grace -kirjat ovat oivallinen valinta, jos haluaa tietää, mitä saa.

 Tyyli ei nimittäin ole juurikaan (jos lainkaan) muuttunut sitten ensimmäisen kirjan. Vaan mitäpä sitä muuttamaan toimivaa konseptia.

Tyylihän on se, että kussakin kirjassa tapahtuu murha tai muu rikos, jota sitten selvitellään. Siinä sivussa saadaan kuulla ennestään tuttujen henkilöhahmojen tuoreimpia kuulumisia yksityiselämän saralta. Valitettavasti nuo yksityisasiat jäävät melko pieneen rooliin kussakin kirjassa.

Haluaisin kuulla enemmän Glenn Bransonin aviotilanteesta. Sitä käsiteltiin jossain aiemmassa kirjassa hieman enemmän, mutta sen jälkeen tilanne on jäänyt roikkumaan.

Samoin kirjasarjan ehkä tehokkain koukku (ainakin minulle), eli Roy Gracen vaimon katoaminen kuin tuhka tuuleen, on edelleen avoinna. Senkin käsittely on jäänyt parin ekan kirjan jälkeen hyvin pieneksi.

Tässä kirjassa asiaan saadaan taas lisävaloa ja oikeastaan voin jo arvata Sandyn "salaisuuden". Tosin lopussa heitettiin taas uusi pommi, jota en osannut odottaa. Juuri kun ajattelin, että pidän taukoa taas tästä sarjasta, niin enpä tiedäkään voinko.

Ote kirjan takakannesta:

Carly Chase is still traumatized ten days after being in a fatal traffic accident that kills a teenage American student from Brighton University. Then she receives news that turns her entire world into a living nightmare. 

The drivers of the other two vehicles involved have been found tortured and murdered. Now Detective Superintendent Roy Grace of the Sussex Police Force issues a stark and urgent warning to Carly: She could be next.

En käy juonta sen enempää ruotimaan, sillä pätkä takakannesta kertoo kaiken oleellisen, muttei liikaa. Tämä kirjasarjahan kannattaa ehdottomasti lukea kronologisessa järjestyksessä. Viittauksia ja vihjeitä menneeseen on paljon. Tässä kirjassakin kohdataan lyhyesti eräs henkilö aiemmista kirjoista. Ja juuri on luultu, että hänet on jo eliminoitu...


Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (julkaistu suomeksi käsittääkseni syksyllä 2012)
Dead Like you
Dead Man’s grip (tässä postauksessa)
Not Dead Yet (odottaa hyllyssä)

Kenkämiehen paluu

Peter James: Dead like you

Kuudes Roy Grace -sarjan kirja.

Brightonissa jyrähtää taas. Tällä kertaa jäljet johtavat menneisyyteen, niin sanottuun kylmään tapaukseen, joka ei koskaan selvinnyt.

Aiemmissa kirjoissa on sivuttu sarjaraiskaajaa, jota kutsutaan nimellä "Shoe Man". Jatkossa kutsun häntä kenkämieheksi.

Nimityksen "kenkämies" raiskaaja sai fetissistään naisten kenkiin. Yhteistä uhreille oli, että raiskaaja otti heiltä "muistoksi" kengän ja alushousut.

Yllättäviä raiskauksia alkaa siis esiintyä ja tekotapa viittaa kaksitoista vuotta aiemmin alueella mellastaneeseen kenkämieheen, jota ei koskaan saatu kiinni.

Kenkämies ehti tuolloin raiskata neljä naista ja viides mahdollinen uhri katosi kuin savu ilmaan. Sen jälkeen alkoi hiljaiselo, jota jatkui aina nykypäivään saakka.

Miksi kenkämies lopetti vai siirtyikö hän kenties muualle raiskaamaan? Ovatko nykyset raiskaukset tosiaan kenkämiehen aikaansaannosta, vai onko kyseessä kopioja? Siinäpä pohtimista koko poliisilaitokselle. Ja sitä tosiaan pohditaankin monen eri asiantuntijan avulla.

Kirjassa liikutaan sekä nykyajassa että palataan takaisin vuoteen 1997, jolloin kenkämurhaaja riehui alueella. Sitä kautta päästään myös kurkistamaan Sandyn (Royn lähes kymmenen vuotta sitten kadonneeseen vaimoon) ja Royn arkeen ja erityisesti Sandyn luonne saa hieman lisävalaistusta.

Peter James jatkaa massiivisella (643 sivua) ja perusteellisella linjallaan. Tässä kirjassa kohtaan taas saman ongelman kuin edellisessä kirjassa: henkilögalleria paisuu jälleen sen verran laajaksi, että melkein olisi pitänyt kirjoittaa nimiä ja muistisanoja ylös lukemisen ohessa, niin ei olisi tarvinnut pläräillä kirjaa taaksepäin.

Perusteellisuudessa on tietenkin se ilo, että henkilöt tulevat lähelle. Toisaalta kun henkilöitä on muutenkin paljon, se alkaa olla jo rasittavaa.

Kehottaisinkin Peter Jamesia hieman karsimaan joko henkilögalleriaa tai valikoimaan tarkemmin, keistä kirjan henkilöistä on tarpeen jaaritella ummet ja lammet. Lukijan kannalta moinen on nimittäin melko puuduttavaa eikä siinä kirjassa oikeasti ole kai pakko olla yli kuuttasataa sivua?

Mutta joo, ehkä Peter onkin jo ottanut onkeensa: Seuraavassa kirjassa (Dead man's grip) on vain 500 sivua. Nyt aion tosin pitää pienen tauon tässä sarjassa. Minulla on enää tätä sarjaa kaksi kirjaa lukematta, joista toinen on jo hyllyssä. Tuorein kirja (Not dead yet) ilmestyi täällä kesäkuussa enkä ole sitä vielä hankkinut. Aion toki hankkia, eihän tätä sarjaa voi enää tässä vaiheessa jättää kesken.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (suomeksi ilmestynee tänä syksynä)
Dead Like you (tässä postauksessa)
Dead Man’s grip (odottaa hyllyssä)
Not Dead Yet (julkaistiin kesäkuussa 2012)

~~~

Ps: Älkää unohtako edellisen postauksen Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta! Halukkaat voivat siihen yhä osallistua kommentoimalla ja ilmaisemalla halukkuutensa. Päivitän postausta sen mukaan.

Uusi tulokas haasteeseen on Jane, lämpimästi tervetuloa! Lisään sinut ja haastekirjan postaukseen heti, kun olen keksinyt sinulle kirjan.

Sisäelimiä kaupan

Peter James: Dead Tomorrow

Viides Roy Grace -sarjan kirja.


Tämän kirjan punainen lanka rikosten osalta on laiton elinsiirto. 

Sisäelimillä käydään järjestelmällisesti julmaa kauppaa, jossa pyörii iso raha. Etiikasta sen sijaan ei ole tietoakaan.

Tämän enempää en aio juonesta kertoa. Se selviää lukemalla. Tyyliltään ja rakenteeltaan kirja on samanlainen kuin edeltäjänsä.

Peter James tuo tuttuun tapaan lähelle sekä rikollisia että muita sivullisia tarpeen mukaan. Joskus tarpeettomastikin, sanoisin.

Henkilögalleria paisuu melkoisen suureksi, mikä hieman rasitti etenkin kirjan alussa. Joka ikistä sivuhenkilöä ei tarvitsisi niin perusteellisesti käsitellä mielestäni.

On ajoittain turhauttavaa lukea henkilöistä, jotka sitten yhtäkkiä ikään kuin katoavat kirjasta. Tai periaatteessa eivät katoa, mutta heidät jätetäänkin yhtäkkiä ns. rauhaan.

Tällaista samaa olen ollut havaitsevinani aiemmissakin kirjoissa. Ei ihme, että Peterin kirjat paisuvat kuusisataasivuisiksi, tämä jopa hieman yli (tarkalleen ottaen 658 sivua).

Rikosten selvittelyn ohessa seurataan Royn ja Cleon suhdetta, joka on hiljalleen alkanut vakiintua. Royn kollegan, Glenn Bransonin, avioliitto sen sijaan alkaa rakoilla vielä pahemmin.

Tätä sarjaa lukeneita kiinnostanee Gracen kähes kymmenen vuotta sitten kadonnut vaimo, Sandy. Sandy on kummitellut aina ensimmäisestä kirjasta lähtien.

Tässä kirjassa lukija saa vihjeitä, joiden pohjalta voi tehdä jonkinlaisia päätelmiä. Enpä kerro sen enempää, koska en halua spoilata juonta.

Kaiken kaikkiaan rankkaisin tämän ehkä parhaaksi Roy Grace -sarjan kirjaksi tähän mennessä.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (tässä postauksessa: suomeksi ilmestynee tänä syksynä)
Dead Like you (odottaa hyllyssä)
Dead Man’s grip (odottaa hyllyssä)
Not Dead Yet (julkaistaan käsittääkseni tämän vuoden kesäkuussa)

Kuolleen Miehen Jalanjäljillä

Peter James: Dead Man's Footsteps

Kuva täältä

Tämä on neljäs Roy Grace -sarjan kirja.

Tauko tästä kirjasarjasta teki hyvää ja tämä kirja tuntuikin tuoreelta ja kiinnostavalta. Jopa niin kiinnostavalta, että täytynee ahmaista viides osa pikimmiten: se kun sattuu jo hyllyssä olemaan.

Kirjan nimen mukaisesti tässä seuraillaan New Yorkissa World Trade centerin tuhossa "kuolleen" miehen jalanjälkiä. Mutta miten ihmeessä se liittyy mihinkään? Mitä tekemistä on kahdelta eri mantereelta löydetyillä kuolleilla naisilla keskenään? Muuta kuin se, että ovat kuolleita?

Petermäiseen tapaan kirjassa on useita sivujuonteita, joiden siivellä lukija pääsee kiertämään eri mantereille. Tämän enempää en viitsi edes juonesta paljastaa, koska en halua spoilata kirjaa.

Kirjan kiinnostavuus on juuri siinä, ettei tiedä ja ainakin itse saatoin lukijana osallistua myös tapahtumien spekulointiin. Liikaa ei kuitenkaan paljasteltu, joten jännite säilyi loppuun asti. Melko mehukas yllärikin oli kirjan lopussa, mutta siitä ei sen enempää.

Vaikka kirjassa on vajaat kuusisataa sivua, sen lukaisee periaatteessa aika nopsaan (jos on siis aikaa lukea). Peter käyttää samaa hyväksi havaitsemaansa kaavaa eli luvut ovat lyhyitä ja niitä onkin sitten paljon. Ihan miellyttävä rakenne kirjalle, mielestäni. Se takaa myös sen, ettei missään kohdin pääse tylsistymään, koska jotain on aina vireillä jossakin.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps (tässä postauksessa)
Dead Tomorrow (odottaa hyllyssä)
Dead Like you
Dead Man’s grip
Not Dead Yet (julkaistaan käsittääkseni tämän vuoden kesäkuussa)

Kaasunaamarimurhaaja iskee

Peter James: Not Dead Enough


Tämä on kolmas Roy Grace-sarjan kirja. Lukeminen hieman kesti, sillä minulla oli täällä ystävä käymässä enkä pahemmin ehtinyt tuona aikana lueskella.


Tässä kirjassa tutkitaan kolmea murhaa, joissa esiintyy samankaltaisia piirteitä. Epäiltykin löytyy melkoisen pian, mutta painavista todistusaineistoista huolimatta kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää.

Roy Gracen siviilielämä on myös kriisissä: Tuore suhde Cleon kanssa saa säröjä, kun Royn ystäväpariskunta väittää nähneensä Sandyn (Royn 9 vuotta sitten kadonnut vaimo) Münchenissä.

Mitäpäs tästä sanoisi: en tiedä onko hyvä asia, kun jo ennen kirjaa tietää, mitä saa.

Peter Jamesilla on tietty kaava, jota hän käyttää kaikissa näissä Roy Grace-sarjan kirjoissa. Ihan hyvä kaava, ei siinä mitään, mutta lukijalle aika yllätyksetön ja siksi ajoittain ehkä jopa hieman tylsä.

Täytynee pitää taukoa tästä sarjasta hetken aikaa, sillä vaikka kirja olikin ihan hyvä, niin kuitenkin jollakin tavalla puuduttava.


Roy Grace sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough (tässä postauksessa)
Dead man’s footsteps (odottaa hyllyssä)
Dead Tomorrow
Dead Like you
Dead Man’s grip

Murhavideon silminnäkijän painajainen

Peter James: Looking Good Dead
(Suom. Kuolema katsoo kohti - Ei ole vielä ilmestynyt, mutta on tulossa.)


Tämä on toinen kirja Roy Grace –sarjaa. Ensimmäinen herätti innostuksen jatkaa sarjan lukemista ja tämä kirja vahvisti halun jatkaa.

Viittauksia edelliseen kirjaan on jonkin verran ja muutenkin kirjassa seurataan etenkin Roy Gracen henkilökohtaisen elämän muutoksia. Tämä kirjasarja on ehdottomasti sellainen, mikä tulee lukea järjestyksessä.

Tom Brycen elämä muuttuu painajaiseksi, kun hän löytää junasta cd:n ja noukkii sen mukaansa aikomuksenaan palauttaa se omistajalleen. Kotona hän avaa cd:n ja huomaa katselevansa murhavideota.

Vaimonsa yhteispäätöksellä, hän ilmoittaa asiasta poliisille. Tutkinnan johdossa on Roy Grace ja selviää, ettei kyseessä ole mikään yksittäinen murha ja Brycien henki on vaarassa.

Peter James on taitava henkilökuvien luomisessa. Tom brycen vaimo on kaappijuoppo, joka tilailee pakkomielteenomaisesti tavaraa eBaysta. Tomin bisnekset menevät huonosti ja vaimon tuhlailu kauhistuttaa.

Kuitenkin jokin tässä pariskunnassa viehättää ja herättää sympatiaa: he ovan inhimillisiä puutteineen ja ongelmineen, mutta eivät tyhmiä.

Tuttuun tapaan asioita tarkastellaan monelta taholta, myös rikollisten näkökulmasta. Luvut ovat niinikään lyhyitä kuten edellisessäkin kirjassa.

Kirjan nimi Looking good dead viittaa snuff-elokuviin ja siitä tässä kirjassa onkin kyse. Jos pidit ensimmäisestä Roy Grace-kirjasta, rohkenen veikata, että pidät tästäkin ja mahdollisesti vielä enemmän.

Roy Grace sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough (odottaa hyllyssä)
Dead man’s footsteps (odottaa hyllyssä)
Dead Tomorrow
Dead Like you
Dead Man’s grip

Kuoleman kanssa kujeiltiin

Innostuin tästä kirjasta – ja Peteristä – luettuani Leena Lumin blogista hänen mietteitään liittyen Dead Simpleen (suom. Kuoleman kanssa ei kujeilla).

Rohkeasti tilasin Amazonista heti pari peterin kirjaa ja nimenomaan tätä Roy Grace –sarjaa, josta tämä kirja on ensimmäinen.

Peter James: Dead Simple
(Suom. Kuoleman kanssa ei kujeilla)


Michael Harrison on menossa naimisiin. Hänen ystävänsä järjestävät hänelle polttarit.

Ystäväpiirissä on juhlittu rajuja polttareita aiemminkin eikä suunnitelmat Michaelin polttari-illaksi nekään kesyjä ole. Ei muuta kuin arkkuun ja mullan alle!

Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin piti ja polttari-iltaa joudutaan lopulta tutkimaan ihan poliisivoimin. Roy Grace asettuu jutun johtoon.

Juonesta ei oikeastaan voi tuon enempää kertoa paljastelematta liikaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää ja se tulee oikeastaan ilmi pala palalta.

Oikeastaan lukija on melkein kärryillä melkein koko ajan, mutta silti juonessa on avoimia kohtia, jotka saavat harkitsemaan omia teorioita uudelleen.

Löysin yhden epäloogisuudenkin juonesta. En keksi muuta kuin, että sen tarkoitus oli johtaa lukijaa harhaan ja siinä se onnistuikin.

En viitsi sitä tässä ottaa käsittelyyn, koska se paljastaisi juonesta liikaa. Mutta jos olet lukenut kirjan ja haluat tietää, mihin viittaan, voidaan keskustella siitä kommenttilootassa.

Tässä ensimmäisessä Roy Grace –kirjassa käytetään aikaa Royn luonteen kuvaamiseen ja siinä kirjailija onnistuukin hyvin. On myös miellyttävä lukea kirjaa, jossa päähenkilö ei ole utopistisilla hyveillä varustettu supermies-adonis, vaan normaali mies, joka kokemuksensa on opintojensa kautta on osannut kehittää itseään.

Ja Gracellakin – kuten ihmisillä yleensä – on heikot kohtansa ja kummituksensa kaapissa.

Myös Gracen kollega Glenn Branson vaikuttaa mielenkiintoiselta ja uskottavalta henkilönä, ja toivonkin, että hänestä kuullaan seuraavissakin osissa.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja ja aion ehdottomasti lukea muutkin Grace-kirjat.

Samalla kun mietin kirjaa, väänsin ”kuvituskuvan” siitä. Lukeminen inspiroi ja antaa minulle myös maisemia. Tuollaista maisemaa ei kirjassa mielikuvissani ollut, mutta sellaisen se innoitti minut tekemään.