Alkuper. Balzac et la Petite Tailleuse chinoise
Vintage, 2001
Ranskasta englanniksi kääntänyt Ina Rilke
S. 172
Kirja on suomennettu nimellä Balzac ja Vaatturintytär
Vuosi 1971, Maon kulttuurivallankumous on huipussaan. Kaksi nuorta kaupungissa asuvaa ystävystä lähetetään uudelleenkoulutukseen maaseudulle.
Nuorukaiset päätyvät pieneen kylään tekemään raskasta ja likaista työtä. Se on melkoinen muutos koulua käyneille ja kaupungissa varttuneille pojille.
Pojat alistuvat kohtaloonsa, vaikka haaveilevat paluusta kotiin. Kotiinpaluu ei näytä järin todennäköiseltä vanhempien menetetyn aseman takia. Huumorillinen pilailu auttaa ystävyksiä jaksamaan. Pojat kunnostautuvat myös tarinankertojina ja saavat joitakin oikeuksia kykyjensä ansiosta.
Sattuman kautta mukaan kuvioihin astuvat kirjat - nuo kielletyt ja turmiolliset hedelmät, joiden pelkkä hallussapito on rikos. Ja sitten on räätälin kaunis tytär, ompelijatar...
Erikoinen tarina, silleen hyvällä tavalla. Miljöö- ja ajankuvaus on niin taitavaa, että kylään oli helppo asettua. Tavat ja taikausko tulevat liki. Kirja pohjautunee osin Dai Sijien omiin kokemuksiin, sillä hän on itsekin ollut uudelleenkoulutusleirillä. Vuonna 1984 Sijie muutti Ranskaan, ja asuu siellä edelleen.
Kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleeni ystävyys. Sellainen aito ja lojaali ystävyys. Mietin olenko kyynistynyt, kun koko kirjan ajan pelkäsin, että toinen puukottaa toista selkään. Tai sitten lojaali ystävyys on niin harvinaista (kirjallisuudessa), että automaattisesti oletin sen rapautuvan.
Muualla blogeissa:
Tarukirja
Nannan kirjakimara
