Hyllynlämmittäjät 2025

Vuosien saatossa on hyllyihin ja muille pinnoille plus kaikenlaisiin kasoihin kerääntynyt "muutamia" kirjoja. Rykelmä koki kovan karsinnan muuton yhteydessä reilut pari vuotta sitten, mutta ei hyllyillä yksinäistä ole: niitä lämmittää edelleen komea joukko kirjoja, joista lukematon määrä on (heh heh) lukematta.

Marika Oksan blogista (Oksan hyllyltä) bongasin Hyllynlämmittäjät-haasteen, johon olen muistaakseni joskus osallistunut. Lopputulosta en muista enkä pikaisen etsinnän tuloksena löytänyt asiasta mitään mainintaa blogistanikaan. Ehkä en sitten olekaan ikinä osallistunut.

Nyt kuitenkin osallistun. Tavoitteet eivät ole korkealla, mutta jos nyt edes yhden näistä saisi tämän vuoden aikana luettua.

 

Juha Hurme: Hullu
Mikhail Shishkin: Maidenhair
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Duong Thu Huong: No Man’s Land
Delphine de Vigan: Based on a True Story
Tatiana de Rosnay: Sarah’s Key
Aminatta Forma: The Memory of Love
Alma Katsu: Hunger
Giuliano da Empoli: The Wizard of the Kremlin
Toshihiko Yahagi: The Wrong Goodbye

 *

 Turistit ovat vihdoin häipyneet ja nyt uskaltaa kylällekin mennä hengailemaan.

 

Kirjastossa piipahdin hakemassa varaukseni eikä siellä olisi tarennut muuten juuri ollakaan. Kirjaston lämmityssysteemi on nimittäin rikki ja sen takia kirjastokin on auki vain poikkeusajoin. Toivottavasti saavat joskus lämmityksen korjattua. Sääliksi kävi paksussa toppatakissaan hytisevää Anettea (tuttu kirjastovirkailija, nimi muutettu).

Kostoja ja tilinpäätöksiä Tokiossa

Luin kolmisen vuotta sitten Kotaro Isakan brutaalihkon trillerin Bullet Train. Kirjan pohjalta tehtiin sittemmin Hollywood-elokuva, jonka myös katsoin. Oletin elokuvan sijoittuvan jonnekin Yhdysvaltoihin, koska kyseessä on Brad Pittin tähdittämä elokuva.

Väärässä olin, elokuva sijoittuu Japaniin, mikä on mielestäni erityisen outoa koska castissa ei tainnut olla yhtään japanilaista – siis ainakaan sellaista, jolla olisi ollut merkittävä rooli elokuvassa. Tunnistin kirjan henkilöhahmot, mutta niitä oli muokkailtu siten, ettei se miellyttänyt minua.

En elokuvasta juuri mitään enää muista, koska sen katsomisesta tosiaan on aikaa (jännästi muistan kirjasta enemmän). Sen verran muistan, että ei ollut minun pala kakkua – olisin voinut jättää katsomatta.

Tällainen aasinsilta viime vuoden viimeiseen lukemaani kirjaan, joka on samaisen Kotaro Isakan trilleri nimeltä Three Assassins.

 

Kotaro Isaka: Three Assassins
alkuper. グラスホッパー, 2004
Penguin (Vintage), 2022
Japanista englannintanut Sam Malissa
s. 283

Suzukin vaimo murhataan eikä Suzuki halua päästää tekijää kuin koira veräjästä. Hän värväytyy rikollisjengiin, joka on vastuussa hänen vaimonsa kuolemasta voidakseen kostaa teon.

Soluttautuminen jengiin on vielä alkutekijöissä, kun tapahtuu “onnettomuus”, joka mutkistaa asioita. Ilmeisesti niin kutsuttu “Työntäjä” tönäisee rikollisjengiin kuuluvan merkittävän henkilön auton alle ja koska Suzuki sattuu olemaan paikalla, hänet lähetetään “Työntäjän” kintereille.

Tokiossa kihisee ja kuhisee muutenkin, sillä liikkeellä sattuu olemaan muutama muukin salamurhaaja toteuttamassa omia agendojaan.

Tapahtumia tarkastellaan Suzukin lisäksi kahden salamurhaajan silmin. The Whalen erikoisuus on saada uhrinsa tekemään itsemurha kun taas Cicada on taitava veitsenkäyttäjä, joka on erikoistunut tappamaan kokonaisia perheitä.

Kirjassa on muutama gorehko kohta, mutta noin muuten se ei ole erityisen väkivaltainen. Kokonaisuutena tämä trilleri on kohtuullisen aivoton eli lukija voi nauttia kyydistä eikä tarvitse liikaa ajatella. Murha-asioita tärkeämpiä ovat ihmisten väliset suhteet, motiivit ja elämä/eläminen yleensä. Tyyli on humoristinen ja kevyt.

Three Assassins on ensimmäinen (tosin käännetty enkuksi vasta Bullet Trainin jälkeen) kirja Kotaro Isakan ns. Assassins-sarjassa. Kirjat ovat itsenäisiä teoksia ja kussakin on eri henkilöt eli voinee lukea missä järjestyksessä tahansa. Tosin neljännessä kirjassa eli Hotel Lucky Sevenissä näyttää olevan sama päähenkilö kuin Bullet Trainissa.

Three Assassins
Bullet Train
The Mantis
Hotel Lucky Seven

Lukuvuosikatsaus 2024

On perinteeksi muodostuneen lukuvuosikatsauksen aika. Perinne alkoi 2014 (kymmenen vuotta sitten, kylläpäs aika rientää), viime vuoden katsauksessa linkit kaikkiin edellisiin vuosikatsauksiin.

Tällä kertaa kuvituksena ei ole luettuja kirjoja (eikä mitään muutakaan), koska Goodreadsista luetut kirjat näkee nykyään nähtävästi vain listana. Ruutukaappaukset eivät siten onnistu samaan tapaan. Ehkä olikin epäeettistä se ruutukaappausten ottaminen. En tosin tiedä miksi enkä sitäkään harrastiko sitä kukaan muu, mutta varmaan kaikelle on syynsä.

Asiaan, mitä on luettu ja miksi ja miltä se tuntuu.

 

Luin yhteensä 51 kirjaa, joista

8 suomeksi.
43 englanniksi.

Asetan vuosittain lukutavoitteen Goodreadsiin ja tänä vuonna se oli 50. Saavutin siten tavoitteeni. Minulle 50 luettua ja kaikki sen yli on kiitettävä määrä. Sama tavoite siis ensi vuodelle enkä edelleenkään pillastu, jos en saakaan luettua viittäkymmentä kirjaa (viime vuonna luin 47).

Suomen kielellä lukemista tapahtuu edelleen lähinnä Suomessa, siksi suhdeluku on taas mitä on. Toisaalta tykkään lukea englanniksi ja minulla on vaikeuksia (en tiedä miksi) tarttua suomenkieliseen kirjaan, ellen ole Suomessa. Pitäisi joskus lukea oman hyllyn lukemattomat suomenkieliset kirjat. Ehkä voisi ottaa projektiksi ensi vuonna (taisin samaa pohtia vuosi sitten ja kas tässä tulos).

Sukupuolijakauma:

Naiset: 27
Miehet: 23

Aika tasan taas menee jakauma naisten ja miesten välillä, vaikka en edelleenkään valitse kirjoja luettavaksi sukupuolen perusteella, koska se (sukupuoli) ei ole minulle valintaperuste tai itsessään intressi lukea jotain.

Muunsukupuolisia ei tänä vuonna listalta löydy (viimeksi löytyi vuonna 2022). Syy lienee se, että kirjailijana heitä ei taida ainakaan toistaiseksi paljon toimia tai sitten en vain tiedä heidän kirjoistaan tai kirjansa eivät minua kiinnosta. Valitsen luettavaksi vain kirjoja, jotka minua kiinnostavat. Kirjailija on minulle melko yhdentekevä (paitsi tietenkin siinä mielessä, että ilman kirjailijaa en voisi lukea hänen upeita teoksiaan).

Maajakauma:

Kirjoja luin kahdestakymmenestä (20) eri maasta ja olen tähän erittäin tyytyväinen, koska tavoitteeni on, etten ryve vain yhdessä maassa. Luonnollisesti kotimaisuus (minulle nyt Brittilä) korostuu eikä vähiten siksi, että kotimaista kirjallisuutta on helpoiten saatavilla.

Yhtään uutta maavalloitusta en tehnyt, minkä kai pitäisi harmittaa, mutta ei harmita (varmaan liian rennosti toteutan sitäkin haastetta). Harkitsin viime vuonna tekeväni listan eri maihin sopivista kirjoista ja olen sellaista listaa aloitellutkin.

Ongelmaksi on muodostunut kirjojen saatavuus: ei saa kirjastosta enkä viitsi joka ikistä kirjaa tilata jostain, kun on muitakin kirjoja joita on “pakko” tilata tai muuten käydä jossain (isommassa kaupungissa) ostamassa (jos ja kun haluaa ne lukea).

Maat ja kirjailijat:

ETELÄ-AFRIKKA

1. Deon Meyer

ETELÄ-KOREA

1. Cheon Myeong-kwang
2. Lee Geum-yi
3. Seh-lynn Chai (yhdessä pohjoiskorealaisen Jihyun Parkin kanssa)

GHANA

1. Yaa Gyasi (kaksoiskansalaisuus: myös yhdysvaltain kansalainen)

INTIA

1. Megha Majumdar (syntynyt ja varttunut Intiassa Kolkatassa, asuu Yhdysvalloissa)

IRLANTI:

1. Claire Keegan
2. Jo Spain
3. Paul Lynch
4. Adrian McKinty

ISLANTI

1. Thora Hjörleifsdóttir

ISRAEL

1. D.A. Mishani

JAPANI

1. Seishū Hase
2. Kaoru Takamura
3. Keigo Higashino
4. Michiko Aoyama
5. Gengoroh Tagame
6. Kotaro Isaka

 KANADA

1. Guy Delisle
2. Janika Oza

KIINA

1. Zijin Chen
2. Yu Hua
3. Qiu Xiaolong (myös yhdysvaltalainen)

NIGERIA

1. Femi Kayode
2. Ukamaka Olisakwe

NORJA

1. Maja Lunde

POHJOIS-KOREA

1. Jihyun Park (yhdessä eteläkorealaisen Seh-lynn Chain kanssa)

PUOLA

1. Anna Nolan (myös brittikansalaisuus)

RANSKA

1. Emmanuel Carrère
2. Cecile Pin (ranskalainen, kirjansa kirjoittanut englanniksi)

ROMANIA

1. E.O. Chirovici

RUOTSI

1. Kayo Mpoyi

SUOMI

1. Tiina Laitila Kälvemark
2. Satu Vasantola
3. Antti Tuomainen
4. Arttu Tuominen
5. Heli Laaksonen

UK

1. Lucy Clarke
2. Kieran Yates
3. Abir Mukherjee
4. Bruno Vincent
5. Sunjeev Sahota
6. Christy Lefteri
7. Jenni Fagan
8. Douglas Stuart
9. Bruno Vincent
10. Jane Fallon
11. Dr Michael Mosley

USA

1. Tess Gerritsen
2. Katie Kitamura
3. Patricia Lockwood
4. Jenny Tinghui Zhang (kiinalaiset vanhemmat: syntyi Kiinassa, varttui Yhdysvalloissa)

Uutuudet eli 2024 julkaistut

Uutuuksia luin vain KOLME eli nyt vetäsin blogihistoriani pohjat uutukaisten lukemisessa. Olisin mielelläni lukenut enemmän uutuuksia, mutta vaikea lukea jos ei niitä saa käsiinsä. Kuten mainittua, en jaksa enkä halua koko ajan olla tilailemassa/ostelemassa kirjoja ja kirjaston valikoima on mitä on.

Ainoa asia, mitä Lontoosta kaipaan, on laajemmat kirjastovalikoimat ja lukuisat kivijalkakirjakaupat. Muutto tänne perähkiälle on vaikuttanut lukemisiini melko radikaalisti. En silti muuttaisi takaisin, koska kotini on nyt täällä (rakastan tätä paikkaa!) ja luen sitä mitä käsiini saan haalittua ja hyviä kirjoja olen onnistunut kaikesta huolimatta haalimaan. Eli ei valittamista.

Kirjarikasta uutta vuotta!

Terveyden edistämistä ja lupaus tulevalle vuodelle

Dr Michael Mosley on (oli, hän menehtyi kesäkuussa) televisiotoimittaja ja tuottaja. Hän työskenteli muun muassa BBC:lle. Mosley opiskeli lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi, mutta lääkärinä hän ei koskaan työskennellyt.

Minulle Mosley tuli taannoin tutuksi Just One Thing -podcastista, jota olen kuunnellut lenkeillä. Podcastin innoittamana lainasin Mosleyn samanimisen kirjan, joka on toisinto podcasteista. Eli samat asiat kirjallisessa muodossa. Ei ehkä järkeä lukea, jos on podcastinsa kuunnellut.

Luin silti, mutta en kronologisesti vaan nappasin ensin rusinat (eli kiinnostavimmat aiheet) pullasta ja sitten kertasin loput. Kirjan ideana on esitellä ja tieteellisesti perustella tapoja, jotka ovat hyväksi terveydelle ja joiden toteuttaminen ei vie liikaa aikaa: ovat siis helppo ottaa tavaksi, jos kiinnostaa.

Osa ei minua kiinnostanut. Esimerkiksi kylmä suihku pesuhetken päätteeksi. Ymmärrän sen mahdolliset hyödyt, mutta aseella pitäisi uhata, että sellaiseen toimeen suostuisin. Olen joskus nuorempana yrittänyt päättää suihkuhetkeni valuttamalla vikat sekunnit päälleni jääkylmää vettä, mutta oli liian tuskallista eikä ole kiinnostusta siedättää itseä, vaikka siihen varmaan jotenkin joskus tottuisi. Mutta juu ei kiitos.

Sen sijaan kuuma kylpy voisi kiinnostella, mutta ei ole enää ammetta. Tosin aiemmin on kyllä ollut yli kymmenen vuotta, mutta eipä niitä kuumia kylpyjä tullut silti otettua (voin laskea yhden käden sormin ne kerrat). Ensinnäkin, karseaa vedenhaaskausta ja toisekseen sieltä ammeesta pitää joskus nousta poiskin ja sen jälkeen loppupäivä meneekin kehon rasvaamiseen. Toisaalta saunon kyllä paljon aina Suomessa käydessäni.

Sitten on juttuja, joita jo teen. Esimerkiksi punnerrukset ja kyykyt kuuluvat päivään jokaiseen, ne kuuluvat aamuun ja iltaan (no, ei aina iltaan). Niitä Mosley suosittelee otsikolla "Intelligent Excersises" ja olikin kiinnostava tietää, miksi ne ovat suositeltavia: siis ihan muunkin kuin lihaskunnon kannalta.

Alla oleva kuva on otsikon "Eccentric Excersises" alla ja siinä vertaillaan muun muassa portaissa laskeutumisen ja nousemisen eroja. Laskeutuminen vuorilla (rinnasta sen nyt portaisiin, koska on sielläkin toisinaan portaita) ei ole niin raskasta kuin nouseminen, mutta alastulo vaatii huomattavasti enemmän tasapainoa. Nousu ei niinkään (vaadi erityistä tasapainoa) maastosta tietysti riippuen. Pidän joskus laskeutumista pakkopullana, mutta alla olevan tiedon valossa aion jatkossa nauttia niistäkin osuuksista.

Just One Thing, s. 101

Ensi vuodelle otan haasteeksi syödä omenan päivässä (pitää lääkärin loitolla: kaikki varmaan tietävät tämän sanonnan). Sen verran hyvät perustelut on Mosleyn kirjassa siihen. On mahdollista, etten onnistu koska en syö juuri koskaan hedelmiä enkä edes marjoja (paitsi kesällä). Olen ajatellut, että niitä olisi hyvä hieman ujuttaa ruokavalioon, mutta en ole hysteerinen asian suhteen. En välttämättä toteuta tätä omena päivässä -asiaa omenalla, vaan mikä tahansa hedelmä tai marja-annos per päivä kelpaa.

Mosley kannustaa myös muuttamaan ruoka-aikoja ja sillä hän tarkoittaa kokeilemaan pätkäpaastoa. Itse olen tietämättäni pätkäpaastonnut suurimman osan elämästäni, koska se on vain tuntunut luontevalta ja sopivalta minulle (miinustan tästä ajanjakson, jolloin sairastin anoreksiaa: se ei ole terveellistä). Oma suhdelukuni on nyttemmin sieltä tiukimmasta päästä eli 16:8 (16 tuntia syömättä, kahdeksan tunnin aikana ruuat naamaan), mutta minulle se ei tuota ongelmia siitä huolimatta, että liikun paljon.

Olen tarvittaessa joustava eli jos en ehdi tai saa syötyä riittävästi, venytän rajaa. Tosin silloin se todennäkäisesti venyy myös toisesta päästä eli jos syönkin illalla vähän myöhemmin, siirtyy seuraavan päivän syömiset luonnostaan myöhemmäksi. Ja jos ei siirry, ei maailma siihenkään kaadu. Olen yhtä joustava kuin oletettavasti metabolismini.

Suosittelen Just One Thing -kirjaa tai podcasteja (ovat kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa ja BBC:llä) kaikille, joita oman terveyden eteen tehtävät pienet jutut kiinnostavat. Kirjassa juttuja on vain murto-osa, podcasteja sen sijaan on yli sata. Iso osa Mosleyn esittelemistä jutuista ei minua kiinnosta (siis siten, että ottaisin tavaksi), mutta paljon löytyy kiintoisaakin. Ja aina on kiva ihan vaan tietää kaikenlaista.

Lenkkimaisemiani Raven Cragilla, toukokuu 2024.

Michael Mosley (Wikipedia)
Just One Thing (BBC)

Helmet-lukuhaaste 2025

Ensi vuoden Helmet-lukuhaaste on julkaistu ja päädyin pienimuotoisen pohdinnan jälkeen taas osallistumaan.

En ole vielä kertaakaan saanut luettua kirjaa jokaiseen kohtaan, mutta en lannistu (tämän vuoden osalta avoimeksi näyttääpi jäävän kahdeksan kohtaa). Otaksun, että sinä vuonna kun saan haasteen täytettyä kokonaan, lopetan siihen osallistumisen.

Tässäpä minulle haastetta mahdollisesti vielä moneksi vuodeksi. Tästä voi päätellä, etten ole kovin optimistinen sen suhteen, että saan ensi vuonnakaan tätä luettua kokonaan. Voi myös päätellä, ettei se häiritse minua lainkaan.

Olen kuitenkin tämän haasteen tiimoilta ottanut lukuun kirjoja, joita en ehkä muuten olisi lukenut ainakaan vielä tai ikinä. Olen myös varta vasten etsinyt luettavaa haasteeseen, joten siksi katson tämän haasteen sekä inspiroivan että haastavan.

Haasteen viidenteen kohtaan (Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle) liittyen minulle saa valita kirjan luettavaksi. En lupaa juuri sinun valintaasi lukea, mutta mahdollisuuksien (eli esim. saatavuuden) mukaan yritän kovasti.

Alla vuoden 2025 haastekohdat. Päivitän listaan kirjat sitä mukaa, kun saan niitä sopiviin kohtiin luettua. Luonnollisesti lasken mukaan vasta ne kirjat, jotka olen lukenut ensi vuonna.

 

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)

2. Fantasiakirja

3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

4. Kirjassa valvotaan yöllä

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

7. Hyvän mielen kirja

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

9. Kirjassa on konflikti

10. Kirjassa käydään elokuvissa

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa - Buchi Emecheta: The Joys of Motherhood

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon

15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon

16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo

17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja

21. Kirjassa on muusikko

22. Kirjassa lomaillaan

23. Pidät kirjan nimestä

24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

26. Kirjassa on itse valittu perhe

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

28. Kirjassa ollaan järvellä

29. Kirjailijan viimeisin teos

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

33. Kirjassa ratsastetaan

34. Kirjassa on tunnettu rakennus

35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa

37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

38. Elämäkertaromaani

39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen - Jason Fung: The Obesity Code, Unlocking the secrets of weight loss

40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja

43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)

45. Kirjassa on isä ja tytär

46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Japanilaista mangaa ja tv-sarjaa

Luin mangaa blogihistoriani toisen kerran. Ensikosketukseni mangaan tapahtui blogini mukaan tammikuussa 2022, jolloin luin Nagaben ihastuttavan The Girl from the Other Side -sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa. 

Sarjassa on yhteensä yksitoista kirjaa, mutta loput jäi lukematta koska niitä ei saanutkaan kirjastosta. Mielestäni typerää sarjojen kohdalla ottaa vain osa (sarjan) kirjoista valikoimiin. Mutta sellaista se täällä on.

Nyt luin Gengoroh Tagamen mangateoksen My Brother’s Husband (Blackfriars 2018, englannintanut Anne Ishii), jota olen yrittänyt lukea joskus aiemminkin, mutta jätin kesken. Nyt se ei jäänyt kesken ja aion lukea sarjan toisenkin osan, kun se ihmeekseni on saatavilla kirjastoalueellani.

Yaichi asuu tyttärensä Kanan kanssa Tokiossa. Arki saa uuden ulottuvuuden, kun oven taakse ilmestyy kanadalainen Mike, joka kertoo olevansa Yaichin vastikään kuolleen identtisen kaksosveljen, Ryojin, puoliso. Veljet ovat jo vuosia sitten etääntyneet toisistaan ja Ryoji asui Kanadassa Miken kanssa.

Tunnollisesti vaikkakin vastentahtoisesti Yaichi ottaa Miken vastaan ja majoittaa kotiinsa. Tytär Kana sen sijaan on innoissaan Mikesta ja muutenkin lapsen lailla ennakkoluuloton.

My Brother’s Husbandissa käsitellään homoutta ja erityisesti homofobian ilmentymistä Japanissa lähinnä ennakkoluulojen kautta. Pidin teoksen piirrostyylistä todella paljon, itse tarinakin on söpö mutta ei tarjonnut (ainakaan minulle) mitään uutta näkökulman tai muunkaan suhteen. Pidin silti kirjasta kovasti.

Homouteen liittyen mainio (tai keinotekoinen) aasinsilta vastikään katsomaani sarjaan.

Katsoin Netflixistä japanilaisen sarjan (Heaven and Hell: Soul Exchange), jossa yhdessä kohdin tapahtuu hienovireinen viittaus homouteen. Se (syntyy luulo, että eräs henkilö on homo) aiheuttaa kiusaatumista ja vaivaantumista. Oletan kyseisen kohtauksen olleen humoristinen (hihi, ei kai se muka ole homo iik) mutta ei se nyt oikein uponnut minuun, koska vaikea nähdä siinä mitään hassunhauskaa tai vitsiainesta, kun on jo sen verran “normaalia” länsimaissa.

En siitä myöskään mieltäni pahoittanut, tämä tiedoksi. Pidin kyseisestä sarjasta kovasti, vaikka “homovitsi” ei uponnutkaan. Kohtaus on todella lyhyt eikä siihen palata myöhemmin ollenkaan eikä se muutenkaan ole erityisen oleellinen.

Kyseisessä sarjassa poliisi on ottamassa kiinni oletetun sarjamurhaajan, mutta pidätyksen yhteydessä heidän sielunsa vaihtavat kehoja. Mitä tapahtuu, kun yhtäkkiä (nais)poliisi onkin epäilty (mies)sarjamurhaaja ja sarjamurhaaja poliisi.

Minulla kesti päästä kunnolla sisään sarjaan parin ensimmäisen jakson verran, mutta sitten se veikin mukanaan. Suurin syy vieroksuntaani oli, etten aluksi pitänyt poliisista, koska hän oli mielestäni liian tohelo. Sarja paranee jakso jaksolta.

Epätietoisuuden taakka

Melko korkein odotuksin aloin lukea E.O. Chirovicin romaania Bad Blood (Serpent’s Tail 2018, s. 249), sillä pidin kovasti The Book of Mirrorsista (suom. Peilien kirja). Kirjojen tyylissä ja tunnelmassa onkin jotain samaa, samoin aiheessa. Molemmissa kirjoissa muistoilla, muistamisella ja muistilla on keskeinen merkitys.

James Cobb on erityisesti hyponoosiin perehtynyt psykologi, joka on nuoresta 35-vuoden iästään huolimatta ehtinyt jo niittää mainetta alallaan.

Joshua Fleischer on tunnettu hyväntekijä, joka lähenee elämänsä päätepistettä. Fataalisti sairas Fleischer haluaa ennen kuolemaansa selvittää yhden, elämässään epäselväksi jääneen asian, ja siihen hän toivoo saavansa apua Cobbilta.

James Cobbilla ei ole aavistustakaan, miten suuresti muutaman päivän vierailu Fleischerin luona häneen lopulta vaikuttaa.

Bad Blood etenee matelemalla, mutta on ihmeellisen koukuttava. Tunnelmassa on jotakin samaa hypnoottisuutta kuin edeltäjässään (eli Peilien kirjassa), mutta valitettavasti myös jonkin verran omituista turhuutta.

En esimerkiksi koe, että jotkin Cobbsin omat lapsuusmuistot olivat mitenkään merkityksellisiä juonen tai minkään kannalta – varsinkaan, kun ne eivät liittyneet oikein mihinkään ollen vain random-muistoja.

Kokonaisuudessaan silti kiehtova romaani, jossa käsitellään erityisesti sitä, miten voimakkaasti muistot tai muistamattomuus voi alkaa määrittää koko elämää. Jopa turmella sen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.

Kun Helmet-haaste nyt puheeksi tuli, niin summaan samalla sen, sillä tuskin siihen saan enää kirjoja luettua. Vajaiksi jää kahdeksan kohtaa ja ne ovat

12. Lastenrunokirja
18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
21. Kirjasta on tehty TV-sarja
26. Kirjan nimessä on sana kirja
33. Kirjassa muutetaan maalle
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä


Mietin viitsinkö ensi vuonna osallistua. Toisaalta tykkään tästä haasteesta, mutta mietin mitä järkeä osallistua, jos en ollenkaan haasta itseäni. Tosin olen kyllä valinnut muutaman kirjan luettavaksi ihan tätä haastetta varten, joten kyllä tämä sinänsä on inspiroinut myös etsimään luettavaa eli en ole vain täyttänyt kohtia siten, jos kirja sattuu johonkin sopimaan.