Atena 2013
S. 424
Suomentanut Anna Mäkelä
Meninkin tällä kertaa sieltä, missä aita on matalin eli lörpötin kirjamietteeni videolle. Tämä on ensimmäinen kirjavideoni ja sen kyllä huomaa.
Mietinkin jo, että kirjoittasinko sittenkin tästä kirjasta postauksen, koska jotenkin tuntuu, ettei video tee oikeutta tälle kirjalle. Mutta en jaksa, valitan. Ei tämä niin vakavaa ole.
Naamaani en halua esitellä, joten saatte katsella maisemia. Tai maisemaa. Näkymä on takapihallemme.
Epämääräinen murina, joka kuuluu taustalta pari kertaa on vatsani. Jostain syystä sen piti alkaa kurista juuri silloin, kun ei saisi. Sillä (masulla) oli muuten tapana murista muun muassa tenteissä, kun oli hiirenhiljaista. Kyllä sai (saa) aina hävetä mahaansa!
Vaan pitemmittä lätinöittä, tässäpä tämä:
Kiitokset Morrelle, että mahdollisti minulle tämän kirjan lukemisen (vaikka kirja ehtikin seikkailla matkalla ties missä)! Oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja seuraavaa osaa (Sokeat linnut, Atena: ilmestyy kesäkuussa) jo odottelen.
Viidestä ovat bloganneet myös ainakin Annika (jolta taisin alun perin kirjasta ensimmäisen kerran kuulla), Mari A, Elina/Luettua elämää, Annami ja Kirsi.
