Luonnos on persoonallinen ja uniikki potenssiin sata tietokirja Suomen luonnosta. Teksti on lyyristä ja leikillistä, mutta tärkeissä kohdin tarkkaa: ei mitään mutuilua, vaan faktat ovat faktoja ja niiden seassa lilluu uskomuksia ja anekdootteja.
Teoksen voi sanoa sisältävän faktallisia tarinoita tai tarinallisia faktoja, jotka lumoavat lukijan. Vetävät mukaansa milloin minnekin: sammalta tutkimaan, jäkälää ihmettelemään, maksalaatikkoa tekemään (on työläs, jos alusta asti itse).
Kirjassa on Laaksosen piirtämä kuvitus, joka sekin hivelee silmää.
Lampaat ovat erityisen lähellä sydäntäni ja nekin huomioidaan Luonnoksessa.
Lampaan pitää tietää koko ajan,
mitä on meneillään ja tuloillaan.
Se ei kestä kulman takana lymyävää.
Lammasjono mutkittelee, jos voi.
Jokainen haluaa omin silmin nähdä
muutakin kuimn edellä lepattavan saparon.
Tämän olen todentanut itsekin, kun paljon lampaiden seassa kuljen. Tosin lammas väistää. Koska
Lampaalle uusi tilanne on ensisijaisesti peto.
Peto voi olla
jyrkkä varjo,
ilmastointilaite,
naapurin kauraämpäri,
pelko toisen lampaan silmässä,
yksinäisyys.
Jään usein tuijottelemaan lampaita. Ne tuijottavat takaisin. Tiedän tai ainakin otaksun, että lammasta jännittää, jos suun käynti pysähtyy, jauhaminen lakkaa ja jäljelle jää pelkkä tuijotus. Joskus tulee hätäpissat (lampaalta siis). Sitten se juoksee kauemmas.
Empiiriset tutkimukseni (koekappaleina täkäläiset ”puolivillit” lampaat) osoittavat, että nelisen metriä haluaa lammas noin keskimäärin pitää hajurakoa ihmiseen – tai ainakin minuun. Joskus harvoin pääsee lähemmäs.
Luonnos on valovoimainen ja iloa tuova teos, jonka siksi haluan lisätä Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 7. Hyvän mielen kirja.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita luonto ja eläimet vähänkin kiinnostavat. Ja itse asiassa, vaikka ei kiinnostaisi, voipi olla että tätä kirjaa lukiessa alkaa kiinnostaa! Luonnos on oodi Suomen luonnolle sekä suomen kielelle. Lisään Luonnoksen suosikkeihini.
Kiva lammaskuva ja kiva postaus. Heli Laaksosen runot ovat kyllä ihastuttavia. Hän asuu täällä Raumalla, joten minulla oli ilo tavata hänet ja kuulla hänen runojaan monissa tilaisuuksissa. Annoin englanninkielisen teoksen joululahjaksi parille ystävälleni Amerikkaan.
VastaaPoistaItse en ole vielä päässyt Laaksosen varsinaisiin murrerunoihin tutustumaan. Luonnoksessa on jonkin verran murretta, mutta aika vähän. Ihmeekseni murre ilahdutti ja ihastutti (yleensä en jaksa murteita, mutta tässä se toimii!) ja haluan ehdottomasti lukea jonkin Laaksosen murrerunoteoksen. Voin kuvitella, että Laaksosen runot ovat upeita kuultuna paikan päällä ja vieläpä hänen itsensä lausumana!
Poista