tag:blogger.com,1999:blog-27954048555940669052024-03-17T14:10:05.060+00:00Kartanon kruunaamaton lukijaIhminen lukee ja kertoo siitä ja joskus jostain muustakin mielipiteensä.
Elegiahttp://www.blogger.com/profile/08370281826431447664noreply@blogger.comBlogger1186125tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-91748321743674193592024-03-14T12:05:00.000+00:002024-03-14T12:05:19.058+00:00Japanilaisia eläinaiheisia romaaneja<p>Seishū Hase (<i>kirjailijanimi, oikealta nimeltään Toshihito Bandō</i>) on japanilainen kirjailija, joka on tunnettu kotimaassaan erityisesti Yakuza-rikosromaaneistaan, joiden pohjalta on tehty myös elokuvia.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUdfpSOdsGStPAE5h2cLs8QeStDHQb5B07s96LUiJE0ShkpgLMQ50BzBlqst6DssKDcpkyythR60BIxVxwyjg4xnOXVCskRhln62w33w5hJhT1fVwEK4PoRIUmNtNRNXyQL05qYOj4sE4OGc6-OHVJJCyT9Umlb_JmpMfInF50PCOHCLS2ZrcI4yVpS80/s830/HaseSeishu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUdfpSOdsGStPAE5h2cLs8QeStDHQb5B07s96LUiJE0ShkpgLMQ50BzBlqst6DssKDcpkyythR60BIxVxwyjg4xnOXVCskRhln62w33w5hJhT1fVwEK4PoRIUmNtNRNXyQL05qYOj4sE4OGc6-OHVJJCyT9Umlb_JmpMfInF50PCOHCLS2ZrcI4yVpS80/w640-h640/HaseSeishu.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Seishū Hase: The Boy and the Dog<br />alkuper. 少年と犬 ”Shonen to Inu” (2020)<br />Scribner, 2022<br />japanista englannintanut Alison Watts<br />s. 309<br /><br />The Boy and the Dog on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa romaani, joka Haselta on käännetty englanniksi. ”Poika ja koira” ei ole rikosromaani, vaikka siinä joitakin brutaaleja elementtejä onkin. Brutaali ei ole kuvaavin sana, mutta en keksi muutakaan.<br /><br />Sanoisinko niin, että useat käänteet kirjassa tuovat mieleen rikosromaanin, vaikka missään nimessä tämä ei ole rikosromaani. Uskon että moni ymmärtää, mitä tarkoitan, jos lukee tämän romaanin. En viitsi olla tarkempi, koska en halua spoilata juonta.<br /><br />Romaanin keskiössä on – yllätys – koira. Koira on nimeltään Tamon ja hän on se lanka joka kursii tarinan kansaan. Omistajat vaihtuvat, mutta Tamon pysyy.<br /><br />Kulkuriksi Tamon jää maanjäristyksen ja siitä johtuvan tsunamin seurauksena. Silti jokin voima ajaa Tamonia eteenpäin, ilmeisesti etsimään kadonnutta omistajaansa (<i>kirjan lukeneena tiedän kyllä, mitä Tamon etsii, mutta en kerro</i>).<br /><br />Kirjassa on kuusi lukua, jotka on nimetty Tamonin tilapäisten omistajien mukaan. Esimerkiksi ”varas ja koira” ja ”prostituoitu ja koira”. Kunkin kohtaamansa henkilön elämään Tamon jättää jäljen.<br /><br />Tamonin kulkua seuratessa saa lukea monenlaisia elämäntarinoita ja kohtaloita. Tamon tuo valoa tilapäisomistajiensa pimeimpiin hetkiin ennen kuin taas jatkaa matkaa. Lukijalle Tamon pysyy suljettuna, sillä tarinan näkökulma on aina ihmisen. Koska Tamon suodattuu täysin eri ihmisten ajatusten kautta, ei koiraan saa kummoistakaan kosketuspintaa. Tamon on ikään kuin mykkänä tuijottava pehmolelu.</p><p>Ymmärrän valitun tyylin, koska eiväthän koirat puhu emmekä me ihmiset voi tietää niiden ajatuksia. Emme tiedä, millainen on koirien sisäinen maailma. Olisin silti kaivannut jonkinlaista elävöittämistä Tamonin kuvaamiseen.<br /><br />En tosin itsekään tiedä millaista, koska en nyt varsinaisesti odota, että hänet olisi pitänyt pistää puhumaan. Toki kaunokirjallisuudessa kaikki on sallittua, mutta en koe että puhuva/ajatteleva koira sopisi juuri tähän teokseen tai siinä tapauksessa kyseessä olisi jo ihan toinen teos. Ymmärrän siis hyvin kirjailijan valinnan enkä oikeastaan tajua miksi tässä vingun. Anteeksi.<br /><br />The Boy and the Dogin tarina etenee junan lailla sujuvasti kohden viimeistä asemaansa säilyttäen mielenkiinnon hamaan loppuun saakka. Muutamalle nessulle voi olla käyttöä, jos liikuttuu herkästi. Itse en nessua kuluttanut, vaan pyyhin yöpaitaan.<br /><br />Toistoa esiintyy jonkin verran ja se hieman ärsytti, koska<br /><br />a) sille ei ollut mitään perustetta ja<br />b) minulla on hyvä muisti.<br /><br />Hyvän mielen kirjana en tätä pidä eli jos haluaa lukea ns. feelgood-kirjan, niin kannattaa valita jokin muu teos, vaikka</p><p><b>Makoto Shinkain</b> <i><span style="color: #800180;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/minimiete-han-ja-hanen-kissansa.html" target="_blank">She and Her Cat</a></span></i> tai<br /><b>Sosuke Natsukawan</b> <i><span style="color: #800180;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/11/kissakirja-ja-tyhjat-fraasit.html" target="_blank">The Cat Who Saved the Books</a></span></i> (<i>suom. Kissa joka suojeli kirjoja</i>)<br /><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet lukuhaasteessa</a> sijoitan The Boy and the Dogin kohtaan <b>47. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä</b>. Kohtaan 48 sijoittanen <b>Michiko Aoyaman</b> romaanin <i>What You Are Looking for Is in the Library</i> (<i>kirja löytyy omasta hyllystäni</i>).</p><p><u>Muita lukemiani eläinaiheisia japanilaisia romaaneja:</u><br /><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2018/05/kissa-ja-muut-rakkaat.html" target="_blank">Hiro Arikawa: The Travelling Cat Chronicles</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2018/09/kissoilla-ei-ole-tunne-elamaa-eika.html" target="_blank">Genki Kawamura: If Cats Disappeared From The World</a><br /><br /><u>Lukulistalla:</u><br /><br /><b>Hiro Arikawa: The Goobye Cat</b></p><p>Aika paljon tulee luettua eläinkirjoja siihen nähden, etten koe olevani erityisen kiinnostunut niistä. Mutta näyttääpi olevan niillekin aikansa ja paikkansa.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-43808065271986098192024-03-13T09:12:00.001+00:002024-03-13T09:12:53.860+00:00Miniesittely: All the Houses I've Ever Lived in<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yJ_asfxFtZ_VD3Nb29f4S6R5gUYFYkSVDwkJNg9nwn2F09GOcUNxZkQZA9JHYdEY2kgv99v6yGvBNHS1q_Ai7bpTwwhNOV-VVVrS9JoEbrrY3mskZMKs-ESSh0SS8WaKdeykBP1OOgD4wfZkqPGe7UueCjxTJULbQAXZUUCk6lUcx91dtqmW9a58f7c/s1038/kieranyates.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1038" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4yJ_asfxFtZ_VD3Nb29f4S6R5gUYFYkSVDwkJNg9nwn2F09GOcUNxZkQZA9JHYdEY2kgv99v6yGvBNHS1q_Ai7bpTwwhNOV-VVVrS9JoEbrrY3mskZMKs-ESSh0SS8WaKdeykBP1OOgD4wfZkqPGe7UueCjxTJULbQAXZUUCk6lUcx91dtqmW9a58f7c/w512-h640/kieranyates.jpg" width="512" /></a></div> <p></p><p><b>Kieran Yatesin</b> kirjan nimi <i>All the Houses I’ve Ever Lived in: Finding Home in a System tha Fails Us</i> (Simon&Schuster, 2023) tiivistää mainiosti teoksen ytimen. Kyse on asumisesta (Briteissä) ja kodista ja ertyisesti siitä, miten vaikeaa voi olla löytää asuntoa.<br /><br />Luonnollisesti tämä koskee eniten köyhiä tai muuten heikossa asemassa olevia ja valitettavasti erityisesti muita kuin valkoisia. Rasismin olemassaoloa ei voi kiistää ja se tulee osoitetuksi Yatesin teoksessa, joka siis käsittelee nimenomaan työläisten ja ”alemman luokan” ihmisten asumisongelmia. </p><p>Yates taustoittaa asumismuotoja aina 1900-luvun alusta lähtien ja käsittelee ns. Addison Actia. Teos on muistelma- ja tietokirjan sekoitus, joka nojaa voimakkaasti faktoihin. Kirjan lopussa on komea lähdeluettelo. <br /><br />Koen tämän teoksen liian massiiviseksi käsitellä blogissani, koska en tiedä missä määrin mahdollinen lukija ymmärtää Brittiläistä ”housingia” ja infraa sen eri tasoilla. Itse olen asunut täällä sen verran kauan ja käynyt eri prosesseja läpi (<i>plus tietysti seuraan maan uutisia ja olen muutenkin ”inessä”</i>), että sisäistän ne.<br /><br />Ei ole tarkoitukseni esittää ylivertaista tietäjää, mutta en myöskään jaksa selitellä. Kyllä, olen laiska enkä jaksa miettiä, miten käsittelisin tätä kirjaa blogissani siten, että tulisin ymmärretyksi haluamallani tavalla. Myös tiettyjen termien suomentaminen tuottaa päänvaivaa, koska suoria käännöksiä ei taida olla, vaan pitäisi avata termit ja juuri sitä en jaksa. <br /></p><p>Teos on muutenkin niin runsas, että ihan hengästyttää (<i>hyvässä mielessä kuitenkin, vaikka aihe itsessään on varsin masentava</i>) Brittisysteemiä ei ole hedelmällistä verrata esim. Suomen systeemiin – sen koen aiheelliseksi mainita.<br /><br />Oikeastaan haluan vain tästä kirjasta maininnan blogiini, että olen sen lukenut ja sijoitan sen <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> kohtaan <b>44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen</b>.</p><p><u>Pari linkkiä:</u><br /><br /><a href="https://www.theguardian.com/books/2023/may/21/all-the-houses-ive-ever-lived-in-by-kieran-yates-review-a-house-is-not-a-home" target="_blank">The Observer: Kirja-arvostelu Yatesin kirjasta</a> <br /><a href="https://www.kieranyates.co.uk/about-me" target="_blank">Kieran Yatesin kotisivut</a><br /><br />Jos nyt jotain sattuu aihe kiinnostamaan, googlettamalla Britain’s housing crisis löytyy paljon juttua liittyen Yatesin kirjan teemoihin. </p><p>Ja toki olen avoin keskustelemaan aiheesta, jos joku haluaa. Minusta aihe on siis mitä kiinnostavin ja tarttumapintaa löytyisi parin mailin verran, mutta joskus käy näin, ettei silti jaksa siitä kummoisia kirjoittaa.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-19357561934001563872024-02-26T08:45:00.000+00:002024-02-26T08:45:01.953+00:00Kooste: Sadan vuoden lukuhaaste<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5jrJR13SFo1m6oENmeNUVo26wiJLHjewgDIJOUL1RJr7auYz6RViyJI_MG5wNeeZ7Ezu7Ce0sfKR6Ff0proBKDx_vgaR9xA149USayHqr8CwHd0kZJh1l9IWOBocI8gP-Ua2D8VvqFTBpj-icDMApPgrbjslYV3vWVxYuueQWaK65XyUBKG8xU0EwEiU/s1000/SataVuotta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="697" data-original-width="1000" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5jrJR13SFo1m6oENmeNUVo26wiJLHjewgDIJOUL1RJr7auYz6RViyJI_MG5wNeeZ7Ezu7Ce0sfKR6Ff0proBKDx_vgaR9xA149USayHqr8CwHd0kZJh1l9IWOBocI8gP-Ua2D8VvqFTBpj-icDMApPgrbjslYV3vWVxYuueQWaK65XyUBKG8xU0EwEiU/w640-h446/SataVuotta.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p>Osallistuin innoissani Kirjaimia-blogin Lauran <a href="https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2023/02/sadan-vuoden-lukuhaaste.html" target="_blank"><b><span style="color: #800180;">Sadan vuoden lukuhaasteeseen</span></b></a> noin vuosi sitten, ja kuten arvata saattaa, en saanut luettua kirjaa jokaiselle vuosikymmenelle. En ole lukijana(<i>kaan</i>) suorittaja, joten en häiriinny tästä tuloksesta.<br /><br />Uupumaan jäi neljä vuosikymmentä (<i>plus bonusvuodet</i>) eli neljä kirjaa. Kirjat olin kyllä katsonut valmiiksi ja ne ovat omassa hyllyssäni, mutta nyt kävi näin.<br /><br />Olen hyvin vahvasti inspislukija enkä tee lukusuunnitelmia. Tai jos teen, en yleensä pysyttele niissä kovin kauan jos lainkaan. En tavallisesti tiedä, minkä kirjan aion seuraavaksi lukea. Tällä hetkellä minulla on kolme kirjaa kesken, joista kaksi tulivat lukuun hetken mielijohteesta sivuten kaikki muut kirjat. <br /><br />Minulla on epätavallisen paljon kirjoja nyt lainassa kirjastosta, joten omat hyllythän tässä kärsii, koska kirjaston kirjat kiilaavat aina etusijalle. <br /><br /><u>Mutta pidemmittä puheitta, tässä haasteeseen lukemani kirjat:</u></p><p>2020-luku | <span style="color: #783f04;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/ei-ulospaasya-umpikujasta.html" target="_blank"><b>Femi Kayode: Gaslight</b></a></span> (2023)<br />2010-luku | <span style="color: #674ea7;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/elamaa-ja-kuolemaa-ville-rosessa.html" target="_blank"><b>Edwidge Danticat: Claire of the Sea Light</b></a></span> (2013)<br />2000-luku | <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/pallosalama-sota-aseena.html" target="_blank"><b>Cixin Liu: Ball Lightning</b></a> (2005)<br />1990-luku | <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/08/eramaan-kutsu.html" target="_blank"><b>Jon Krakauer: Into the Wild</b></a> (1996)<br />1980-luku<br />1970-luku | <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/amatoorit-koskea-laskemassa.html" target="_blank"><b>James Dickey: Syvä joki</b></a> (1970)<br />1960-luku | <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/09/lukukuulumiset-ennen-kotiutumista.html" target="_blank"><b>Yasunari Kawabata: Kioto</b></a> (1962)<br />1950-luku<br />1940-luku | <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/04/tatuointeja-ja-murhia-sotienjalkeisessa.html" target="_blank"><b>Akimitsu Takagi: The Tattoo Murder</b></a> (1948)<br />1930-luku<br />1920-luku<br /><br />Bonuksena voi lukea niin halutessaan:<br /><br />1910-luku<br />1900-luku</p><p> </p><p>Alla olevassa kuvassa oman hyllyn kirjoja, joita minun oli tarkoitus haasteeseen lukea. Lukenen ne joskus toiste.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2HOWqHYxS98kQyfGnqYvwXpUopiIi-DOrhhsv42m6cgbTt24B_sQBz5iPXQZ-EyZ1KfhjMBzUcGIaTL9_yizSS_KpEUM12jDEEN0BpmMB_qLPL3ORWDvXbQL2VZIU3TteW33dhyA0_6vKPFf5jm_CGnTz29gMmOBqu4C1ATtN6O06rU_DJKRt0Tm3JGE/s1066/kirj1a830.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2HOWqHYxS98kQyfGnqYvwXpUopiIi-DOrhhsv42m6cgbTt24B_sQBz5iPXQZ-EyZ1KfhjMBzUcGIaTL9_yizSS_KpEUM12jDEEN0BpmMB_qLPL3ORWDvXbQL2VZIU3TteW33dhyA0_6vKPFf5jm_CGnTz29gMmOBqu4C1ATtN6O06rU_DJKRt0Tm3JGE/w498-h640/kirj1a830.jpg" width="498" /></a></div>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-59765788113158561242024-02-22T09:04:00.001+00:002024-02-22T09:04:44.018+00:00Lee Geum-yi: Can't I Go Instead<p>Korealaisen <b>Lee Geum-yi</b>n historiallisessa romaanissa <i>Can’t I Go Instead</i> seurataan vauraan suvun tyttären ja hänen palvelijansa elämää.<br /><br />Lee Geum-yi: Can’t I Go Instead<br />alkukielellä julkaistu 2016<br />Scribe, 2023<br />koreasta englannintanut An Seon Jae<br />s. 369</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA3ShQwxZgGwERZOSKTEjJIRM4URXiuUIO4wd7xbmmK24p4hVRGK0AVo2UwvfmJzKTVlpoXaQTrMLk8TSSRb8QkafN6466tF90Njimn2UvA3BAn_1SrSpTPbIHiSdMySrBVPx0-7ndNzmI8yIT_qGqG7dZDEU5pmEyKpxhc9h_NpZGDF8l8HBIiHVMYs/s1038/LeeGeumyi830.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1038" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA3ShQwxZgGwERZOSKTEjJIRM4URXiuUIO4wd7xbmmK24p4hVRGK0AVo2UwvfmJzKTVlpoXaQTrMLk8TSSRb8QkafN6466tF90Njimn2UvA3BAn_1SrSpTPbIHiSdMySrBVPx0-7ndNzmI8yIT_qGqG7dZDEU5pmEyKpxhc9h_NpZGDF8l8HBIiHVMYs/w512-h640/LeeGeumyi830.jpg" width="512" /></a></div> <p></p><p>Historiallinen konteksti:<br /><br />Romaanin tapahtumat alkavat 1900-luvun alusta, jolloin Japani hallinnoi Koreaa. Japanilaisten silmissä korealaiset ovat tietysti pohjasakkaa ja tehokkain keino pysyä väleissä japanilaisten kanssa on olla japaninmielinen. Sellainen on muun muassa Yun Hyeongman, joka korealaisten silmissä on maanpetturi. Japanin ollessa tukevasti vallassa, sillä ei ole juuri merkitystä Hyeongmanille.<br /><br />Eräs häiritsevä seikka kyllä on: Hyeongmanin poika, Ganghwi, on Korean itsenäisyyden puolesta ”taisteleva” aktivisti. Siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, vaikka Ganghwi kulkee taustalla läpi tarinan joskaan ei keskiössä saati juuri paikalla olekaan.<br /><br /><u><br />Soul, Korea.</u><br /><br />Yun Chaeryeong syntyy huhtikuussa 1920 aatelismiehelle ja hänen vaimolleen. Romaani alkaa Chaeryeongin äidin supistuksilla ja kiertää ympäri Gahoe-dongin kartanoa esitellen siinä sivussa joukon talon palvelusväkeä ja itse kartanon herran, Chaeryeongin isän Yun Hyeongmanin.<br /><br />Pakko arvostaa kirjan avausta, joka luontevasti hypähtää henkilöstä toiseen paljastaen sivumennen joukon asioita ja avaa henkilöiden luonteenpiirteitä pienin välähdyksin.<br /><br /><u>Kylä liki Soulia.</u><br /><br />Kim Sunam syntyy ja varttuu köyhyydessä. Ruuan lisäksi pulaa on rakkaudesta, sillä edes omat vanhemmat eivät jaksa rankoissa olosuhteissa rakastaa lastaan. Tai lapsiaan – lapsia on jokunen siunaantunut. <br /><br />Yun Hyeongman ostaa Sunamin tyttärelleen Chaeryeongille 8-vuotissyntymäpäivälahjaksi ja näin alkaa lasten yhteinen taival, joka jatkuu muodossa tai toisessa läpi heidän elämiensä.<br /><br />Köyhistä oloista ostettu mitätön Sunam on aina altavastaaja, toisten päätäntävallan alla. Elämä ei silti ole pelkkää alistumista ja surua, vaan myös ilon hetkiä ja toivoa.</p><p>Sitten tapahtuu käänne, kun<br /><br />oikukkaan Chaeryeongin hummailu saattaa heidät molemmat vaaraan, kun Chaeryeongin potentiaalinen kosija pidätetään toimimisesta Korean itsenäisyyden puolesta. Tyttärensä pelastaakseen Hyeongman laatii suunnitelman, joka koituu erityisesti Sunamille kohtalokkaaksi.<br /><br />Tarina etenee kronologisesti ja sitä seurataan vuoroin Chaeryeongin ja Sunamin näkökulmista. Vaikka kaksikko päätyy erilleen, ei heidän osin pakotettu side koskaan katkea, vaan heidän elämänsä kietoutuvat yhtä syvemmin toisiinsa. Tästä lopulta kärsii nimenomaan Sunam, jonka on vaikea löytää paikkaansa tai edes identiteettiään.<br /><br />En muuten suosittele lukemaan kirjan takakantta, jos haluaa kirjan lukea. Mielestäni kirjan takakansi paljastaa suunnilleen kaikki juonen pääkohdat. Tokihan tarinaan silti jää yllätyksellisyyttä, mutta enpä olisi itse kokenut tarvetta tietää niinkin paljon kehysjuonesta ennen kirjan lukemista.<br /><br />Can’t I Go Instead on juonivetoinen romaani, jossa minua kiinnosti eniten sen historiallinen aspekti ja kuvaus. Jostain syystä tarina ei onnistunut tunnetasolla koskettamaan. Yritän miettiä miksi, mutta en osaa sanoa muuta kuin mahdollisesti koin kirjan ajoittain naiivihkon tyylin ja henkilöiden tunnekuvaukset jokseenkin latteina. En niihin päässyt oikein käsiksi.<br /><br />Mutta siis vetävä tarina, kannatti lukea. Plussana mainitsen vielä Sunamin ja Chaeryeongin välisen suhteen, joka on samaan aikaan sekä häiritsevä että kiehtova. Sen kompleksisessa kuvauksessa kirjailija onnistuu mielestäni hyvin. </p><p><span style="color: #ff00fe;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a></span> sijoitan kirjan kohtaan <b>41. Kirjassa syntyy lapsi</b>.<br /><br />Lee Geum-yiltä on käännetty englanniksi myös romaani <i>The Picture Bride</i>.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-12249491007958071782024-02-14T09:32:00.001+00:002024-02-15T08:15:48.480+00:00Yaa Gyasi: Transcendent Kingdom<p><b>Luin tammikuussa 2017 </b>Yaa Gyasin<b> minuun suuren vaikutuksen tehneen romaanin </b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2017/01/matkalla-kotiin.html"><i><span style="color: #ff00fe;">Homegoing</span></i></a><b><a href="http://"> </a>(<i>suom. Matkalla kotiin</i>). Kun Gyasilta julkaistiin toinen romaani </b>Transcendent Kingdom<b> (<i>Penguin 2020, s. 246</i>), luontevaa oli ottaa sekin vihdoin lukuun. </b>En tiedä, miksi lukeminen näin kauan siirtyi, mutta joskus käy näin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIWtrfYyajaNdVe4zRh8I-vML5vvkrgqEOM4RzXZVUxM2Dd6KwCNkLz6ty3l56fPrn8NbAakibB89GV7kt2v2mvZq5nZ5EDiWcnles4YH2Fq540LzpjYWTrzOzY3T5i7H7qyMfjT0tEXeeKV-YWKZL7Y1PbXPzCI3KZOvY_zFVxX9JbXa_QvIfTXvOi-E/s960/TranscendentKingdom.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIWtrfYyajaNdVe4zRh8I-vML5vvkrgqEOM4RzXZVUxM2Dd6KwCNkLz6ty3l56fPrn8NbAakibB89GV7kt2v2mvZq5nZ5EDiWcnles4YH2Fq540LzpjYWTrzOzY3T5i7H7qyMfjT0tEXeeKV-YWKZL7Y1PbXPzCI3KZOvY_zFVxX9JbXa_QvIfTXvOi-E/w640-h640/TranscendentKingdom.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Transcendent Kingdom (<i>jatkossa TK</i>) ei valitettavasti kohdallani yllä läheskään samanlaiseksi elämykseksi kuin edeltäjänsä. Itse asiassa TK:n lukeminen oli ajoittain tahmaista. Aiheet sinänsä ovat kiinnostava käsittäen Giftyn varttumisen, rasismin, veljen kuoleman ja äidin masennuksen, mutta käsittelytapa jää mielestäni vaisuksi. Kenties syynä on kerronnan (<i>ja tarinan</i>) repalemaisuus ja pomppivuus: mitään ei käsitellä erityisen syvällisesti.<br /><br />Tämä ei monille liene ongelma, mutta itse olen märehtijä ja huomaan kaipaavani perusteellisempaa paneutumista. En tarkoita, että asiat/tunteet pitäisi selittää auki ikään kuin lukija ei osaisi itse vetää johtopäätöksiä saati ajatella. Kyse ei ole siitä, vaan pitkällisen pohdinnan jälkeen tulen nyt siihen tulokseen, että niin sanottuja painavia aiheita on liikaa ja niitä sitten nokitaan sieltä täältä, mutta mihinkään ei keskitytä “kunnolla”. Huomaan, etten oikein lämpene tällaiselle tyylille.<br /><br />Lisäksi havaitsin, että minua ärsytti kirjassa kuvaillut eläinkokeet. Gifty opiskelee viidettä vuotta neurotiedettä ja eläinkokeiden tekeminen hänen tutkimuksessaan on keskeistä. Silti erityisesti eläikokeiden kuvaus ja Giftyn suhtautuminen koe-eläimiin kävi hermoilleni. Huom. En silti ole sitä mieltä, että käsittelytapaa pitäisi jotenkin muuttaa tai peräti jättää pois. Ei missään nimessä pidä. Saahan (<i>ja hyvä onkin!</i>) kirja herättää ajatuksia.<br /><br />Nihkeilystä huolimatta ei tullut mieleeni missään vaiheessa jättää romaania kesken. Kyllä siinä oli omanlaisensa tunnelma ja vire ja useita kiinnostavia sitaattejakin sieltä saisi poimittua. Jätän poiminnat kuitenkin nyt tekemättä, koska ilman kontekstia ne eivät välttämättä toimi tai on vaarana, että ne tulkitaan jotenkin oudosti.<br /><br /><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank"><span style="color: #ff00fe;">Helmet-lukuhaasteessa</span></a> sijoitan kirjan kohtaan 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.</p><p><u style="color: #674ea7;">Edit: 15.2. klo. 8:15</u></p><p>Transcendent Kingdom on suomennettu nimellä <i>Maa ja taivas</i> ja muun muassa <span style="color: #ff00fe;"><a href="https://mummomatkalla.blogspot.com/2020/11/yaa-gyasi-maa-ja-taivastranscendent.html" target="_blank">Takkutukka</a></span> on kirjasta blogannut. <br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-51127850150374695482024-02-12T10:06:00.000+00:002024-02-12T10:06:03.612+00:00Surullinen sekasotku<p><b>Vielä on varastossa muutamia kirjoja, jotka olen lukenut mutta odottavat yhä postausta. Eräs niistä on israelilaisen </b>D.A. Mishanin<b> dekkari </b><i>The Man Who Wanted to Know</i><b>. Kirja on kolmas osa ns. Avi Avraham -sarjassa.</b></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5faAX-791adasA4E1d-UsTWDAe87Hgkz2rAvCnSCoyZsIXpx0ZtHuKMc7PqsIjaAtAeTPKaVwOp07c3EWvgeDunpJqM3gI1gPg898udIAFCncCcwWXHGAigUt85AdojbQhzjCkkU-wX9myBvlnjTnnWO6F9FJ7zKDsncpJenj2bGWWQ6YCTAFbu2fIjg/s930/daMishani930.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="930" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5faAX-791adasA4E1d-UsTWDAe87Hgkz2rAvCnSCoyZsIXpx0ZtHuKMc7PqsIjaAtAeTPKaVwOp07c3EWvgeDunpJqM3gI1gPg898udIAFCncCcwWXHGAigUt85AdojbQhzjCkkU-wX9myBvlnjTnnWO6F9FJ7zKDsncpJenj2bGWWQ6YCTAFbu2fIjg/w640-h640/daMishani930.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Avi saa nyt (<i>ylennyksensä jälkeen</i>) ensimmäinen murhakeissin selvitettäväkseen. Murhapaikalla (<i>joka on uhrin asunto</i>) Avi havaitsee tietävänsä uhrin, mutta pitää tiedon aluksi itsellään.<br /><br />Silminnäkijä väittää, että murhapaikalta poistui poliisi joitakin hetkiä murhan jälkeen. Tällainen väite herättää tietysti tohinaa poliisien keskuudessa: osan mielestä havainto saattaa olla väärä, koska silminnäkijää ei voi pitää luotettavana.<br /><br />Toisaalla Mazal Bengtson vaikeroi hankalassa avioliitossa: hänen aviomiehensä on muuttunut vaiteliaaksi ja arvaamattomaksi. Lisäksi mies sattuu olemaan omilla teillään murhan tapahtuessa, mikä herättää ajatuksia Mazalissa.<br /><br />Tarinassa on kaksi kerrontalinjaa: toisessa seuravaan Avin johtamaa murhatutkintaa, toisessa Mazalin ajatuksia ja elämää. Ja kuten asiaan kuuluu, Avi ja Mazal kohtaavat erään tutkintalinjan säikeen myötä. <br /><br />Mishani osoittaa jälleen ihmisen erehtyväisyyden ja motiivit, joiden syitä ulkopuolisen on vaikea arvata. Ellei satu olemaan selvännäkijä tai dekkareissa usein esiintyvä klassinen yliälykäs poliisi, joka on niin onnekas että tulkitsee kaikenlaiset vihjeet juuri oikealla tavalla. Ja ratkasee keissin yleensä yksin ja päälle sataa mainetta ja kunniaa.<br /><br />Sellaista ei tässä kirjassa tapahdu. Koska lukija tietää hieman enemmän kuin poliisi, on ajoittain häiritsevää lukea, kuinka Avi vetelee ohimeneviä tulkintoja tai kuinka joku muu poliisi haluaa vetää tutkintalinjaa tyylillä kunhan nyt joku saadaan pidätettyä.<br /><br />Sivujuonteena seurataan Avin ja belgialaisen Mariankan (tuttu ed. kirjasta) suhteen edistymistä. Sekään ei ole mutkatonta muun muassa epämääräisten syyllisyyden tunteiden jne. takia. En aio näitä enempää avata, mutta mielestäni on kiinnostavaa ja arvostettavaa se, että ei ole keksitty mitään överiongelmia. Ongelmat voivat olla ihan sopeutumiseen liittyviä tai vaikkapa muiden puuttumista suhteeseen. Suhdetta ei vatvota liiallisesti, se ei siis hallitse tarinaa.<br /><br />The Man Who Wanted to Know on hidastempoinen, pohdiskeleva ja melko tasainen dekkari. Siten en suosittele tätä toiminnan ja lukuisten käänteiden ystäville. <br /><br /><b>Brutaalisuusmittari:</b> <span style="color: #6fa8dc;">0/3.</span> Millään yksityiskohdilla ei mässytellä, vaikka luonnollisesti on tapahtunut kamalia asioita. Niiden kuvailu on kuitenkin minimalistista.<br /><br />D.A. Mishani: The Man Who Wanted to Know<br />alkuper. 2015<br />Riverrun, 2016<br />s. 274<br />hepreasta englannintanut Todd hasak-Lowy</p><p><br /></p><p><u><b>Avi Avraham -sarja:</b></u> (<i>kannattaa lukea järjestyksessä, nimeä klikkaamalla kirjoittamaani postaukseen</i>)<br /><br />1. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2020/11/israelilainen-katoamistemppu.html" target="_blank">The Missing File</a><br />2. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/11/vakivallan-uhka.html" target="_blank">A Possibility of Violence</a><br />3. The Man Who Wanted to Know (<i>tässä postauksessa</i>)<br />4. Conviction (<i>en ole vielä lukenut</i>)</p><p> </p><p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> sijoitan The Man Who Wanted to Know'n kohtaan<b> 28. Kirjailija on Välimeren maasta.</b></p><p style="text-align: center;">*</p><p><u>Netflix-vinkki: FAUDA</u><br /></p><p>Olen katsonut israelilaisen sarjan nimeltä Fauda. Suosittelen sarjaa, jos muun muassa radikalisoituminen ja terrorismi kiinnostavat. Sarja on erittäin brutaali, joten ei nyt ehkä herkkisten kannata katsoa. Faudaa on kehuttu todentuntuiseksi. Lue sarjasta vaikkapa <b><a href="https://yle.fi/a/74-20028794" target="_blank"><span style="color: #800180;">tästä Ylen jutusta</span></a></b>. <br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-51827021135272620642024-02-06T08:27:00.000+00:002024-02-06T08:27:22.642+00:00Ei ulospääsyä umpikujasta?<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5kJR_RtudE7meq3ovB5jOUJYNJz3IVtU4yUxKaRon60CS6LFQUS0cPGVozhSntYWIxaziG-OW1pqG9P0hzi80XDaRxGjtmuj9mMVc1KdgvUQ0fnNkYUlBwLwR_cvbOgklb0SRzP2HbI4eABLLe_KSIK3GvNA_rP_aN94nO9al287cGkfbK0ABaV0E1ME/s1067/FemiKayode1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5kJR_RtudE7meq3ovB5jOUJYNJz3IVtU4yUxKaRon60CS6LFQUS0cPGVozhSntYWIxaziG-OW1pqG9P0hzi80XDaRxGjtmuj9mMVc1KdgvUQ0fnNkYUlBwLwR_cvbOgklb0SRzP2HbI4eABLLe_KSIK3GvNA_rP_aN94nO9al287cGkfbK0ABaV0E1ME/w498-h640/FemiKayode1.jpg" width="498" /></a></div><p></p><p><b>Femi Kayoden</b> toinen romaani <i>Gaslight</i> johdattaa lukijan takaisin Lagosiin, jonne Pihilip Taiwo perheineen on asettunut yhdysvalloissa pitkään asumisen jälkeen. Muuton aiheuttamaa ”kulttuurishokkia” (<i>sitaatit, koska kyseessä ei varsinainen shokki, vaan yleisesti muutokseen liittyvät kokemukset ja tuntemukset</i>) käsiteltiin edellisessä romaanissa <i><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/07/motiivia-etsimassa.html" target="_blank"><span style="color: #674ea7;"><b>Lightseekers</b></span></a></i> (<i>suom. nimellä Pimeän jäljillä</i>).<br /><br />Gaslightissa elämä on asettunut uomiinsa ja arki rullaa helpommin. Paitsi perheen tyttären kohdalla, joka nyt hieman vartuttuaan on alkanut kaivata takaisin Yhdysvaltoihin. Taustalla on surulliset, mutta valitettavan yleiset syyt.<br /><br />Taiwojen perhe-elämän kuvaaminen on aidosti kiinnostava sivujuonne. Se on kuitenkin tosiaan sivujuonne ja pääpaino kirjassa on selvittää, mitä tapahtui piispa Jeremiah Dawodun vaimolle Folasadelle: nainen kun katoaa eräänä päivänä eikä ihan jälkiä jättämättä.<br /><br />Syyttävät katseet kohdistuvat piispaan, joka vakaasti kieltää osallisuutensa vaimonsa katoamiseen. Ei ole kuulemma ensimmäinen kerta, kun vaimo lähtee omille teilleen ”rauhoittumaan”.<br /><br />Philip Taiwoa ei varsinaisesti tapaus kiinnosta, mutta hän päätyy ottamaan sen tutkintaansa sisarensa pyynnöstä. Taiwon sisar on jäsen kyseisen piispan seurakunnassa ja on piispan vaimon Folasaden ystävä. <br /><br />Folasade ehtii olla kateissa muutamia päiviä ennen kuin hänen ruumiinsa löydetään läheisestä järvestä. Katoamistapausta täytyy alkaa tarkastella mahdollisena murhana. Mutta kuka on murhaaja?<br /><br />Pidin Gaslightista jopa enemmän kuin Kayoden esikoisesta Lightseekersistä. Tarina etenee maltillisesti säilyttäen silti kiinnostavuuden. Tosin jos preferoi toimintaa ja jatkuvia käänteitä, ei tähän kannattane tarttua. Itse en sellaisia kaipaa ja käänteitä tässä oli ihan riittävästi makuuni.<br /><br />Ensimmäisestä kirjasta tuttu Chika on mukana tässäkin romaanissa ja minua viehättää Philipin ja Chikan ystävyys ja heidän ajoittain sarkastinenkin sanailu.<br /><br /><b>Britaalisuusmittari</b>: <span style="color: #0b5394;">1/3</span>, muutama lyhyt brutaalihko kuvaus jotka eivät nekään yksityiskohtaisia.<br /><br /><u>Mielipide pähkinänkuoressa:</u> Pidin todella paljon Gaslightista, joita voin kuvata adjektiiveilla uskottava, koskettava, voimakas, surullinen (<i>huom. mikään itkuvirsi teos ei ole</i>). Nyt viimeistään Kayode nousi silmälläpidettäväksi kirjailijaksi. Toivottavasti hän jatkaa tätä sarjaa!<br /><br />Femi Kayode: Gaslight<br />Raven Books, 2023<br />s. 378<br /><br /><br /><br /><span style="color: #674ea7;"><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank"><b>Helmet-lukuhaasteessa</b></a></span> sijoitan kirjan kohtaan <b>36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja</b>. Femi Kayode on nigerialainen, mutta hän asuu perheensä kanssa Namibiassa. <br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-73687393122793663152024-02-04T09:08:00.002+00:002024-02-04T09:08:56.283+00:00Ystävysten riitelyreissu<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq78Tp8wrATvby5tX2Yq129-oKZyhYEWOLERUWcTAWrzoSOSh3Fz57WmdkP7ZuElFZvyiZ8C085WemCgSo3ht8BkWb4SG0Wv7wLl5cNkl2WMmh_Axdp3I-yExsl9T9l0IK9uS-VjRi0bO_JXJSkep5YufoHv_1y1hRH1pBQxFx18aVMl-udXFHnbEA4QQ/s1184/evakko1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1184" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq78Tp8wrATvby5tX2Yq129-oKZyhYEWOLERUWcTAWrzoSOSh3Fz57WmdkP7ZuElFZvyiZ8C085WemCgSo3ht8BkWb4SG0Wv7wLl5cNkl2WMmh_Axdp3I-yExsl9T9l0IK9uS-VjRi0bO_JXJSkep5YufoHv_1y1hRH1pBQxFx18aVMl-udXFHnbEA4QQ/w502-h640/evakko1.jpg" width="502" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Evakkomesta</td></tr></tbody></table></p><p>Terve vaan pitkästa aikaa. Remontti venähti arvioitua pidemmäksi kaikenlaisten syiden takia, joihin en tässä paneudu, eikä se (<i>kylppäri</i>) ole vieläkään valmis. On kuitenkin käyttökunnossa eli kotona asuminen onnistuu.<br /><br />Viimeistely tehdään sitten kun tehdään. En ala aiheesta enempää, koska kaikki loputkin verisuonet katkeavat muuten päästä ja alkaa *tuttaa liikaa. (<i>avautunen aiheesta Täällä en pyytele anteeksi -blogissani sitten, kun jaksan</i>)<br /><br />Kirjoja on sentään luettu. Itse asiassa yllättävän paljon ja siihenkin on hieman perseehkö syy. Mutta enpä ala siitäkään. Onneksi on kirjat!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJaJ0vXuHAeMa-IFpwoUlQRWoskrkS9Iqw__DmfXiX3FCxqXKgUoGymZCRnCzpN0elRHO3uHdIKbh-jWBKVIInmfQBCP7_TQMks0TuaMXxbtIKIg0TjQ96miI4v7VQR-B11JVgqtRp5U37eNXi9ojF7zlxNHAD9NnZUPxBuG-_qlRQILvZ9ZMoNo77sjA/s1040/TheHike.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1040" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJaJ0vXuHAeMa-IFpwoUlQRWoskrkS9Iqw__DmfXiX3FCxqXKgUoGymZCRnCzpN0elRHO3uHdIKbh-jWBKVIInmfQBCP7_TQMks0TuaMXxbtIKIg0TjQ96miI4v7VQR-B11JVgqtRp5U37eNXi9ojF7zlxNHAD9NnZUPxBuG-_qlRQILvZ9ZMoNo77sjA/w572-h640/TheHike.jpg" width="572" /></a></div><br /><p>Eräs lukemani kirja on <b>Lucy Clarken</b> <i>The Hike</i> (HarperCollins 2023, s.378). The Hike osoittautuikin erittäin viihdyttäväksi, vaikka kokonaisuutena se jäi makuuni tympeän kliseiseksi trilleriksi, jonka henkilöhahmot eivät voisi ehkä enempää edustaa erilaisia stereotyyppejä.<br /><br />Viihdettä kirja tarjosi näiden paperisten stereotyyppihahmojen lisäksi sillä normiasetelmalla: neljä ystävystä lähtevät vuotuiselle yhteiselle lomamatkalle. Kohteena tällä kertaa vaellus Norjassa vuoristossa. Ainoastaan yhtä kiinnostaa patikointi, muut kolme ovat enemmän tai vähemmän vastahakoisia.<br /><br />Reitti on selkeästi liian haastava tälle pääasiassa rapakuntoiselle nelikolle, joista tosin yksi ei ole rapakunnossa. Plussaa siitä, etteivät kuitenkaan ole niin tumpeloita, etteivät osaisi esim. telttaa pystyttää tai muuten pääsääntöisesti toimia suht. järkevästi käytännön asioissa.<br /><br />Miinuksena eräs henkilöhahmo, joka eksyy kuselle mennessään. Vaikea käsittää, miten voi eksyä pissareissulla, kun tyypit patikoivat hyvin hiljaisella alueella, jolloin riittäisi että siirtyy pari metriä polun viereen lirauttamaan. Ei käy ilmi, miten pitkälle pissaaja lähti tarpeille, mutta ilmeisesti könysi aika kauas ryteikköön, kun kerran onnistui eksymään.<br /><br />Ja mitä tekevät muut sillä aikaa? Jatkavat matkaa. Kadonnut toveri havaitaan vasta vajaan tunnin patikoinnin jälkeen. Seriously?! Ihan perusjuttuja on, että koko seurue tsekataan säännöllisin väliajoin, että kaikki ovat ok ja mukana menossa.<br /><br />Jos haluaa aivotonta menoa ja ihmissuhdemättöä (<i>toisin sanoen riitelyä</i>), niin tässä oiva viihdekirja. Erityisen jännittävä tämä ei ole, mutta se voi johtua siitäkin että suurin osa lukemisesta kului silmienpyörittelyyn eikä minua varsinaisesti kiinnostanut, vaikka koko porukka olisi pudonnut rotkoon.<br /><br />Onnittelen itseäni siitä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Itse asiassa jos olisi (<i>muutaman kerran olikin</i>), ei olisi kauan tai enää.<br /><br /><u><br />Kirjan takateksti:</u><br /><br /><b><i><span style="color: #444444;">Wish you were here?<br />Think again . . .<br /><br />Maggie, Liz, Helena & Joni. Old friends bound by history, adventures, old secrets.<br /><br />And now, bound by murder.<br /><br />They lace up their hiking boots for the adventure of a lifetime in the Norwegian wilderness: a place of towering mountains, glass-like lakes, log cabins and forests stolen from a fairytale.<br /><br />It’s the perfect place to lose yourself – until a broken body is found at the bottom of a ravine.<br /><br />Somewhere out there, someone knows exactly why a woman has died. And in this deep, dark wilderness, there’s a killer on the trail . . .</span></i></b></p><p> </p><p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> sijoitan kirja kohtaan <b>35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa.</b><br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-18804606677016658462024-01-15T17:02:00.003+00:002024-01-15T17:30:33.923+00:00Remppatauko<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgouKFe2GcaWXmA8710SYTT34Q3Nqkh4pGlUDYErhhgyJ0Jc6lhrYEvuMPaFhzJfVZLgh6T_I4STTY7GPFtqsvPPu4_5RNB23Rrc0lHKMFDEBc1G1MeSiMl4mwQcM4Xbc1GMt9oQ6BjZ6xI46cAZG8UZLWk2iIdfQrf1IF84pT3co2Q3O8hof-SY5Yi5OE/s1200/tauko1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="834" data-original-width="1200" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgouKFe2GcaWXmA8710SYTT34Q3Nqkh4pGlUDYErhhgyJ0Jc6lhrYEvuMPaFhzJfVZLgh6T_I4STTY7GPFtqsvPPu4_5RNB23Rrc0lHKMFDEBc1G1MeSiMl4mwQcM4Xbc1GMt9oQ6BjZ6xI46cAZG8UZLWk2iIdfQrf1IF84pT3co2Q3O8hof-SY5Yi5OE/w640-h444/tauko1.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p><b>Blogi vaikenee hetkeksi, sillä kylpyhuone haluaa tulla remontoiduksi. Remontin luonteen (<i>on tyyliä kaikki helvettiin ja uutta tilalle</i>) huomioon ottaen täällä ei voi silloin asua, koska ilman vessasysteemejä on aika vaikeaa olla.</b><br /><br />Lähden evakkoon joko huomenna illalla tai keskiviikkoaamuna (<i>jolloin remppa toivottavasti alkaa</i>) ja vaikka evakkopaikassa on netti, ei minulla ole tietokonetta. Jätin kannettavani Suomeen, koska ajattelin etten sitä täällä tarvitse, mutta väärin ajateltu.<br /><br />Olen remontin ajan puhelimeni armoilla enkä todellakaan aio päivittää yhtään mitään blogia puhelimella. Puhelinta käytän lähinnä uutisten ja muun paskan lukemiseen, Instaan plus podcastien kuuntelemiseen. Missään tapauksessa en jaksa näpytellä sillä mitään pidempiä tekstejä: jo viisi sanaa tuntuu työläältä.</p><p>Remontin arvioitu kesto on kaksi viikkoa. Toivon, ettei se kestä niin kauan.<br /><br />Evakkoaikaan olen varatunut lainaamalla kirjastosta kirjoja. Tällä hetkellä on luvussa israelilaisen <b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/search/label/D.A.%20Mishani" target="_blank">D.A. Mishanin</a></b> dekkari <i>The Man Who Wanted to Know</i>, joka on kolmas kirja ns. Avraham-sarjassa.<br /><br />Muut kirjat ovat</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh4typbLRnQkRbmHVK5jEowRY6jKnA_FNi56mSyYxv03xonCFHc6EYE2NafbTRm_ao_8gh4SQmTZFm51QD4eF9wx1ZshFrzArJp8TjvMmBVPTa6djQPpNG1-S2CaCVr0w16EthSwOtCcJaUji_AVBtTdDNJjBQndBTVsCbY8RuQGIkDLqt1uR5tJLbOUg/s1062/remppapino.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1062" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhh4typbLRnQkRbmHVK5jEowRY6jKnA_FNi56mSyYxv03xonCFHc6EYE2NafbTRm_ao_8gh4SQmTZFm51QD4eF9wx1ZshFrzArJp8TjvMmBVPTa6djQPpNG1-S2CaCVr0w16EthSwOtCcJaUji_AVBtTdDNJjBQndBTVsCbY8RuQGIkDLqt1uR5tJLbOUg/w440-h640/remppapino.jpg" width="440" /></a></div><br /><p><b>Femi Kayode: Gaslight </b></p><p>Pidin Kayoden ensimmäisestä romaanista <span style="color: #800180;"><b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/07/motiivia-etsimassa.html" target="_blank">Lightseekers</a></b></span> (<i>suom. Pimeän jäljillä</i>), joten luonnollisesti kiinnostaa jatkaa ed. kirjasta tutun Philip Taiwon parissa.<br /><br /><br /><b>Tania Branigan: Red memory</b><br /><br />Teos käsittelee Maon kulttuurivallankumouksen vaikutuksia Kiinassa.</p><p><br /><b>Damon Galgut: The Promise</b><br /><br />Tämä romaani on roikkunut lukulistallani sen ilmestymisestä lähtien. Nyt se osui eteen kirjastossa ja poimin sen mukaan taka-ajatuksena sulloa se Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja.<br /><br /><br /><b>Lucy Clarke: The Hike</b><br /><br />Luonnollisesti haikkaus kiinnostaa, joten miksipä siitä ei lukisi trillerinkin muodossa. Kirjassa patikoidaan Norjassa ja ruumiita ilmeisesti tulee (<i>ainakin yksi</i>).<br /><br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-37919601708971644082024-01-11T09:31:00.002+00:002024-01-11T13:17:28.738+00:00Hei me raiskataan<p><b><i>Cheon Myeong-kwan</i> on eteläkorealainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Whale <i>(koreankielinen alkuteos julkaistiin vuonna 2004</i>) on Cheonin ensimmäinen romaani ja se voitti ilmestyessään Munhakdongne-kirjallisuuspalkinnon (<i>Munhakdongne Novel Award</i>).</b><br /><br />Parisenkymmentä vuotta myöhemmin kirja käännettiin englanniksi ja se oli ehdolla (<i>ei voittanut</i>) viime vuonna The international Booker Prize:ssa.<br /><br />Cheon Myeong-kwan: Whale<br />alkuper. 고래, 2004<br />Europa Editions, 2023<br />koreasta englannintanut Kim Chi-Young<br />s. 368</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhScewBSIyByuxrSZUdkIP2_-GiHZIbnb397MXw8jpm0qrqnRFtcDbh2SLyVW4isft1w9hZM1C8zSijJaWEfCw5SGIdsAi_bcWFfZU-VkCYwEtXuM0Wl-nV-W37Dt2Ogu_t4_5XOfUtbByJlpBFdTkQisfejurmQdxM9Gq1gGR5fddRXlseADemqSa5R0/s1000/whale1A.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhScewBSIyByuxrSZUdkIP2_-GiHZIbnb397MXw8jpm0qrqnRFtcDbh2SLyVW4isft1w9hZM1C8zSijJaWEfCw5SGIdsAi_bcWFfZU-VkCYwEtXuM0Wl-nV-W37Dt2Ogu_t4_5XOfUtbByJlpBFdTkQisfejurmQdxM9Gq1gGR5fddRXlseADemqSa5R0/w640-h640/whale1A.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Whale on erittäin runsas, mutta hallitusti rönsyilevä tarina, jonka punaisimpana lankana voinee pitää Geumbokia, jonka elämä on eräänlainen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Unohda kuitenkin perinteiset ryysytarinat sun muu, sillä sellaisia ei ole luvassa.<br /><br />Ennen kuin pääsemme Geumbokiin, saamme kuitenkin maistaa palasen Chunhuita joka on Geumbokin ylenpalttisen suurikokoinen ja vahva tytär, josta äitinsä ei ole kiinnostunut. Chunhui sattuu myös olemaan mykkä eikä koskaan opi ymmärtämään ihmisten puheita. Sen sijaan hän kiintyy elefanttiin, jonka kanssa hän kaikeksi ihmeeksi (<i>telepatiaa?</i>) pystyy kommunikoimaan.<br /><br />Mutta ennen kuin Chunhuin tarina avautuu, palataan takaisin Geumbokiin. Tarinan raami on pääasiassa kronologinen, mutta syrjähyppyjä eri henkilöihin esiintyy runsaasti: ovathan ihmiset kytköksissä toisiinsa ja yleensä elämäntarina alkaa jo ennen syntymää – tai ainakin siihen vaikuttavat syntymää edeltävät asiat.<br /><br />Tätä kirjaa on mahdoton kuvailla juonen kautta sen ollessa niin laaja ja eri suuniin ulottuva. Siitä huolimatta tarina pysyy kasassa ja on helposti seurattava. <br /><br />Kiinnitetään siis huomio tyyliin, joka on kauttaaltaan maaginen. Whalen kuvaillaan olevan ”<i><b><span style="color: #444444;">an adventure-satire of epic proportions by one of the most original voices in international literature</span></b></i>.” (<i>kirjan sivulieve</i>)<br /><br />Juu, varmasti näin. Sitä satiiria on tosin ajoittain vaikea nähdä. Keskeinen osuus Geumbokin elämäntarinan lisäksi on syrjäisellä eteläkorealaisella (<i>kuvitteelisella</i>) kylällä nimeltä Pyeongdae, jonka nousua (<i>ja tuhoa</i>) lukija pääsee seuraamaan. Tarkkoja aikakausia ei mainita, mutta historiansa lukenut voi kyllä päätellä vihjeistä, missä ajassa suunnilleen liidellään.<br /><br />Sinänsä kiinnostavaa ja ilmeisesti kirja on hauskakin. En nauranut kertaakaan missään kohdin. Muutamassa kohdassa sen sijaan tunsin kuvotusta. Ja erityisesti ärsytystä. Kaikki mikä voisi olla vähänkin kaunista (<i>esim. se elefantti</i>) pilkataan palasiksi – yleensä seksismillä.<br /><br />Whale pursuaa seksiä ja seksismiä. Kärjistän (<i>enkä edes paljon jos lainkaan</i>), koska niin tehdään romaanissakin. Kaikki miehet ovat raiskaajia. Kaikki naiset raiskataan tässä romaanissa vähintään kerran. Vai olikohan niin, ettei kukaan raiskannut ”vanhaa harppua”, joka ei tosin tietenkään nuorena ollut vanha mutta rumuutensa takia kutsuttiin ”vanhaksi harpuksi” eikä häntä kai kukaan olisi edes halunnut raiskata.<br /><br />Jos en nyt henkilöissä sekoa, niin ”vanha harppu” olleessaan nuori pani nuorta vähä-älyistä poikaa, jonka hoitaminen hänelle oli uskottu. Pojalla oli niin iso kyrpä, että sitä ihmeteltiin koko kylän voimin.<br /><br />Ja niin edelleen.<br /><br />Whale on groteski enkä sitä suosittele herkille. Kepeän ja tunteettoman tyylinsä takia se ei ainakaan minun iholleni tullut, mutta täytyy myöntää että jatkuva raiskaaminen ja muut irvokkaat tapahtumat ja kuvailut alkoivat puuduttaa. En tiedä olisiko niiden pitänyt olla hauskoja, mutta ei tosiaan naurattanut. Ei itkettänytkään. Silmät pyörivät kuopissaan ja huokauksia pääsi – syvän turhautumisen huokauksia.<br /><br />Ja tästä kaikesta huolimatta luin Whalen helposti ja uteliaana ja olin koukuttunut kuin… eeh, harppuuna valaaseen. Vasta aivan lopussa aloin hyytyä, kun tuntui ettei kirja ikinä lopu. Mutta sitten se onneksi loppui.<br /><br />Veikkaan, että tässä on tämän vuoden eräs mieleenpainuvin romaani. <br /><br /><u>Mielipide selkokielellä:</u> En osaa sanoa pidinkö vai en. Sanonkin näin: kannatti lukea kaikesta huolimatta.</p><p> </p><p><u>Sivulieve:</u><br /><br /><b><i><span style="color: #444444;">A woman sells her daughter to a passing beekeeper for two jars of honey. A baby weighing fifteen pounds is born in the depths of winter but named “Girl of Spring.” A storm brings down the roof of a ramshackle restaurant to reveal a hidden fortune. These are just a few of the events that set Myeong-kwan Cheon’s beautifully crafted, wild world in motion.<br /><br />Whale, set in a remote village in South Korea, follows the lives of many linked characters, including Geumbok, an extremely ambitious woman who has been chasing an indescribable thrill ever since she first saw a whale crest in the ocean; her mute daughter, Chunhui, who communicates with elephants; and a one-eyed woman who controls honeybees with a whistle.</span></i></b><br /><br /></p><p style="text-align: center;"> *</p><p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> kohtaan 2. Kirjassa tehdään taikoja. Kaipa esim. kiroukset voi laskea taioiksi tai minä ainakin lasken.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-64264350664866036492024-01-07T09:00:00.003+00:002024-01-09T07:58:27.022+00:00Vaikuttavimmat lukukokemukset 2023<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb0AUaY6LDMB5GVyJDaQsS6OGzdQ0e8nfTDj87n22VWDVG6d7eSfu4ye_ih9j3z9yesGJJeXScltxne7jsc3sl205I4D344FPQXXHHZ191l8GKmQEkbmxY-P3F9X1JRCZxcbGZsf-B-tw5R6WkI4kmgDt2EFnBYTCAfS83422aA-PgTYSeQy5gvOj9AXs/s1000/vaikut2023.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="1000" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb0AUaY6LDMB5GVyJDaQsS6OGzdQ0e8nfTDj87n22VWDVG6d7eSfu4ye_ih9j3z9yesGJJeXScltxne7jsc3sl205I4D344FPQXXHHZ191l8GKmQEkbmxY-P3F9X1JRCZxcbGZsf-B-tw5R6WkI4kmgDt2EFnBYTCAfS83422aA-PgTYSeQy5gvOj9AXs/w640-h450/vaikut2023.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p><b>Minulla on ollut tapana listata tammikuussa edellisen vuoden vaikuttavimmat lukukokemukset. Joskus on jäänyt vuosi välistä, mutta nyt ei jää.</b><br /><br />Listauksen teen samalla kaavalla kuin aina, ja tuon kaavan lukea vaikkapa <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/01/vaikuttavimmat-lukukokemukset-2022.html" target="_blank">vuoden 2022 postauksesta</a>.<br /><br />Kirjat ovat satunnaisjärjestyksessä, postaukseeni pääsee klikkaamalla kirjailijan nimeä.</p><p> </p><p>1. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/02/ei-pesta-likapyykkia-julkisesti.html" target="_blank">Aiwanose Odafen: Tomorrow I Become a Woman</a><br /><br />Todella runsas ja tunteita herättävä kirja, joka on erittäin koukuttava. Tunneskaala vaihtelee ilosta ja lämmöstä suoranaiseen raivoon. Pidin todella paljon Odafenin kirjoitustyylistä. Sanonnat/sananlaskut ovat kiintoisia ja jotkin luvuista on nimetty niillä.</p><p>2. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/elamaa-ja-kuolemaa-ville-rosessa.html" target="_blank">Edwidge Danticat: Claire of the Sea Light</a><br /><br />Danticat taitaa tarinankerronnan: asioita ei usein sanota suoraan, vaan kuvaillaan siten, että lukija saa itse päätellä ja havaita. Tyyli on tehokas ja muutamissa kohdin pysäyttäväkin – etenkin, kun lukija jää lopulta yksin oivalluksensa kanssa janoamaan jatkoa, jota ei tule.</p><p>3. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/06/juuriltaan-revityt.html" target="_blank">Lola Jaye: The Attic Child</a><br /><br />Lola Jaye kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti olematta imelä. Hän tuo esille rasismin eri piirteitä aina kolonialismin ajoilta kirjan nykyaikaan. Muita teemoja ovat muun muassa identiteetin rakentuminen ja oman paikan löytäminen maailmassa.</p><p>4. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/09/kysykaa-mialta.html" target="_blank">Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta</a><br /><br />...ihastuin Kysykää Mialta -romaaniin jo alkumetreillä ja ihastus sen kuin kasvoi tarinan edetessä. Kyseessä ei ole juonivetoinen teos, vaan tarina on kuin hitaasti kypsyvä omena, joka aivan kirjan lopussa putoaa puusta. Loppu on uuden ajanjakson alku.</p><p>5. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/09/toisen-maailmansodan-jalkimainingeissa.html" target="_blank">Andrea Levy: Small Island</a><br /><br />Levy on taitava luomaan todentuntuiset ja aidot henkilöhahmot, jotka selkeästi erottuvat toisistaan niin tyyliltään kuin ajatuksiltaan. Kaikkien henkilön taustoja avataan riittävästi siten, että heitä voi alkaa ymmärtää (pakollinen huomio: ymmärtää ja hyväksyä ovat eri asioita). Minulle kiehtovin oli Hortensen tausta ja hän nousi muutenkin ”lempikertojakseni”.<br />Vaikuttava ja vahva romaani, jossa ei ole mitään turhaa.</p><p>6. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/09/lukukuulumiset-ennen-kotiutumista.html" target="_blank">Yasunari Kawabata: Kioto</a><br /><br />Kioto on lempeä tunnelmakirja, jonka tapahtumat sijoittuvat – ylläripylläri – Kiotoon, Japaniin. Kirjan sivuliepeessä kerrotaan, että kirjaa voi pitää eräänlaisena rakkaudentunnustuksena Kiotolle ja olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Kawabata kuvaa miljöötä huolellisesti, erityisesti luontoa ja ihmisten suhdetta luontoon.</p><p>7. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/13-luukku-mutta-miten-kay-ystavyyden.html" target="_blank">Peace Adzo-Medie: Nightbloom</a><br /><br />Kysymys on näkökulmista ja kokemuksista. Siitä, miten samat tapahtumat suodattuvat hyvinkin erilaisiksi riippuen siitä, kuka niitä katsoo ja tulkitsee. Ja kuinka paljon kohinaa tulkintaan päätyy. Kohinana voi pitää juoruja, muiden ihmisten asenteita ja vaikutuksia, ilmapiiriä ymv.</p><p>8. <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/02/valheilla-rakennettu-todellisuus.html" target="_blank">Claire Fuller: Unsetteled Ground</a><br /><br />Tämä kirja herätti minussa syistä, jotka pidän itselläni, yllättävän paljon kaikenlaisia mietteitä – myös sellaisia, joista en ole ylpeä tai joita en missään nimessä sanoisi ääneen. Toisinaan jopa omat asenteet ja ajatukset voivat yllättää ja niitä täytyy ihan jäädä pohtimaan. Mietin, että antaisin jonkin pienen esimerkin, mutta eihän sellaista voi tehdä lyhyesti, koska oma ajatuskulkuni näyttäytyisi todennäköisesti omituisena ja epäloogisena sellaiselle, joka ei minua perin juurin tunne.</p><p style="text-align: center;">* <br /></p><p><u>Yleinen miete lopuksi</u><br /><br />Olen aiemmin kirjoittanut <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2018/03/samastumisesta-lukemisesta-ja.html">samastumisesta lukiessani</a>. En varsinaisesti etsi samastusmispintaa kirjallisuudesta. Tai jos etsin, niin silloin kirja on valittu hieman eri perustein kuin yleensä. Minulla ei ole varsinaista tarvetta tulla nähdyksi (<i>mitä se nyt sitten tarkoittaakaan</i>) lukiessani kirjallisuutta<br /><br />Toki peilaan kirjassa esiintyviä ajatuksia tmv. omaan elmääni/itseeni, mutta en pidä siitä että tulkitsisin niitä vain oman napani kautta. Minua kiinnostavat TOISTEN navat ja asettuminen toisen asemaan ja itseni häivyttäminen. Toki oma taustani vaikuttaa tulkintaan.</p><p>Lukiessa voi itsestäkin paljastua asenteita, joista ei ehkä ollut edes tietoinen. Ikinä ei tiedä, mikä kirja voi saada sellaisenkin ajatusrumban aikaiseksi.<br /><br />Ja tietysti, jos en saa kirjaan minkäänlaista tarttumapintaa mihinkään, voi lukukokemus jäädä melko kummalliseksi. Tästä esimerkkinä vaikka <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/03/amatoorit-koskea-laskemassa.html" target="_blank">James Dickeyn Syvä joki</a>.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-53238723502037671182024-01-05T08:17:00.014+00:002024-03-09T14:22:10.682+00:00Suomi-kirjalista<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1HSeD3Bq57D7zKZ87jWC16hTxCvRGoeFQADGdR9siHy_7GRNtzxQGBVFVxwAbCnWfIEspk1vEfFOCYmxN34kYyoXwPnINbseQjNIJ856gpuU0QwDRpvrSs70pBoTyJnLKg352TbKDdgf-_jLYUX_jfDpHcdtS75brIvhXJe5NxZTanD4xLj4dR6YTHe0/s800/SuomiKirjalista2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1HSeD3Bq57D7zKZ87jWC16hTxCvRGoeFQADGdR9siHy_7GRNtzxQGBVFVxwAbCnWfIEspk1vEfFOCYmxN34kYyoXwPnINbseQjNIJ856gpuU0QwDRpvrSs70pBoTyJnLKg352TbKDdgf-_jLYUX_jfDpHcdtS75brIvhXJe5NxZTanD4xLj4dR6YTHe0/w640-h640/SuomiKirjalista2.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p><b>Saavun kirjastoon Suomessa. Ajatukset rientävät tahoilleen ja jään seisomaan tyhjänä hyllyjen väliin. Transsissa alan hamuilla kirjoja ja poimin mukaan mitä sattuu.</b><br /><br />Se tapahtuu joka kerta enkä ole toistaiseksi oppinut mitään. Nyt ajattelin oppia. Nimittäin kokoan Suomi-kirjalistan, joka kulkee minulla aina mukana ja on helposti löydettävissä.<br /><br />Aiemmin on ollut mentaalinen muistilista, paperilappu, puhelimessa muistilappu (<i>jota en enää edes löydä mistään</i>) ja ties mitä, mutta ne kaikki ovat mystisesti kadonneet jonnekin eikä yksikään niistä ole koskaan onnistunut olemaan mukana kirjastossa.<br /><br />Nyt teen listan blogiini ja laitan sivupalkkiin linkin siihen. Näin voin siellä kirjastossa, kun pää on tyhjentynyt, painaa paria nappia ja lista lävähtää naamalleni. Siitä sitten vain noukkimaan.<br /><br />Päivitän tätä (<i>nyt vielä erittäin aneemista</i>) listaa sitä mukaa, kun muistan mitä haluan lukea. Kirjoja, joista arvelet minun voivan pitää, saa ehdotella. Tutkin kaikki ehdotukset ja kiinnostavat lisään listalle.<br /><br />Suomessa luen VAIN suomenkielistä kirjallisuutta. Preferoin suomalaisia kirjailijoita, mutta myös käännöskirjoja voin lukea, kunhan eivät ole alun perin enkunkielisiä (<i>ne voin lukea enkuksi</i>).<br /><br />Lasten- ja nuortenkirjoja en lue, joten niitä ei kannata ehdotella. Mahdolliset kirjasarjat haluan lukea järjestyksessä eli aloittaa ensimmäisestä (<i>ei siis kannata ehdottaa jonkin sarjan viidettä osaa</i>) Myöskin sarjakuvat ovat valitettavasti out, koska aikani on rajallinen ja käytän sen mieluummin toisenlaisiin teoksiin.<br /><br />Tämä lista on hyvä apu kirppareilla ja kirjakaupoissa käydessä, koska muutaman kirjan voinen ostaa myös kotiin luettavaksi.</p><p>Kirjat yliviivaan sitä mukaa, kun olen ne lukenut tai ostanut omaksi/muilla keinoin saanut käsiini. <br /></p><p> </p><p><u>FICTION (romaanit)</u><br /></p>Airio, Elina: Metsässä juoksee nainen<br />Hämäläinen, Pilvi: Cinderella<br />Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Väärän kissan päivä, Kuurupiilon anatomia<br />Laitila Kälvemark, Tiina: H2O<br />Rainio, Sari ja Rautaheimo, Juha: Vainajat eivät vaikene<br />Tarasova, Anniina: Kuoleman kulissit<br />Tiuraniemi, Siina: Kukkia Birgitalle<br />Turpeinen, Iida: Elolliset<br />Turunen, Eeva: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen<br />Vasantola, Satu: Kun isä osti merenkurkun<br />Viro Jenna: Tuhkimoleikkaus<br /><p><br /><u>NON-FICTION (muistelmat, elämäkerrat, esseet, tieto)</u><u></u></p><p>Aitonurmi, Tuomas: Ruumiin ylittävä ääni<br />Envall, Markku: Rautasydän<br />Envall, Markku: Rajan kahta puolta<br />Eväsoja, Minna: Sensei<br />Outinen, Kati: Niin lähelle kuin muistan<br />Piha, Kirsi: Levoton lukija<br />Saarikoski, Sonja: Naisvangit<br />Schulman, Alex: Polta nämä kirjeet<br />Vehkoo, Johanna: Oikeusjuttu<br /></p><p><u><br />RUNOUS</u><br /><br />Rajamaa, Lassi<br />Tulusto, Riitta: Runoja ja ryppyjä eletystä elämästä<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-19051747819008937482024-01-03T08:16:00.002+00:002024-01-03T08:16:27.400+00:00Minimiete: lapsipaholaiset<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTvW5_4jLDhZ3UbG6wBiHtFyBxCpCj3PrjcXQjNgxOduMkad9m4qEXQ0Zu6__LcybrKl2yCwGqfcZPLK13h6iGPes5aMfgB9NaXlyMBm0mcemBGVYc0so3VamnQnQj_tifmOvkVFYxBq4N__trQEMQv9mtrSwjoVxElbde1iWixY1cREzrFnj98cFV2cI/s930/BadKids1a930.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="930" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTvW5_4jLDhZ3UbG6wBiHtFyBxCpCj3PrjcXQjNgxOduMkad9m4qEXQ0Zu6__LcybrKl2yCwGqfcZPLK13h6iGPes5aMfgB9NaXlyMBm0mcemBGVYc0so3VamnQnQj_tifmOvkVFYxBq4N__trQEMQv9mtrSwjoVxElbde1iWixY1cREzrFnj98cFV2cI/w640-h640/BadKids1a930.jpg" width="640" /></a></div><p></p><p>Zijin Chen: Bad Kids<br />alkper. Huai Xiao Hai, 2014<br />Pushkin Vertigo, 2022<br />englannintanut Michelle Deeter<br />s. 332<br /><br /><b>Kesäkuu 2013. Ningbo, Kiina.</b><br /><br />Zhang Dongsheng työntää appivanhempansa alas jyrkänteeltä. Ja alkaa huutaa apua, sillä kamala vahinko on tapahtunut. Miten he nyt sillä lailla putosivat. Tapauksella ei ole silminnäkijöitä, koska Zhang on suunnitellut murhat huolellisesti.<br /><br />Väärin.<br /><br />13-vuotias Chaoyang on kahden ystävänsä kanssa samaisella vuorella ja he pelleilevät kameran kanssa. Murha tallentuu Chaoyangin kameralle, mutta kolmikko huomaa sen vasta myöhemmin, kun katsovat tekemänsä videon.<br /><br />Pitkällisen pohdinnan tuloksena he päätyvät ratkaisuun – nimittäin kiristämiseen. Zhang Dongsheng saa luvan maksaa siitä, että murhavideo ei päädy poliisille.<br /><br />Ratkaisu johtaa toiseen ja sitten toiseen eikä vierimään lähtenyttä kiveä voi enää pysäyttää.<br /><br />Juonesta en viitsi enempää paljastaa, koska en halua spoilata romaanin yllätyksellisyyttä. Teinitoveruksilla on kuitenkin syynsä toimia, miten toimivat vaikka kelkka lopulta lähteekin holtittomaan luisuun eikä törmäykseltä voi välttyä.<br /><br />Monen kehnohkon lukukokemuksen jälkeen Bad Kids osui juuri oikeaan hermoon ja aikaan. Juoni on kiero ja vireillä on koko ajan jotain. Mikään toimintarytke tämä ei – onneksi – ole, mutta tuntui silti nopeatempoiselta.<br /><br />Zijin Cheniltä on käännetty (englanniksi) myös romaani <i>The Untouched Crime</i>, joka on Bad Kidsin kanssa samaa sarjaa. Itse asiassa se on sarjan ensimmäinen osa, mutta hyvin Bad Kids toimi itsenäisenäkin teoksena. Kiinnostaisi kyllä lukea myös tuo ensimmäinen osa. Siinä on ainakin yksi sama henkilö – tosin eri tehtävissä, koska hän on vaihtanut alaa. Super kiinnostavaa.<br /><br />Luonnollisesti Zijinin kirjoja ei kirjastostamme saa, joten täytynee tuo ensimmäinenkin osa hankkia omaksi. <br /><br /><u>Mielipide selkokielellä:</u> pidin saatanan paljon.<br /><br /><b>Brutaalisuusmittari:</b> <span style="color: #3d85c6;">1/3</span>. Vaikka ruumiita tulee, ei kuolemisilla repostella. <br /></p><p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/helmet-lukuhaaste-2024.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteessa</a> sijoitan Bad Kidsin kohtaan 9. Kirjassa joku karkaa.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-52417047569833201012023-12-31T09:29:00.001+00:002023-12-31T09:29:53.731+00:00Lukuvuosikatsaus 2023<p><b>On jo perinteeksi muodostuneen lukuvuosikatsauksen aika. Perinne alkoi 2014. Alla linkit (lähinnä itselleni tiedoksi) edellisten vuosien katsauksiin. Pikasilmäys paljastaa järisyttävän havainnon: luin ennen paljon enemmän suomeksi, nykyään sietämättömän vähän.</b></p><p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2014/12/katsaus-kuluvaan-lukuvuoteen.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2014</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2015/12/lukuvuosikatsaus-2015.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2015</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2016/12/lukuvuosikatsaus-2016.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2016</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2017/12/lukuvuosikatsaus-2017.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2017</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2018/12/lukuvuosikatsaus-2018.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2018</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2020/01/lukuvuosikatsaus-2019.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2019</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/01/lukuvuosikatsaus-2020.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2020</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2021/12/lukuvuosikatsaus-2021.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2021</a><br /><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2022/12/lukuvuosikatsaus-2022.html" target="_blank">lukuvuosikatsaus 2022</a></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzK0fOQrDPXKXMr-Awi1ieS9P6_QHiKRC01hVQsk0WCzxNW4XgV_eW99Ny54Be7A5xNji8qhPiP0WcEVUE1W6SLK8oY64D5_w3E5WZdGz5AFqRDX20Bj3qwxcsYnzIUw4wrAXBtm-tpvNXEKXp990TFJAsCouWGYG-mMa_Tekbize2VuuH8CkFNrn-vgo/s1000/lukuvuosikatsaus2023.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="685" data-original-width="1000" height="438" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzK0fOQrDPXKXMr-Awi1ieS9P6_QHiKRC01hVQsk0WCzxNW4XgV_eW99Ny54Be7A5xNji8qhPiP0WcEVUE1W6SLK8oY64D5_w3E5WZdGz5AFqRDX20Bj3qwxcsYnzIUw4wrAXBtm-tpvNXEKXp990TFJAsCouWGYG-mMa_Tekbize2VuuH8CkFNrn-vgo/w640-h438/lukuvuosikatsaus2023.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><u>Luin yhteensä 47 kirjaa</u>, joista<br /><br />7 suomeksi,<br />40 englanniksi.<br /><br />Määrä se vain vähenee. Viime vuonna luin 52 kirjaa ja jo silloin päivittelin, miten lukumäärä on lähtenyt laskuun. Varsinainen romahdus tapahtui vuonna 2020, jolloin luin 60 kirjaa. Sitä aiempina vuosina on lukumäärä ollut yleensä yli 70, parhaimmillaan 84.<br /><br />Otaksun, että “huippuvuosien” lukuihin saattaa vaikuttaa nostavasti se, että olen lukenut sarjakuviakin. Tänä vuonna luin vain kaksi. Muutenkin lukemieni kirjojen sivumäärä taitaa olla suurempi eli erityisen lyhyitä (<i>muutamaa alle 200-svuista lukuun ottamatta</i>) teoksia ei juuri luetuissa ole.<br /><br />Toisaalta olen kyllä lukenut ihan ajallisestikin vähemmän kuin monina muina vuosina. En laske lukuaikaani, koska se ei kiinnosta. Tiedostanpahan vain itse, että olen puuhaillut lukemisen kustannuksella aika paljon muuta. Mutta sellaista se joskus on, en siitä viitsi pillastua.</p><p><u>Sukupuolijakauma</u><br /><br />Naiset: 27<br />Miehet: 20<br /><br />En valitse kirjoja luettavaksi sukupuolen perusteella, koska se (<i>sukupuoli</i>) ei ole minulle valintaperuste tai itsessään intressi lukea jotain. Tilastoa pidän, koska <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2020/01/lukuvuosikatsaus-2019.html" target="_blank">lue perustelut vuoden 2019 lukuvuosikatsauksesta</a>.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqysq7wJKuXakCez4Hm81uAAtZPWhlCAUKdlsDmraNnLL0U3LusbJdrDzQ1LJuJyqjuQOkrgdSxC24YTysMsFN-UAB0OAyhISLIQAJJmIWX84xqQnA9GIGgjJFMx7DouEt0XMLc9QmKyI2AqvpYE5oLlD7utmT93JTBTMc29vfyhMDS0UsZdaf5Liktjw/s1073/kirjalista1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="630" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqysq7wJKuXakCez4Hm81uAAtZPWhlCAUKdlsDmraNnLL0U3LusbJdrDzQ1LJuJyqjuQOkrgdSxC24YTysMsFN-UAB0OAyhISLIQAJJmIWX84xqQnA9GIGgjJFMx7DouEt0XMLc9QmKyI2AqvpYE5oLlD7utmT93JTBTMc29vfyhMDS0UsZdaf5Liktjw/w376-h640/kirjalista1.jpg" width="376" /></a></div> <p></p><p><u>Maajakauma</u><br /><br />Kirjoja luin kuudestatoista (16) eri maasta. Olen ihan tyytyväinen lukuun.<br /><br />Uusia maailmanvalloituksia haalin vain kaksi: Ukrainan ja Haitin. Melko maltillisesti etenee tämä valloitus. Harkitsen tekeväni jonkinlaisen listan eri maihin sopivista kirjoista, jolloin valloittamiseen tulisi jonkinlaista suunnitelmallisuutta.</p><p><u>Maalistaus ja kirjailijat</u></p><p><br />BELGIA<br /><br />1. Amélie Nothomb</p><p>ESPANJA<br /><br />1. Juan Gómez-Jurado</p><p>ETELÄ-KOREA<br /><br />1. Cho Nam-joo<br /><br />GHANA<br /><br />1. Peace Adzo Medie</p><p>HAITI<br /><br />1. Edwidge Danticat (myös yhdysvaltain kansalainen)<br /><br />IRLANTI<br /><br />1. Sinéad O’Connor</p><p>JAPANI<br /><br />1. Seishi Yokomizo<br />2. Makoto Shinkai<br />3. Akimitsu Takagi<br />4. Keigo Higashino<br />5. Yasunari Kawabata<br />6. Riku Onda<br />7. Emi Yagi</p><p>KANADA<br /><br />1. Margaret Atwood<br />2. Pamela Anderson (myös yhdysvaltain kansalainen)<br /><br />KIINA<br /><br />1. Cixin Liu<br />2. Qiu Xiaolong (loikkasi Usaan ja kirjoittaa englanniksi)</p><p>NIGERIA<br /><br />1. Aiwanose Odafen<br /><br />RUOTSI<br /><br />1. Marianne Fredriksson </p><p>SUOMI<br /><br />1. Susanna Hast<br />2. Emmi Nieminen<br />3. Anni Saastamoinen<br />4. Antti Rönkä<br />5. Arttu Tuominen </p><p>UK<br /><br />1. M.J. Ford<br />2. Bryan Talbot<br />3. Claire Fuller<br />4. John Marsh<br />5. Martin Wainwright<br />6. Lola Jaye<br />7. Susan Allott<br />8. Andrea Levy<br />9. Jane Harper<br />10. Ore Agbaje-Williams<br /><br />UKRAINA<br /><br />1 Jevhenija Kuznjetsova<br /><br />USA<br /><br />1. Philip K. Dick<br />2. Demi Moore<br />3. James Dickey<br />4. Andy Weir<br />5. Tiffany D. Jackson<br />6. Danya Kukafka<br />7. Avni Doshi<br />8. Jon Krakauer<br />9. Carine McCandless<br /><br />VENÄJÄ<br /><br />1. Konstantin Kisin (nykyään myös UK:n kansalainen)</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6cNqmR6PqkLBd3gkH8DBfl8RZ1iyMqK8kjrX-I8BNAsQYEExJwWK1ULPH5KJwl1yIxIcFeT2r7jeYyqIJnvjF2Pz8lgjDizBq13f27hDLmDgTR1PPFTCjMG-6qXYNWBtYg9fpyTEFo31mZx__aLixFofY9t07NRtlMScLIKLXymMJJtrzj_Rv20rv0po/s726/kirjalista2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="726" data-original-width="630" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6cNqmR6PqkLBd3gkH8DBfl8RZ1iyMqK8kjrX-I8BNAsQYEExJwWK1ULPH5KJwl1yIxIcFeT2r7jeYyqIJnvjF2Pz8lgjDizBq13f27hDLmDgTR1PPFTCjMG-6qXYNWBtYg9fpyTEFo31mZx__aLixFofY9t07NRtlMScLIKLXymMJJtrzj_Rv20rv0po/w556-h640/kirjalista2.jpg" width="556" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p><u>Uutuudet eli 2023 julkaistut</u><br /><br />Uutuuksia luin vain 6.</p><p>Uutuuksien lukeminen romahti muuttaessani tänne böndelle. Kirjaston valikoima ja yleisesti kirjatarjonta (<i>ellei tilaa niitä: olen laiska tilaamaan</i>) supistui aika voimakkaasti, joten se vaikuttaa myös lukemistoon.</p><p>Minulla on pitkä lista uutuuksia, jotka haluan lukea, mutta luen ne sitten ilmeisesti ensi vuonna. Täytyy tietysti metsästää ne jostain eli tehdä vihdoin se päiväreissu Carlisleen kirjaostoksille. Lisäksi osa kirjoista näyttää päätyvän kirjastoonkin vihdoin. Täällä uutuuksia saa odotella kirjastoon joskus puolikin vuotta tai enemmän ja iso osa ei sinne koskaan päädy.<br /><br />Mutta mikäpäs tässä odotellessa – joutaa ne kirjat lukea myöhemminkin eikä ole toistaiseksi ollut lukemisista pulaa.</p><p>Mainiota vuoden viimeistä päivää - see you on the other side!<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-66257636322599284052023-12-29T09:13:00.013+00:002024-03-14T12:29:23.663+00:00Helmet-lukuhaaste 2024<p><b>Osallistuin tänä vuonna <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/01/helmet-lukuhaaste-2023.html" target="_blank">Helmet-lukuhaasteeseen</a> enkä tälläkään kertaa saanut sitä luettua kokonaan. Onneksi en ole suorittaja, niin pysyi haaste hauskana alusta loppuun.</b><br /><br />Tällä kertaa lukematta jäi peräti 14 kohtaa. Osaan minulla oli kirjat katsottuna, mutta ei tullut sopivaa fiilistä lukea niitä. Väkisin vastoin mieltäni en lue, koska en koe sellaisen olevan edes haasteellista – ainoastaan kaikenlaiset lukuhalut tappavaa. Kirjoille on oikeat aikansa ja hyvänkin kirjan voi pilata lukemalla sen väärään aikaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYP2jWFMsaBiC55BO8xh-cHReU0SSsWdL89-zmB64OkBi9CFOJD6meXt2z8PqVpajZhf7hFJiCKsTW0TfAhjyVaknQOFq1PSj6EGc-8U8c3WYRUAi0f4OcqjBEAk6mn1pY4DJXJ_hKH91hUcMFJaYP8qmf-paVpa-hX0WoeVyA1sM9LO0BGtSLLCQJqtA/s929/Helmetlukuhaaste730.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYP2jWFMsaBiC55BO8xh-cHReU0SSsWdL89-zmB64OkBi9CFOJD6meXt2z8PqVpajZhf7hFJiCKsTW0TfAhjyVaknQOFq1PSj6EGc-8U8c3WYRUAi0f4OcqjBEAk6mn1pY4DJXJ_hKH91hUcMFJaYP8qmf-paVpa-hX0WoeVyA1sM9LO0BGtSLLCQJqtA/w502-h640/Helmetlukuhaaste730.jpg" width="502" /></a></div><p>Olin ajatellut jättää ensi vuonna Helmet-lukuhaasteen välistä, mutta en jätäkään. Päädyin siihen tulokseen, että tämä lukuhaaste inspiroi etsimään erilaista luettavaa, vaikka päätyyli olisikin lukea kirjoja ja survoa niitä kohtiin, joihin ne sopivat.</p><p>Kuitenkin, esimerkiksi <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/09/kysykaa-mialta.html" target="_blank">Kysykää Mialta</a> olisi todennäköisesti jäänyt ilman Helmet-lukuhaasteetta lukematta ja se olisi sääli!<br /></p><p>Alla vuoden 2024 haastekohdat (<a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Vuoden_2024_Helmethaasteet_julkaistu(275333)" target="_blank">Helmet-lukuhaasteen tästä</a>). Päivitän listaan kirjat sitä mukaa, kun saan niitä sopiviin kohtiin luettua.</p><p> </p><p>1. Kirjan nimessä on erisnimi <br /><br />2. Kirjassa tehdään taikoja - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/01/hei-me-raiskataan.html" target="_blank">Cheon Myeong-kwan: Whale</a><br /><br />3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja <br /><br />4. Kirjassa on presidentti <br /><br />5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/yaa-gyasi-transcendent-kingdom.html" target="_blank">Yaa Gyasi: Transcendent Kingdom</a><br /><br />6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle - <b>Abir Mukherjee: A Necessary Evil</b><br /><br />7. Kirjassa rakastutaan<br /><br />8. Kirjan nimessä on perheenjäsen <br /><br />9. Kirjassa joku karkaa - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/01/minimiete-lapsipaholaiset.html" target="_blank">Zijin Chen: Bad Kids</a><br /><br />10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna <br /><br />11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) <br /><br />12. Lastenrunokirja <br /><br />13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu <br /><br />14. Kirjassa harrastetaan <br /><br />15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää <br /><br />16. Kirjassa on valokuvia <br /><br />17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo <br /><br />18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru <br /><br />19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi) <br /><br />20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo <br /><br />21. Kirjasta on tehty TV-sarja <br /><br />22. Kirjaa on suositellut kirjailija <br /><br />23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja <br /><br />24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin <br /><br />25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus) <br /><br />26. Kirjan nimessä on sana kirja <br /><br />27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta <br /><br />28. Kirjailija on Välimeren maasta -<b> </b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/surullinen-sekasotku.html" target="_blank">D.A. Mishani: The Man Who Wanted to Know</a><br /><br />29. Kirjassa valehdellaan <br /><br />30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja <br /><br />31. Kirjassa on vammainen henkilö <br /><br />32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa <br /><br />33. Kirjassa muutetaan maalle <br /><br />34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus <br /><br />35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/ystavysten-riitelyreissu.html" target="_blank">Lucy Clarke: The Hike</a><br /><br />36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/ei-ulospaasya-umpikujasta.html" target="_blank">Femi Kayode: Gaslight</a><br /><br />37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita <br /><br />38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet <br /><br />39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö <br /><br />40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma <br /><br />41. Kirjassa syntyy lapsi - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/02/lee-geum-yi-cant-i-go-instead.html" target="_blank">Lee Geum-yi: Can't I Go Instead</a><br /><br />42. Kirjan nimessä on alaotsikko <br /><br />43. Kirjalla ei ole päähenkilöä <br /><br />44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/03/miniesittely-all-houses-ive-ever-lived.html" target="_blank">Kieran Yates: All the Houses I've Ever Lived In</a><br /><br />45. Kirjassa pelataan <br /><br />46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta <br /><br />47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä - <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2024/03/japanilaisia-elainaiheisia-romaaneja.html" target="_blank">Seishū Hase: The Boy and the Dog</a> ja<br /><br />49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 <br /><br />50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä<br /><br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-40924591259872307612023-12-24T14:16:00.003+00:002023-12-24T14:16:54.028+00:0024. luukku: Irtokynnet kimaltavat<p>Se on jouluaatto ja viimeinen päivä tätä <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">”joulu”kalenteria</a> ja aiheena on Gift. <br /><br />Kiitokset teille, jotka olette lukeneet/kommentoineet ja siten ilahduttaneet minua enemmän kuin arvaattekaan tämän kalenterin vääntämisessä. Oli hauska mutta työläähkö projekti.<br /><br />Täällä on riehunut jo ties monetta päivää helvetinmoinen mysrky, jonka takia kaikenlainen ulkoilu on ollut haastavaa eikä ylhäälle ole ollut mitään asiaa. Tänäänkin vielä mysrkyää, mutta ilmeisesti viimeistä päivää – toivon.<br /><br />Lähdin niin aikaisin ulkoiluttamaan itseäni, etten ehtinyt edes kalenteria avata. Mutta kas tässä lahja teille lukijoille runon muodossa.</p><p> </p><p>Oli synkkä ja myrskyinen yö…<br /><br />Paitsi että aamuhan se nyt on<br />(<i>tai ei ole enää, mutta oli useita tunteja sitten</i>)<br />Liikkuminen on hankalaa<br />ei siksi ettei olisi raajoja<br />vaan siksi että myrsky runtelee ruhoa<br /><br />Vie villatkin lampaiden päältä<br /><br />Irtokynnet irtoavat<br />tuuli vie<br />kimaltavat nyt taivaalla<br />kuin kesäöiset tähdenlennot<br /><br />(<i>Teko</i>)ripset räpsähtävät<br />vinoon, poskelle<br />vaan minä hymyilen<br />Kohta se on täällä<br />- kesä!<br /><br />Oikein hyvää joulua ja kiitos kun olette!</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCLHDGi_8Pjph2lh3coIpoB2pITB-wnbNVzjRBw4uicYAxs467gseIiVFXZTE2Wd249F9EOUC3z9oyzJvEqAYvfOBhm0Iub8yxkOyvpWxbyuCWyymkXl7FnlNIeC5HJpqlj_Y7yGDqIFTA0xGxzbVOtzmgFyRoDR_iOKEjCx5EBMsXgRjUs4fbAxYflWk/s1228/kes1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1228" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCLHDGi_8Pjph2lh3coIpoB2pITB-wnbNVzjRBw4uicYAxs467gseIiVFXZTE2Wd249F9EOUC3z9oyzJvEqAYvfOBhm0Iub8yxkOyvpWxbyuCWyymkXl7FnlNIeC5HJpqlj_Y7yGDqIFTA0xGxzbVOtzmgFyRoDR_iOKEjCx5EBMsXgRjUs4fbAxYflWk/w484-h640/kes1.jpg" width="484" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä eiliseltä, mutta tänään näyttää samalta.</td></tr></tbody></table><p> </p><p> *Otsikkoon liittyen</p><p><br /></p>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/aTiAayiQMBQ?si=oybZSBWqBxJCHeEK" title="YouTube video player" width="560"></iframe>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-79373037278387495332023-12-23T08:35:00.000+00:002023-12-23T08:35:05.175+00:0023. luukku: Krokotiilin kyyneleet<p><b>Onpas kornia kun juuri edellisessä postauksessa kerroin viettäväni aikaa mielelläni yksin. Ja nyt sitten on <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">kalenterin</a> aiheena Together.<br /></b><br />Tässä epäjoulusatu, jossa henkilöt keskustelevat yhdessä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNrHBLoFVOk4zvCevYbqMsLq45YEQVfxSBj2HpwjGYeLu1dSLTvShCDTD8lhWWOlrjavQMkaUkwGG6hvDT4O1IKOlw1MquwfqUUkskRRgLiBqkWpDxet1uh3o8122w-i8phErIpOn1YjNLNO12dl_2cgAHsmeZkdUOTM2_XZUHXAK-1ecxSZefefAGApQ/s1200/kroko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="945" data-original-width="1200" height="504" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNrHBLoFVOk4zvCevYbqMsLq45YEQVfxSBj2HpwjGYeLu1dSLTvShCDTD8lhWWOlrjavQMkaUkwGG6hvDT4O1IKOlw1MquwfqUUkskRRgLiBqkWpDxet1uh3o8122w-i8phErIpOn1YjNLNO12dl_2cgAHsmeZkdUOTM2_XZUHXAK-1ecxSZefefAGApQ/w640-h504/kroko.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Henkilö riuhtaisee puodin oven auki. </p><p>-Terve tupaan!<br />- No terve terve, kuis panee?<br />- Nyt on tarvetta krokotiilin kyyneleille. Vieläkö sinulla on niitä myynnissä? Appiukon hautajaiset on sunnuntaina eikä itketä yhtää.<br />- No tokkiinsa on. 500 euroa on litrahinta.<br />- Ohhoh, on hinta pompsahtanut sitten viime hautajaisten kun ei itkettänyt!<br />- Nooh, se on erityisherkän piiloalbiinokrokotiilin kyyneleet kyseessä. Että laatukamaa. Vaan aika pihisti se nykyään kyynelehtii.<br />- Kuis silleen? Eikö se ollut aika masentunut kuitenkin?<br />- Oli ja on edelleen. Kotiinkin kuulemma kaipaa, kun on niin karut olot täällä.<br />- Missä sitten mättää? Miksei se tuota kunnolla kyyneliä?<br />- On kuulemma niin turta jo. Sanoo, ettei jaksa.<br />- Tjaah, olisko aika päästää se eläkkeelle sitten?<br />- Saappaat aattelin siitä tehä. Ja jos jää ylimääräistä, niin laukun.<br />- No mikäpäs siinä. Paas pari desiä niitä kyyneleitä. Pitää vääntää kunnon itkut, ettei kukaan epäile etten pitänyt appiukosta.</p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-580828012085615592023-12-22T09:13:00.003+00:002023-12-22T13:14:16.574+00:0022. luukku: Antakaa mun olla*<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi75lGyUfb5pKhWyIrhYu0pbZd74c1jp2N6xphP0EWGWWULDvWpkGJkO_CFI2IbHDJ2UOdFWQfbV6EbQUNm7V_x66ShVOZwHgo71CTxCk4LZPp2lp4OtTXOvS5vkhyphenhyphenBF0AFz-MBeTMVrdB2F7KyRbqnOylvS-YB2bqSIdOvokfOnhZb26l8T4Yk1HhtCoI/s930/ChristmasCastle930.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="930" data-original-width="930" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi75lGyUfb5pKhWyIrhYu0pbZd74c1jp2N6xphP0EWGWWULDvWpkGJkO_CFI2IbHDJ2UOdFWQfbV6EbQUNm7V_x66ShVOZwHgo71CTxCk4LZPp2lp4OtTXOvS5vkhyphenhyphenBF0AFz-MBeTMVrdB2F7KyRbqnOylvS-YB2bqSIdOvokfOnhZb26l8T4Yk1HhtCoI/w640-h640/ChristmasCastle930.jpg" width="640" /></a></b></div><b> </b><p></p><p><b>Oi että, kohta se on täällä – nimittäin <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">joulukalenterin</a> loppu! Aiheena on tänään Makes me feel merry. </b><br /><br />En ole juhlaihminen, en juhli edes omia synttäreitäni. Lapsena synttärit tietty olivat tärkeitä ja niistä tuli iloisa ja juhlallinen olo, mutta myöhemmin en niistäkään enää piitannut enkä piittaa edelleenkään.<br /><br />Yleensä juhliin liittyy – tai ainakin liitetään – seurallisuus sun muuta rasittavaa. Se voi olla syy, miksei minua juhlat innosta. En ole erityisen seurallinen ihminen enkä varsinkaan jaksa suuria ihmismassoja. Pieni intiimi juhla voisi tulla kyseeseen. Sellainen, jossa on paikalla vain ihmisiä, joista oikeasti pidän ja jotka pitävät minusta plus tunnemme toisemme todella hyvin.<br /><br />Isoissa juhlallisuuksissa on tietysti se hyöty, että voi kadota paikalta pikimmiten kenenkään huomaamatta. Tai olla peräti kokonaan menemättä.<br /><br />Täten, mikään ei oikein saa minua juhlatuulelle eikä se minua haittaa (<i>huvittavaa kyllä, se tuntuu haittaavan muita</i>). En kaipaa sellaista fiilistä. Tykkään ilostua pienistä asioista tai olla ilostumatta, jos en jaksa.</p><p><u>Järisyttävä paljastus:</u> En ole ikinä tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin ihmismassojen keskellä tai vaikka sukujuhlissa tmv. Sen sijaan en ikinä koe itseäni yksinäiseksi ollessani yksin.</p><p>Niin että annetaanpa myös ei-juhlaihmisten kukkia ja nauttia yksinolosta, jos ja kun se kerran on mitä he itse haluavat. Ei tuputeta omia seurallisuusvaatimuksia toisille. En minäkään arvostele ihmisten seurantarvetta. Olen kiitollinen, että minulla on silti muutamia aitoja ystäviä, jotka hyväksyvät minut (<i>ja minä heidät</i>) sellaisena kuin olen. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjCP9e6Auw105RbVKtP2H_JUnT_c8JF03MKcBBl082v7ppMwQJ8jfpVmeS8peiZvkzjHCaMAnIGCkPBKSIl5y5dimeIjpwLppquN9mgLQgjtOs6A5uuJFcfaUxMb2F_uick_DnAufFyGmqsUn8BavZjmTc8HBWUqSF0gfKcAVT0Og6bJ85iRH5jEOhqSE/s228/antakaamunolla.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="228" data-original-width="153" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjCP9e6Auw105RbVKtP2H_JUnT_c8JF03MKcBBl082v7ppMwQJ8jfpVmeS8peiZvkzjHCaMAnIGCkPBKSIl5y5dimeIjpwLppquN9mgLQgjtOs6A5uuJFcfaUxMb2F_uick_DnAufFyGmqsUn8BavZjmTc8HBWUqSF0gfKcAVT0Og6bJ85iRH5jEOhqSE/s1600/antakaamunolla.jpg" width="153" /></a></div><p>*Postauksen otsikko liittyy <b>Betsy Byarsin</b> nuortenromaaniin nimeltä <i>Antakaa mun olla</i> (The Cartoonist). Luin kirjan ollessani arviolta 7-10-vuotias. Muistan kirjasta lähinnä vain ullakon ja sen, että kirjan henkilöllä oli ihottumaa, jota hän raapi. Tässä kohden en tosin ole varma muistikuvieni oikeellisuudesta. Voisi olla kiinnostavaa lukea tuo kirja uudelleen näin aikuisena ja yrittää pohtia, miksi se silloin joskus kolahti.<br /><br />Kyseinen kirja oli minulla mukana partioleirillä ja muistan, kun eräs toveri naureskeli minulle – hänestä kirjan nimi oli hassu ja hän hoki minulle ”Antakaa mun olla”. Muistan hämmentyneen oloni, koska en ymmärtänyt mitä hauskaa kirjan nimessä oli. <br /><br />Mahtaako kukaan muistaa kys. kirjaa? Se on julkaistu Suomeksi 1980. <a href="https://www.goodreads.com/book/show/19549740-antakaa-mun-olla" target="_blank">Goodreadsissa</a> voi lukea enemmän. </p><p>(<i>Linnakuva tekoälyn kanssa yhteistyössä</i>)<br /></p><p></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-3942351750766972982023-12-21T09:15:00.000+00:002023-12-21T09:15:34.463+00:0021. luukku: Haasteraami<p><b>Olen nyt useamman kerran valitellut, kun on niin tylsät aiheet ihan itse valitsemassani kuva päivässä -kortissa, jota olen toteuttanut <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">joulukalenterina</a> miten sattuu ilman kuviakin. Tai kai (<i>en jaksa tarkistaa</i>) sentään kaikissa postauksissani on jotain kuvia ollut, koska yleensä aina on.</b><br /><br />Alkoi kuitenkin ärsyttää oma vinkumiseni, koska hittoako siinä vingut – tee itse parempi!<br /><br />Ja niin tein. Tai tuskin se parempi on, mutta siinä on jotain vihreää kyllä, kuten tämän epäjoulukalenterin aiheena on tänään eli Something green.<br /><br />Kas tässä!</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEFcBt9PH2kWkI7DZMowVYRlmV6noscPqWRTIIiWSP72WrmIqRd7rEdzidpAXdqcfViIInLkmbGRp8JmoN2nyzC86JiaEx_0eGyRkKulSy9wEXF52uiBeSdg7QVi8id4Cv3g6m6pIxM8CZDztCid47EJxzR8XrzujOgyUBU9bpyeJOvYKWMMOqwu_1bUE/s862/Kkortti2B.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="862" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEFcBt9PH2kWkI7DZMowVYRlmV6noscPqWRTIIiWSP72WrmIqRd7rEdzidpAXdqcfViIInLkmbGRp8JmoN2nyzC86JiaEx_0eGyRkKulSy9wEXF52uiBeSdg7QVi8id4Cv3g6m6pIxM8CZDztCid47EJxzR8XrzujOgyUBU9bpyeJOvYKWMMOqwu_1bUE/w640-h640/Kkortti2B.jpg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Tästä nappaa mukaansa ken tahtoo eli ei kukaan! Haasteen voi toteuttaa minä kuukautena tahansa ja tyyli on vapaa. Voi olla kuva, ajatus, mielipide tai mitä vain per päivä.<br /><br />Ehkä teen tämän itse ensi vuoden joulukuussa, jos tekee mieli toteuttaa joulukalenteri, mitä epäilen suuresti.</p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-88033255089602569682023-12-20T08:34:00.004+00:002023-12-20T08:34:50.138+00:0020. luukku: Pelastusrengas<p>Mitäs hauskaa <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">joulukalenterin</a> luukusta tänään kääriytyy, kun aiheena on <b>Wrapping</b>?</p><p></p><p><i><b><span style="color: #800180;">[Spoiler alert: ei mitään]</span></b></i><br /><br />Tylsä aihe tai kenties olen itse tylsä ja mielikuvitusköyhä, kun en keksi mitään. Toki voisin kuvata esim. lahjapaperia (<i>erittäin omaperäistä</i>). Sitä varten pitäisi tosin mennä kauppaan, koska himassa ei ole paitsi sanomalehti jota tietysti voi myös käyttää kääreenä lahjoille, joita ei ole olemassa.<br /><br />Tai sitten karkkipaperikääreet sun muut kääreet. En jaksa, liian tylsää ja ilmeistä<br /><br />Peittokin on tavallaan kääre. Iho on ihmisruhon kääre.<br /><br />Ja pilvet ovat taivaan kääreitä. Sellaisia kääreitä on tänään taivas täynnä – tosin ovat reikäisiä ja vuotavat kuin seulat. <br /><br />Ankean luukun päätteeksi heitän teille pelastusrenkaan. Siihen voi itsensä kääriä (<i>tai survoa</i>), jos meinaa hukkua ajatusten tonavaan tai kolera-altaaseen tai minne nyt kullakin on tapana itsensä hukata.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1KaKykRsV8WP19Ii8odb07pWOzFEu1IEGjDY421HuHsfGvWyx7VUSPgbsEzXPA3iWosyF2lSq6WozSWxkghGm40pykVlZZ1GQxtbclg34gI6fY8MtNudkdi8xuEVXVVNJU7YvpOHRzl0oLaRuiR0woquXcA_NrvVXt7TNMJNnHew8FAQwXoTNapDDfCo/s1290/pelastusrengas0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="937" data-original-width="1290" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1KaKykRsV8WP19Ii8odb07pWOzFEu1IEGjDY421HuHsfGvWyx7VUSPgbsEzXPA3iWosyF2lSq6WozSWxkghGm40pykVlZZ1GQxtbclg34gI6fY8MtNudkdi8xuEVXVVNJU7YvpOHRzl0oLaRuiR0woquXcA_NrvVXt7TNMJNnHew8FAQwXoTNapDDfCo/w640-h464/pelastusrengas0.jpg" width="640" /></a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Pelastusrenkaan voi käydä noukkimassa Helsingin Munkkiniemestä. En tosin ole varma onko se siellä enää: marraskuun neljäntenätoista päivänä vuonna 2007 se vielä oli. <br /></div><p></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-32055254899631862352023-12-19T08:29:00.003+00:002023-12-20T06:51:01.338+00:0019. luukku: Kuolettavan tylsä (feikki)raskaupäiväkirja<p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">Joulukalenterin</a> aiheena on Tree eli puu. Puusta on paperikirjat muotonsa saaneet.<br /><br /><b>Ja onkin taas luettu ja petytty. Tällä kertaa sain pettyä Emi Yagin seurassa. Emi Yagin Diary of a Void lupailee paljon ja noiden vihjausten takia kirjan halusin lukea. Nyt on luettu, kun se vihdoin kirjastoomme saatiin. Onneksi en ostanut omaksi, sillä se olisi ollut erityisen turha ostos.</b><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL0ZbRJ_Vgeh8g7baIKBWgaW4wuAxLZ3FWSAc75rTwRrPzzlAEADBIe-V-7TMh5bA7cZg_F-uATAcnsyN1w-YnFt1hhXi3xgWMaUZd5TZYRbIWEcQ6jE471HsyhIuio1JVFV39G7ieiyz9TI1r3hHozjhbi-EwjRG9-hHt1339e7TvH7Fg6sE9LJ6VVJA/s1183/EmiYagi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1183" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL0ZbRJ_Vgeh8g7baIKBWgaW4wuAxLZ3FWSAc75rTwRrPzzlAEADBIe-V-7TMh5bA7cZg_F-uATAcnsyN1w-YnFt1hhXi3xgWMaUZd5TZYRbIWEcQ6jE471HsyhIuio1JVFV39G7ieiyz9TI1r3hHozjhbi-EwjRG9-hHt1339e7TvH7Fg6sE9LJ6VVJA/w394-h640/EmiYagi.jpg" width="394" /></a></div> <p></p><p>Emi Yagi: Diary of a Void<br />alkper. Kūshin techŏ, 2020<br />s. 213<br />japanista englannintanut David Boyd ja Lucy North<br />Kirja on suomennettu nimellä Tyhjyyspäiväkirja.</p><p><b><span style="color: #800180;"><span style="font-size: large;">Postaus sisältää spoilereita.</span></span></b> Tosin tämä kirja ei ole muutenkaan juonivetoinen, joten periaatteessa näkisin ettei näiden asioiden tietäminen vaikuta lukukokemukseen. Mutta harkitse itse haluatko tietää tämänkään vertaa.<br /></p><p><br />Shibata on kyllästynyt työpaikallaan toimittamaan oman työnsä lisäksi kaikenlaista ylimäääristä muun muassa taukohuoneen siivoamista, kahvitarjoilua jne. Hän on yksikkönsä ainoa nainen, joten askareet ovat luontevasti langenneet hänelle. Miehille ei tulisi mieleenkään siivota itse jälkiään saati osallistua tällaisiin kollektiivisiin puhteisiin.<br /><br />Eräänä päivänä, kun Shibataa jälleen painostetaan siivoamaan tyhjät kahvikupit, menee Shibatalla itsellään kuppi nurin: hän ilmoittaa, että likaisten astioiden haju etoo häntä, koska hän on raskaana.<br /><br />Loput kirjasta kuvataan lähinnä Shibatan feikkiraskaana olemista ja sitä, miten se muuttaa hänen elämäänsä lisääntyneen vapaa-ajan muodossa. Raskaana oleva voi esimerkiksi lähteä töistä aiemmin ja aikaa jää muuhunkin kuin nukkumiseen jne.<br /><br />Koin tämän kirjan kuolettavan tylsänä. Jos olisin tiennyt, että painopiste on raskauden feikkaamisessa ja sen eri vaiheiden kuvailussa, olisin jättänyt kokonaan tarttumatta kirjaan.<br /><br />Teoksen ”feministinen ote” ja yhteiskuntakritiikki käsittävät lähinnä kirjan alun siivouskuvaukset ja aivan lopussa esiintyvän monologin, jossa miehiä moititaan siitä, etteivät he osallistu vauvanhoitoon. Tuoreet isät jopa suuttuvat vaimoilleen, kun vauva itkee eikä tuore äiti saa sitä (<i>vauvaa eikä varmaan miestäkään</i>) hiljaiseksi. Että miehen arvokkaat yöunet häiriintyvät, kun vauva itkee.<br /><br />Mitään hauskaa en kirjasta löytänyt, vaikka sen kerrotaan olevan kuivalla huumorilla höystetty. Tiedostan olevani <b><i>"hard to please"</i></b> huumorin saralla, mutta vaikea käsittää mitä hauskaa on siinä, että joku feikkaa olevansa raskaana ja tunkee jotain rättejä vatsaansa näyttääkseen siltä.<br /><br />Shibata eläytyy voimakkaasti rooliinsa, ja etenkin loppua kohden nämä raskauskuvaukset muuttuvat maagiksiksi: ikään kuin hän olisi oikeasti raskaana. Oletan, että hän kuvittelee muutamat lääkärikäynnit ja synnytyksenkin ja tuloksena on feikkivauva, jota hän myöhemmin esittelee työpaikallaan Instasta pöllimiensä kuvien kera. <br /><br />Oletin jotain kärkevämpää ja kriittisempää, mutta sain kuolettavan tylsää lätinää aiheista (<i>raskaus, mammatouhut jne.)</i>, jotka eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Mitään tuoreutta tai oivaltavaa en teoksesta löytänyt.<br /><br />Taas näin kitkerä miete, mutta on tästä kirjasta moni muu pitänyt. Toisenlaisen mielipiteen löytää varmasti esim. googlettamalla tai lukemalla <a href="https://www.goodreads.com/book/show/59238543-diary-of-a-void" target="_blank">Goodreadsista</a>. Se nyt on selvää, että kullekin kolahtaa erilaiset kirjat. <br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-72354016353202336482023-12-18T08:21:00.004+00:002023-12-18T08:21:53.236+00:0018. luukku: lukijakortit<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV61G0OCioTm1uYliWgl3QhxtV367aw_quXJxcYEA9cTLOA2ZRMj2gejeA6jnW5hbtUFTeEUx5ekIIxFFJfm1VRleAukt9NueufTby-ynPTYfPAnWCqf7yX5SlrZFsY5j3sZUNdgmU0ZusBlM5ivUoHTKNYIyxCjEw6wte6RhG1Pm_T971x_KSPQBOTSg/s916/reader3Atext730.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="916" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV61G0OCioTm1uYliWgl3QhxtV367aw_quXJxcYEA9cTLOA2ZRMj2gejeA6jnW5hbtUFTeEUx5ekIIxFFJfm1VRleAukt9NueufTby-ynPTYfPAnWCqf7yX5SlrZFsY5j3sZUNdgmU0ZusBlM5ivUoHTKNYIyxCjEw6wte6RhG1Pm_T971x_KSPQBOTSg/w510-h640/reader3Atext730.jpg" width="510" /></a></div><p></p><p>Perverssi ilo alkaa muuttua pakkopullaksi. Niin äkkiä vaihtuvat tuulten suunnat. Tämän päivän <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">kalenteriaihe</a> on Card eli kortti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrsIp4-sIUDV3jAVNwxyIpv4Q2sy0_m8Fli5a92_XKtWTymb0XssxFSFcAxN2-UdkefXk9vBarZQ2Fs8FArf-hKoKhRPh3sFJqnV2ZC_ag4apfp8YP46jgddA3XX3gsjqGOq7EMnKDYGpw4Zka8o-YoOaxvJvdcPhi0HJLleS-Q9uabODLxw_7Ams3lK0/s777/reader8Atext730.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="777" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrsIp4-sIUDV3jAVNwxyIpv4Q2sy0_m8Fli5a92_XKtWTymb0XssxFSFcAxN2-UdkefXk9vBarZQ2Fs8FArf-hKoKhRPh3sFJqnV2ZC_ag4apfp8YP46jgddA3XX3gsjqGOq7EMnKDYGpw4Zka8o-YoOaxvJvdcPhi0HJLleS-Q9uabODLxw_7Ams3lK0/w602-h640/reader8Atext730.jpg" width="602" /></a></div><p>Nämä aiheet, joissa on vain jokin substantiivi ovat mielestäni tylsiä. Kortti. Onpa mitätön aihe. Toki kortteja on kaikenlaisia: postikortit, tarot-kortit, pelikortit, käyntikortit, muinaiset arkistointikortit, kirjastokortit, jäsenkortit, kanta-asiakaskortit, kulkukortit, ajanvarauskortit jne. Ja voisihan sitä sijoittaa kortit erikoiseen miljööseen tai tunnelmaan ymv.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2EjFT3ibjFP6vkIvOB6GtsZ_qzy8cgdyIK9fF1uUm73ahCLcYO05wKlMXLunOUVZEJrywdp5y9GwAlmhZL_S1yh8EzEj8EiyNRjwk39N8EkyNl9jJV1-n4oub-A79U2lYR1i7WP9s8g4hAf17EzJjKopk5cxkA1UOsDS49kYqcm-v833Ni2ljiHaib6c/s782/reader5atext730.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="782" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2EjFT3ibjFP6vkIvOB6GtsZ_qzy8cgdyIK9fF1uUm73ahCLcYO05wKlMXLunOUVZEJrywdp5y9GwAlmhZL_S1yh8EzEj8EiyNRjwk39N8EkyNl9jJV1-n4oub-A79U2lYR1i7WP9s8g4hAf17EzJjKopk5cxkA1UOsDS49kYqcm-v833Ni2ljiHaib6c/w598-h640/reader5atext730.jpg" width="598" /></a></div><p>Vaan ei irtoa tänään muuta kuin nämä tekoälyn kanssa tekemäni lukukortit, jotka somistavat tätä postausta.</p><p><br />Mukavaa maanantaita!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8RhNPk4Ot9D4TY4ifCqpX_f_83hxU6FCJ3j1m3whrvW5cZnBu6JITJ_USt9J2Kqdk06UgnT_j8SYnBuAkNSuIu_o9SBQL6hJaV7_7Fq2I3qmQF0EqOZowBI8QUYGkZPBEBxGlh-K2PJXdh3z3OhwzVEEOI_UmfcEzd3t2t5nwRfO1AIfLyT2ryAHHcXE/s740/reader9atext730.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="740" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8RhNPk4Ot9D4TY4ifCqpX_f_83hxU6FCJ3j1m3whrvW5cZnBu6JITJ_USt9J2Kqdk06UgnT_j8SYnBuAkNSuIu_o9SBQL6hJaV7_7Fq2I3qmQF0EqOZowBI8QUYGkZPBEBxGlh-K2PJXdh3z3OhwzVEEOI_UmfcEzd3t2t5nwRfO1AIfLyT2ryAHHcXE/w632-h640/reader9atext730.jpg" width="632" /></a></div>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-8718660707594505892023-12-17T08:29:00.001+00:002023-12-17T08:30:23.090+00:0017. luukku: Valohoitoa<p><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">Joulukalenterissa</a> on aiheena tänään snack. Tässä auringonvaloa välipalaksi.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgDYiDtvElbSrsjIPlKV6PMmLD4ZoOBtdz5Yjh-6t8zT8H8v5Oh5li1ZYauIrtic7liYeQfzlgG_p7aFboQqydgkO2PZ2-gddkHO30soh4a6gmu5ryytfkSHqLGwXQpuKcF3WHejV0LemKSLGSei7Ot_Sg28mnP2iMfQKDoqmGNmDNBLyAimxdPgrd04Q/s1086/valo1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgDYiDtvElbSrsjIPlKV6PMmLD4ZoOBtdz5Yjh-6t8zT8H8v5Oh5li1ZYauIrtic7liYeQfzlgG_p7aFboQqydgkO2PZ2-gddkHO30soh4a6gmu5ryytfkSHqLGwXQpuKcF3WHejV0LemKSLGSei7Ot_Sg28mnP2iMfQKDoqmGNmDNBLyAimxdPgrd04Q/w490-h640/valo1.jpg" width="490" /></a></div><p>Kuvan olen ottanut aiemmin tällä viikolla tuossa lähijärven eli Derwentwaterin rannalla.</p><p>Ja muuten, tasan viikko jouluun. Sitten päästään siitäkin. Joulu ei herätä minussa mitään erityisiä ajatuksia tai tunteita ja se on ihan ok.</p><p>Taustamusiikki <a href="https://www.youtube.com/watch?v=UiXmdJ_rMTg" target="_blank">tästä</a>.<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-1075264160662944132023-12-16T07:43:00.000+00:002023-12-16T07:43:34.662+00:0016. luukku: Hatullinen sitä itseään<p><b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">Joulukalenterin</a> kuudestoista luukku avautuu kaikessa karmeudessaan. Aiheena on <u>Hat</u> eli hattu. Tuli mieleeni muutamia sanontoja tyyliin </b><br /><br />Syön hattuni, jos…<br />Syön hatullisen paskaa, jos…<br /><br />Luin juuri kirjan ja mietin, että melkein olisin mieluummin syönyt hatullisen paskaa kuin lukenut kyseisen kirjan [sarcasm]. <br /><br />Kyseessä oleva kirja on <b>Riku Ondan</b> <i>Fish Swimming in Dappled Sunlight</i>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeEt2EpEQS6EUcBZlBeKZ2v1xMhgtFZ3nYVvtShQTmzNJMVwvf0ZopaS037HL67XtA_NZwEK4O8ved1SSyb3sUOnzCfzTxicB-QjHXKVbfH5bRoQob2SOL5exX3Yjl6miDY2PgnGXNP9z3wcav60k8Xf3kcDNQ4kSsxkL2-YzpQUnH9HeEDg0yszcXZ3Q/s1119/RikuOnda.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1119" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeEt2EpEQS6EUcBZlBeKZ2v1xMhgtFZ3nYVvtShQTmzNJMVwvf0ZopaS037HL67XtA_NZwEK4O8ved1SSyb3sUOnzCfzTxicB-QjHXKVbfH5bRoQob2SOL5exX3Yjl6miDY2PgnGXNP9z3wcav60k8Xf3kcDNQ4kSsxkL2-YzpQUnH9HeEDg0yszcXZ3Q/w418-h640/RikuOnda.jpg" width="418" /></a></div><br /><p>Aki ja Hiro viettävät yhdessä viimeistä iltaa ja yötä asunnossaan Tokiossa. Sen jälkeen heidän tiensä eroavat ja kumpikin lähtee tahoilleen. Viimeinen ilta on jännitteinen, sillä taustalla häälyy muun muassa vuosi sitten tapahtunut onnettomuus patikkareissulla. Tuolla reissulla heidän oppaansa kuoli. Miten ihmeessä niin kävi on edelleen epäselvää, ja sitä sitten viimeisellä ”ehtoollisella” mietitään.<br /><br />Akin ja Hiron ryypiskellessä avautuvat nuo vuoden takaiset tapahtumat lukijalle ainakin jossain määrin. Paljastuu myös muita asioita. Painopiste on kuitenkin sellaisessa mielen vellomisessa ja vatkaamisessa, johon aloin puutua noin seitsemänkymmenen sivun paikkeilla. <br /><br />Ekat viisikymmentä sivua jaksoin vielä odottaa jotain käännettä ja tulihan sellainen, parikin. Mutta mitä merkitystä on näillä ”käänteillä”? Eipä varsinaisesti mitään – sen saa huomata, kun on kirjan kokonaan lukenut. Tosin odotukset ja kirjan jännite olivat sinne päästyä jo täysin kaikonneet ja oma olo turhautunut syistä, jotka spoilaavat juonta enkä siksi niitä tähän merkitse.<br /><br />Mieleen jääkin lähinnä pitkitetty vatvonta ja jahkailu milloin Akin milloin Hiron ajatuksissa. Nuo ajatukset eivät ole edes kiinnostavia <i>(paitsi ihan alussa, kun vielä jaksoi odottaa kirjalta jotain</i>), joten lukeminen oli melko tympäisevää. Olisin saattanut jättää kirjan kesken, ellei se olisi ollut minun ja <a href="https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/" target="_blank">Lauran</a> lukupiirikirja.<br /><br />Jos nyt jotain hyvää kirjasta löysin, niin tunnelman ja miljöön luominen on tehty taiten. Miljöön voi nähdä, jopa kokea, ja tunnelman aistia. Tunnelma valitettavasti menettää jännitteensä melko pian sivujen kääntyillessä, koska tarina pörisee tyhjäkäynnillä. Miljöö on varsin rajattu, joten eipä sekään yksistään kanna.<br /><br />Olen aiemmin lukenut Riku Ondalta <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2020/01/japanilainen-palapeli.html" target="_blank">The Aosawa Murdersin</a>, joka oli ihan ok, mutta ei muuta. Luulen, etten jatkossa tartu Ondan kirjoihin, koska tällainen vatulointi ei kiinnosta.<br /><br /><br />Riku Onda: Fish Swimming in Dappled Sunlight<br />alkuper. 木洩れ日に泳ぐ魚 [Komorebi ni oyogu sakana]<br />Bitter Lemon Press 2022<br />s. 204<br />japanista englannintanut Alison Watts<br /></p>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2795404855594066905.post-90492740220712127092023-12-15T09:03:00.001+00:002023-12-15T09:03:51.133+00:0015. luukku: Moment of Peace<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEcAHc0ftAq-CVgUyaamyZNBotl-pITWKLzB-wX92JpV57t7t1ThDLsM7dHck5ArkC5Xq6OJtltfUgJ2OkI2uhO0vt1JKgzn4NWfUR1V58IDLBUCfwLFc_edypew7OLJiKBIxe736Bs51VrVybBu9qIw1EUzZQzDCkYrNYVp7zuTUGFVARZRM47zJ9vSs/s1129/barbieWedding.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1129" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEcAHc0ftAq-CVgUyaamyZNBotl-pITWKLzB-wX92JpV57t7t1ThDLsM7dHck5ArkC5Xq6OJtltfUgJ2OkI2uhO0vt1JKgzn4NWfUR1V58IDLBUCfwLFc_edypew7OLJiKBIxe736Bs51VrVybBu9qIw1EUzZQzDCkYrNYVp7zuTUGFVARZRM47zJ9vSs/w470-h640/barbieWedding.jpg" width="470" /></a></div><p></p><p><b>Enpä olisi uskonut, että näen (<i>tai siis <a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2023/12/1-joulukalenterin-avausluukku.html" target="_blank">joulukalenteri</a> näkee</i>) tämänkin päivän. Paitsi että oikeastaan uskoin ja tiesin, koska olen päättänyt ettei tähän kalenteriin jää aukkoja ja sen mitä päätän, se pitää.</b><br /><br />Aiheena on tänään Peace eli rauha. Jos olisin missi, toivoisin kliseisesti rauhaa maailman joka kolkkaan. En tosin tiedä, mitä missit nykyään toivovat (<i>jos mitään</i>), mutta silloin joskus se oli maailmanrauha mikäli hapertuneet muistikuvani ovat oikeita. Eivät välttämättä ole.<br /><br />(<i>Tässä välissä kävin läpi <a href="https://misssuomi.fi/" target="_blank">misssuomi-sivuston</a> ja luin muun muassa missikisojen historiasta. Melkein googletin myös missikisajuttuja eri vuosilta, mutta en sitten jaksanutkaan, koska aihe ei minua varsinaisesti kiinnosta.</i>)</p><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPDTBkhtzQg8-Q7TZBf0a82dtCIMGDnoRpTOA3lQMl8qBoRYzq-v4E51oBFRD9948ye4Nhkb8dtiC3RvggXoiMooZ_soTR_mUQEwFYkO9eM6qMOLUjZk5nQwxjP2l3lQSwTHeURBJwVfssaHkQMgqt42-peextiTtvAmAe4qfTJEejmirYMGeqXOOqgf0/s628/pien.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPDTBkhtzQg8-Q7TZBf0a82dtCIMGDnoRpTOA3lQMl8qBoRYzq-v4E51oBFRD9948ye4Nhkb8dtiC3RvggXoiMooZ_soTR_mUQEwFYkO9eM6qMOLUjZk5nQwxjP2l3lQSwTHeURBJwVfssaHkQMgqt42-peextiTtvAmAe4qfTJEejmirYMGeqXOOqgf0/w159-h200/pien.jpg" width="159" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pienenä</td></tr></tbody></table>Minulla oli lapsena leikekirja. Sinne liimailin lehdistä leikkaamiani juttuja. Missikisoja ei meillä kotona telkkarista katsottu eikä niistä oltu kiinnostuneita. Minullekin riitti se, mitä lehdistä luin. En ole koskaan haikaillut missiksi (<i>ei sellainen tullut edes mieleeni</i>), vaan uteliaisuuteni lapsena liittyi johonkin muuhun, mitä en enää muista. Ehkä olin yleisesti utelias niin kuin olen yhä.<br /><br />Jostain syystä mieleeni on jäänyt Åsa Lövdahl. Muistan kuvan, jonka hänestä leikkasin Ilta-Sanomista leikekirjaani. Sitä en muista, mitä jutussa luki mutta sekin siellä leikekirjassa olisi. Leikekirjaa ei harmillisesti taida enää olla olemassa.<p></p><p>Missejä enemmän minua kiinnosti Barbiet. Kävin ystäväni <a href="https://susupetalsanat.wordpress.com/" target="_blank">SusuPetalin</a> (<i>terkkuja muru!</i>) kanssa katsomassa Barbie-elokuvan kesällä ja lopussa oikein tirahti kyynel poskelle. Minusta elokuva oli mitä mainioin ja siinähän oli jopa juoni. Kyllä, olin skeptinen alkuun, mutta turhaan.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_wI6YNlFEUlJxh4gZ-nT8b0_x9u0z60JOCyBSoRGFkHE03kjviQYmQTy15eSQCdqfxXES-nMvaJsYbYKV7dqk9rhY7OBBaBroZ17wL9E7huMW5nvSikjIhEB-bF0XdoeKJfQtMIsn_se3ryO2aa7f668etNJyndAxz37JwXUvQR6gwZcgzkeJL0nBjM/s1160/barbieMi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1160" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_wI6YNlFEUlJxh4gZ-nT8b0_x9u0z60JOCyBSoRGFkHE03kjviQYmQTy15eSQCdqfxXES-nMvaJsYbYKV7dqk9rhY7OBBaBroZ17wL9E7huMW5nvSikjIhEB-bF0XdoeKJfQtMIsn_se3ryO2aa7f668etNJyndAxz37JwXUvQR6gwZcgzkeJL0nBjM/w458-h640/barbieMi.jpg" width="458" /></a></div><p>Lapsuuden barbieleikeissä kaikki saivat olla mitä tahansa niin kuin on barbien idea. Barbien epäluonnollinen vartalomalli ei ollut lapselle ongelma. Emme me sitä miettineet ja ihmetelleet saati kuvitelleet, että meistäkin pitäisi sellaisia tulla. Ei lapsi ajattele kuin aikuinen: barbie on NUKKE. Ihme juttu, että se niin monelta ihmiseltä unohtuu, kun halutaan ”suojella” lapsia joltain, miltä ei tarvitse. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4zO40iVkkr_MSIJkZOlwKOAjDNmgOCzP5CLSksQviVdWc_RhQZrP25YzkMfSJUL47VB-0kz55XxeZweF7fd9SH5ONJZk4l-jfxc1EFLPC4RLUHB-ztxIQk3E8L8elmDPEJRuNfqaYkU6e-8dkzr2mddY54K-eyx0ai7qFN2H-Y8dhz_dnSlpFGRS5hLw/s1186/barbieW.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1186" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4zO40iVkkr_MSIJkZOlwKOAjDNmgOCzP5CLSksQviVdWc_RhQZrP25YzkMfSJUL47VB-0kz55XxeZweF7fd9SH5ONJZk4l-jfxc1EFLPC4RLUHB-ztxIQk3E8L8elmDPEJRuNfqaYkU6e-8dkzr2mddY54K-eyx0ai7qFN2H-Y8dhz_dnSlpFGRS5hLw/w448-h640/barbieW.jpg" width="448" /></a></div><p>Kävin Suomen kansallismuseon Barbie-näyttelyssä vuonna 2018. Nämä kuvat olen ottanut siellä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn6PVRdlYt8XsogdPtaRd_BgIgxVr1hO0dy6jOomW9Vsz6FMW3NtcJaIBQmbeGSmp8yY9IyN-BPvTeY_Tpu3VfvZyr-qiB8OM5WdOaZUyd32sampzUnuMoWdTB-R8TaA5pjqgwuJYYB-x2PGJO2T5CFttXIVorMl_OiQs0958hOLq3tVDvrJXrGxzdXXs/s1150/barbieT%C3%A4htisade.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1150" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn6PVRdlYt8XsogdPtaRd_BgIgxVr1hO0dy6jOomW9Vsz6FMW3NtcJaIBQmbeGSmp8yY9IyN-BPvTeY_Tpu3VfvZyr-qiB8OM5WdOaZUyd32sampzUnuMoWdTB-R8TaA5pjqgwuJYYB-x2PGJO2T5CFttXIVorMl_OiQs0958hOLq3tVDvrJXrGxzdXXs/w462-h640/barbieT%C3%A4htisade.jpg" width="462" /></a></div><p> Yllä oleva on Tähtiloistebarbie. Sellainen minulla oli. Puku loisti hämärässä, cool! Alla on rokkibarbie, jollainen minulla myös oli. Näyttelyssä olikin hauska bongailla barbieita, joita itsellä muinoin oli. <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoEM1AffdYrSDSGev6zgYyuXUfxDTbPiNyfkt7ZdfcuN4P8PbIUs0_g8sXMP2DkiRdqeLNm2I3OxIvmVVVjV6XRNbybChYqFm7WymTJzj6mIYE6fHUW_P7Mo59fJMcjY-kNO1knVTKFnnRXjym_S1YXXhGeD0o-uHbE67JIknATR6rLixVacmFG9r1pI/s1255/barbieRock.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1255" data-original-width="830" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoEM1AffdYrSDSGev6zgYyuXUfxDTbPiNyfkt7ZdfcuN4P8PbIUs0_g8sXMP2DkiRdqeLNm2I3OxIvmVVVjV6XRNbybChYqFm7WymTJzj6mIYE6fHUW_P7Mo59fJMcjY-kNO1knVTKFnnRXjym_S1YXXhGeD0o-uHbE67JIknATR6rLixVacmFG9r1pI/w424-h640/barbieRock.jpg" width="424" /></a></div><p>Toivon jokaiselle ja jokaiseen maailman kolkkaan rauhallista viikonloppua!</p><p>Otiskkoon liittyen tässä hetki rauhaa.</p>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/qkffYTvPpQw?si=gclwkBECfZxjEqiG" title="YouTube video player" width="560"></iframe>Elegiahttp://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com8