Hae tästä blogista

maanantai 3. helmikuuta 2025

Orpojen sisarusten tarina

Lola Jaye: Orphan Sisters
Ebury Press, 2017
s. 371


Nuoripari Adanya ja Tayo haaveilevat elämästä Englannissa. Tayo lähteekin Lontooseen ja Adanya jää pariskunnan kahden lapsen, Lanan ja Mayn, kanssa Nigeriaan odottamaan sopivaa hetkeä seurata miestään.

Otollinen hetki tulee ja Adanya tyttärineen matkustaa Lontooseen. Eletään 1950-lukua ja rasismi rehottaa. Kirjailija kuvaa yleistä ilmapiiriä, jossa rasismi on niin ”normaalia”, ettei sitä valtaosa ihmisistä juuri edes ajattele. On itsestäänselvää, ettei johonkin majataloon mustia päästetä. Tai tietenkään emme vuokraa mustille asuntoja, mutta joskus joku voi vinkata jonkun, joka vuokraa jne.

Kirjailija ei selitä, vaan kuljettaa lukijaa. Hän ei myöskään maalaa kaikista (valkoisista) ihmisistä läpipaskoja rasisteja, vaan harmaan sävyjä on. Kun rasismi on yhteiskunnassa normi, ei ihminen välttämättä edes tajua ajatella omia tekojaan saati ajatusmallejaan siitä (syrjinnän/rasismin) näkökulmasta.

Elämä asettuu uomiinsa ja perhe sopeutuu ja nauttiikin elostaan. Sitten Tayo kuolee eikä Adanya jaksa, ei saa itseään kasattua. Siskokset Lana ja May sekä vielä ihan vauva, Tina, päätyvät lastenkotiin.

Lanan toive on saada pidettyä sisarukset yhdessä, että heillä olisi edes toisensa. Se alkaa kuitenkin näyttää melko vaivalloiselta, koska he ovat alaikäisiä ja täysin toisten armoilla.

Kirjassa kuljetaan pääasiassa vuoroin Lanan, vuoroin Mayn kengissä. Tarina on tietyssä mielessä juonivetoinen ja koukuttava, myös joissakin kohdin koskettava. Snadisti havaitsen imelyyttäkin, mutta annan sentimentaalisuuden anteeksi, koska siinä ei ryvetä. On paljon surua, mutta on myös iloa ja toivoa. Aina on toivoa.

Olen aiemmin lukenut Lola Jayelta The Attic Childin, se oli enemmän makuuni kuin tämä The Orphan Sisters, vaikka kyllä tästäkin pidin. Tarkistelujeni mukaan Lola Jayen kirjoja ei ole suomennettu.

Lola Jaye on syntynyt Lontoossa, hänen vanhempansa ovat Nigeriasta. Lolan oma lapsuus on erikoinen, siitä voi lukea tästä Dailymailin jutusta. En yleensä lue Dailymailia, mutta googletus toi tämän Jayen kiinnostavan haastattelun, jonka haluan tähän linkittää.

Helmet-lukuhaasteessa
sijoitan kirjan kohtaan 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä.

*


Raikasta uutta viikkoa, kuvassa eräs lempipaikkani läheisellä järvellä kuvattuna viime viikolla.

6 kommenttia:

  1. Kurkkasin omaan kirjastoon, oliko näitä. Ei ollut, mutta oli jo varattavissa myöhemmin tässä kuussa ilmestyvä The Manual for Good Wives.
    Kiinnostava kirjailija, psykoterapeutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minulla on tuo uusikin listalla, mutta tuskin tulee sitä ihan heti luettua. Se on kyllä tilattu kirjastoalueelleni, mutta peräti yhden kappaleen verran koko Cumbriaan. En ole jaksanut katsoa, millainen määrä sille on varauksia enkä ikinä asetu jonoon, koska häiritsee kun ei tiedä koska kirjan saa (entä jos ei just silloin huvitakaan lukea sitä) plus jos siitä on yhä varauksia, niin tulee stressiä, että ehtii sen kolmessa viikossa lukea. Että kiltisti odottelen.

      Poista
  2. Harmi, kun kirjailijalta ei löydy suomeksi käännettyjä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, enkunkielisiä kirjoja julkaistaan niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään suomentaa. Nähtävästi omiin lukuintresseihini osuu usein kirjoja, joita ei ole suomennettu.

      Poista
  3. Hieno kuva, jos ei katso vuoria taustalla niin voisi olla mun lähijärveltä kuvattu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, havupuut ja järvenselkä tuovat minullekin Suomen mieleeni. Voi olla syy, miksi paikka on minulle niin rakas: siinä on ripaus Suomea.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.