Ei niin kovin nöyrä palvelijanne

Amélie Nothomb: Fear and Trembling

Olen halunnut jo kauan lukea tämän kirjan, joka on käännetty suomeksi nimellä Nöyrin palvelijanne.

Kirja putkahti uudelleen mieleeni luettuani siitä Valopolusta. Jotenka kiitokset muistutuksesta!

Fear and Trembling on Amélien omaelämäkerrallinen teos hänen työvuodestaan Yumimoto-yrityksen palveluksessa.

Työskentely Japanissa on ollut Amélien haave jo pitkään, onhan hän syntynyt ja asunut Japanissa 5-vuotiaaksi asti. Hän siis taitaa japanin kielen ja muutaman muunkin.

Hän luuleekin tulleensa palkatuksi Yumimotoon pitkälti kielitaitonsa takia. Kielitaidolle - eikä oikeastaan muillekaan Amélien taidoille - ei vain pahemmin ole käyttöä Yumimotossa.

Kirja on hauskasti kirjoitettu ja vaikka Amélien urallinen alamäki alkaa miltei ensimmäisestä päivästä Yumimoton palveluksessa, en osaa kokea kirjaa ahdistava. Kenties syynä onkin juuri Nothombin rento kirjoitustyyli.

Toisaalta ihmettelin Nothombin naiiviutta: kun hänen unelmansa kerran oli saada työskennellä Japanissa japanilaisessa työyhteisössä, niin miten hän saattoi olla niin kulttuurisesti tietämätön. Tämä kulttuurinen "tyhmyys" tulee esille etenkin kirjan alussa.

Minulle jäi hieman epäselväksi tosin se, eikö Nothomb oikeasti ymmärtänyt ympäröivää kulttuuria vai oliko kyse siitä, ettei hän sopeutunut (halunnut sopeutua) siihen. Ristiriita syntyy siitä, että Nothhomb kuvaa mielenkiintoisesti ja hauskasti länsimaisen ja idän kulttuurieroja ja hän tuntuu tietävän, mistä kirjoittaa.

Toisaalta ehkä tämä ymmärrys kasvoi kuukausien saatossa ja lopullinen oivallus tapahtui Amélien siirtyessä työskentelemään vessasiivojana.

Ajoittaisesta ärsyyntymisestä huolimatta pidin tästä kirjasta. Lisäksi se on lyhyt ja nopealukuinen. Kirjan suomennos Nöyrin palvelijanne ei ole minusta kuvaava, sillä Amélie ei ollut mitenkään erityisen nöyrä.

Kirjan englanninkielinen nimi Fear and Trembling saa selityksen kirjassa. Selityksen kautta se kuvaa hyvin koko teosta.

Ps. Tämä on ihka ensimmäinen kirja, jonka lainasin uudella kirjastokortillani! Tai tarkemmin sanottuna toinen niistä kahdesta ensimmäisestä.

 ~~~

Osallistun tällä kirjalla Kiinteistöhaasteeseen. Tämän kirjan tapahtumapaikka näet on lähes yksinomaan Yumimoto, tarkemmin 44. kerros. Eli nyt olen jo ladossa, jei!

Projekti: Elämänmuutos

Aloitin syyskussa elämänmuutoksen Paul McKennan kanssa. Olin oikein innoissani ja myös harvinaisen tosissani tuon projektin suhteen.

Tarkoitus oli edetä kuitenkin omaan tahtiin eli jo alussa tiesin, etten luultavasti jaksa joka päivä tuota kirjaa lukea. Kuvittelin kuitenkin, että vuoden loppuun mennessä saan kirjan luettua ja elämän muutettua. No, se vuosi meni jo.

Olen kyllä yrittänyt tarttua kirjaan ja lukenutkin jo sen kolmatta päivää, mutten päässyt paria ekaa sivua pidemmälle. Joskus täytyy vain osata päästää irti. Eli heipat vaan, Paul, en jaksa enää. En kuitenkaan aio vetää ranteitani auki.

Syitä lopettamiseen on useita. Eräs niistä on se, että lukemani perusteella kirjassa ei ole mitään uutta. Ei mitään sellaista, mitä en tietäisi ennestään. Paul siteeraa ja nojaa paljon muiden teksteihin ja ajatuksiin. Paulin omakohtaiset esimerkit ovat elämästä, joka tuntuu minulle varsin etäiseltä. Toisin sanoen en koe kuuluvani kohderyhmään.

Masokisteily siis loppuu tähän. Jos nyt jostain syystä kuitenkin luen kirjan joskus loppuun, lupaan kirjoittaa siitä arvion. Ei tosin kannata pidättää hengitystä sitä odotellessa.

~~~

Tarkoitukseni on tehdä postaus muistakin viime vuonna kesken jääneistä kirjoista. Ne koostan yhteen ja samaan postaukseen.

Dr. Jekyll ja Mr. Hyde

Robert Louis Stevenson: The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde
Harper Collins 2010
(julkaistu ensimmäisen kerran 1886)
S. 88

  
Bongasin tämän kirjan Tessan (Aamuvirkku yksisarvinen) blogista.

Sen jälkeen tongin omaa hyllyäni ja löysin samaisen kirjan (eri painos tosin) sieltä ja ajattelin Tessan imussa lukea vihdoinkin sen pois jaloista.

Monelle (kaikille?) tämä kirja lienee tuttu, vaikkei olisi sitä lukenutkaan. Sen verran klassinen tapaus on kyseessä. Minullekin kirja ja sen aihepiiri oli ennestään tuttu, vaikken itse kirjaa ollutkaan lukenut. No nyt on sekin puute korjattu.

En käy tässä juonta sen kummemmin kuvaamaan, koska otaksun sen olevan useimmille ennestään tuttu. Sen sijaan hämäränpeitossa oli ainakin minulle, miten - ja ennen kaikkea miksi - Dr. Jekyll oikeastaan päätyi tilanteeseen, johon lopulta päätyi. Siihen tämä kirja antaa vastaukset.

Kirjan keskiössä on lakimies, Mr. Utterson, joka hoitaa myös Dr. Jekyllin lakiasioita. Oikeastaan Mr. Utterson tulee etenkin kirjan alussa tutummaksi kuin itse Dr. Jekyll, joka astuu "fyysisesti" kuvaan vasta myöhemmin. Hänestä kyllä puhutaan, toki, koska kirja pyörii nimenomaan hänen ympärillään.

Varsinaisen kosketuksen Dr. Jekylliin kuitenkin saa vasta kirjan viimeisessä luvussa, jossa hän (Jekyll) kuvaa tapahtumia puhtaasti omasta näkökulmastaan. Hän pohtii toimiensa moraalisuutta, omaa moraaliaan. Syitä, jotka saivat hänet Mr. Hyden synnytettyään (ei ihan sellaisena tosin kuin oli ajatellut) pitämään hänet (Hyden) "elossa". Ja miten Hyde lopulta tuntui ottavan vallan hänessä (Jekyllissä).

Kirja sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen ja minua miellyttikin kovasti kirjan tunnelma ja tyyli sekä ihmisten väliset valtasuhteet ja muodollisuudet. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, vaikka sen kieli ei olekaan ihan tyypillistä ns. tämän päivän englantia.

Lue Tessan mietteet kirjasta täältä.

En jaksanut mitään spektaakkelia tällä kertaa järjestää kirjan valokuvaamisesta. Se on siis kuvattu tietokonepöydälläni. Samalla tajusin, miten järkyttävän sekainen pöytäni on.

Villiintynyt nörttinurkkaus

Uskokaa tai älkää, mutta pöytäni on yleensä todella siisti. Siinä ei ole kuin muistilappuloota ja kynä telineessään. Nyt se on ihan räjähtänyt ja täynnä kirjoja ym. ihme roinaa.

Syytän siitä remonttia. Olen edelleen evakossa mieheni työhuoneessa.

Vuoden 2013 haasteet ja TBR-lista

Olen muistaakseni yrittänyt osallistua joihinkin lukuhaasteisiin tässä muutaman vuoden aikana. Tulos on aika säälittävä eli mitään en ole saanut aikaiseksi paitsi ehkä kirjoittaa, mihin haasteeseen osallistun. Siihen se on sitten jäänytkin.

Tällä kertaa toimin hieman järjestelmällisemmin eli listaan tähän haasteet, joihin osallistun. Niiden seurantaa varten luon sivun, jota sitten päivitän sitä mukaa, kun edistyn kussakin haasteessa. Vuoden lopussa on sitten helppo tsekata, miten kävi.

Tässäpä tämän vuoden lukuhaasteet, joihin otan osaa.

Kirjavuori Mount Everest (Haastaja: Mari A)

Tavoitteena on valloittaa oma kirjahylly eli lukea pois jo omistamiaan kirjoja. Vain jo tällä hetkellä hyllyssä (tai missä lie kaapeissa, lattioilla, pöydillä, tuoleilla jne.) olevat kirjat kelpaavat haasteeseen. Uusia hankintoja tai lainoja ei lasketa.

Kolille pääset, kun luet 12 kirjaa TBR-listaltasi
Haltille pääset, kun luet 25 kirjaa TBR-listaltasi
Galdhøpiggenille pääset, kun luet 40 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Blancille pääset, kun luet 50 kirjaa TBR-listalta
Macchapucchrelle pääset, kun luet 75 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Everestin huipun saavutat, kun luet 100 kirjaa TBR-listaltasi

Oma TBR-listani (onpahan muuten blogihistoriani ensimmäinen eli sinne meni listaneitsyys, kippis!) on tämän postauksen lopussa.

Lähden tavoittelemaan Haltia (ylemmäs en uskalla), koska sain juuri kirjastokortin. Toisekseen en halua luoda itselleni liikaa paineita. Uskon, että saan kyllä luettua tuon 25 kirjaa, mutta neljästäkymmenestä en voi mennä takuuseen.

Kiinteistöhaaste (Haastaja: Emilie)

Tarkoituksena on lukea kirjoja, joiden miljöönä toimii vahvasti jokin rakennus.

Saavutukset ovat:

Linna: 16 kirjaa
Kartano: 10 kirjaa
Huvila: 8 kirjaa
Mökki: 4 kirjaa
Lato: 1 kirja

Ei ole vielä hajuakaan, millä kirjalla/kirjoilla tuohon osallistun. Tavoitteena on kuitenkin jonkinlainen katto saada pään päälle.

Afrikan tähti (Haastaja Merenhuiske)

Nimensä mukaisesti tarkoitus on lukea mahdollisimman monipuolisesti kirjallisuutta liittyen Afrikkaan. Luettujen kirjojen ja valloitettujen alueiden mukaan saadaan mukaan jalokiviä seuraavasti.

Topaasi - 3 kirjaa vähintään kahdelta alueelta
Smaragdi - 5 kirjaa vähintään kolmelta alueelta
Rubiini - 10 kirjaa vähintään neljältä alueelta
Afrikan tähti - 15 kirjaa, kirjoja kaikilta alueilta

Lähden tavoittelemaan topaasia, mutta toivon saavani ainakin rubiinin.

Lukuhaaste: Mental Cases

Tämä on minun perustama haaste, jossa luetaan mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta. Tähän haasteeseen ei kelpaa fiktiiviset teokset.

 Saavutukset ovat:

Suljettu: 8 kirjaa
Osasto: 5 kirjaa
Terapia: 3 kirjaa
Avohoito: 2 kirjaa

Sen sijaan Mieleni on rajaton -haasteeseen (haastaja Noora) voi osallistua laajemmalla kirjolla. Ehdin perustaa tuon oman Mental cases -haasteen, koska luulin ettei sellaista vielä ole. Mutta näitä haasteitahan voi yhdistellä, joten maalima ei varmaan kaadu, eihän.

Ja kauniiksi lopuksi se TBR-lista, jota siis käyn valloittamaan. En jaksanut listata kuin 80 kirjaa. Oli muuten melkoisen aikaavievää puuhaa!

Adiga, Aravind: The White Tiger
Aslam, Nadeem: Wasted Vigil (Elävältä Haudatut)
Blanco, Jodee: Please Stop Laughing at Me...
Brampton, Sally: Shoot the Damn Dog
Brink, André: Looking on Darkness
Brite,Poppy Z: Drawing Blood
Burroughs, Augusten: Dry Cave,
Nick: Bunny Munron kuolema
Chase, Truddi: When Rabbit Howls
Chevalier, Tracy: Burning Bright
Cole, Martina: Two Women
Cole, Martina: The Faithless
Conroy, Pat: Vuorovetten prinssi
D'Aguiar, Fred: Feeding the Ghosts
Douglas, Louise: The Secrets Between Us
Fallon, Jane: Getting rid of Matthew
Fallon, Jane: Foursame
Frimansson, Inger: Good Night my Darling
Frimansson, Inger: Kissa, joka ei kuollut
Gaarder, Jostein: Sophie's World
Gaiman, Neil: American Gods
Genova, Lisa: Left Neglected
Grahame-Smith, Seth: Pride and Prejudice and Zombies
Hamid, Moshin: The Reluctant Fundamentalist
Hayder, Mo: Pig Island
Haynes, Elizabeth: Into the Darkest Corner
Hill, Susan: The Pure in Heart
Hislop, Victoria: The Return
Hislop, Victoria: The Island
Hislop, Victoria: The Thread
Hosseini, Khaled: The Kite Runner
Hämeen-Anttila, Virpi: Suden vuosi
Ishiguro, Kazuo: The Remains of the Day
Iwasaki, Mineko: Geisha of Gion
James, Peter: Not Dead Yet
James, Peter: Twilight
Johnson, Jane: The Salt Road
Kaysen, Susanna: Girl, Interuppted
Kidd, Sue Monk: The Secret Life of Bees
Lehtinen, Olli: Sokea Etsivä
Lelic, Simon: The Facility (suom. Laitos)
Lewis, Susan: The Mill House
Lupton, Rosamund: Sister
Lynch, Scott: The Lies of Locke Lamora
Lötter, Elbie: It's me, Anna
Marwood, Alex: The Wicked Girls
Moore, Syd: The Drowning Pool
Moriarty, Liane: What Alice Forgot
Morton, Kate: The Distant Hours
Nazer, Mende: Slave
Oranen, Raija: Ruusun aika
Paasilinna, Arto: Neitosten karkuretki
Plath, Sylvia: The Bell Jar
Pulkkinen, Riikka: Totta
Robison, John Elder: Look Me in the Eye
Räikkä, Juha: Itsepetoksen filosofia
Schiller, Lori: The Quiet Room - a Journey Out of the Torment of Madness
Schlink, Bernhard: The Reader
Selvon, Sam: The Lonely Londoners
See, Lisa: Peony in Love
See, Lisa: Dreams of Joy
Seeber, Claire: Bad Friends
Sepetys, Ruta: Between Shades of Gray
Setterfield, Diane: The Thirteenth Tale
Sinha, Indra: Animal People
Stockett, Kathryn: The Help
Souri, Katartiina: Pillerinpyörittäjä
Swärd, Anne: Viimeiseen hengenvetoon
Syal, Meera: Anita and me
Tan, Amy: The Bonesetter's Daughter
Tiilikka, Elina: Punainen mekko
Torday, Paul: The Girl on the Landing
Tremain, Rose: Trespass
Walters, Minette: The Chameleon's Shadow
Waters, Sarah: The Night Watch
Waters, Sarah: Affinity
Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
Whitney, Daisy: The Mockingbirds
Wilde, Oscar: The Picture of Dorian Gray
Woolf, Virginia: Mrs. Dalloway

Kirjavalas

Mainoskatko on typerä nimi tälle blogille. Aloittaessani kirjoittaa tätä blogia (ensin Vuodatuksessa) ideana oli kirjoittaa muistakin aiheista kuin kirjoista.

Koska tämä nyt kuitenkin selkeästi on kirjablogi, niin päätin muuttaa nimen sen mukaiseksi. Uusi nimi on siis KIRJAVALAS.

Osoite säilyy samana eli muutos ei vaikuta mihinkään paitsi minun mielenrauhaani.

Kävelin kirjaston kokolattiamatolla

Kirja- ja lukuhurjastelu on taas lähtenyt sen verran pahasti lapasesta, että päätin vihdoin ja viimein, että minun on aika hankkia kirjastokortti.

Syy, miksen ole sitä aiemmin hankkinut, on varmaan monelle se tavallinen tarina: Suomessa asuessani käytin paljon kirjastoa, mutta harvemmin onnistuin silti palauttamaan kirjat ajallaan.

Kokonaan homma lähti käsistä työskennellessäni jonkin aikaa kirjastossa. Lopetettuani työt siellä päätin, etten enää lainaa kirjoja ennen kuin opin palauttamaan ne ajoissa. En koskaan oppinut, joten rangaistukseksi hävitin kirjastokorttini. Ja sillä tiellä siis olen edelleen.

Koska tässä välissä on ehtinyt kulua aikaa jo kymmenisen vuotta (jestas sentään!), rohkenen kokeilla josko olisin kypsynyt vastuulliseksi ihmiseksi. Hiippailin siis paikalliseen kirjastoon hakemaan kortinhakukaavaketta (tai Library membership niin kuin sitä täällä kutsutaan).

Kirjaston sisäänkäynti.

Unohdin (lue: olin laiska enkä jaksanut etsiä) ottaa mukaan todistusaineistoa täällä asumisesta, eli korttia ei siis heti irronnut. Mutta saanpahan täytellä lomakkeen rauhassa ja seuraavalla kerralla sitten otan mukaani todisteet.

Todisteeksi kelpaa esim. joku säännöllinen lasku (sähkö, vesi jne.), joka tulee omalla nimellä ja osoitteella, council tax-lasku, voimassa oleva (britti)ajokortti. Lainaaminen on ilmaista, mutta myöhässä palauttamisesta sakotetaan ihan niin kuin Suomessakin.

Kirjaston pyöräparkki.

Asumme kirjaston lähellä, joten ei luulisi olevan ihan mahdoton tehtävä palauttaa kirjoja ajallaan. Lisäksi keksin itselleni heti yhden säännön eli minulla saa olla lainassa maximissaan kolme kirjaa kerrallaan.

Lainausraja on täällä 20. Onko Suomessa muuten lainausrajaa? Ennen ei vissiin ainakaan ollut - siis silloin sata vuotta sitten. (tarkennus tähän näin jälkijunassa: lainausrajalla tarkoitan sitä, kuinka paljon saa olla kerrallaan kirjoja lainassa)

Ps. Kirjastossa oli kokolattiamatto.Minä niin rakastan niitä mattoja, hoho! No joo, itse asiassa suhteeni kokolattiamattoihin on muuttunut melkoisesti täällä asuessani. Ennen ei nimittäin ollut suhdetta lainkaan.

~~~

Yritän saada sen haastepostauksen huomenna tehtyä. Tarkoitukseni on siis listata kirjahaasteet, joihin aion tänä vuonna osallistua.

Seksiorjana kellarissa

Hans Koppel: She's never coming back
Sphere 2012
(Kommer aldrig mer igen, 2011)
S. 393

"The most terrifying crime novel I have ever read." 

"A masterpiece"

"Excitement from the first page to the last... nail-biting."

"The Swedish thriller pehonomenon"

Yllä olevat sitaatit ovat kirjan etu- ja takakannesta. Kuulostaa kovin lupaavalta, vai mitä? Suhtaudun melko skeptisesti kirjojen kansissa esiintyviin ylistysjulistuksiin, mutten voi väittää olevani niille täysin immuuni.

Tokihan minua kiinnostaa kirja, jonka kerrotaan olevan ruotsalainen trilleri-ilmiö, ja joka saa minut ehkä pureksimaan kynteni jännityksestä. Olenhan jännityksen ja trillerien ystävä.

Tässä vaiheessa voin kertoa, että kynnet ovat edelleen paikoillaan ja yhtä pitkinä kuin ennen kirjan aloittamistakin. Jos olisin oikein ilkeä, voisin sanoa, että jännittävintä tässä kirjassa on sen kansi. Ja itse kirjan nimi.

Enpä nyt kuitenkaan ala ilkeäksi, sillä vaikka kirja ei lunastanutkaan kanteen sijoiteltujen sitaattien kehuja, ei se silti tylsä ollut. Itse asiassa kirjan lukaisi parissa illassa melkoisella vauhdilla eikä lukiessa alkanut kyllästyttää kertaakaan.

Ylikehut, vaikka niihin kuinka epäilevästi suhtautuisikin, voivat onnistua jopa osittain pilaamaan kirjan. Ensin nostatetaan lukijalle valtaisat ennakko-odotukset ja sitä suurempi on sitten pettymys, jos ei olisi liikaa kehuttu ja hehkutettu. Mutta kaipa se myy - astuinhan itsekin ansaan.

Mikä minua kirjassa sitten häiritsi? Ehkä ensin se, että sitä jännitystä ei oikeasti ollut. Sitä olisi voinut olla - tapahtumat ja asetelmat olivat periaatteessa jännittäviä - mutta valitettavasti Koppel ei osannut tuoda sitä esille.

Lukijalle paljastettiin heti alussa liikaa, joten käytännössä ainakin itse tiesin lähes kirjan alusta alkaen melko tarkalleen, missä mennään. Koppel kyllä yritti harhauttaa lukijaa, mutta ainakaan minä en langennut ansaan.

Liikaa tietäminen vie pois jännitystä. Siihen kun lisää etäiseksi jäävät henkilöhahmot, katoaa loputkin jännityksestä.

Eräänä iltana Miken vaimo, Ylva, ei palaakaan kotiin töistä. Mike ei jaksa hirveästi hermostua asiasta, sillä Ylva - ja heidän avioliittonsa - on vähän mitä on.

Kun ei Ylvaa sitten ala kuulua seuraavanakaan päivänä kotiin, Mike alkaa huolestua. Miten voi vaimo kadota kuin vesi viemäriin, jälkiä jättämättä?

Lukija tietää jo tässä vaiheessa, missä Ylva on. Lukija tietää sen jo ennen kuin on aloittanut lukea kirjaa. Se lukee nimittäin kirjan takakannessa: Ylva on kaapattu ja teljetty kellariin. Ylva on lähempänä kuin uskoisikaan, hän on lähes naapurissa.

Mutta miksi Ylva kaapattiin? Sitä ei sentään kerrota takakannessa, mutta itse arvasin sen varsin pian aloitettuani lukea kirjaa. Se ei liene silti suurin syy jännityksen puutteeseen.

Minä en pitänyt Ylvasta. Minusta hän oli ällöttävä. Aloin jopa ajatella, että on aivan yhdentekevää, miten hänelle käy.

En myöskään pitänyt Mikesta. Hän oli varsinainen vässykkä, suoranainen itkupillikin. Ei sillä, etteikö mies saisi itkeä, mutta jotain rajaa. Mike tuntui persoonattomalta, Ylvan tossun alla elelijältä. Ja sitä hän olikin.

Summa summarum: Kirjan juoni oli periaatteessa ihan vetävä. Harmi vain, ettei siitä oikein saanut mitään irti ennalta-arvattavuuden ja pinnallisiksi jääneiden henkilöiden takia.

Jotenkin ristiriitaista siksi onkin, että kirja piti lukea sellaisella vauhdilla loppuun tyyliin vielä yksi luku ja sitten valot pois. Kokemistani puutteista huolimatta kirja siis koukutti.

Tätä ei käsittääkseni ole ainakaan vielä käännetty suomeksi.