Luovutetut tapaukset

Minulla on tapana silloin tällöin listata kirjat, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kesken. Tässäpä taas pari sellaista tapausta.

Amy Corzine (Charlotte Brontë): Jane Eyre - the graphic novel 

Moni on varmasti tietoinen Charlotte Brontën kirjoittamasta romaanista Jane Eyre. Tämä sarjakuva perustuu kyseiseen romaaniin. En ole romaania lukenut ja tämäkin sarjakuva jäi kesken.

Syitä on monia: vaikka kuvitus on melko mielenkiintoinen ja mukavan synkkä, se on jokseenkin sekava. Tai henkilöt ovat sekavia: en aina erottanut niitä toisistaan ja se alkoi ärsyttää. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, joten päätin että luen Jane Eyren perinteisenä romaanina.


Emma Woolf: The Ministry of Thin

Luin esipuheen ja about parikymmentä sivua. Sitten alkoi tökkiä. Nimestä voi melko hyvin päätellä, mistä kirja kertoo: yhteiskunnasta (ja tietenkin yksilöistä), jossa laihuudesta on tullut suorastaan pakkomielle.

Aihe on sinänsä kiinnostava, mutta ainakaan kirjan alku ei tuonut mitään uutta. Woolf kirjoittaa ihan nasevasti, mutta luulen että aika oli nyt väärä. En vain juuri tällä hetkellä jaksa lukea aiheesta. Kenties luen kirjan joskus myöhemmin kokonaan.


Anonymous (eli Beatrice Sparks): Go Ask Alice

Kirja vaikutti kiinnostavalta (enhän toki olisi sitä muuten charity shopista ostanut) ja luinkin sitä sata sivua. Vai pitäisikö sanoa tarvoin ne sata sivua kyllästymiskuoleman partaalla ennen kuin pistin kirjan tauolle.

Sillä tauolla kirja on edelleen ja saa luvan jäädäkin. Juhlallisesti poistin kirjanmerkin ja siivosin kirjan kaappiin pois satuttamasta silmiäni ja muistuttamasta "epäonnistumisestani".

Ei vain kerta kaikkiaan kiinnosta, ei sitten millään. En pidä kirjan kielestä, en pidä oikeastaan koko aiheestakaan. Ei edes kiinnosta, miten kirjassa lopulta käy.

Ihan sama, joten mitäpä sitä loppuun asti lukemaan. Jos joku muuten tämän kirjan haluaa, huikatkoon kommenttilootassa. Pistän sen ilolla kiertoon.

Tosin olen edelleen "rampa" enkä pääse edes postiin (vaikka se on vain parinsadan metrin päässä) eli nopeaa toimitusta tuskin on luvassa. Tai eihän sitä tiedä, jos tapahtuu ihmeparantuminen, mutta alkaa tässä kuulkaa usko mennä.

Odottelen parhaillaan puhelua lääkäriltä, sillä maanantaina saamani lääkkeet ovat yhtä tyhjän kanssa ja olen alkanut epäillä, että diagnoosikin on väärä. Tosin mistäs minä mitään tiedän, kun ei ole ennen ollut polvivammoja tai muutenkaan ongelmia polvien kanssa.

Tämä ei siis nyt liity kirjoihin, mutta jos jollakin on kokemusta polven rasitus- tai muista vammoista, niin saa kertoa omia "toipumistarinoita" tai antaa vinkkejä, mitä tehdä. Minulla on siis tällä hetkellä diagnosoitu "bruised knee" (vasen paha, oikea ei niin paha).

Enpä jaksanut lukea loppuun asti

Minulla on erimielisyyksiä Bloggerin kanssa: se ei anna minun ladata kuvia, joten alkuperäinen postausaiheeni siirtyy johonkin hamaan tulevaisuuteen. Onko muilla muuten ilmennyt samaa ongelmaa?

Tässä välissä on nyt sitten hyvä kertoa niistä kirjoista, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet kesken. Koostan tähän keskeneräiset about vuoden ajalta. En jätä helposti kirjaa kesken, joten pino ei ole vino.

Kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä.


John van der Kiste: Surrey Murders

Kirjan nimi kertookin lähes kaiken eli kirjassa kerrotaan murhista, jotka on tehty Surreyssa, Englannissa. Murhat ajoittuvat aina 1700-luvun lopulta 1900-luvun puolivälille.

Ehdin lukea kirjasta muistaakseni neljä ensimmäistä murhaa ennen kuin kirja piti palauttaa kirjastoon. Olisin toki voinut uusia lainan, mutten jaksanut (kauhea vaiva, kun se voisi tehdä jopa netissä!). Lainaan ehkä kirjan joskus uudelleen ja luen loputkin murhat.

Lukemani murhat olivat varsin mielenkiintoisia ja etenkin ajankuvaus ja silloiset tavat toivat kiehtovan lisän kertomuksiin. Noin muuten kukin murha käytiin läpi samalla kaavalla eli kerrottiin murha ja sen taustat, sen jälkeen saatiin (tai ei saatu) murhaaja kiinni ja murhaajalle tuomio (hirttäminen oli tuohon aikaan yleistä).


Kate Morton: The House at Riverton

Yritin viime kesänä lukea tätä kirjaa, mutta olin pitkästyä kuoliaaksi. Sain luettua kirjaa lopulta himpan vajaat sata sivua, kunnes luovutin.

Tarinassa olisi ollut imua, mutta minua rasitti turhanpäiväisten yksityiskohtien vuolas kuvailu. Vähempikin olisi riittänyt. En olisi esimerkiksi jaksanut lukea siitä nuorten/lasten pelaamasta pelistä, josta piti jauhaa sivutolkulla ja joka välissä. Se oli väsytystaistelu, jonka hävisin.

Anteeksi, Kate, pidin kyllä kovasti The Forgotten Gardenistasi!


Marti Olsen Laney: How to Thrive in an Extrovert World

Luin aluksi kirjaa innoissani, mutta havaitsin etten saa siitä mitään sellaista, jota en jo tietäisi, irti. Alkoi tympäistä ja keskittymiskyky herpaantui enkä jaksanut uusia lainaa (kirja oli kirjastosta lainassa).


Alex Marwood: Wicked Girls

Tämä oli olevinaan - ja varmaan onkin - psykologinen trillerijännäri tai joku vastaava. Luin kirjaa reilut sata sivua ja haukottelin joka toisella sivulla.

Kahtiajako "köyhien" ja vauraiden välillä oli liioiteltu ja stereotypioitu tyyliin köyhät duunarit ovat vähän yksinkertaisia ja syövät paskaruokaa, kun taas yhteiskunnan kerma(perseet, oops sori) on älykästä ja kaunista eivätkä he tietenkään tupakoi, vaan juovat viiniä pikkurilli ojossa ja plaa plaa.

En enää tarkalleen muista, mitä kirjassa ehti tapahtua - ei vissiin pahemmin mitään paitsi jotain rahaongelmia oli ja yösiivousta. Saatan yrittää lukea tämän kirjan joskus uudelleen. Voi olla, että aika oli yksinkertaisesti väärä.


James Fielder: Slow Death

David Parker Ray oli sadistinen sarjamurhaaja, joka mellasti Jenkeissä, pääasiassa New Mexicossa. Kirjan alku oli ihan mielenkiintoinen, mutta alkoi levähtää käsiin lukuisten henkilöiden, päivämäärien, kellonaikojen, autonmerkkien ja ties minkä takia. Meni pää sekaisin moisesta määrästä tietotulvaa.

Lisäksi alkoi ärsyttää sitaatit kunkin luvun alussa: oletin sitaattien kuvaavan (ja löytyvän) kyseistä lukua, mutta kakkelinmarjat - niillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä koko luvun kanssa! Sen sijaan ne saattoivat löytyä jostain toisesta luvusta. Siis haloo, mitä järkeä!?

Jaksoin lukea kirjaa peräti sivulle 204 asti, kunnes pitkien lukutaukojen takia putosin kärryiltä. Fielderin tyyli on muutenkin sekava. Hän yrittää kuvata Parkerin kiinnijäämistä ja oikeudenkäyntiä paikallislehden toimittajan sekä poliisitutkijan kautta. Siinä välissä on sitten ties mitä sälää sikin sokin.

On varmasti haastavaa kirjoittaa elämäkertaa, mutta huolellinen suunnittelu ja raamitus voisi auttaa. Nyt käteen jäi vain läjä sekavaa lätinää.

~~~

Muitakin keskeneräisiä kirjoja on, mutta niistä en kirjoita, koska olen sataprosenttisen varma, että luen ne kuitenkin jossain vaiheessa.

Projekti: Elämänmuutos

Aloitin syyskussa elämänmuutoksen Paul McKennan kanssa. Olin oikein innoissani ja myös harvinaisen tosissani tuon projektin suhteen.

Tarkoitus oli edetä kuitenkin omaan tahtiin eli jo alussa tiesin, etten luultavasti jaksa joka päivä tuota kirjaa lukea. Kuvittelin kuitenkin, että vuoden loppuun mennessä saan kirjan luettua ja elämän muutettua. No, se vuosi meni jo.

Olen kyllä yrittänyt tarttua kirjaan ja lukenutkin jo sen kolmatta päivää, mutten päässyt paria ekaa sivua pidemmälle. Joskus täytyy vain osata päästää irti. Eli heipat vaan, Paul, en jaksa enää. En kuitenkaan aio vetää ranteitani auki.

Syitä lopettamiseen on useita. Eräs niistä on se, että lukemani perusteella kirjassa ei ole mitään uutta. Ei mitään sellaista, mitä en tietäisi ennestään. Paul siteeraa ja nojaa paljon muiden teksteihin ja ajatuksiin. Paulin omakohtaiset esimerkit ovat elämästä, joka tuntuu minulle varsin etäiseltä. Toisin sanoen en koe kuuluvani kohderyhmään.

Masokisteily siis loppuu tähän. Jos nyt jostain syystä kuitenkin luen kirjan joskus loppuun, lupaan kirjoittaa siitä arvion. Ei tosin kannata pidättää hengitystä sitä odotellessa.

~~~

Tarkoitukseni on tehdä postaus muistakin viime vuonna kesken jääneistä kirjoista. Ne koostan yhteen ja samaan postaukseen.

Kirjat, jotka kesken jäivät

Minulla on melko suuri keskeyttämiskynnys lukemieni kirjojen suhteen, mutta joskus on vain pakko heittää hanskat tiskiin.

Siinä vaiheessa, kun kirja on ollut kesken puoli vuotta, lienee aika luovuttaa. Tähän haluan nyt koostaa pari kesken jäänyttä kirjaa.

Joan Collins: The World According to Joan


En ole aivan varma, miksi jätin tämän kirjan kesken. Joan kirjoittaa ihan hauskasti ja eloisasti, mutta minua häiristi ajoittain hänen "ennen muinoin oli paremmin" -asenne.

Maailma muuttuu, that's the fact. Kuka jaksaa oikeasti lukea sivukaupalla samaa päivittelyä siitä, että ennen oli toisin ja lapsetkin olivat silloin sitä ja tätä ja plaa plaa.

Kirjan rakenne on miellyttävä: se on jaettu eri osa-alueisiin, kuten esim. on fame, on children, on modern-day travel, on manners jne. Kukin luku on ikään kuin oma "kolumuninsa".

Luin kirjaa about puoleen väliin asti, mutta rasituin siitä jankkaamisesta ja jeesustelusta. Ajoittain tuli mieleeni, että kirjan nimeksi sopisi paremmin "mummo muistelee".

Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta vastaavaa jeesustelua voi lukea muualtakin. Eli Joanin ajatukset eivät ole mielestäni mitenkään kovin erityisiä, vaan lukemani perusteella kuvastavat hyvin hänen ikäryhmänsä ajatuksia.

Todennäköisesti luen kirjan joskus loppuun, joten en poista kirjanmerkkiä siitä. Luku kerrallaan silloin tällöin voi olla ihan jees. Se, mikä kirjassa kiehtoo, on sen kosketus brittikulttuuriin.

Jeffrey Archer: Cat o'Nine Tales

Tämä on novellikokoelma, josta olen lukenut viisi novellia - vielä olisi seven to go. Varmaan luen ne loputkin joskus - kenties otan kirjan mukaan lennolle. Novellit ovat hyvää lentolukemista.

Tästä kirjasta kiinnostuin lukiessani sen synnystä. Jeffreyn mukaan hän on napannut nämä tarinat ollessaan pari vuotta vankilassa (itse asiassa viidessä eri vankilassa parin vuoden aikana). Eli novellit ovat syntyneet h'nen vankilassa kuulemiensa tarinoiden pohjalta.

Odotin jotain tosi jännittävää ja repäisevää. Noiden viiden lukemani perusteella sellaisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Mielestäni jokainen lukemani novelli on melkoisen naiivi.

En myöskään näe syytä, miksi Jeffreytä pidetään erinomaisena tarinankertojana: minusta hän on vain keskinkertainen. Hyvin hän toki kirjoittaa, erittäin selkeää englantia.

En sano, että lukemani novellit huonoja. Sanoisin vain, että olivat melkoisen ennalta arvattavia. ja naiiveja.

Vakavia korulauseita

Hanna Hauru: Eivätkä he koskaan hymyilleet

Jossain vaiheessa kyky ymmärtää symboliikkaa yksinkertaisesti ylittyy. Luulen, että näin kävi minulle Haurun Eivätkä he koskaan hymyilleet kanssa.

Haurun teksti on kaunista, kyllä. Toinen toistaan ravistelevammat virkkeet – ei, vaan sanat – tulvivat symboliikkaa sellaisella voimalla, ettei perässä tahdo pysyä. Eikä pysy, minä en ainakaan.

Näin ollen kirjan luvut ovat joukko korulauseita: kauniita, mutta valitettavasti jäävät sisällöttömiksi. Haluaisin lukea tulkin kanssa tämän kirjan. Se jäi minulta nimittäin kesken, sillä minun on vaikea suhtautua kirjoihin, joiden tärkeimmäksi meriitiksi mielestäni kohoaa sisällyksettömät korulauseet. Sitä voisi ilkeästi kutsua myös nimellä tekotaiteellisuus.

Mutta en kutsu, koska aion vielä lukea kirjan ja ymmärtää sen. Äsken googletinkin kirjasta erilaisia arvioita, mielipiteitä ja ihmettelen samalla, kuinka paljon siitä on saatu irti.

Mutta niin, ehkä se pitää lukea kokonaan nähdäkseen tarkasti. Kenties aika oli väärä. Uusi arvio tulee, kun luen sen kokonaan. Antakaa siis anteeksi ymmärtämättömyyteni.


Nainen antaa periksi kolmannellatoista kerralla. Tänä aikana ei piiloutunut ruoho valkoisen lakanan alle, vaikka pidättyminen kolmetoista kertaa on yhtä kuin ikuisuus.

Peitteiden alla makaa suojassa ja yksin iltatähti. Vain tähdenlennon ajan kestää sen todellisuus, jonka laskenta on jo alkanut.

HOURULA

Ruona liukuu keltaiselle ja kylmälle niitylle. Nainen kohtelee ympäristöä samalla etäisyydellä, miten on sen aina kohdannut. Tähti on siistitty ja lähetetty lumeen käärittynä maailmalle.

Tähti palelee, se on valmiina lentoon. Käsiparit kurkottavat sitä kohden, mutta se ei pysähdy.


Tajusitteko te tästä mitään? Minäpä tajusin, mutta olenkin itse kirjoittanut sen. Tarkoitan sitä, että eräs syy, miksi koin Haurun tekstin ongelmallisena, on myös sen valtava monitulkintaisuus ja symbolisten sanojen muuttuvaisuus. En siis tiennyt, miten mitäkin tulkita, koska mahdollisuuksia periaatteessa oli niin paljon.