Harper Collins 2010
(julkaistu ensimmäisen kerran 1886)
S. 88
Bongasin tämän kirjan Tessan (Aamuvirkku yksisarvinen) blogista.
Sen jälkeen tongin omaa hyllyäni ja löysin samaisen kirjan (eri painos tosin) sieltä ja ajattelin Tessan imussa lukea vihdoinkin sen pois jaloista.
Monelle (kaikille?) tämä kirja lienee tuttu, vaikkei olisi sitä lukenutkaan. Sen verran klassinen tapaus on kyseessä. Minullekin kirja ja sen aihepiiri oli ennestään tuttu, vaikken itse kirjaa ollutkaan lukenut. No nyt on sekin puute korjattu.
En käy tässä juonta sen kummemmin kuvaamaan, koska otaksun sen olevan useimmille ennestään tuttu. Sen sijaan hämäränpeitossa oli ainakin minulle, miten - ja ennen kaikkea miksi - Dr. Jekyll oikeastaan päätyi tilanteeseen, johon lopulta päätyi. Siihen tämä kirja antaa vastaukset.
Kirjan keskiössä on lakimies, Mr. Utterson, joka hoitaa myös Dr. Jekyllin lakiasioita. Oikeastaan Mr. Utterson tulee etenkin kirjan alussa tutummaksi kuin itse Dr. Jekyll, joka astuu "fyysisesti" kuvaan vasta myöhemmin. Hänestä kyllä puhutaan, toki, koska kirja pyörii nimenomaan hänen ympärillään.
Varsinaisen kosketuksen Dr. Jekylliin kuitenkin saa vasta kirjan viimeisessä luvussa, jossa hän (Jekyll) kuvaa tapahtumia puhtaasti omasta näkökulmastaan. Hän pohtii toimiensa moraalisuutta, omaa moraaliaan. Syitä, jotka saivat hänet Mr. Hyden synnytettyään (ei ihan sellaisena tosin kuin oli ajatellut) pitämään hänet (Hyden) "elossa". Ja miten Hyde lopulta tuntui ottavan vallan hänessä (Jekyllissä).
Kirja sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen ja minua miellyttikin kovasti kirjan tunnelma ja tyyli sekä ihmisten väliset valtasuhteet ja muodollisuudet. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, vaikka sen kieli ei olekaan ihan tyypillistä ns. tämän päivän englantia.
Lue Tessan mietteet kirjasta täältä.
En jaksanut mitään spektaakkelia tällä kertaa järjestää kirjan valokuvaamisesta. Se on siis kuvattu tietokonepöydälläni. Samalla tajusin, miten järkyttävän sekainen pöytäni on.
 |
| Villiintynyt nörttinurkkaus |
Uskokaa tai älkää, mutta pöytäni on yleensä todella siisti. Siinä ei ole kuin muistilappuloota ja kynä telineessään. Nyt se on ihan räjähtänyt ja täynnä kirjoja ym. ihme roinaa.
Syytän siitä remonttia. Olen edelleen evakossa mieheni työhuoneessa.
Tänä on roikkunut iät ajat minunkin lukulistallani. Jokohan tänä vuonna tempaisen ja luen sen pois...?
VastaaPoistaElma Ilona, kannattaa tempaista vaikka välipalana. Kirjan lukaisee nopeasti ja se on miellyttävän selkeä. :)
VastaaPoistaEnpä ole ikinä saanut luetuksi tuota klassikkoa. Pitäisikö se jo ihan yleissivistyksen kannalta lukea =). Tai ehkä siihen riittää, että tuntee tarinan, en nimittäin ole kovin vakuuttunut, että jaksaisin.
VastaaPoistaTyöpöytäsi on ihana ja kodikkaan näköinen. Minulla on vähän samanlainen, mutta lisättynä puhdaspyykkipinolla, hiusrenksuilla, joulukorteilla ja lomakelaatikolla, jossa pyörii irtovalokuvia ja -papereita.
Roz, tämä on kyllä lyhyt ja nopealukuinen kirja, joten periaatteessa sen lukeminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Lyhyytensä takia se pysyy kiinnostavana eli ei tullut tylsää. En tosin olisi paljon pidempään tuota jaksanut lukea. :D
VastaaPoistaPyykit pöydällä, heh. En oikeasti kestä tätä sotkua, mutten silti ole vielä(kään) jaksanut siivota sitä. Ehkä huomenna ;)
Robert Louis Stevensonin tapasin Edinburghissa
VastaaPoistaHannele, hänen kotikonnuillaan siis ;)
VastaaPoista