tiistai 11. joulukuuta 2018

Esittelyssä Keigo Higashino

Keigo Higashino on eräs japanilainen lempikirjailijani. Olen lukenut kaikki kahdeksan englannistettua romaania ja toivon, että kääntämistä jatketaan (käännettävää nimittäin piisaa vielä).

Tuorein käännös on marraskuulta ja se on nimeltään


Keigo Higashino: Newcomer
Alkuper. Shinzanmono 2009
Little Brown 2018
Englannistanut Giles Murray
S. 342


Newcomer on ns. Kyoichiro Kaga -sarjan kahdeksas osa. Sarjasta on aiemmin käännetty englanniksi vain Malice, joka sarjan neljäs kirja. Nämä kirjat seisovat kuitenkin vankasti omilla jaloillaan, joten ei haittaa vaikkei saakaan lukea sarjaa järjestyksessä. Lisäksi muistaakseni kolmas osa sarjasta on novellikokoelma: tällainen tuntuu olevan yleistä (mutua) japanilaisten dekkarisarjojen kohdalla.

Newcomerin kohdalla on muutamia viittauksia (eivät häiritse lukemista/lukemisen ymmärtämistä) johonkin edelliseen sarjan kirjaan. Kaga on nimittäin alennettu “paikallispoliisiksi” (Tokyo Metropolitan Policesta) jonkin selkkausen takia ja siitä osin kirjan nimikin: Kaga on “newcomer” uudella toimialueellaan.

“Newcomer” on myös Mineko Mitsui, joka ei kauan ehdi asua uudella asuinalueellaan ennen kuin hänet murhataan. Murhaa selvittelee Tokion poliisi ja Kaga, koska murha tapahtuu prefektuurissa, jossa Kaga työskentelee. Voisi kuvitella, että Kaga on katkera, mutta ei hän ole: hän antaa ylempiarvoisten tutkia rauhassa ja keskittyy itse näennäisesti epäolennaisilta vaikuttaviin yksityiskohtiin ollen varsin perusteellinen.

Tämä dekkari on kuin palapeli, joka on yleistä lukemilleni Higashinon dekkareille (tätä ei pidä ymmärtää niin, että Higashinon dekkarit ovat kaikki samanlaisia – eivät ole, vaikka tiettyä tunnistettavuutta esiintyykin). Tässä palapelimaisuus ulottuu kirjan rakenteeseen asti, joka aluksi tuo mieleeni jopa novellit: kukin luku on nimittäin otsikoitu ja melko omanlaisensa kokonaisuus etenkin alussa. Tapahtumat ja henkilöt kuitenkin limittyvät ihastuttavallakin tavalla toisiinsa ja henkilöt ovat hyvin mielenkiintoisia.

Raakuutta ei ole juuri lainkaan eli brutaalisuusmittarin lukeman voi määritellä pyöreäksi nollaksi. Newcomer on kenties sympaattisin dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Nokkelan ja hieman nenäkkään kuoren alla Kyoichiro Kaga itse on empaattinen ja käsittää poliisin työn muuksikin kuin vain murhien tai muiden rikosten selvittelyksi. Voi olla ihan sopivaa sanoa, että Newcomer sisältää opetuksen – tai opetuksia. HUOM: Mistään lässytyksestä ei silti ole kyse.

Kirjan alussa on sisällys- ja henkilöluettelo, joten jos japanilaisten nimien muistaminen tuntuu vaikealta, niin henkilöluettelosta voi luntata.



Keigo Higashino kirjoittaa muutakin kuin dekkareita. Lisäksi useiden hänen kirjojensa pohjalta on tehty elokuva tai tv-sarja (aikeissani on katsoa ne, jotka saan käsiini englanninkielisen tekstityksen kera). Higashino on varsin suosittu Japanissa ja hän on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.


Journey Under the Midnight Sun on olevinaan dekkari, mutta mielestäni se on paljon muutakin – ehkä eniten omaperäinen ja mystinen trillerimäisiä piirteitä sisältävä kasvutarina.

Naoko on maaginen romaani menetyksestä ja surusta. Se on kirja, joka sai minut itkemään holtittomasti, mutta myös nauramaan.


Keigo Higashinolta englannistetut dekkarit:


Galileo-sarja, voi lukea missä järjestyksessä tahansa

The Devotion of Suspect X
Salvation of A Saint
A Midsummer’s Equation


Kyoichiro Kaga -sarja, voi lukea missä järjestyksessä tahansa

Malice
Newcomer (tässä postauksessa)


Itsenäinen trilleri

The Name of the Game is a Kidnapping
 

 ~~~

Keigo Higashinon kirjoja ei ainakaan toistaiseksi ole suomennettu.

12 kommenttia:

  1. Pitäis ottaa selvää, että mitä kirjoja on suomennettu, myös muilta japanilaisilta kirjailijoilta/dekkaristeilta, tai mitä ois saatavilla kirjastosta. Kiinnostaa kyllä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanista on suomennettu enempi sitä vanhempaa kirjallisuutta, tosin viime aikoina myös uudempaakin. Esim. Yoko Ogawalta on käännetty Professori ja taloudenhoitaja. Ensi vuonna on tulossa suomennos Hiro Arikawan kirjasta The Travelling Cat Chronicles (Matkakissan muistelmia), joka on ihastutta romaani. Suomennos on tulossa ensi vuonna myös Hideo Yokoyaman muhkeasta dekkarista nimeltä 64.

      Muita uudempia käännettyjä on mm. Hiromi Kamakawan Sensein salkku (en ole lukenut) ja Takashi Hiraiden Kissavieras (en myöskään ole lukenut, eikä kiinnosta ainakaan toistaiseksi). Eipä tule äkkiseltään mieleeni, että olisi japanilaisia dekkareita juuri suomennettu. Suurinta osaa lukemistani japanilaisista kirjoista ei ole suomennettu, vaikka melkoisia helmiä on joukossa. Joskus tuntuu, että japanista halutaan kääntää lähinnä tietynlaista "eksotiikkaa" sisältää kirjallisuutta. Mutta tämä on siis puhdasta mutua, pitäisikin kenties ryhtyä tutkimaan aihetta perusteellisesti. :D

      Poista
    2. Kiitos näistä vinkeistä! Sun myötä heränny kiinnostus japanilaiseen kirjallisuuteen.

      Poista
  2. Olen lukenut Higashinolta vain tuon Journey under the midnight sun, joka todella oli kiehtova. Muut odottavat vielä, mutta hauska kuulla, että uusi englanninnos on siis ilmestynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Newcomer on se uusin ja pidin siitä kovasti. JUMS on tosiaan vaikuttava ja kestäisi toisenkin lukukerran!

      Poista
  3. Luin alkuvuodesta yhden Higashinon dekkarin (The Devotion of Suspect X) ja tykkäsin kovasti. Luen yleensä vaan eurooppalaisia dekkareita ja niihin verrattuna aistin selvästi hiemen erilaista, japanilaista tunnelmaa kirjan sivuilla. Eli Higashino on laitettu lukulistalle muistiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen toistaiseksi totaalisen kyllästynyt eurooppalaisiin dekkareihin. Ainakin niihin "vakiomaihin", joista eräitä ovat britti- ja jenkkidekkarit ja ruotsalaisetkin. Täällä julkaistaan tosi paljon dekkareita ja trillereitä enkä juuri jaksa niitä enää lukea. Valitsen mieluummin dekkarit luettavaksi jostain muusta maasta. Islantilainen Ragnar Jonasson yllätti iloisesti ja hänen dekkareitaan aion lukea lisää!

      Poista
  4. Harmi ettei näitä ole suomennettu, koska olen laiska lukemaan englanniksi (jos luen jollain vieraalla kielellä, niin mieluummin espanjaksi tai ranskaksi). Olisi kiva lukea enemmän aasialaisia dekkareita. Huomasin kevään katalogista ilmeiseti juuri tuon Hideo Yokoyaman dekkarin, koska sanot sitä muhkeaksi. Kiinnostuin siitä ensin, mutta sitten huomasin, että siinä oli kai 750 sivua, joten en selviäisi siitä koskaan...

    Muuten, kun oli puhetta niistä Ayako Miuran romaaneista, niin katsoin huvikseni kirjaston nettiä, ja kyllä niitä oli joissain kirjastoissa, vaikka se lukemani olikin meidän paikallisen kirjaston poistokirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Higashinon kirjoja on käännetty myös sekä espanjaksi että ranskaksi eli ei sinänsä ole pakko juuri enkuksi lukea. Sama juttu monien muiden japanilaisten kirjailijoiden kanssa eli kannattaa tarkistaa asia. Itse en jaksa kaikista käännöksistä mainita: suomennoksesta mainitsen jos on tiedossani että sellainen on. :)

      Je, se Yokoyaman kirja on melko pitkä ja tietyllä tapaa raskaslukuinen. Minä pidin siitä kyllä kovasti, mutta kyllä sen lukeminen oman aikansa ottaa ja mielestäni parempiakin on olemassa.

      Katsastin huvikseni suomalaisen ”salapaikkani” kirjastot (joihin minulla on siis kirjastokortti), mutta niissä ei valitettavasti Miuran kirjoja ole. Sen sijaan lähikuntien kirjastoissa on, mutta niistä tilaaminen käsittääkseni maksaa ja tietenkin vie aikaa, jota minulla ei yleensä välttämättä liikaa ole.

      Olen kuitenkin toiveikas, että kirja ”kävelee” jossain vastaan, sillä minulle monesti on käynyt niin, että avaan silmäni ja tajuan etsiä jotain tiettyä kirjaa, se ilmestyy eteeni jossain. Joskus se voi hieman viedä aikaa, mutta jostain se sitten lopulta tupsahtaa käsiini. :D

      Poista
  5. Muistelisin että joskus on suomennettu pari japanilaista dekkaria, muistaakseni "Ilmiantaja" by Akimitsu Takagi ja "Juna-arvoitus" by Seicho Matsumoto, ainakin jälkimmäinen ilmestyi muistaakseni Sapo-sarjassa.
    Lisätään vielä Kenzo Kitakaton "Tokion tuhkaa"
    (Toivottavasti nimet menivät edes suunnilleen oikein...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Vanhempaa japanilaista näyttävät olevan, mutta suomennokset tosiaan löytyvät. Piti ihan tsekata :) Machumotolta olen lukenut aiemmin kaksi kirjaa, mutta en tuota Junaongelmaa (melkein oikein muistit nimen - en tiennyt, että Matsomtolta on edes mitään suomennettu!).

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.