torstai 5. maaliskuuta 2015

Kirjailijan kuolema

Kannen suunnittelu: Ceara Elliot LBBG
Keigo Higashino: Malice
Little Brown, 2014
(alun perin japaniksi 1996)
Englanniksi kääntänyt Alexander O. Smith
S. 281


Jumitan edelleen Japanissa. Tai no, periaatteessa olen siirtynyt Pohjois-Koreaan, mutta tämä aiemmin lukemani Malice sijoittuu Japaniin.

Malicessa onkin varsin mielenkiintoinen asetelma, sillä nyt on mukana menossa kirjailija. Menestystä saanut kirjailija oikein, joka tosin murhataan brutaalisti (kirjassa ei kuitenkaan lennä veri saati suolenpätkät, että jos niitä kaipailee, niin tämä kirja ei ole Se Oikea). Mutta kuka murhaa ja miksi?

Higashinomaiseen tyyliin saamme tietää - melko varmasti ainakin - murhaajan jo kirjan alkupuolella. Mutta siinä ei ole järkeä: ei ole motiivia ja alibikin löytyy. Kuitenkin kaikki viittaa erääseen tiettyyn henkilöön.

Kulissi toisensa jälkeen sortuu, mutta kenties se onkin tarkoitus. Tapausta tutkii poliisietsivä Kyoichiro Kaga, joka on sangen tarkkanäköinen ja älykäs. Häneltä ei jää pieninkään vihje huomaatta. Hän onnistuu sijoittamaan rubiikinkuution väripalikat siististi omille kyljilleen, vaikka kuutio on sotkettu hyvin huolellisesti.

Jälleen kerran mietin, miten Higashino onnistuu tällä kertaa yllättämään - vai onnistuuko. Kaksi kirjaa luettuani tunnistan tietynlaisen kaavan, mutta silti Higashino on onnistunut olemaan raikas ja ennalta-arvaamaton. Tämäkään kirja ei tuottanut pettymystä.

Vaikka tietynlainen perustyyli on sama, Malicessa kirjan rakenne on erilainen (kuin kahdessa aiemmin lukemassani): se koostuu epäillyn muistiinpanoista ja Kyoichiron omista merkinnöistä. Ja se kuulkaa toimii! En osaa edes selittää, mikä taika ja tenho tässä kirjassa on. Enkä edes voisi, etten vahingossakaan spoilaa. Sillä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja kuitenkin on.

Voisin muuten melkein väittää, että jos pitää yhdestä Higashinon kirjasta, pitää näistä kaikista. Toisaalta jos ei pidä yhdestä, ei pidä mistään näistä.Pidätän itselläni oikeuden olla väärässä. Sellaistakin voi joskus sattua.

Higashinosta on tullut lellikkini - hän todella kirjoitti itsensä sydämeeni. Tämä on jo kolmas Higashinolta lukemani kirja lyhyen ajan sisällä. Olen koukussa kuin pahinkin narkkari. Ehdin jo kauhistua, että olen nyt lukenut kaikki Higashinolta englanniksi käännetyt romaanit, vaan huoli pois: vielä löytyykin yksi! Se on nimeltään Naoko ja sehän pitää toki lukea ensi tilassa (kunhan onnistun saamaan sen hyppysiini).

Tuli taas tällainen tynkä miete, mutta en viitsi väkisin tänne mitään vääntää. Mutta kuten voimme huomata, mietteitteni pituus ei todellakaan korreleoi kirjan hyvyyden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.