lauantai 14. helmikuuta 2015

Kuka murhasi mieheni - en kai minä itse?

Keigo Higashino: Salvation of a Saint
Alkuper. Seijo no Kyusai, 2008
Abacus, 2012
Japanista englanniksi kääntänyt Alexander O. Smith
S. 377

Mietin voiko Higashino räjäyttää potin kaksi kertaa. Kyllä voi.

Vuosi avioliittoa takana, mutta lasta ei näy eikä kuulu. Yoshitaka ilmoittaa vaimolleen Ayanelle, että on aika miettiä avioliittoa uudelleen. Toisin sanoen on aika erota.

"I believe it quite strongly and have no intention of changing my mind. Which is to say, I've no intention of continuing on like this if we can't have children. "
Ayane pressed her fingers to her temples. She had a headache. She hadn't seen this one coming. "Let me get this straight," she said. "You don't need a woman who can't bear your children. So you'll throw me out and switch to someone who can. That's what you're telling me?"

Pian Yoshitaka kuolee Ayanen ollessa matkoilla. Selviää, että kyseessä on myrkytys. Mutta kuka haluaa myrkyttää Yoshitakan? Muuta kuin ehkä Ayane. Vaimolla olisi periaatteessa motiivi, mutta ei mahdollisuutta murhata: hän oli satojen kilometrien päässä murhan tapahtuessa.

Tapausta ryhtyy tutkimaan edellisestä kirjasta (The Devotion of Suspect X) tuttu Kusanagi apunaan Kishitani. Joukkoon on nyt myös liittynyt uusi naisetsivä. Hänen nimensä on Utsumi ja hän saa tässä kirjassa oikeastaan yhtä keskeisen roolin kuin Kusanagi.

Sekä Kusanagi että Utsumi tapaavat professori Yukawaa (eli ns. Galileota) murhatutkinnan tiimoilta. Utsumi ei luota Kusanagin arviointikykyyn, koska Kusanagi on lumoutunut  Ayanesta. Voiko Kusanagi tutkia tapausta objektiivisesti, jos on ihastunut epäiltyyn?

Tällä kertaa lukijakaan ei tiedä murhaajaa. Vaikka vahvin motiivi tuntuu olevan vaimolla, voisi ehkä joku muukin olla kiinnostunut Yoshitakan murhaamisesta. Tapauksen tutkiminen on vaikeaa, koska ei edes tiedetä, miten myrkky on päätynyt Yoshitakan teekuppiin. Näyttää siltä, että kyseessä on täydellinen murha.

"You may have heard me mention the process of elimination, by which we invalidate one hypothesis at a time, eliminating all the possibilities until we're left with a single truth. However, when there is a basic error in the way we form our hypotheses, that method can lead to extremely dangerous results."

Kirjan lukeminen on kuin palapeliä kokoaisi. Eikä tarvitse koota yksin, vaan yhdessä kusanagin, Utsumin ja professori Yukawan kanssa. Yukawa on melko arvoituksellinen mies hypoteeseineen. Hän ei kerro olettamuksiaan suoraan edes poliisietsiville, koska ei halua vaikuttaa heidän arviointikykyynsä. Niinpä hän johdattelee ja vihjailee.

Kirja on tyyliltään melko samanlainen kuin aiemmin lukemani eli dialogit ovat keskeisessä osassa ja teksti on muutenkin melko lakonista ja riisuttua. Ei siis turhia lätinöitä, vaan tiukkaa asiaa ja merkityksiä, vihjeitä. Pidän kovasti tällaisesta(kin) tyylistä. Se on yllättävän eloisaa ja jopa humoristista. Tämä kirja on tunnelmaltaan astetta kevyempi kuin se aiemmin lukemani (jonka nimeä en jaksa olla koko toistamassa, kun se on niin pitkä).

Niin että kyllä, Higashino räjäytti potin toistamiseen. Pelkäsin, että kirja on liian samanlainen kuin edeltäjänsä, vaan eipä ole. Olen rakastunut - taas! Ja toivon, että joku muukin innostuisi kokeilemaan näitä kirjoja!

"Because a real debate can only happen between two people with opposing points of view."

Ps. Sivuuttakaa nuo kannen Stieg Larsson -vertaukset. Ovat ihan höpöä eivätkä sovi näihin kirjoihin. Olen Larssonini lukenut ja tykännyt, mutta en tajua miksi sitä (Larssonia) pitää hieroa naamaan. Tuo vertaus esiintyy täällä yllättävän monien kirjojen kansissa.

6 kommenttia:

  1. "Stieg Larsson"="suosittu moderni dekkaristi tuntemattomammalta kielialueelta"?

    Kuulostaa kyllä kiinnostavalta, täytyy pälyillä jos näitä tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä selitys, varmaan sillä tuota tarkoitetaankin. Silti ärsyttää, kun Larssonin nimi koreilee joka toisen (hieman liioittelen) kirjan kannessa. :D

      Suosittelen kyllä kokeilemaan, saattaisit jopa tykätä. :)

      Poista
  2. Japanilainen dekkari kuulostaa kyllä eksoottiselta...

    Hyvää Ystävänpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ja on, olen tosiaan ihan myyty! :)

      Hyvää ystiä sinullekin <3

      Poista
  3. Tässä on niin karmea kansikuva, että en uskalla lukea. Edellisestä sarjasta luin kaksi kirjaa, mutta kolmas ei mennyt enää millään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanet tuota tuoreempaa postausta Lasiiruumiista? :) Ymmärrän, että Varistyttö-trilogian herättämät tuntemukset eivät välttis innosta lukemaan muita Sundin kirjoja. Tämä ei kyllä ole yhtään niin raaka: tosin minähän tunnetusti siedän melko rankkaakin menoa. :) Ja tykkään Lasiruumiiden kannesta! :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.