(alkuper. Dis Ek, Anna)
PaperBooks 2005
S. 170
Joskus mietin, millaista olisi olla äiti. En kovin usein, koska minulla ei ole halua saada lapsia ja hoivaviettini (kyllä, olen havainnut, että on minulla sellainenkin) kohdistuu lähes yksinomaan eläimiin. Jumaloin eläimiä, vaikka joitakin pelkään.
Mutta jos olisin äiti, olisin jakanut itseni ensin yhdeksän kuukautta sikiön kanssa. Olisin majoittanut sitä ennen kuin se tulee maailmaan. Luulen, että haluaisin suojella sitä, auttaa elämässä.
En sulkea silmiäni, kääntää selkääni. Olla niin heikko kuin Annan äiti. Sillä minä syytän Annan äitiä melko monesta. Olen varma, että hän tiesi, mitä talossa tapahtuu. Miten hänen uusi aviomiehensä käytti Annaa.
Kodin ilmapiiri on miinakenttä: koskaan ei tiedä, milloin räjähtää ja mitkä ovat seuraukset. Oman etunsa ja turvatun taloutensa takia hän uhraa Annan miehelleen. Sitä ei suoraan kirjassa sanota, mutta sellaisen johtopäätöksen siitä väistämättä tekee. Äiti hylkää lopulta kokonaan lapsensa käännettyään ensin selkänsä.
It's me, Anna perustuu tositapahtumiin. Se on käännetty afrikaansista. Tästäpä pääsenkin erääseen kirjan ongelmaan: nimittäin ajoittain kummalliseen kieleen. Jotkut sanavalinnat tuntuivat oudoilta, samoin lauserakenteet. Se teki kirjasta hieman kömpelön lukea. Luulen, että syy on nimenomaan käännöksessä, mutta varmahan en voi olla, kun en afrikaansia ymmärrä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Afrikkaan, Cape towniin. Tosin yhtä hyvin tapahtumat voisivat sijoittua vaikka kuuhun, sillä niiden sijainti ei ole kirjassa olleellinen. Jos ei maata ja kaupunkia olisi kirjassa mainittu, en olisi mitenkään voinut tietää, että se sijoittui juuri Capiin. Kulttuurista aspektia ei siis kirjassa ole.
Siksipä tässä nyt mietinkin, että onko tämä sopiva kirja Afrikan tähti -haasteeseen. Kun haasteen perimmäinen idea kuitenkin käsittääkseni on tutustua monipuolisesti Afrikan eri maihin ja kulttuureihin. Toisaalta kirjan lopussa on Sharon Lewisin kirjoittama tiivistelmä lasten hyväksikäytöstä Etelä-Afrikassa ja yleensä.
Noh, päätän nyt että tämä kirja sopii Afrikka-haasteeseen. Jos joku on eri mieltä, voi tulla avautumaan kommenttilaatikkoon. Kaikki vastalauseet otetaan huomioon ja käsitellään tarkasti.
Lisäksi osallistun tällä kirjalla Kirjavuori Mount Everstille -haasteeseen.
~~~
It's me Anna on suomennettu nimellä Vaiennettu Anna. Nimi kuvaa kirjaa todella hyvin, sillä sitä Anna on: vaiennettu. Kirjasta on kirjoittanut ainakin Susa P (Susan kirjasto).
Hyi helvetti, on aivan käsittämätöntä että äiti antaa lapselleen tällaista tapahtua... Ei mahdu päähäni! Minäkin ajattelin osallistua Afrikka-haasteeseen, mutta en ole varma luenko juuri tätä. Kuulostaa kirjalta, joka nostaa verenpaineet.
VastaaPoistaRankka aihe, mutta kuten aina; rankat aiheet herättävät mielenkiintoni. Jotenka kylä taidan tämän lukaista jossain vaiheessa ja raivostua!
VastaaPoistaAnnika, tämä oli tosiaan surullista luettavaa. Hyväksiköyttöä ei kuvailtu mitenkään tarkasti, vaan melko peitellen eli annettiin lukijan päätellä vihjeistä. Vasta lopussa fyysisestä hyväksikäytöstä tuli konkreettisempaa. Ihan hyvä näin, koska mässäilyä sellaisilla kauheuksilla ei tarvita. Annan hiljaisuus ja epätoivo tulee muutenkin esille.
VastaaPoistaKiva, jos osallistut Afrikka-haasteeseen! Tämä kirja ei tosiaan erityisesti liity kulttuuriseen Afrikkaan, vaikka Etelä-Afrikkaan sijoittuukin.
Helmi-Maaria, minulla on sama juttu eli jostain syystä rankkuun ja jopa raakuus kiehtoo. Tai kiehtoo ja kiehtoo, kiinnostaa. Kamalia asioita tapahtuu, vaikka sulkisikin silmänsä ja lakaisisi ne maton alle. Itse haluan ottaa ne vastaan, sillä ne herättävät usein myös paljon ajatuksia ja pistävät miettimään.
Hyi kauhee mikä tarina, huh-huh. En olisi itse ihan ensi tilassa tätä lukemassa, vaikka tosiasiassa sitä ei varmaan voisi jättää kesken, jos on jo aloittanut. Minä yritän taas vältellä rankkoja ja raakoja kuvauksia. Ehkä siksi, että niistä tulee itselle niin älyttömän paha olo ja jostain syystä en saa sitä oloa itsestäni pois. Ne vaan jää päälle ja saattavat palata aikojen kuluttua uudestaan mieleen. Sitten en tiedä miten päin olisin ja miten kestäisin.
VastaaPoistaRoz, tämä on vähän sellainen kirja, että jos sen aloittaa, on vaikea jättää kesken, vaikka aihe onkin raastava. On pakko tietää, miten Annan käy.
VastaaPoistaEi tosiaan kannata tätä lukea, jos tietää itsestään, että tällaisista tulee paha olo eikä sitä oloa saa karistettua helpolla pois.
Minun näkökuolmastani tämä kirja ei ollut edes kauheinta, mitä olen lukenut.
Vaiennettu Anna -kirja on käännöksen käännös. Suomennettu siis englanninkielisestä käännöksestä. Tämän enkunkielisen käännöksen sanavalinnat ovat paikoin kankeita, joten luonnollisesti se näkyy suomennoksessakin :)
VastaaPoistaEn osaa suomennoksesta sanoa mitään, koska luin kirjan englanniksi. Nimenomaan kritisoin postauksessani englanninkielistä käännöstä. :)
Poista