[Mainos alkaa]
Vaihtoehtokirjallisuutta pornopedoille
Kaikki seksihullut, nyt on oiva tilaisuus kokeilla jotain ihan muuta. Lukekaa vaihteeksi kirjallisuutta, jossa ei retostella doggy stylella saati piilotella salarakkaita vaatekomeroon!
Kadotettu maisema kulkee omia polkujaan ja ignoraa täysin nykyajan seksitrendin. Jos käyt vielä kuumana Fifty shadesin jäljiltä, Kadotettu maisema on hyvä tapa viilentää libidoa ja keskittyä vaihteeksi elämän turhuuden pohtimiseen sympaattisessa seurassa.
Kirjassa on kyllä juoni, joten ei ole pelkoa siitä, että täytyy lukea reilun sadan sivun verran lässytystä kaiken turhuudesta. Ja oikeastaan kaikki ei ehkä olekaan turhaa.
Kadotettu maisema on lämminhenkinen ja pohdiskeleva kirja, joka on mukava keidas kaikenikäisille. Kirja on pääasiassa suunnattu aikuisille, mutta ehkä sitä voisi lukea myös lapselle iltasatuna. En tiedä, kun ei ole lapsia eli en ole voinut testata - testatkaa te!
Tavoistani poiketen kirja ei sisällä myöskään verta ja suolenpätkiä (paitsi ihan vähän, mutta niillä ei retostella ja mässytellä) eli nyt joku kysyy, että whatta fuck: eihän tuollaista paskaa kukaan jaksa lukea. Ei seksiä, ei verta, ei mitään!
Noh, hommatkaa kirja ja päättäkää itse!
[Mainos päättyy/]
Yritin pitää ns. kirjoittaja-blogia, mutta sekään ei onnistunut. Ei ole mitään (kirjoittamiseen liittyvää) asiaa enkä viitsi väkisin lätistä. Sen sijaan muuta asiaa voisi ollakin, mielipiteitä vaikkapa. Niitä, joita pitelen sisälläni tai jotka sensuroin pikimmiten niiden tultua ulos.
Aiemmin tungin aivopieruni Kello viiden teehen, mutta en ole aikeissa herätellä sitä blogia henkiin. En selkeästi jaksa pitää useita blogeja, koska matkablogikin alkoi jo ahdistaa (eli heipat vaan sillekin). Jatkossa siis ängen kaiken tänne Kirjavalaaseen. Pitäähän kirjavalaan oksentaa joskus muutakin kuin lukemiaan kirjoja.
Pöytälaatikon saloja voisi vilautella silloin tällöin, kun on kerran tällainen Runosuolikin olemassa. Täytynee kyllä muuttaa tunniste pelkäksi suoleksi. Jos jaksan.
Juusto makaa näkkileivän päällä lötkönä. Näkin kova pinta painaa uurteita juuston selkään. Näkkileipä palelee kolean juuston alla, molempia väsyttää. Alkaisi jo matka, näkkileipä huokaa haaveillen montun mustasta rauhasta. Äkkiä ennen kuin meetvursti tulee, juusto lisää, en halua sitä sikaa lähelleni. Se on hevonen, näkkileipä oikaisee.
Ooh, vai olet sinä kirjoittanut kirjan! Ihan mahtava homma! Saakohan tuota kirjastosta? Jos ei, niin voisin tehdä kerrankin poikkeuksen ja ostaa kirjan!
VastaaPoistaKirjan kirjoittaminen on aina ollut minun haaveeni, mutta minulta puuttuvat vissiinkin ne kuuluisat perslihakset - tai hermot. :-) Kerran sain melkein 80 sivua kasaan, ja sitten totesin kirjoittaneeni pelkkää paskaa. :-D
Minulla oli joskus kovastikin vaikeuksia blogini suunnan kanssa, kun bloginihan alkoi Intia-blogina, mutta ei ole ollut sitä enää pitkään aikaan. Nyt olen suosiolla antanut periksi sille, että blogiini voi ilmestyä mitä vain. :-) Joku lukija ehkä kaipaisi selkeämpää linjaa, mutta minua on ruvennut ahdistamaan se, että blogin "linja" pitäisi määritellä jollakin tavalla. Olkoon siis sillisalaatti.
On siitä kirjasta jo aikaa eli ole ihan tuore tapaus. Tuossa blogini yläpalkissa on muuten ihan oma sivukin sille nimellä "kirjoittamani kirja". :D Kirjastosta tuskin kirjaani saa. Jotta kirja päätyisi kirjastoon, joidenkin pitäisi sitä sinne ehdottaa. Epäilen, että kukaan on niin tehnyt. Itse en ainakaan ole, koska pyyntöjen pitäisi vissiin tulla potentiaalisilta lukijoilta ja kirjastojen käyttäjiltä. Ellei siis satu olemaan nimekäs ihminen, jolloin asia on tietysti eri.
PoistaMinunkin haaveeni on ollut pienestä lähtien kirjoittaa kirja. Samoin haaveeni oli työskennellä toimittajana. Molemmat toteutuin. Mielestäni kirjoittamisessa ei ole kysymys perslihaksista, vaan siitä että haluaa kirjoittaa. Ja mielellään myös on aihe ja osaa kirjoittaa, jos haluaa että joku sen kirjan kustantaakin. Minun kirjaani ei kustantanut, joten tein sen itse, että pääsen siitä eroon ja voin keskittyä muuhun. Esimerkiksi kirjoittamiseen. :D Kirjoitin ekat 60 sivua noin 10-vuotiaana mekaanisella kirjoituskoneella. Minulla on se lätinä vieläkin tallessa jossain.
Muistan blogisi Intia-ajoilta. Olen käsittääkseni seurannut sitä alusta lähtien. Kellon viiden tee syanideineen oli sillisalaatti, jonka rinnalla olen pitänyt tätä Kirjavalasta (entinen Mainoskatko). Tänne kirjoitin ennen vain kirja- ja elokuvajuttuja, mutta siitä lähtien kun lopetin Viiden teen, olen alkanut rönsyillä. Selkeästi minulla on siis tarve lätistä muustakin kuin kirjoista. Mutta saman katon alla. :D
Hyvä idea pistää kaikki samaan blogiin ilman tarkkoja rajoja! Runosuolen ilmeisesti haluat kuitenkin säilyttää erikseen. Mutta jonkin runon voisit kyllä joskus laittaa tännekin.
VastaaPoistaKyllä sen huomaa, että sinussa on ainesta kirjailijaksi. Voithan sinä tämän omakustanteenkin lähettää vielä kustantamoihin ja kokeilla, jos vaikka nyt tärppäisi ja saisit kustannustoimittajan, jonka kanssa jatkaa.
Hyvä mainos! :D
Kyllä se runosuolikin on tässä blogissa: sille on ihan oma tunnistekin (eli kys. linkki vie tämän blogin tunnisteeseen). En vain ole jaksanut tänne pahemmin runoja änkeä, mutta ajattelin että jospa aktivoituisin silläkin saralla. :)
PoistaOlen tätä kässäriä tarjonnut kustantamoille ja saanut palautettakin hylsyn mukana. Tein muutoksia ja lähetin kässärin uudelleen useampaan kustantamoon, mutta eivät enää vastanneet ollenkaan enkä jaksanut alkaa kysellä perään. Halusin vain päästä tästä eroon äkkiä, joten kustansin sen itse. Ihan hyvä näin: tämän kirjan tarina on nyt ohi ja se pitää päästää pois, että voi keskittyä uusiin juttuihin. :)
Anna tulla vaan, ei-kirjalliset jutut ovat mukava lisämauste, varsinkin kun kirjoitat niin kivalla otteella :)
VastaaPoistaKiitokset ja kiva, että kiinnostaa. :) Ideoita on paljonkin, mutta toteutuspuolella tökkii nyt. Mutta kaikki ajallaan ;)
Poista