Lasse Ansaharju, SusuPetal: Kultainen talja, Golden Fleeche
irallisia kuvitelmia, loose imaginations
Books on Demand, 2014
S. 60
Arvostelukappale
Kultainen talja on valokuvakirja. Kuvat, joita on eri puolilta Eurooppaa ja Kuubasta, ovat Lasse Ansaharjun ottamia. Kuvatekstit ovat SusuPetalin kirjoittamia.
Kaikki kuvat ovat mustavalkoisia, mikä tekee kirjan tyylistä ehyen. Kuvia on eri kokoisia ja niiden sommittelu sivuille tekstin kera vaihtelee. Se tuo mukavaa vaihtelua ja yllätyksellisyyttä. Kukin kuva itsessäänkin on yllätys. Kokoava teema on katukuvaus eli mistään sillisalaatista ei ole kyse.
Olen varsin visuaalinen ihminen ja tykkään kovasti katsella kuvia: kyseessä voi olla mitkä tahansa kuvat aina taiteesta valokuviin. Kuvissa minulle tärkeintä on tunnelma. Katukuvaus on oma kiehtova lajinsa, johon mustavalkoisuus sopii hyvin ainakin näissä tämän kirjan kuvissa. Yritin mielessäni värittää kuvia, mutta totesin hyvin pian, ettei kannata - ei tarvitse. Ne ovat hyviä juuri näin.
 |
| "Tänään ei selfie-kuvaa. Yllätän kaikki!" |
Pidän myös kuvateksti-ideasta: kuva ja teksti muodostavat yhdessä pienen tuokion, pienen ajatuksen, pienen tarinan, vaihtoehtoisen tulkinnan. Minähän tykkään spekuloida, joten minulle tällainen toimii ikään kuin interaktiivisena kirjana.
Tekstit on höystetty lämpimällä huumorilla ja mukana on myös oivaltavia huomioita nykyajasta.
Mitä? Minäkö tositeeveeseen? Älä unta näe.
Kohta pitää mennä kotiin, siinä on draamaa kyllikseen.
(S. 56)
Kokonaisuutena suloinen kirja kuvien ja tekstin vuoropuhelua. Välillä kihersin ja hihitin, sitten vakavoiduin hetkiseksi. Kirja jätti kuitenkin ehdottomasti hyvän ja tyynen mielen. Tämä ei ole synkkä kirja, ei. Tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi.
Vaikka nähtävästi valitsin näytekuviksi (oli muuten silkkaa sattumaa) lähikuvat ihmisistä, on kirjassa toki muunlaisiakin kuvia - sellaisia, joissa ympäristöä näkyy enemmän. Yhteistä kaikille kuville on kuitenkin se, että niissä on ihminen tai ihmisiä.
Muualla blogeissa:
Leena Lumi
Kirjan taittamisen kanssa pähkäilin jonkin aikaa, koska kuvat olivat todellakin erimuotoisia, tekstit eripituisia. Halusin, että kuva näkyy kunnolla, kirja on mielestäni ensisijaisesti valokuvakirja.
VastaaPoistaTeksteissä ei ole tyypillistä susuangstia, yllättävän positiivia tarinoita tuli mieleeni, kun katsoin Lassen kuvia. Ei kait mikään ihme, ihmiset ovat kiinnostavia, uteliaisuuden herättäviä, kamera on kuvannut heidät lempeydellä, siksi tekstit ovat myös lempeitä, hyväksyviä.
Hyvin onnistui myös taitto mielestäni. Ja minusta siis on yksinomaan hyvä, että on erikokoisia kuvia. Tämä kirja on tosiaan minustakin ensisijaisesti valokuvateos, vaikka kuvat onkin tekstitetty.
PoistaTykkäisin katsoa enemmänkin tällaisia valokuvateoksia, joissa on myös tekstiä mukana. Vaikka kuvat puhuvat ja puhuttelevat yksinäänkin, on mukavaa lukea vaihtoehtoinen näkemys. Ja sitten vielä keksiä omansa tai jatkaa annettua. Inspiroiva kirja kaiken kaikkiaan. :)
Kiitos kivasta arvioinnista! Jos kirja on jättänyt hyvän ja tyynen mielen, olemme SusuPetalin kanssa onnistuneet ainakin joillain osa-alueilla. Itselleni oli tärkeää, että kirja saatiin tehdyksi. Joitain asioita (kuvavalintojen suhteen) olisi voinut tehdä toisinkin, mutta tällä mennään ja seison sen takana molemmilla jaloilla. :)
VastaaPoistaKiitos itsellesi, että julkaisit hyvän ja kiinnostavan kirjan! Se jää pöydälle esille, että sitä voi siinä selailla. :)
PoistaKuvavalinnoista ei ole valittamista: olivat mielestäni monipuolisia ja istuivat kirjan teemaan.
Elegia, en taunnut ennen kuin Marjatta sanoi, että olet tuonut Kultaisen taljan blogiisi.
VastaaPoistaMinäkin olen hirveän visuaalinen ihminen ja kuva on minulle aina enemmän. Lankoni on lehti- ja luontokuvaaja, joten olen tavallaan elänyt kuvien keskellä. Toisaalta minua vetää myös taide...
<3
Oho, vähän kesti vastaaminen, mutta nyt täällä! Tämä on tosiaan aivan ihastuttava kirja. Pidän sen tyylistä ja rakenteesta, joka sisältää sekä silmälle että mielelle ruokaa <3
PoistaLinkitänpä sinut tuohon postaukseeni. <3