Otava, 2014
S. 386
Arvostelukappale
Minun Intiani on runsas ja tuhti sisällöltään. Sen lisäksi, että Hämeen-Anttila kertoo yleistä intialaisesta kulttuurista ja tavoista, hän vie lukijansa usealle matkalle eri puolille Intiaa.
Kirjaa lukiessa tuntuikin siltä kuin olisi opastetulla matkalla Intiassa. Hämeen-Anttila kuvailee kohteet melko pikkutarkasti ja samalla kertoo niiden synnystä ja historiasta.
Tarinoitahan ei Intiasta puutu ja niitä on mielenkiintoista lukea. Yllättäen minua kiinnostivat eniten tarinat Jumalista ja uskonnosta. Tarinat kevensivät muuten melko raskastakin tekstiä. Minulle tuli ajoittain tunne, että pänttään tenttiin.
Koska kirjassa ei ole kuvia (se on kirjailijalta tietoinen ja perusteltu valinta), näin nojatuolimatkailijana tuli googleltua Intiaa hyvin runsaastikin: sekä karttaa että kuvia. Näin Intia tuli lähemmäksi ja tunne siitä, että on matkalla, aidommaksi. Runsaan tietoryöpyn ja yksityiskohtien takia lukeminen oli kuitenkin toisinaan melkoista tarpomista. Nojatuolimatkailijaa olisivat kuvat ja rajatut kartat kunkin matkareitin alussa auttaneet huomattavasti.
Toisaalta Hämeen-Anttila on käsittääkseni pääasiassa tarkoittanut kirjansa matkalle mukaan otettavaksi ja siellä luettavaksi: sen mukaan, missä kulkee. Sillä tavoin kirja varmasti antaakin lukijalleen enemmän, eikä kuvia tarvita paisuttamaan kirjan kokoa ja painoa. Etenkin jos reissaa ja liikkuu maan sisällä paikasta toiseen, on hyvä pitää matkatavarat minimissä.
Sanoisinkin, että Minun Intiani on mainio kirja, jos suunnittelee tai jo on menossa Intiaan. Silloin kirja palvelee lukijaansa parhaiten, koska se tarjoilee runsaasti myös käytännön vinkkejä ja neuvoja. Olisin itsekin varmasti saanut enemmän irti kirjasta, jos olisin suunnittelemassa matkaa Intiaan.
En ole koskaan käynyt Intiassa, vaikka maa toki kiehtoo minua. Tosin tätä kirjaa lukiessani sisääni astui epäilys: en usko, että haluan välttämättä koskaan matkustaa Intiaan. Syy on niinkin yksinkertainen kuin valtava määrä ihmisiä. Tiedän itsestäni, etten kykene käsittelemään suuria ihmismassoja kuin todella lyhytkestoisina annoksina. Muuten hajoaa pää eikä siinä auta, vaikka olisi kuinka kiehtovaa ja kiinnostavaa ympärillä.
Luin kirjasta intensiivisesti noin puolet. Lukiessani tutkailin netistä kirjan mainitsemia paikkoja ja katselin kuvia. Intia on valtava maa, josta riittäisi tietoa ja tarinoita joka lähtöön. Toisen puolen kirjasta lähinnä selailin, luin sieltä täältä.
Sanoisin, että pelkälle nojatuolimatkailijalle kirja on turhan raskas, vaikka onkin hyvin kirjoitettu. Minun Intiani on kyllä sellainen teos, josta Intiasta vain perustiedot omaava voi oppia paljonkin. Minulle kirja oli hyvin sivistävä kokemus.
Muualla blogeissa:
Kirsin Book Club
Kirjainten virrassa
En ollut kuullutkaan kyseisestä kirjasta, joten kiva että vinkkasit. Melkein tekisi mieli lukea tämä, mutta toisaalta yhdistelmä 'Intian historia-raskas teksti' ei oikein houkuttele. Olen muutenkin hirveän huono lukemaan Intiasta kertovaa kirjallisuutta - mutta toisaalta olen (taas nykyään) huono lukemaan mitään muutakaan kirjallisuutta.
VastaaPoistaMinä en halunnut matkustaa Intiaan ihan samasta syystä: ihmisten paljous ahdisti. Kun sitten lopulta jouduin Intiaan matkustamaan, ihmisten paljous ei loppujen lopuksi ahdistanutkaan, ainakaan siinä määrin kuin olin kuvitellut. Se johtui varmasti suurelta osin siitä, että en kiertänyt maata reissaten, kuten esimerkiksi reppumatkailijat, jotka käyttävät paljon julkisia liikennevälineitä ja käyvät sellaisissa paikoissa, joissa matkailijat nyt yleensä käyvät. Ja juuri matkailijoiden suosimissa paikoissa ja esim. asemilla pyörii kaiken maailman häsläreitä, joilta itse olen - suurelta osin - säästynyt.
Tässä on muuten mielestäni esimerkki huonosta kirjan nimestä. 'Minun Intiani' varmasti kuvaa kirjan sisältöä hyvin, mutta onhan tuo aika tylsä. Ja kansikuvakin on kovin kliseinen.
Ehkä voisit selailla ihan vinkkimielessä tai muuten vain, jos osuu kirja käteen? En tiedä missä määrin tästä kirjasta olisi sinulle hyötyä, kun tietänet ennestään aika paljon, kun olet maassa asunutkin. Ja sinullahan on oma intialainen asiantuntijakin. ;)
PoistaKirjassa tosiaan kuvataan ja vertaillaan mm. erilaisia tapoja liikkua Intiassa jne. Ja kirja esittelee ns. turistikohteita eri puolin Intiaa. Taj Mahal on kaikille varmasti tuttu, mutta minulle kirjasta löytyi ihan uusiakin paikkoja, kuten monet luolastot jne. Eli periaatteessa minulle tämä kirja olisi oivallinen, jos olisin matkustamassa Intiaan. Siitä saa paljon hyödyllistä tietoutta ja vinkkejä. Mutta kirjan kohteet ovat kyllä sellaisia, että voi odottaa turistipaljoutta.
Minun Intiani on tosiaan melko "helppo" ja siksi tylsä nimivalinta. Vaikka kuvaahan se tosiaan sisältöä juu *mutta minusta kansi on kaunis ja ihanan raikas!). Eikös sellainenkin kirja ole kuin Minun Afrikkani. En muista, kuka sen on kirjoittanut. Pitäsköhän minun kirjoittaa Minun Brittiläni. :P
Hmm, en ole lukenut kirjaa mutta itse odottaisin tämmöiseen kirjaan kuvaliitettä. Jos on outo maa (kuten Intia minulle on), jää kaikki mielikuvituksen varaan... tai sitten pitää olla ahkera googlettaja. Intia tuntuu maana hieman liian hetkiseltä ja väkirikkaalta myös minulle. :)
VastaaPoistaMinä hoitelin tosiaan kuvituksen googlettelemalla. Onhan se vähän (tai aika paljonkin, koska ei ole tapana lukea koneen ääressä) hankalaa ja rasittavaakin. Siksi minulle varmaan tulikin olo, että olen opiskelemassa, pänttäämässä, etsimässä aineistoa jne.
PoistaHämeen-Anttila perustelee (jostain luin tämän) kirjan koon sillä, että se on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu reissulle mukaan. Silloin kompaktista koosta ja keveydestä on hyötyä.
Jos matkustaisin Intiaan, minun pitäisi löytää joku tyhjä kolkka, jossa latailla akkuja että jaksan jonottaa puoli päivää johonkin turistinähtävyyteen ja olla ihmisten keskuudessa. Enkä kyllä silti varmaan jaksaisi. :D
Minusta tuntuu, että en jaksaisi lukea kirjaa. Kuvat ovat niin olennaista Intiassa. Olen jotakin yrittänyt lukea tuolta tekijältä, mutta hän ei ole oikein minun makuuni. Luen hyvin vähän kotimaista kirjallisuutta siis ylipäänsä. Viime vuonna luin, mutta se ei ole minun ominta aluetta. Onneksi luin, sillä löysin mm. Kaukosen Kohinan ja Odelman ja Kytömäen Kultarinnan.
VastaaPoistaJuu, tämä kirja sopii paremmin matkalle mukaan. Voisin kuvitella, että tykkäisin lukea tätä vaikkapa lentokoneessa matkalla Intiaan (ja kohteessa perillä selailla sen mukaan, missä liikun). Silloin kirja koskettelisi ihan eri tavalla ja sellaisena kirjana tämä vaikuttaa minusta pätevältä.
PoistaMinä taasen olen diggaillut Hämeen-Anttilan romaaneja. Hyllyssäkin on muutama lukematon, joita olen haalinut mukaani Suomesta, mutta en ole "ehtinyt" lukea, vaikka kiinnostaa kyllä. :)
Noita mainitsemiasi kirjoja en ole lukenut. Ehkä joskus luen, ehkä en.
Liisu kiittää Elegiaa tästä selostuksesta!
VastaaPoistaKumma kyllä, minäkin haluaisin tietää paljon enemmän kuin yleensä kerrotaan eri maiden uskonnoista, sillä kyllä ne on aina jollain tavoin isketty maan kansalaisten takaraivoon ja vaikuttavat heidän elämäänsä. Ja isot Jumalat ja pienet jumalat eivät taida oikein tykätä toisistaan, liekö ihmisetkään heille kovin rakkaita. Mutta se, että joidenkin pitää puolustaa omaa jumalaansa surmaamalla toisia ihmisiä, tuntuu jo kovin oudolta. Pitäisi jokaisen jumalan olla ainakin sen verran mahtava, ettei ihmisen tarvitse heidän puolestaan taistella.
Mutta onhan Intiassa Gandhi! Hän voisi olla hyvä jumala, vaikka onkin kuollut.
Ollos hyvä, Liisu. :)
PoistaHämeen-Anttila sivuaa hindulaisia jumalia ja heidän suhteitaan. Ymmärrän, ettei kirjassa voinut niihin syventyä sen kummemmin, koska kyseessä kuitenkin on matkakirja. Mutta minusta on hienoa, että niistäkin on mainintansa.
Minä näen uskonnot ihmisen henkilökohtaisina valintoina. Ajattelen myös niin, että mikään usko ei ole sinällään turmeleva tai "paha": ainoastaan ihmisten tulkinnat voivat sitä olla. Uskontoa myös käytetään (teko)syynä milloin millekin teolle.
Kuuntelin kirjamessuilla Hämeen-Anttilaa kirjan tiimoilta, kiinnostavia juttuja tuli kuultua, ehkä tartun vielä kirjaankin.
VastaaPoistaIntian naapurimaassa väenpaljous ahdisti, mutta kaoottine liikenne vielä enemmän. Ei auttanut muu kuin sulkea silmät katua ylittäessä ja antaa johdatuksen viedä (onneksi sentään oli luotettava paikallinen kädestäpitelijä johdattamassa).
Minäkin olisin ehdottomasti halunnut olla myös livenä kuuntelemassa Hämeen-Anttilaa. Tämä on kiinnostava kirja ja tuhti tietopaketti, mutta vaatii kyllä (ainakin minulle) sen matkan seurakseen. :)
PoistaMinua ei kaoottinen liikenne häiritse, jos sitä saa seurata sivusta. Mutta jos pitää siinä itse yrittää luovia, niin todellakin kääk :D Intia kyllä kiinnostaisi ihan matkakohteenakin, mutta en usko että tosiaan kestäisin sitä ihmismäärää. Onneksi on kirjat ja kuvat, niin voi tehdä virtuaalimatkoja!