Hae tästä blogista

perjantai 29. tammikuuta 2016

Luoja lasta auttakoon

Toni Morrison: God Help the Child
Chatto & Windus, 2015
S. 178
Suomennettu nimellä Luoja lasta auttakoon

Kiinnostuin Toni Morrisonin romaanista God help the Child luettuani  siitä muutamia mietteitä/arvioita toisista blogeista.

Olin aiemmin ajatellut, että Toni Morrison on mies (ei sillä, että minulla olisi mitään miehiä vastaan). Olen myös olettanut, että hän kirjoittaa jotain kuivakkaa. En edes tiedä mitä, mutta olen sulavasti skipannut hänen teoksensa tähän asti. Jännä miten ihminen voikin muodostella kaikenlaisia olettamuksia ja vieläpä ihan tyhjästä.

Bride on musta kuin hiili, mikä on suuri järkytys hänen äidilleen, Sweetnessille, joka on huomattavasti vaaleampi. Miten hän saattoi tuollaisen luonnonoikun synnyttää, kun ei lapsen isäkään ole niin musta. Sweetness päätyy lopulta siihen tulokseen, että miehen puolelta se "sudaninmusta" geeni on tullut: eihän nyt hänen suvussaan, jestas sentään.

Bride menestyy urallaan lopulta juuri kauneutensa takia, jota tummuus pukee vastakohtanaan valkoinen. Mutta äidin rakkaudettomuus satuttaa. Se on haava, joka ei umpeudu vaan märkii märkimistään. Sen eteen hän oli valmis lapsena tekemään mitä tahansa - ja tekikin - voittaakseen edes hetkeksi äitinsä huomion. Tekokin jää taakaksi harteille.

Briden näennäisen seesteinen elämä heilahtaa raiteiltaan, kun Booker jättää hänet. Booker, joka jaksoi kuunnella mutta joka pysyi itse vaiti - suljettuna. Bookerista tulee Bridelle pakkomielle: jonkinlainen selitys - jos ei muuta - on saatava hylätyksi tulemiselle.

Tarinaa tarkastellaan useamman henkilön näkökulmasta, mikä tekee kirjasta mukavan monipuolisen. Eniten tietenkin kiinnostaa äidin ja tyttären välit, jotka aika on peruuttamattomasti  etäännyttänyt. Syy ei tietenkään ole äidissä, vaan ympäröivissä asenteissa ja ajassa. Morrison kuvaakin tarkkanäköisesti ihonväriltään tummien omia hierarkioita ja arvotuksia: mitä vaaleampi, sen arvokkaampi. Tässä ei toisaalta ole mitään uutta, vaan samaan asiaan olen törmännyt muussakin kirjallisuudessa. Toisaalta aihe on mielenkiintoinen, koska se ei ole omakohtainen.

God Help the Child on lyhykäinen romaani, jossa on suuri sanoma. Pidin kovasti tästä kirjasta, mutta sen loppu oli mielestäni kliseinen pannukakku.

Muissa blogeissa mm. Marjatan kirjalämyksiä ja ajatuksia, Oksan hyllyltä, Ullan luetut kirjat.

10 kommenttia:

  1. You and me both, minullakin oli luulo, että kyseessä on mies, vaikka vallan hyvin tiesin, että Toni voi olla myös naisen nimi. =D Olen lukenut vain yhden Morrisonin (Rakkaus), ja vaikka se oli ihan hyvä, en jotenkin syttynyt ja en ole sen koomin ajatellut palaavani naisen teoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ollut ainoa vääräluuloinen :D Minäkin olen hyvin selvillä, että monissa enkkunimissä ei sellaisia "sukupuolirajoituksia" ole kuin vaikkapa suomalaisissa nimissä, mutta niin vain sitä tulkitsee oman kulttuuriperintönsä mukaan asiaa edes itse tiedostamatta :D

      Tämä oli ihan hyvä kirjaa, juu, mutta minullekaan ei syntynyt palavaa tarvetta lukea muuta hänen tuotantoaan. Ainakaan juuri nyt, ehkä joskus myöhemmin - tai sit ei. :)

      Poista
  2. Mullakin meni aika pitkään ennen kuin toden teolla innostuin Morrisonista. Eräs kaverini aina puhui Tar Babystä ja silloin en ollenkaan ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hienoa. En löytänyt niitä asioita, jotka hän löysi. Sittemmin olen tosiaan kovasti tykästynyt Morrisonin teoksiin ja tämä viimeisin on vallan hieno.

    Minusta tässä myös kansi ja tarina käyvät hienosti yhteen. Olisin saanut luettavakseni tämän aikaisemmin toisella kannella, mutta odotin nimenomaan, että saan tällä kannella varustetun teoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisin Goodreadsissa lukemassa tuon Tar Babyn kuvauksen ja sen voisi ehkä harkita lukevansa. Kiitosta siis esillenostosta! Toistaiseksi olen jotenkin väsynyt "länsimaiseen nykykirjallisuuteen". Kaipaan jotain erilaista joko kulttuurin tai aikaukauden tiimoilta. Eli odottelen oikeaa hetkeä. :)

      Kansi on minustakin onnistunut ja keskustelee tarinan kanssa. Mutta odotin jotain syvällisempää tältä kirjalta. En oikeastaan edes tiedä mitä.

      Poista
  3. Elegia, sinä (kuten minäkin) saattaisit pitää vielä enemmän niistä vanhemmista, monimutkaisemmista teoksista. Tämä God Help... on yllättävän tavanomainen Morrisonin kirjaksi. Tämä on hyvä, mutta jotkut aiemmat ovat kuin toiselta kirjailijalta.
    "Minun kansani, minun rakkaani" on rakenteeltaan käsittämättömän hieno. Lukija saa tietää asioita, jotka tarkentuvat myöhemmin vähän, mutta jättävät edelleen kysymyksiä, ja vielä vähän jotain, ja lopulta, kun asiat paljastuvat kokonaan, lukija kokee tapahtuman voimakkaasti, kun on jo ollut henkilöiden mukana myöhemmissä ja/tai aeimmissa vaiheissa. Nämä Morrisonin kirjat, joissa on tämä mosaiikkimainen rakenne tai miten sen nyt nimeäisi, niin ne kannattaa lukea melko yhtä päätä, ettei putoa kärryiltä ja melkein tekee mieli aloittaa alusta loppuun päästyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, en toistaiseksi heivaa Morrisonia lukulistaltani. Mainitsemasi romaani vaikuttaa kiinnostavalta eli sitä voisi jossain vaiheessa kokeilla. Taisin kenties aloittaa Morrisoniin tutustumisen "väärällä" kirjalla, vaikka eihän tämä Got Help missään tapauksessa huono ollut, mutta melko köykäinen valitettavasti kyllä.

      Poista
  4. Ihastuin aivan valtavasti Morrisonin Rakkaus teokseen. Sen sisältö sopii sinulle ehkä paremmin
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2014/01/rakkaus.html?q=rakkaus
    Tuosta voit käydä lukemassa arvioni. Hain Jokken Nobel-haasteeseen naisnobelistien kirjoja, joten siltä ajalta kirjailija on tuttu. Koti teos odottaa kirjahyllyssä lukuaikaa, minusta tuli Morrison-fani. Ja tietysti haluan lukea Minun kansani, minun rakkaani teoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä ja linkistä! Kävinkin samantien lukemassa arviosi ja ujosti alkoi kiinnostella. Eli laitetaanpa ylös tuokin teos Morrisonilta.

      Poista
  5. Komppaan Marjattaa, voisit hyvin pitää Morrisonin varhaisemmista romaaneista. Ne ovat aiheiltaan aika rankkoja, kieleltään ja kerronnaltaan monikerroksisia.

    Tämä uusin minulla on vielä lukematta, mutta aion ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on niin monta puoltoa tullut Morrsinon vanhemmalle tuotannolle, että varmasti kokeilen jotain noista mainituista jossain vaiheessa. Eli Toni Morrisson saa armollisesti jäädä listalleni (siis sille, jota ei ole edes olemassa muuta kuin päässäni). :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.