Virago, 2015
(Kanadassa julkaistu samalla nimellä 2014)
S. 222
Islam lienee maapalleron halveksutuin uskonto. Siitä pitävät huolen pienet, mutta äänekkäät ryhmät, jotka tekevät Islamin nimissä kaikenlaista terroria.
Suurin osa muslimeista on kuitenkin ihan tavallisia niin kuin me kaikki siviilit, ja haluavat elää rauhassa.
Mielikuva vakavista ja huumorintajuttomista muslimeista on myös eräänlainen stereotypia. Ei ole olemassa mitään kansakuntaa, joka olisi täysin huumorintajuton: aiheet vain voivat olla erilaiset. Eivätkä nekään välttämättä aina ole niin erilaisia. Emmehän me yksilötasollakaan naura samoille asioille.
Millaista on elää muslimina länsimaassa, ja vielä tarkemmin Kanadassa? Asenteet muslimeihin ovat melko toisenlaiset pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Nawaz ei näitä eroja käsittele kirjassaan Laughing All the Way to the Mosque, mutta postauksen lopussa oleva video kannattaa katsoa, jos aihe vähänkin kiinnostaa.
Tämä kirja on oikeastaan läpileikkaus Nawazin elämästä lapsesta nykyisyyteen. Hän kertoo hauskasti ihan tavallisista arkisista asioista, joita ei-muslimi ei edes ajattele - koska ei tarvitse ajatella. Esimerkkinä vaikkapa säärikarvat: niiden ajelua ei katsella hyvällä. Säärikarvat tuottavat teini-ikäiselle Zarqalle paljon päänvaivaa. Kyse ei ole turhamaisuudesta: koulun jumppatunnilla säärikarvat saavat paljon ikävää huomiota.
Kun kulttuuri ja uskonto sekoittuvat, on joskus vaikeaa erottaa mikä on varsinaista uskontoa, mikä kulttuuria. Zarqa kapinoi - kuten teinit lähes kaikkialla - äitiään vastaan käyttämällä juuri uskontoa "aseenaan". Äidin ja tyttären välit ovat läheiset ja rakastavat, mutta tuliset.
Zarqa itse on kupliva ja eläväinen persoona. Hän on utelias, nokkela ja mahdottoman hauska. Melkoinen vastakohta aviomiehelleen Samille, joka on maltillisempi ja vakaampi, vakavampi. Silti heidän liitostaan välittyy lämpö ja arvostus toisiaan kohtaan.
Enpä muista nauraneeni aikoihin näin paljon kuin tätä kirjaa lukiessani. Sellaista hyväntahtoista ja lämmintä naurua. Olen hyvin valikoiva huumorikirjallisuuden suhteen, mutta tämä kirja herätti heti kiinnostukseni. Ja kyllä tästä oppikin kaikenlaista, pääsi tilanteisiin joihin ei tavallisesti ole asiaa. Kirja houkuttelee ajattelemaan asioita eri kanteilta, mutta ei saarnaa tai osoittele sormella. Tyyli on kautta linjan kepeä.
En tiedä ollaanko tätä kirjaa kääntämässä joskus suomen kielelle. Ainakaan toistaiseksi en löytänyt siitä viitteitä. Minusta tämä on tärkeä kirja, jonka toivoisin saavan mahdollisimman paljon huomiota ympäri maailman - ehdottomasti myös Suomessa.
Zarqa Nawaz on käsikirjoittanut sarjaa Pieni moskeija preerialla, jota on esitetty Suomessakin.
Zarqa Nawaz on pakistanilaistaustainen nainen, joka on syntynyt Liverpoolissa ja varttunut Torontossa. Hän on opiskellut muun muassa journalismia. Zarqa Nawaz Wikipediassa.
Alla video, joka ei sinänsä liity tähän kirjaan mitenkään, mutta on minusta katsomisen/kuuntelemisen arvoinen.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Täytyy yrittää löytää tuo kirja myös täältä Suomesta. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaJostain nettikirjakaupasta saattaa tämän saada, varsinaisista kivijalkakaupoista tuskin. Toivottavasti saat kirjan käsiisi!
PoistaVertautuvatko ehkä säärikarvat huiviin siinä mielessä, että Islam tai koraanihan ei sitä vaadi, siis huivia, mutta se on nykyistä tapaa muslimiyhteiskunnissa. Ehkä säärikarvojen ajokin nähdään ennen kaikkea länsimaalaisena ja siten vastustettavana? Nyt kun asenteet ovat jyrkentyneet puolin ja toisin, näyttää kuin se oma erilaisuus länsimaalaiseen muotiin nähden olisi erityisen tärkeää muslimeille. Vaikka ainakin näin uskonnottomalle näyttäisi maailman helpoimmalta keinolta aloittaa esim 'kotiutuminen' länsimaissa jättämällä huivi pois. Mutta se omaan yhteisöön kuuluminen on tietenkin tärkeää.
VastaaPoistaSäärikarvat eivät ainakaan tässä vertaudu huiviin. Täytyy muistaa, että Zarqan "peruskouluvuosista" on melkoisesti aikaa. Hän on syntynyt 1968 (säärikarvaepisodi tapahtui hänen ollessaan noin 8-vuotias). Kysymys on ihan vain siitä, että missä tahansa kulttuurissa jos poikkeaa normista, se voi tuottaa "ongelmia": nuorilla kenties kiusaamista. Kaikkea ei tarvitse (eikä pitäisi) tarkastella yksinomaan uskonnon kautta. Valitettavan moni (länsimaalainen) tosin etsii motiiveja juuri uskonnosta - etenkin jos kyseessä on Islam. "Hän teki noin, koska on muslimi." Huoh.
PoistaZarqa kertoo tässä kirjassa myös suhteestaan hijabiin, ja siitä miksi alkoi käyttää sitä. Häntä ei siihen pakotettu eikä esimerkiksi hänen äitinsä käyttänyt hijabia. Minulle ei välittynyt tunnetta, että joitakin asioita pitäisi vastustaa vain siksi, että ne koetaan länsimaalaisina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaistakin voisi tapahtua.
Tässä kirjassa on kuitenkin kyseessä ikänsä länsimaisessa kulttuurissa eläneen muslimin näkökulma, ja varmasti se on erilainen kuin esimerkiksi maahanmuuttajamuslimin.
Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän!
Minäkin kiinnitin huomioni niihin säärikarvoihin, eihän kunnon musliminainen niitä saa edes näyttää. Ainakin täällä on kouluissa kamppailua, kun muslimit eivät halua päästää lapsiaan uimaankaan.
VastaaPoistaKyseessä on ikänsä länsimaisessa kulttuurissa asunut muslimi(perhe). Se on ihan eri asia kuin vaikkapa ikänsä Pakistanissa tai Saudi-Arabiassa asunut ja sieltä johonkin länsimaahan muuttanut esim. pakolaisena.
PoistaZarqa oli 8-vuotias ja hänellä oli hyvin tummat säärikarvat, joita muut tytöt sitten kauhistelivat ja pilkkasivat jumppatunnilla. Siksi halusi ne pois ja olla samanlainen kuin muutkin ikätoverinsa.
Voisin lukeakin. Mutta vasta suomennettuna. Minua silti kiinnostaisi tietää, miksi se huivi on tärkeä. Äidille ei ollut siis tässä tapauksessa tärkeää näyttää olevansa muslimi, mutta tyttärelle se on. Ei kai tätä kuitenkaan voi pitää muuta kuin uskonnon symbolina? Tässä on tapahtunut iso muutos viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Maallikolle se näyttää siltä kuin fundamentalismi olisi lisääntynyt sen uskonnon piirissä, mutta ehkä tämä on tietämättömän tulkintaa.
VastaaPoistaTodellakin toivon, että tämä kirja suomennetaan. Jotenkin tuntuu, että moni näkee muslimit jonain ihme massana, joiden kaikkea tekemistä peilataan vain ja ainoastaan uskonnon kautta. Yksilöitä ei ole, on vain se vellova massa, joka huutaa Allahu Akbar.
PoistaHuivin käyttämisen aloittaminen liittyi Zarqan teinikapinointiin. Hän oli utelias uskontoaan kohtaan: onhan se suuri osa elämää, koska Islam säätelee myös käyttäytymistä. Etenkin nuoruusaikoina kyseessä on varmasti myös itsensä etsiminen ja uskon(non) ymmärtäminen/oppiminen. Ja tuota oppimista tapahtuu koko ajan (ihan muissakin uskonnoissa kuin Islamissa, jos elää perheessä, jossa uskonto on keskeinen osa elämää).
Mutta kuten tuossa yllä sanoin, Zarqalle huivin käyttäminen ei liittynyt suoranaisesti haluun näyttää muulle maailmalle olevansa uskossa, se liittyi nimenomaan kapinointiin.
Isän reaktio, kun näki huivin Zarqalla:
"They were stunned at first, but then my father decided wearing hijab would mean I'd have more time to devote to school and not boys, which was fine by him. I was disappointed by his lack of outrage..."
Sen sijaan äidin reaktio oli Zarqan mielestä erikoinen:
"She stared gape-mouthed at my clumsily wrapped blue head. How could she be dressed less modesty than her daughter? She had no choice but to wear hijab as well. I was furious - the hijab was my thing."
"Since my parents had ruined my hijab rebellion, I refused to let my religious fervor stop at my head. I started treating my hijab like a magic wand. I could wave my holier-than-thou-hijab-covered head and complain about whatever I wanted. This wasn't a privilege I'd been afforded when I was just a bare-headed Muslim."
Todellakin ,sääli että pienet ryhmät tekevät niin paljon hallaa. Kuulostaa sellaiselta jonka voisi lukea.
VastaaPoistaJep, pari mätää munaa korissa pilaavat kaikkien maineen. Suosittelen kyllä kovasti tätä!
Poistakiinnostavasti esitelty kiinnostava kirja. Kiitos Elegia!
VastaaPoistaMinä riensin Adlibrikseen, ja tämä on nyt siellä minulle varauksessa, lähettävät heti, kun saavat.
Kyllä, tämä pitäisi saada suomeksi. Tiedät varmaan, että meillä on nyt perustettu katupartioita, joiden ideologiana on "valkoisen Suomen" puolustaminen kaikkea vierasta vastaan. On paljon porukkaa, joka niputtaa kaikki islaminuskoiset vaarallisiksi vihollisiksi.
Tuo sarjakin "Pieni moskeija preerialla" meni meillä valitettavasti hieman liian aikaisin, ennen kuin tuli turvapaikanhakijoita Irakista.
Tuo säärikarvajuttu kuulostaa oudolta islamiin liitettynä, koska olen aina ajatellut, että arabikulttuureissa ollaan kovia ajelemaan karvoja. Kulmakarvoja langataan, varatlon karvoja sokeroidaan, ja eikös myös intiimialueiden karvat ole tapana poistaa, niin naisilla kuin miehillä? Mutta voihan Kanadassa olla toisenlainen arbiyhteisö ja tämä voisi olla protesti amerikkalaista kulttuuria kohtaan, jossa on todella radikaalia jättää säärikarvat ajelematta.
Kiitos Marjatta ja kiva kuulla, että kiinnostuit niin paljon, että tilasit kirjan! Toivottavasti saat sen pian. Kiinnostaisi kovasti sinun mielipiteesi tästä!
PoistaVähän epäilyttää tuo suomentaminen. Olen ehkä skeptinen, mutta mitä nyt olen seuraillut suomalaista käännöskirjallisuutta, niin aika valtavirralla ja "hiteillä" mennään. Voin toki olla väärässä ja toivottavasti olenkin.
Olen tosiaan seurannut Suomen pakolais"keskustelua" ja sen ympärillä kuohuvaa "vihaa" muka-jaloine katupartioineen. Olen myös uteliaisuudesta lukenut muun muassa Facebookissa eri lehtien kommenttiketjuja ja aika toivoton olo tulee niitä lukiessa.
Minä en ollut ennen tuota kirjaa kuullutkaan Pieni moskeija preerialla -sarjasta, mutta alkoi kiinnostaa. Katsoitko sinä silloin, kun sitä esitettiin Suomessa?
Zarqa kertoi myös tekemästään lyhytfilmistä (vain noin viiden minuutin mittainen) nimeltä BBQ Muslmis. Sen idea ja tekeminen vaikutti niin hassulta, että olisi ihan pakko nähdä se. En ole toistaiseksi sitä netistä löytänyt ja se on niin vanhakin, ettei välttis löydykään.
***
Sitten SÄÄRIKARVOIHIN - tämä osuus kommentista siis kaikille säärikarvoista kiinnostuneille :D
Säärikarvat puhuttavat nyt kovasti. Kirjoitin ilmeisesti liian ylimalkaisesti ja huolettomasti niistä postaukseeni. Tyyliini ei kuulu selitellä näissä mietteissäni kaikkea puhki, vaan heitellä esiin kohtauksia. Ne ovat vähän niin kuin täkyjä, joiden merkitys aukeaa lukemalla kirjan. Mutta koska aihe nyt - ihan ymmärrettävästi - nousi niin monen mielessä esille, niin tässäpä selvitystä.
Tämä säärikarvajuttu tosiaan liittyy jumppatuntiin. Zarqan äidille näitä jumppatunteja ei ole olemassa, koska sellaisia ei ollut Islamabadissa, jossa hän itse varttui. Hän siis antoi Zarqalle luvan käyttää shortseja (ei ollut Zarqalle mikään ongelma), mutta noin muuten ignorasi koko asian. "Karvattoman" Zarqan äidin mielestä säärten sheivaaminen oli un-Islamic, joita vain länsimaalaiset valkoiset tekevät.
Zarqa ajaa säärikarvansa salaa isänsä partaveitsellä, mutta pelkää tehneensä syntiä. Hän kysyy myöhemmin asiaa Moskeijan opettajalta.
One day during my Qur'an study class at the mosque, I asked my teacher, Sister Maryam, the question that was tormenting me. After all, I didn't want to burn in hell because I shaved my legs, a sin that seemed to be up there with murder and eating bacon, but then again, gym class was hell on earth.
Maryamilta Zarqa saa "synninpäästön" (eli oppii, ettei ole epäislamilaista hankkiutua eroon karvoista) ja saa neuvoja karvojensa poistoon.
Minä en siis näe tässä kapinointia mitään kulttuuria vastaan, vaan tietämättömyyttä ja väärinkäsityksiä. Ja äidin ymmärtämättömyyttä/piittaamattomuutta.
OK, kiitti selityksestä.
PoistaKatsoin pari osaa sitä sarjaa, mutta sitten se jotenkin unohtui. Ei mitenkään niin ihmeellinen, mutta sikäli hyvä, että näyttää islaminuskoisten yhteisön ihan tavallisina ihmisinä eikä karikatyyreinä.
Tuo on juuri hyvä, että näyttää tavallisina ihmisinä ja tavallista arkea kai. Ja huumoria myös. Ymmärsin, että sarja on ns. sitcomia. Ihan liikaa tulee pelkkää negaa muslimeista: milloin itsemurhaiskuja, milloin naisten sortamista, mikä tietenkin on iso ongelma etenkin Lähi-idän maissa. Mutta sitten on se toinenkin puoli, jota tämä kirja tuo esille: on iloa ja mahdollisuuksia, on huumoria.
PoistaToki tätä kirjaa lukiessa voi halutessaan kauhistella naisen asemaa, mutta mutta... Minä jätän sen toisille. :D
Ajattele, miten islamilaisen maailman imago on muuttunut! Ennen se tarkoitti mystiikkaa, Tuhannen ja yhden yön satuja, aistillisuutta... oppineisuutta, maapalleroisemme kiehtovinta osaa.
VastaaPoistaKyllä, ja tästä imagon muutoksesta voi syytttää pieniä mutta meluisia ääriryhmiä ja diktaattoreita.
PoistaTotta! Ja myös ihmisten taipumus yleistää saa uskomaan, että kaikki islaminuskoiset ovat toisenlaisia kuin mitä itse on.
PoistaHyvä esimerkki yleistämisestä on tämä melske pakolaisista Suomessa. Suhtautumisessa heihin ollaan muka jakauduttu jyrkästi kahtia, vaikka niihin ääripäihin, rasisteihin ja täysin ilman kritiikkiä suhtautuviin (onko sellaisia edes?) ei kuulu kuin pieni äänekäs joukko ja suurin osa ihmisistä on maltillisia, pakolaiskysymykseen, kuten muihinkin asioihin positiivisesti suhtautuvia kansalaisia.
Suomessa on olut niin vähän aikaa ulkomaalaisia yleensäkin, että osa ihmisistä käpertyy pelosta jo kuullessaan jotain vierasta kieltä.
No juu, ihminen helposti uskoo sitä mitä haluaa ja mikä sopii omaan maailmankuvaan. Mediakritiikki on myös vierasta monelle, etenkin niille jotka lukevat MV-lehteä (entinen Mitä vittua) ja uskovat kaiken, mitä siellä lukee. Minulle tuli yllätyksenä, että on ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat siihen. Toisaalta ei pitäisi ihmetellä mitään, kun kyseessä on ihmiset. Hehän sen "suvakin" lienee keksineet.
PoistaSuomi on jakatunut kahtia: on suvakit ja vajukit :D Tämä siis kärjistettyä mustaa huumoria! :D Maailmani ei sentään ole ihan niin mustavalkoinen. Tiedostan kyllä, että joillekin näyttää olevan vain kaksi ääripäätä - sen välissä ei mitään (vaikka ääripäiden välissä sijaitsee yleensä se terve järki).
Stereotypiat ovat mielenkiintoisia. Ovatko kaikki britit seipään nielleitä konservatiiveja ja suomalaiset ujoja? Ovatko kaikki latinomiehet kiihkeitä rakastajia (retorinen kysymys :D) ja saksalaiset täsmällisiä (eivät ainakaan volswagen-kohun perusteella? Entäs ammattiryhmät? Ovatko kaikki poliisit tyhmiä ja tarjoilijat huoria (no just joo)? Ovatko kaikki helsinkiläiset tylyjä ja savolaiset lupsakoita?
VastaaPoistaOlen kai elänyt tynnyrissä, koska en ole kuullutkaan muslimien väitetystä huumorintajuttomuudesta. Ilmeisesti se liittyy pilapiirroksiin, joille muslimit eivät osanneet nauraa.
Mikä on MV-lehti?
Stereotypiat ovat ihan ok esimerkiksi eri kulttuureja tutkittaessa. Täytyy tosin muistaa, että kyseessä on yleistykset. Jos se pysyy mielessä, niin eipä ole vaaraa. Harvemmalla vaan pysyy ja yleistyksistä tulee koko kansaa koskettavia totuuksia (etenkin jos ne tukevat omia empiirisiä tutkimuksia/mielikuvia, joilla ei välttis ole mitään totuuspohjaa). Itse olen kulttuurien välistä viestintää opiskellut ja suhteeni stereotypiohin on melko maanläheinen ja mielestäni tedostava.
PoistaOlet kyllä melkoisen suljetussa tynnyrissä elänyt, jos et tiedä mikä on MV-lehti. :D Toisaalta tulisin mielelläni samaan tynnytiin, sillä uskon että olisin onnellisempi, jos en itsekään tietäisi. Laitan sinulle linkin Wikipediaan. En suosittele käymään lehden sivuilla, mutta jos kuitenkin koet pakottavaa tarvetta tsekata moinen hullutus, niin Wikipediasta löytyy kyllä linkki sinnekin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/MV-lehti