LUKUVUOSIKATSAUS 2020

On vaivihkaa perinteeksi muodostununeen lukuvuosikatsauksen aika. Menen samalla kaavalla kuin muinakin vuosina, koska mielikuvitus ei nyt riitä muuhun.

2020 oli melko poikkeuksellinen vuosi kaikin puolin niin kuin ei varmaan kukaan ole voinut olla huomaamatta. Poikkeuksellisuus näkyy myös luetuissa kirjoissa. Suomireissun jäädessä kokonaan väliin viime vuonna luin vain kolme – siis KOLME – kirjaa suomen kielellä. Järkyttävää, oikeasti.

Yhteensä luin 62 kirjaa, joista

3 suomeksi ja
59 englanniksi.

Sukupuolijakauma:

Naiset: 36
Miehet: 25

Miksi otin sukupuolijakauman mukaan? Lue viime vuoden katsauksesta syyt ja selitykset, sillä samasta syystä mainitsen ne nytkin.

Kirjailijan sukupuoli ei vaikuta lukuvalintoihini, mutta nähtävästi minua kiinnostavaa kirjallisuutta löytyy ja päätyy lukuun himpun verran enemmän naisilta.

Maajakauma:

Luin kirjallisuutta yhteensä 21 eri maasta.

Eniten luin yhdysvaltalaisten kirjailijoiden kirjoja, joita tulin lukeneeksi yhteensä kuusitoista (16). Suurella osalla näistä kirjailijoista on sukujuuria muualla kuin Yhdysvalloissa ja kolme kirjoista käsitteleekin maahanmuuttajia/maahanmuuttoa (Celeste Ng, Julie Otsuka, Lisa Ko). Kaksi kirjoista sijoittuu muualle kuin Yhdysvaltoihin (James Churchin kirja Pohjois-Koreaan ja Frances Chan kirja Etelä-Koreaan).

Toisena kirii Japani kahdellatoista luetulla kirjalla. Uutena maavalloituksena voi pitää Romaniaa ja ainakin nyt Israelia myös. Olen lukenut aiemmin Yossi Ghinsbergin muistelmateoksen Jungle, mutta olen empinyt riittääkö se kuittaamaan maan luetuksi.

Alla vielä kaikki luetut maat. Luku kertoo luettujen kirjojen määrän, ei siis eri kirjailijoiden määrää

Argentiina 1
Australia 1
Belgia 1
Etelä-Korea 3
Indonesia 1
Iran 1
Irlanti 1
Israel 1
Italia 2
Japani 12
Kanada 2
Kiina 2
Nigeria 2
Norja 2
Ranska 2
Romania 1
Saksa 1
Suomi 2
UK 7
Usa 15
Uusi-Seelanti 1

Tässäpä vielä lista kaikista lukemistani kirjoista.

NAISET

1. Kyoko Mori: Shizukon tytär
2. Hanna Weselius: Alma!
3. Ilaria Tuti: Flowers Over The Inferno
4. Yukiko Motoya: Pcnic in The Storm
5. Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle
6. Riku Onda: The Aosawa Murders
7. Holly Bourne: How Do You Like Me Now?
8. Masako Togawa: The Lady Killer
9. Lucy Foley: The Hunting Party
10. Cho Nam-Joo: Kim Jiyoung, Born 1982
11. Emily Carroll: When I Arrived at the Castle (sarjakuva)
12. Intan Paramaditha: The Wandering
13. Kathryn Stockett: The Help
14. Diane Setterfield: The Thirteeth Tale
15. Kazuki Sakuraba: Red Girls – The Legend of the Akakuchibas
16. Celeste Ng: Everything I Never Told You
17. Natsu Miyashita: The Forest of Wool and Steel
18. Frances Cha: If I Had Your Face
19. Elisa Shua Dusapin: Sokcho
20. Fumiko Enchi: The Waiting Years
21. Anna Fifield: The Great Successor – The Secret Rising and Rule of Kim Jong Un
22. Yun Ko-eun: The Disaster Tourist
23. Kate Elizabeth Russell: My Dark Vanessa
24. Marjane Satrapi: Persepolis (sarjakuvaromaani)
25. Mieko Kawakami: Breasts And Eggs
26. Julie Otsuka: When the Emperor Was Divine
27. Madeline Miller: Circe
28. Yu Miri: Tokyo Ueno Station
29. Ilaria Tuti: Painted in Blood
30. Sayaka Murata: Earthlings
31. Tola Rotimi Abraham: Black Sunday
32. Michiko Kakutani: Ex Libris – 100 Books to Read And Reread
33. Lisa Ko: The Leavers
34. Abi Daré: The Girl With the Louding Voice
35. Augustina Bazterrica: Tender Is the Flesh
36. Stéphanie Buelens: An Inconvenient Woman


MIEHET

1. Paul Kalanithi: When Breath Becomes Air
2. Ben Aaronovitch: Whispers Under Ground
3. D.B. John: Star of the North
4. Lewis Trondheim: Maggy Garrisson (sarjakuva)
5. Joshua Wong: Unfree Speech
6. Ryu Murakami: Coin Locker Babies
7. Jo Nesbo: The Redeemer
8. David Walliams: Mr Stink
9. Hwang Sok-yong: Familiar Things
10. Blake Crouch: Dark Matter
11. Bernard Jensen: Iridology Simplified
12. James Church: Bamboo and Blood
13. Bruno Vincent: Five Escape Brexit Island
14. E.O. Chirovici: The Book of Mirrors
15. Hugh Howey: Wool
16. Jo Nesbo: The Snowman
17. Arttu Tuomionen: Verivelka
18. Paul Murphy: True Crime Japan
19. Patrick deWitt: Sisters Brothers
20. Shusaku Endo: Silence
21. Sebastian Fitzek: The Nightwalker
22. D.A. Mishani: The Missing File
23. Masaji Ishikawa: A River in Darkness
24. Tommy Orange: There There
25. Chan Ho-Kei: Second Sister
26. S.R. White: Hermit

 

Postauksen kuvituksena ruutukaappaukset lukemistani kirjoista Goodreadsista.

Lukumaraton kello 10.00-10.00

 

Kas niin, kohta alkaa tositoimet kirjojen parissa eli lukumaraton. Aloitan kymmeneltä, Suomen aikaa kello 12.00. Päivitän väliaikakuulumisia tähän postaukseen epäsäännöllisin välialoin.

Kello on nyt 9.37 eli tässä on reilut parikymmentä minuuttia aikaa venytellä. Kiertelen blogeissa hetkisen ja kympiltä alan lukea kirjaa, joka minulla on parhaillaan kesken eli Nadia Muradin The Last Girliä. 

Tsempit muille maratoonareille!

Kello 14:40

Sain aamusella luettua pari lukua ennen kuin lähdin lenkille hieman ennen yhtätoista. Oli tarkoitus joku lenkki puistossa tehdä, mutta se oli turvoksissa ihmisistä, joten jolkottelinkin Kingstoniin, joka on Richmond Parkin toisella puolella. Koska täällä eivät saa kuin määrätyt kaupat olla auki, arvelin (ja oikeassa olin) että Kingstonin keskusta on tyhjillään. Ja olihan se.

 

 

Räntäsateenkin sain päähäni, mutta oli kiva lenkki ja nyt kotona alan palailla kirjojen pariin. Vastailen tosin ensin kommentteihin ja ehkä hieman kurkkaan muiden blogeja. Mutta sitten jatkan lukemista Viivi Rintasen Sarjakuvaterapialla.

Kello 15:08

Unohdin liittää edelliseen päivitykseen sitaatin Nadia Muradin kirjasta. Olen kirjassa noin puolivälissä ja Nadia on juuri myyty toisen kerran seksiorjaksi. 

If a wound or a scar prevented him him or anyone else from raping me, I would wear it like a jewel. (s. 171)

Murad kuvaa tapahtumia kaunistelematta, mutta ei mene yksityiskohtiin. Se säästää lukijaa ja varmasti myös Muradia itseään. Hän mainitsee raakuudet, mutta ei jää niitä kuvailemaan. Kyllä ne silti tulevat iholle niin kuin moni muukin kirjan tapahtuma. En pysty edes käsittämään sitä murskaavaa tunnetta, kun läheisiä murhataan. Pistää vihaksi ja tulee jokseenkin toivoton olo. Miksi ihminen on niin SIKAMAINEN? Tosin edes sika ei varmaan olisi niin sikamainen kuin ihminen.

Mutta nyt menen lukemaan Sarjakuvaterapiaa. Lämmitin itselleni lukukaveriksi mukillisen glögiä, kun joulusta jäi avattu pullo ja tokihan se pitää ryypätä pois, ettei mene pilalle.

Kello 17:20

Olen lukenut Rintasen Sarjakuvaterapian nyt kokonaan. Olen ilmeisesti melko hidas lukija, kun pari tuntia siihen meni. Tosin en ikinä pelkästään "vain" lue, vaan unohdun ajattelemaan samalla. Erityisesti tämän sarjakuvan kohdalla tietysti myös katselin, mutta hyvin paljon jäin pohtimaan.

Ihmeekseni löysin samastumispintaa lähes kaikista, jotka ovat antaneet tarinansa ja yllättävän paljon myös Viivistä itsestään. Ihailen Viivin ja muiden avoimuutta, jollaiseen minusta ei olisi. Minua hämmästyttää (siksi koska ymmärrän ehkä liiankin hyvin) myös se, miten voimakkaasti Viivi on kokenut koirasta pakolla luopumisen. Minullakin eräs yhä kivulias muisto liittyy koiraamme. En ole vieläkään päässyt siitä yli ja mielessäni yhä pyydän anteeksi. Koiralta. Tunnen syyllisyyttä.

Kirjoitan Viivin kirjasta erillisen postauksen eli ei siitä nyt enempää. Havaitsin, etten ole muistanut syödä koko päivänä. Päädyin juomaan ne glöginjämät ja nyt pureskelen selleriä. Syön joskus myöhemmin paremmin, vaikka normioloissa en syö kuuden jälkeen. Nyt on kuitenkin poikkeustila, kun on viikonloppu (silloin voin syödä kuuden jälkeen). 

Teen hetken jotain muuta, en oikein tiedä mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Jatkaisinko Muradia vai aloittaisiko ihan uuden kirjan. Mietiskelen.

Lauantai kello 9:50 Lukumaraton päättyy

Kas vain, lukumaraton lähenee loppua enkä jaksa tässä enää kiriä. Aika rennolla otteella meni koko maraton, että kehtaako tässä edes luettuja sivuja ilmoittaa. Noh, mitäpä sitä häpeilemään. Oikeastaan tavoitin vaatimattoman tavoitteen, jonka itselleni asetin: Salainen tavoitteeni oli saada luettua Rintasen Sarjakuvaterapiaa ja se toteutui. Kirjasta postaan myöhemmin, pitää sitä vielä sulatella.

Eilinen ei ollut paras mahdollinen maratonpäivä, koska olin levoton ja yliaktiivinen ts. "piti" puuhastella ja liikuskella. Maratonista jäi kuitenkin hyvä mieli ja kaameat kirjakasat ympäri kämppää. Aion osallistua joskus toistekin lukumaratoniin, mutta minulle voisi sopia jokin muu päivä paremmin. Jos luoja suo, niin ensi kesänä Suomessa mökillä olisi mahtava viettää lukumaraton!

Mutta nyt niihin lukuihin. Sarjakuvaterapian luin kokonaan alusta eli 139 sivua. Nadia Muradin The Last Girliä luin yhteensä vain 66 sivua, mikä on vähemmän kuin yleensä päivässä luen. Mutta kävi näin ja ensi kerralla sitten toisella tavalla.

Luettuja sivuja yhteensä 205.

Oli mukavaa osallistua ja kiitos Marikalle emännöinnistä!

Erakko

Kirjoitusruuhkaa pukkaa näin loppuvuodesta, joten päästetäänpä osa aiheista ja ajatuksista ilmoille. Aloitetaan kirjalla joka päättää tämän lukuvuoden eli jäänee viimeiseksi kokonaan lukemakseni kirjaksi (tänä vuonna).

Kyseessä on S.R. Whiten Hermit eli Erakko. Kirjan nimi on oikein osuva ja se oikeastaan voisi kuvata koko tätä vuotta kohdallani. Vaikka viihdyn erinomaisesti itsekseni, tämä vuosi oli äärimmäinen siinäkin suhteessa.

Minä minä minä alkaa (voi skipata)

Toisin sanoen en tavannut yhtään ketään minulle merkittävää ihmistä eli vanhempiani/sisaruksiani/ystävääni/sukulaista jne (lukuun ottamatta tietenkin miestäni, mutta en hänestä jauha somessa, koska arvostan hänen oikeuttaan yksityisyyteen). En esimerkiksi pidä lääkäreitä merkittävinä ihmisinä elämässäni, vaikka toki he ovat erittäin merkittäviä noin yleisellä tasolla. Kuitenkin vuorovaikutus lääkärin vs. vaikkapa ystävän kanssa on hieman erilaista. Ymmärtänet, mitä tarkoitan ja jos et, niin sitten et.

Minä minä minä päättyy



S.R. Whiten romaanissa erakko tarkoittaa todellakin erakkoa. Kyseessä ei ole ihminen, joka sanoo itseään erakoksi kun esim. tapaa ”vain” paria ihmistä kuukauden aikana. Kirjan erakko on nimeltään Nathan Whittler, joka on kadonnut kuin tuhka tuuleen viideksitoista vuodeksi kunnes hän yhtäkkiä putkahtaa ihmisten ilmoille murhapaikalla.

Luonnollisesti Nathan on vahva ja myös ainoa epäilty murhaajaksi. Mutta onko hän murhaaja? Nathania kuulustelemaan valikoituu rikosetsijä Dana Russo, jonka tärkeä päivä häiriintyy kyseisen keissin takia. Dana nimittäin kutsutaan töihin kesken itsemurhan hautomisen. Joku laittaisi nyt rastin dekkaribingossa kohtaan ”traumatisoitunut poliisi”, sillä niitähän riittää.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat maaseudulle Australiaan, otaksuisin että alue on kuvitteellinen. Voisi kyllä otta tottakin, sillä kuvaus on yksityiskohtaista ja uskottavaa. S.R. White on käsittääkseni australialainen (mutta on työskennellyt Briteissä poliisivoimissa kaksitoista vuotta) ja ainakin nyt asuu Australiassa. Itse olen patikoinut Australiassa ”bushlandeilla”, joten pystyin eläytymään kirjan maisemakuvauksiin. Miljöö ja kirjan nimi olivatkin minulle syyt ottaa Hermit lukuun.

Hermit on hiillos, joka kytee melko kauan ennen kuin päästää pientäkään kipinää. Sitten seuraa muutamia kipinöitä, mutta varsinainen leimahdus tapahtuu vasta aika lopussa. Myönnän, että joissakin kohdin hieman puudutti, mutta en kertaakaan harkinnut jättäväni kirjaa kesken eivätkä puudutuskohdat olleet pitkiä. Pidin kovasti kirjan pohdinnoista liittyen elämään, ihmisiin ja noin yleisesti.

”It’s no more virtuous than any other preference. You wouldn’t think it took strenght of character to continually surround yourself with people, to be constantly in their orbit, never alone. It wouldn’t be remarkable discipline to be afraid of being by yourself, even for an hour. You’d simply view that as the person’s preference, their personality in action. So why think the reverse has any hint of heroism to it?" (s. 104)

Hermitiä en siten suosittele toimintaa ja tiukkaa menoa kaipaaville. Pohdiskelijoille Hermit  sopii mainiosti ja uskoisin, että kirja palkitsee lopussa (ainakin minut se palkitsi). Veikkaan, ettei moni pidä lopusta. Minä pidin, vaikka kääk… mitäs tässä nyt sanoisi, ettei spoilaa. Eh, lue itse.


Tietoja kirjasta:

S.R. White: Hermit
Headline 2020
s. 375

*

Sitten muihin asioihin. Huomenna kokeilen tosiaan lukumaratoonata elämäni toista kertaa. Minulla ei ole mitään lukutavoitteita, kunhan luen ja fiilistelen. Aloitan maratoonaamisen paikallista aikaa 10am eli Suomen aikaa kello 12.00. Maratonpostaus ilmestyy blogiin aamusella ja sitä päivittelen pitkin päivää, kun joudan. Ja jos yhteys sallii. On taas nimittäin ollut ongelmia nettiyhteyden kanssa.

Vuoden 2020 vaikuttavimmat kirjat -postaus ilmestyy tammikuussa. En ole vielä käynyt lukemiani kirjoja ajatuksella läpi saati tehnyt valintoja. Perinteiseen tapaan kyse ei ole mistään paras lukemani kirja vuonna 2020 -listasta, vaan arvioin valitut kirjat muilla subjektiivisilla mittareilla. Tästä viime vuoden listasta saat osviittaa kriteereistä.

Teen myös perinteisen lukuvuosikatsauksen samalla tyylillä kuin viime vuonna. En ole sitäkään vielä vääntänyt, mutta eipä siinä ole paljon vääntämistä, kun tilaston raami on jo olemassa. Kaikista lukemistani kirjoista en ole blogannut ja osa kirjoista jää muutenkin mainitsematta, jos/koska en ole lukenut niitä kokonaisuudessaan. Minulla on ”salaisia” luku- ja tutkimusprojekteja, joihin liittyviä kirjoja en tuo blogiini enkä merkitse edes Goodreadsiin. Kaikkea ei ole pakko jakaa: se kannattaa muistaa aina. Kukin näyttää sen verran kuin haluaa. Kun vedellään johtopäätöksiä, ne vedellään aina sen mukaan mitä on nähnyt. Turha on kuvitella, että on nähnyt kaikki.

Aasinsilta kirjahyllyyn. Usein kuulee sanottavan, että kirjahylly paljastaa asukkaastaan paljon. No niinpä varmaan, jos tietää mitä pitää nähdä. Pelkkä kirjahylly nimittäin paljastaa lopulta vain sen, mitä kirjoja talossa on. Piste.

Parhaillaan luen Nadia Muradin muistelmateosta The Last Girl (suom. Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina), siitäkin enemmän ensi vuonna kun olen kirjan lukenut.

Nyt on aika toivottaa uudet vuodet – tuokoon vuosi 2021 vaihteeksi jotain mukavaa maailmaan!

Kiitos juuri sinulle, että olet olemassa!

Helmet-lukuhaaste 2021

Olen osallistunut neljä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen ja mieltynyt siihen. Millään kerralla en ole saanut täytettyä kaikkia haastekohtia, mutta minulle tärkeintä tässä haasteessa on ulottaa lukulonkeroitani hieman tottumastani toisaalle. Siihen tämä haaste on oivallinen ja siksi siihen osallistun.

Tietenkin jotkin kohdat täyttyvät ilman sen kummempaa etsiskelyä, mutta osaan kohdista täytyy varta vasten etsiä luettavaa.

Säännöt ovat melko vapaat (lue lisää haasteesta Helmetin sivulta). Minä toimin edellisvuosien tapaan eli liitän kuhunkin kohtaan vain yhden kirjan, vaikka sopivia tulisi luettua useampikin. Haastekohdan perään lisään lukemani kirjan. Tämä on siis päivittyvä postaus. Katsotaan, kuinka monta kohtaa saan täytettyä vuoden aikana.

Helmet-lukuhaaste 2021


1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

3. Historiallinen romaani - Brit Bennett: The Vanishing Half

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan - Mohsin Zaidi: A Dutiful Boy

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan - Charles Yu: Interior Chinatown

6. Kirja kertoo rakkaudesta - Stephanie Scott: What's Left of Me Is Yours

7. Kirjassa on kaveriporukka - Sarah Blau: The Others

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa - R.F. Kuang: The Poppy War

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella - Aravind Adiga: The White Tiger

10. Kirjan nimessä on numero - D.A. Mishani: Three

11. Kirja kertoo köyhyydestä - Sam Selvon: The Lonely Londoners

12. Kirjassa ollaan metsässä

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin

14. Kirja on osa kirjasarjaa - Zhou Haohui: Death Notice

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi - Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa

16. Kirjassa eletään ilman sähköä - Hanna Hauru: Viimeinen vuosi

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi - Akwaeke Emezi: The Death of Vivek Oji

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä

19. Kirjassa leikitään

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä - Inès Bayard: This Little Family

23. Kirja, jota luet ulkona - Femi Kayode: Lightseekers

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa

27. Kirjan päähenkilö on eläin

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu - Nadia Murad: The Last Girl

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen

31. Jännityskirja tai dekkari - Arttu Tuominen: Vaiettu

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

33. Kirjassa opetetaan jokin taito - Won-pyung Sohn: Almond

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa - Shaun Tan: Tales from the Inner City

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

36. Kirjassa liikutaan ajassa

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa - Tanya Atapattu: Things My Mother Told Me

38. Kirja on käännetty hyvin - Osamu Dazai: No Longer Human

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia - Brian Masters: Killing for Company, the Case of Dennis Nilsen

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista

41. Kirjassa matkustetaan junalla - Kotaro Isaka: Bullet Train

42. Satukirja

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä - Kikuko Tsumura: There's No Such Thing as an Easy Job

44. Kirjassa on reseptejä

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija - Vigdis Hjort: Will and Testament

46. Kirjassa syödään herkkuja

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Dr Richard Shepher: Unnatural Causes

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Lukumaratonasiaa

 

Osallistuin heinäkuussa 2013 elämäni ensimmäisen kerran lukumaratoniin. Siitä jäi mieleen lähinnä suoristuspaineet ja nukkuminen. Luin vanhan postaukseni ja naurahdin: miksi ihmeessä olen ottanut  asian NOIN vakavasti. Miksei vain nauttisi lukemisesta ja viettäisi vaikkapa ihan yleisen kirjafiilistelypäivän. Koska juuri sellaista päivää kaipaan elämääni.

Siksipä osallistunkin vuodenvaihteen lukumaratoniin, jonka bongasin Oksan hyllyltä -blogsta. Minulla ei ole mitään tekemistä vuodenvaihteessa enkä varsinaisesti mitään kummoista kaipaakaan. Mietin, että voisi olla mahtavaa vaihtaa vuotta minulle tärkeissä merkeissä eli kirjallisuuden ja kirjojen parissa.

Tein itselleni suoristuspaineiden välttämiseksi muistiinpanot lukumaratonia varten:

1. Lue ihan mitä haluat.
2. Vaihda kirjaa vaikka puolen tunnin välein, jos siltä tuntuu. Mutta älä vaihda jos ei tunnu siltä.
3. Halaile ja järjestele kirjoja, jos keskittyminen herpaantuu. Minullahan on pääasiassa erittäin hyvä keskittymiskyky lukemisen suhteen, mutta on eri asia lukea iltaisin sängyssä kuin koko päivä jossain muualla.
4. Ei stressiä, ei paineita. Fiilistele ja vaikka vain selaile kirjoja.
5. Lukemisen lomassa voi siivota kirjahyllyt ja -pinot, haha.
6. Ulkoile niin paljon kuin sielu sietää.
7. Laske luetut sivut vasta maratonin jälkeen.

Tässä alustava maratonpino, joka toki kasvaa vielä (itse asiassa on jo kasvanut kuvan ottamisen jälkeen). Naurattaa hieman, että Sam Selvonin The Lonely Londoners on taas listalla. Sehän oli siellä vuonna 2013 enkä ole vielä(kään) ”ehtinyt” sitä lukea.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta

Sam Selvon: The Lonely Londores (voisi olla myös kirja klassikkohaasteeseen)

Haruki Murakami: What I Talk About When I Talk About Running

Philip Zimbardo: The Lucifer Effect (olen taannoin lukenut kirjasta osan, mutta siitä on aikaa niin haluan aloittaa alusta)

Juha Räikkä: Itsepetoksen filosofia

Sitten on toki kirjastolainat.



Chan Ho-Kein Second Sisterin olenkin jo lukenut, parhaillaan luen S.R. Whiten Hermitiä.

Avaan lukumaratonpostauksen perjantaina 1.1. 2021, tarkempi aika on vielä hakusessa. Päivitän kyseistä postausta fiilisteni mukaan.

Sinäkin voit osallistua lukumaratoniin, tsekkaa ohjeet ja muut lisätiedot Marikan blogista!

 

Ps. Omituiset välit sun muut esteettiset epäkohdat postauksessa johtuvat Bloggerin paskasta käyttiksestä. Rivivälit menevät miten sattuu ilman mitään logiikkaa ja niitä on hankala saada sellaisiksi kuin haluaa. Yksi rivinväli tarkoittaa joskus kahta enkä jaksa tutkia koodia ja korjata asiaa sieltä.

Kynä on miekkaa mahtavampi...

Chan Ho-Kei: Second Sister
alkuper. -
Head of Zeus 2020
kiinasta englannintanut Jeremy Tiang
s. 495

Hong Kong.

Kahdeskymmenestoinen kerros. Ikkuna aukeaa ja Siu-Man antaa itsensä pudota kuolemaan.
Poliisin mielestä kyseessä on itsemurha eikä tapaus vaadi enempää tutkimista.
Siu-Manin isosisko Nga-Yee on eri mieltä: Siu-Man ei missään nimessä tekisi itsemurhaa.

Koska poliisi pitää tapausta selvitettynä, kääntyy Nga-Yee ykistyisetsivän puoleen. Etsivän taidot ovat rajalliset, mutta hän vinkkaa Nga-Yeelle henkilöstä, joka voisi mahdollisesti auttaa. Tuo henkilö on salaperäinen hakkerinero N, joka ei halua paljastaa nimeään ja jonka käytöstavatkin ovat mitä ovat.

Töykeä, erakkomainen, sosiaalisesti kömpelöltä vaikuttava, sotkuinen. Toisin sanoen perinteisen kliseinen kuva nörtistä. Nga-Yee vaikuttaa hänen rinnallaan melko tietämättömältä ja naiivilta. Asetelma lienee tarkoituksellinen, jotta tiettyjä teknisiä asioita voidaan selittää sen varjolla lukijoille. Osa teknisistä yksityiskohdista on peruskamaa, tyyliin ip-osoitteiden selittäminen.

Kirjailija Chan Ho-Kei on itse työskennellyt it-alalla muun muassa ohjelmistoinsinöörinä, joten hänelle moderni teknologia on tuttua. Chanin osaaminen näkyy kirjassa: tietoja kaivetaan kyseenalaisinkin menetelmin tietotekniikkaa hyödyntäen. Tarinan kulmakivenä on teknologia ja sen hyödyntäminen milloin missäkin ja mitenkin.

Kyseessä on siis puhdasverinen teknologiatrilleri, joka pureutuu ihmismieleen ja kritisoi rivien välissä ja hieman muutenkin nykyaikaista älyphelin- ja nettikulttuuria.

Nyt voi huolettaa joutuuko lukemaan saarnausta. Ei joudu, vaan perusteltuja mielipiteitä, näkökulmia ja ajatuksia. Minusta hurjan kiinnostavaa enkä kokenut tekstiä missään kohdin saarnaavana.

We always talk too much and listen too little, which is why the world is so noisy. Only when we understand this will we finally see progress in the world.

Jos katsoo N:n stereotyyppistä persoonaa ja Nga-Yeen ”tyhmyyttä” sormien läpi (Nga-Yee kävi ajoittain hermoilleni, samoin tosin N mutta eivät kumpikaan niin paljon, että romaani olisi siitä varsinaisesti kärsinyt), eteen avautuu kiehtova Hong Kong erilaisine ihmisineen.

Kirjassa onkin useita kiinnostavia henkilöitä ja juoni, joka edetessään vaihtaa suuntaa. Missä vaiheessa tiedonhalu muuttuu kostonhaluksi? Ja kenelle oikeastaan pitäisi kostaa?

Jos ei juuri it-trillerit kiinnostele, niin tälle kannattaa silti antaa mahdollisuus. Tässä on nimittäin niin paljon muutakin. Todella runsas romaani, jossa sorkitaan ihmismieltä ja pohditaan moraalia.

Hajanaisia huomiota kirjasta:

- Useita kirjaviittauksia erityisesti japanilaiseen kirjallisuuteen. Minua nuo viittaukset ilahduttivat, koska osan kirjoista olin lukenut. Mainitaan muun muassa Kanae Minato ja Keigo Higashino. Siihen on syynsä, miksi ne mainitaan. Higashinon kirjaa ei mainittu nimeltä, mutta otaksun tietäväni, mitä kirjaa tarkoitettiin.
- Eräällä kirjan henkilöistä on kirjablogi.
- Kirjassa pääsee lukemaan muun muassa tekstiviestejä ja keskustelupalstan kirjoituksia.

Ovela ja rikas kirja kaikin puolin! En kertonut juuri mitään juonesta, koska siitä ei kannata tietää tämän enempää. Juoruilu. Huhut. Kosto. Jep, niitä kirjassa esiintyy.

Chan Ho-Keiltä on aiemmin julkaistu englanniksi teos The Borrowed, joka kiinnostaa myös. Harmikseni sitä ei saa kirjastosta ja kauppojen ollessa kiinni, ei pääse sitä mistään etsimäänkään. Tilata tietty voisi ja varmaan tilaankin sen jossain vaiheessa.

 Huom. Lumisade on lavastettu.

Ei enää mitään

 

Haluaisin kirjoittaa jotain Tommy Orangen romaanista There There (Harvill Secker 2018, s. 290, suom. Ei enää mitään), mutta pää on lyönyt tyhjää jo pidemmän aikaa. Lyö edelleen. Kirjasta pidin kovasti, vaikka uteliaana ja perusteellisena ihmisenä olisin kaivannut syvempää käsittelyä monien henkilöiden kohdalla.

Kirjan esittelyteksti on mielestäni kuvaava.

Jacquie Red Feather and her sister Opal grew up together, relying on each other during their unsettled childhood. As adults they were driven apart, but Jacquie is newly sober and trying to make it back to the family she left behind.

That's why she is there. Dene is there because he has been collecting stories to honour his uncle's death. Edwin is looking for his true father. Opal came to watch her boy Orvil dance. All of them are connected by bonds they may not yet understand.

All of them are there for the cultural celebration that is the Big Oakland Powwow. But Tony Loneman is also there. And Tony has come to the Powwow with darker intentions.

There there käsittelee Amerikan alkuperäiskansoja eli intiaaneja ja erityisesti, millaista on olla intiaani nykyään. Kaupunkilaistunut intiaani. Elää muiden joukossa osin alkuperänsä unohtaneena, mutta identiteettiään etsien.

Tarina koostuu useista eri näkökulmista ja kohtaloista, jotka kirjan lopussa limittyvät yhteen melko täräyttävällä tavalla. Useiden kerrontalinjojen takia tarinat ja kohtalot jäävät enemmän tai vähemmän avoimiksi, osa lukijan itse päätettäväksi.

Kiehtova ja runsas romaani, mutta jokin jäi puuttumaan. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen ja sivistävä romaani.

Tällainen pieni miete nyt, enempää en jaksa vaikka kirja ansaitsisi suuremmankin huomion.

Bongasin tämän kirjan Oksan hyllyltä -blogista. Olisin varmaan ohittanut koko kirjan, ellei se olisi sopivasti osunut silmääni ja vieläpä Sofi Oksanen on kirjaa suositellut, joten vaikka kyseessä onkin toisen käden tieto/suositus niin sijoitan kirjan silti Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja.

Myös muun muassa Kirjaluotsi ja Tarukirja ovat bloganneet kirjasta.

Tommy Orangen kirjaa kävin kuvaamassa läheisessä puistossa (Richmond Park) viime viikolla. Kirja ei vahingoittunut kuvauksissa ja pyyhin sen huolellisesti session jälkeen, koska kyseessä on kirjaston lainakirja.

Olen todella iloinen, että vaikka täällä taas eilen siirryttiin tiukempiin rajoituksiin (lyhyesti kuta kuinkin näin: kaikki liikkeet ja toimialat, jotka eivät vielä olleet kiinni, menivät kiinni pois lukien tietysti ruokakaupat, apteekit ja vastaavat), kirjasto saa toimia varaa ja hae -periaatteella. Tänään sinne menenkin noutamaan valmiit varaukseni. Kirjat tuovat todella paljon iloa ja lohtua tällaisena aikana. Hajoaisin varmaan atomeiksi ilman kirjallisuutta.