Kas niin, kohta alkaa tositoimet kirjojen parissa eli lukumaraton. Aloitan kymmeneltä, Suomen aikaa kello 12.00. Päivitän väliaikakuulumisia tähän postaukseen epäsäännöllisin välialoin.
Kello on nyt 9.37 eli tässä on reilut parikymmentä minuuttia aikaa venytellä. Kiertelen blogeissa hetkisen ja kympiltä alan lukea kirjaa, joka minulla on parhaillaan kesken eli Nadia Muradin The Last Girliä.
Tsempit muille maratoonareille!
Kello 14:40
Sain aamusella luettua pari lukua ennen kuin lähdin lenkille hieman ennen yhtätoista. Oli tarkoitus joku lenkki puistossa tehdä, mutta se oli turvoksissa ihmisistä, joten jolkottelinkin Kingstoniin, joka on Richmond Parkin toisella puolella. Koska täällä eivät saa kuin määrätyt kaupat olla auki, arvelin (ja oikeassa olin) että Kingstonin keskusta on tyhjillään. Ja olihan se.
Räntäsateenkin sain päähäni, mutta oli kiva lenkki ja nyt kotona alan palailla kirjojen pariin. Vastailen tosin ensin kommentteihin ja ehkä hieman kurkkaan muiden blogeja. Mutta sitten jatkan lukemista Viivi Rintasen Sarjakuvaterapialla.
Kello 15:08
Unohdin liittää edelliseen päivitykseen sitaatin Nadia Muradin kirjasta. Olen kirjassa noin puolivälissä ja Nadia on juuri myyty toisen kerran seksiorjaksi.
If a wound or a scar prevented him him or anyone else from raping me, I would wear it like a jewel. (s. 171)
Murad kuvaa tapahtumia kaunistelematta, mutta ei mene yksityiskohtiin. Se säästää lukijaa ja varmasti myös Muradia itseään. Hän mainitsee raakuudet, mutta ei jää niitä kuvailemaan. Kyllä ne silti tulevat iholle niin kuin moni muukin kirjan tapahtuma. En pysty edes käsittämään sitä murskaavaa tunnetta, kun läheisiä murhataan. Pistää vihaksi ja tulee jokseenkin toivoton olo. Miksi ihminen on niin SIKAMAINEN? Tosin edes sika ei varmaan olisi niin sikamainen kuin ihminen.
Mutta nyt menen lukemaan Sarjakuvaterapiaa. Lämmitin itselleni lukukaveriksi mukillisen glögiä, kun joulusta jäi avattu pullo ja tokihan se pitää ryypätä pois, ettei mene pilalle.
Kello 17:20
Olen lukenut Rintasen Sarjakuvaterapian nyt kokonaan. Olen ilmeisesti melko hidas lukija, kun pari tuntia siihen meni. Tosin en ikinä pelkästään "vain" lue, vaan unohdun ajattelemaan samalla. Erityisesti tämän sarjakuvan kohdalla tietysti myös katselin, mutta hyvin paljon jäin pohtimaan.
Ihmeekseni löysin samastumispintaa lähes kaikista, jotka ovat antaneet tarinansa ja yllättävän paljon myös Viivistä itsestään. Ihailen Viivin ja muiden avoimuutta, jollaiseen minusta ei olisi. Minua hämmästyttää (siksi koska ymmärrän ehkä liiankin hyvin) myös se, miten voimakkaasti Viivi on kokenut koirasta pakolla luopumisen. Minullakin eräs yhä kivulias muisto liittyy koiraamme. En ole vieläkään päässyt siitä yli ja mielessäni yhä pyydän anteeksi. Koiralta. Tunnen syyllisyyttä.
Kirjoitan Viivin kirjasta erillisen postauksen eli ei siitä nyt enempää. Havaitsin, etten ole muistanut syödä koko päivänä. Päädyin juomaan ne glöginjämät ja nyt pureskelen selleriä. Syön joskus myöhemmin paremmin, vaikka normioloissa en syö kuuden jälkeen. Nyt on kuitenkin poikkeustila, kun on viikonloppu (silloin voin syödä kuuden jälkeen).
Teen hetken jotain muuta, en oikein tiedä mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Jatkaisinko Muradia vai aloittaisiko ihan uuden kirjan. Mietiskelen.
Lauantai kello 9:50 Lukumaraton päättyy
Kas vain, lukumaraton lähenee loppua enkä jaksa tässä enää kiriä. Aika rennolla otteella meni koko maraton, että kehtaako tässä edes luettuja sivuja ilmoittaa. Noh, mitäpä sitä häpeilemään. Oikeastaan tavoitin vaatimattoman tavoitteen, jonka itselleni asetin: Salainen tavoitteeni oli saada luettua Rintasen Sarjakuvaterapiaa ja se toteutui. Kirjasta postaan myöhemmin, pitää sitä vielä sulatella.
Eilinen ei ollut paras mahdollinen maratonpäivä, koska olin levoton ja yliaktiivinen ts. "piti" puuhastella ja liikuskella. Maratonista jäi kuitenkin hyvä mieli ja kaameat kirjakasat ympäri kämppää. Aion osallistua joskus toistekin lukumaratoniin, mutta minulle voisi sopia jokin muu päivä paremmin. Jos luoja suo, niin ensi kesänä Suomessa mökillä olisi mahtava viettää lukumaraton!
Mutta nyt niihin lukuihin. Sarjakuvaterapian luin kokonaan alusta eli 139 sivua. Nadia Muradin The Last Girliä luin yhteensä vain 66 sivua, mikä on vähemmän kuin yleensä päivässä luen. Mutta kävi näin ja ensi kerralla sitten toisella tavalla.
Luettuja sivuja yhteensä 205.
Oli mukavaa osallistua ja kiitos Marikalle emännöinnistä!
Tsemppiä maratoniin, toivottavasti lukupinossa on hyviä kirjoja!
VastaaPoistaKiitos, pino on todella mojova ja sisältää vain hyviä kirjoja :D
PoistaTsemppiä sinnekin! Toivottavasti lukumaraton on sinulle antoisa ja täynnä hyviä kirjoja :)
VastaaPoistaKiitos! Tällä hetkellä olen maratoonannut jaloilla enemmän kuin varsinaisesti lukenut. Mutta kohta palaan taas kirjojen pariin!
PoistaLukuiloa! Oma maratonini alkoi jo viime yönä, ennen nukahtamista eli täällä ollaan jo hyvässä vauhdissa 😊 /Mari
VastaaPoistaTsemppiä sinullekin maratoniin!
PoistaHieno suoritus!! En edes laskenut sivuja tällä kertaa mutta kaksi kirjaa sain luettua loppuun ja kahta pääsin niin pitkälle, että nekin on saatava pian luettua. Kirjavuosi 2021 on polkaistu vauhdilla käyntiin :)
PoistaAi hyvä ihme, olisi varmasti kivaa jos pysyisi hereillä :) Tsemppiä!
VastaaPoistaJuu, toistaiseksi olen pysynyt ja kellohan on jo melkein kolme :D
PoistaMukavaa maratonia ja hyviä lukuhetkiä! Itsekin starttaan varmaankin aivan pian. :)
VastaaPoistaKiitos ja mukavia lukuhetkiä sinullekin. :))
PoistaKiva kuulla, että tästä maratonista jäi paremmat muistot kuin siitä edellisestä. Lukuvuosi tuntuu lähteneen kivasti käyntiin. :) Heh, olisi minunkin pitänyt lämmitellä glögiä maratonjuomaksi. Mulla on peräti kaksi avaamatonta pulloa kotona, lahjaksi saatuja... no, pitää koettaa juoda ne ennen seuraavaa joulua. :D
PoistaMukavaa maratonia ja antoisaa kirjavuotta 2021!
VastaaPoistaKiitokset :))
PoistaMinä aloitin maratoonauksen vasta nyt illalla. Aamulla nukuin pidempään kuin kai kertaakaan viimeisen 30 vuoden aikana. Meni koko päivä sitten herätessä...
VastaaPoistaIlahduttavasti sain myös maratonseuraa kuopuksesta. Hauskaa :-)
Mukavaa maratoonausta!
Tulenkin kurkkimaan sinun edistymistäsi, kun omani juuri päättyi. Kovin paljon en saanut luettua, mutta eipä se haittaa. Jäi silti hyvä maku suuhun :)
PoistaMaratoonaus on tosi kivaa, kun sitä ei ota liian vakavasti :-)
PoistaMinulla levottomuus näköjään johti siihen, että äänikirjojen osuus oli vähän turhankin suuri. Kuunnellessa kun voi paremmin puuhastella kaikenlaista muuta...
Toton tulos oli muuten yllättävän iso ekaksi maratoniksi :-)
Minunkin pitäisi vissiin opetella kuuntelemaan äänikirjoja, niin voisi samalla puuhata. Tosin kohdallani ongelma on juuri se, että kun keskityn tekemään muuta haluan antaa yleensä ajatuksen harhailla ja sitten alan blokata ääniäkin :D
PoistaEi maraton ole niin vakavaa, itsekin sen tajusin näin ekaa kertaa maratoonaillessani :D
VastaaPoistaMinullakin maratonin alku lähti eilen ehkä vähän nihkeästi liikkeelle, koska olin vähän huonovointinen - en uutena vuonna juodun skumppalasin takia, vaan lähinnä siksi, että söin herkkuja, joista vatsani ei tykkää ollenkaan. Mutta onneksi pääasia (ainakin minulle) on nauttia ja fiilistellä kirjoja ja lukemista :)
Minulle nämä maratonit ovat ehkä siinä mielessä “hankalia”, että pitäisi päästä liikkumaan. Haaveilen lukumaratonista kesällä, jolloin voisin hengailla kirjan kanssa ulkona :D
PoistaHerkuttelussa on tosiaan se vaara, että saa vatsansa sekaisin. Onneksi on tilapäinen ilmiö!