Osallistuin heinäkuussa 2013 elämäni ensimmäisen kerran lukumaratoniin. Siitä jäi mieleen lähinnä suoristuspaineet ja nukkuminen. Luin vanhan postaukseni ja naurahdin: miksi ihmeessä olen ottanut asian NOIN vakavasti. Miksei vain nauttisi lukemisesta ja viettäisi vaikkapa ihan yleisen kirjafiilistelypäivän. Koska juuri sellaista päivää kaipaan elämääni.
Siksipä osallistunkin vuodenvaihteen lukumaratoniin, jonka bongasin Oksan hyllyltä -blogsta. Minulla ei ole mitään tekemistä vuodenvaihteessa enkä varsinaisesti mitään kummoista kaipaakaan. Mietin, että voisi olla mahtavaa vaihtaa vuotta minulle tärkeissä merkeissä eli kirjallisuuden ja kirjojen parissa.
Tein itselleni suoristuspaineiden välttämiseksi muistiinpanot lukumaratonia varten:
1. Lue ihan mitä haluat.
2. Vaihda kirjaa vaikka puolen tunnin välein, jos siltä tuntuu. Mutta älä vaihda jos ei tunnu siltä.
3. Halaile ja järjestele kirjoja, jos keskittyminen herpaantuu. Minullahan on pääasiassa erittäin hyvä keskittymiskyky lukemisen suhteen, mutta on eri asia lukea iltaisin sängyssä kuin koko päivä jossain muualla.
4. Ei stressiä, ei paineita. Fiilistele ja vaikka vain selaile kirjoja.
5. Lukemisen lomassa voi siivota kirjahyllyt ja -pinot, haha.
6. Ulkoile niin paljon kuin sielu sietää.
7. Laske luetut sivut vasta maratonin jälkeen.
Tässä alustava maratonpino, joka toki kasvaa vielä (itse asiassa on jo kasvanut kuvan ottamisen jälkeen). Naurattaa hieman, että Sam Selvonin The Lonely Londoners on taas listalla. Sehän oli siellä vuonna 2013 enkä ole vielä(kään) ”ehtinyt” sitä lukea.
Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta
Sam Selvon: The Lonely Londores (voisi olla myös kirja klassikkohaasteeseen)
Haruki Murakami: What I Talk About When I Talk About Running
Philip Zimbardo: The Lucifer Effect (olen taannoin lukenut kirjasta osan, mutta siitä on aikaa niin haluan aloittaa alusta)
Juha Räikkä: Itsepetoksen filosofia
Sitten on toki kirjastolainat.
Chan Ho-Kein Second Sisterin olenkin jo lukenut, parhaillaan luen S.R. Whiten Hermitiä.
Avaan lukumaratonpostauksen perjantaina 1.1. 2021, tarkempi aika on vielä hakusessa. Päivitän kyseistä postausta fiilisteni mukaan.
Sinäkin voit osallistua lukumaratoniin, tsekkaa ohjeet ja muut lisätiedot Marikan blogista!
Ps. Omituiset välit sun muut esteettiset epäkohdat postauksessa johtuvat Bloggerin paskasta käyttiksestä. Rivivälit menevät miten sattuu ilman mitään logiikkaa ja niitä on hankala saada sellaisiksi kuin haluaa. Yksi rivinväli tarkoittaa joskus kahta enkä jaksa tutkia koodia ja korjata asiaa sieltä.
Minullakin menee hermot bloggerin oudosta käyttiksestä ja näkyy riviväleissä. Niissä ei ole enää mitään järkeä. Varsinkaan listoja tehdessä. Ja jos muutan postauksen tekstiä myöhemmin, teksti muuttuu ihan oudoksi.
VastaaPoistaSarjakuvaterapiakirja on todella hyvä. Suosittelen.
Jep, listat ja ihan kaikenlaiset rivienvaihdot yleensä menevät miten sattuu. Ja minullakin on noin, että kun muotoilee (tai siis yrittää muotoilla) tekstiä uudelleen, niin menee ihan sekaisin koko homma. Turhauttavaa.
PoistaSarjakuvaterapiaa olenkin jo aloitellut ja tarkoitus on lukea se loppuun viimeistään lukumaratonin aikana ellen aiemmin "ehdi". :)
Lukumaraton onkin kiva tapa vaihtaa vuotta! Itse en ole vielä koskaan osallistunut lukumaratoniin, koska minusta aina tuntuu, että mieheni mielestä elämässäni voi olla liikaa lukumaratonia jo muutenkin 😂 Mutta olisihan sitä kiva joskus kokeilla. Sarjakuvaterapia kiinnostaa minuakin.
VastaaPoistaMinä luen yleensä vain iltaisin paitsi nyt viime aikoina olen lukenut päivisinkin (koska mikään ei ole auki eikä mihinkään voi mennä jne. ja sama tyyli jatkunee ensi vuonnakin) :D
PoistaLähden uteliaisuudella mukaan. Ensimmäinen kerta meni tosiaan reisille, mutta nyt koen olevani paremmin valmistautunut. Ehkä :D
Kivaa, että uskaltaudut kokeilemaan maratonia uudelleen! Nukkuminen on kyllä tärkeää, suorituspaineet ei :D. Sinullapa on jo komeat lukupinot... minunkin pitänee alkaa miettimään, mitä lukisin. Yksi kirja on jo tiedossa, mutta tuskin jaksan olla pelkästään John le Carren Mies kylmästä -klassikon äärellä koko aikaa. Just nyt minulla ei ole suurempia ideoita mitä lukisi, mutta eiköhän se pulma ratkea loppuviikkoon mennessä. :) Pitääpä laittaa varaukseen tuo Sarjakuvaterapia, kuulostaa kiintoisalta.
VastaaPoistaTällä kertaa tosiaan otan haasteen vastaan rennolla otteella ja maistellen eli en ollenkaan paineile. Jos en saa luettua juuri mitään, ei maailma siihen kaadu. Aion kuitenkin hengailla kirjojen kanssa. Maratonpino on jo “hieman” kasvanut tässä muutaman päivän aikana. :D
PoistaJohn le Carrén kirjat kiinnostaa minuakin, ihan pitäisi yleissivistyksellisistä syistä edes yksi lukea. Hyllyssä on The Night Manager, jonka pohjalta tehdyn tv-sarjan olen nähnyt.
Luulen, että oma maratonini alkaa Sarjakuvaterapialla.
Ihanaa, että lähdet kokeilemaan maratonia uudelleen. :) Tärkeintä on tosiaan hyvä fiilis, ei veren maku suussa suorittaminen tai vertailu muiden maratoneihin. Minä taidan muuten ottaa sinulta käyttöön tuon vinkin, että lasken sivut vasta maratonin lopuksi.
VastaaPoistaLuin The Lonely Londonersin jälkikolonialistisen kirjallisuuden kurssille joitakin vuosia sitten. Jos tulet lukeneeksi sen, kiinnostaa kuulla sinun ajatuksiasi, esimerkiksi koska tunnet kaupungin hyvin eri tavalla kuin minä, joka en edes ole jalkaani saarivaltion maaperälle laskenut.
Olen oikeastaan aika innoissani tästä. Kiva kokeilla lukumaratonia uudelleen, kun edellisestä on tosiaan jo niin paljon aikaa että tässä on ehtinyt itsekin muuttua siinä välissä. Uskon, että rennompi ote onnistuu tällä kertaa. Sivumäärien kyttääminen häiritsi minua viimeksi kovasti, joten siksi päätin että nyt en kiinnitä niihin huomiota maratonin aikana ollenkaan.
PoistaKiintoisaa, että olet lukenut The Lonely Londonersin! Yritin etsiä sitä blogistasi ja olet sen maininnutkin siellä, mutta itse postausta ei löydy, höh.
Muistiinpanosi kuulostavat muistamisen arvoisilta. Olen kerran ollut mukana lukumaratonissa, ja se oli vähän sellainen hampaat irvessä -urakka. Rennomminkin voisi tosiaan ottaa.
VastaaPoistaJa niin: olen samaa mieltä Bloggerin paskasta käyttöliittymästä. Turhan hankalaa säätää ulkonäköä mieleiseksi, joten se jää helposti tekemättä. On aika usein tullut viime aikoina pohdittua alustan vaihtamista, mutta työmaansa siinäkin.
Toivon ja uskon, että omat muistiinpanoni muistuttavat minua huomenna, että rennosti saa ja pitää ottaa :D
PoistaOlisin muuten itse vaihtanut taustaa blogiini, mutta sekään ei enää toimi niin kuin ennen. Jostain syystä taustakuvan koon kanssa esiintyy ongelmia eli eipä vaihdetakaan “tapettia” enää niin helposti, plääh. Mahtaakohan olla siinäkin bugi, pitäisi räpeltää muutokset suoraan koodiin, mutta alkaa ottaa päähän jo nämä kaikki epäkohdat. Eivät ehkä ole suuren suuria mutta aina on jotain häikkää. Minulla on ollut blogeja Wordpressissä, mutta en tykännyt siitä: se oli mielestäni vielä typerämpi ainakin silloin :P
Tuolla pinoissasi on yksi tuttu kirja, Viivi Rintasen Sarjakuvaterapiaa. Luin sen hiljattain sen jälkeen kun olin lukenut häneltä Mielisairaalan kesätytön, josta pidin vielä enemmän.
VastaaPoistaNadia Muradin kirja minulla on suomeksi, mutta jäänyt toistaiseksi lukematta.
Mukavia lukutuokiota!
Mielisairaalan kesätyttö kiinnostaa minuakin, mutta sitä täytyy odotella siihen asti että pääsen joskus Suomeen. Sarjakuvaterapiaa -kirjan sain lahjaksi ystävältäni. Yllätyin lahjasta niin kovin, että itku pääsi.
PoistaLuen parhaillaan tuota Muradin kirjaa, aika karua luettavaa, mutta myös hyvin sivistävää.