Vaimoiksi Amerikkaan

Lisa See: Shanghai Girls
Bloomsbury 2009
S. 314

Pearl ja May ovat sisaruksia, he elävät huoletonta elämää Shanghaissa. Sitten jysähtää pommi: taloudellisten vaikeuksien takia isä myy sisarukset vaimoiksi Amerikkaan.

Hieman myöhemmin jysähtää toinen pommi, ja kolmas. Nämä pommit ovat japanilaisten pommeja, jotka tekevät tuhoa Shanghaissa. On pakko paeta.

Alkaa pelottava ja kohtalokkaaksi muodostuva pakomatka halki Etelä-Kiinan ja sieltä meren yli Amerikkaan. Kaikki olisi ehkä toisin, jos sisarukset olisivat totelleet vanhempiaan ja noudattaneet alkuperäistä suunnitelmaa.

Jossittelulle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä kaiken energian vie pakeneminen. Jossittelun aika on sitten myöhemmin.

Kirjan kertoja on Pearl, sisaruksista vanhempi, ja luonnollisesti tarina on siten subjektiivinen. Pearl - kertojan ominaisuudessaan - tulee siksi tutummaksi lukijalle. Subjektiivisuutta ei oikeastaan huomaa saati ajattele kirjan alussa, myöhemmin kylläkin.

Pakollinen klisee tähän väliin: Shanghai Girls veti mukaansa aina alkusivuista lähtien ja piti otteessaan loppuun asti. Onneksi olin varautunut siihen, että kirja loppuu tavallaan kesken. Muuten olisin voinut saada raivarin.

Toinen osa, Dreams of Joy, on tulossa postisedän tuomana toivottavasti jo heti alkuviikosta. Yritän kirjoittaa siitä enemmän kuin tästä Shanghai Girlsistä.

Olen nähtävästi bongannut tämän kirjan taannoin Norkun Nenä kirjassa -blogista. Lue täältä hänen mietteensä kirjasta.

Myös ainakin Maija (Kirjojen keskellä) ja Sanna (Luettua) ovat lukeneet tämän kirjan. Kirjavinkeistä löytyy niinikään arvostelu.

Kirjan loppupuolen tapahtumat sijoittuvat Los Angelesin Chinatowniin. Minun oli helppo maalata paikka mieleeni, sillä olen käynyt siellä. Tosin hieman eri aikaan kuin kirjan tapahtumat, jolloin en ollut vielä edes syntynyt.

Los Angelesin Chinatown.

Lukuhaaste: Mielenterveys

Ihmismieli on kiehtova. Vaikka sanotaan, että olemme lopulta kaikki melko samanlaisia, niin uniikit ovat silti mieltemme polut. Ja jotkut lipeää polulta. Inkkarit karkaa kanootista, muumit laaksosta jne.

Nämä eivät ole halventavia ilmauksia, en ainakaan tarkoita niitä sellaisiksi. Koen voivani vääntää vitsiä, koska kuulun tavallaan itse kohderyhmään. Ja huumorini on melko musta, joskus suorastaan "sick".

En ole aikoihin jaksanut lukea mieltä ja sen terveyttä (tai sairautta) käsittelevää kirjallisuutta. Siksipä ajattelin herätellä itseni (ja ehkä jonkun muunkin?) sitä nyt lukemaan. Löytyykö kiinnostusta tällaiseen?

Mielenterveyden ongelmat ovat tietyllä tapaa edelleen tabuja, vaikka niistä puhutaankin. Valitettavan usein niitä myös vähätellään ja pidetään ikään kuin valintana.

Mietin, että näistä asioista bloggaaminen ja niistä keskusteleminen kirjojen pohjalta voisi tuoda tervetullutta lisää hieman eri näkökulmasta näihin tavanomaisiin juttuihin.

Nythän on trendikästä (APUA!) olla masentunut ja avautua siitä lehtien palstoilla. Sieltä sitten saapi lukea mitä kummallisempia (anteeksi) tarinoita siitä, kun "X ei enää jaksanutkaan olla masentunut ja alkoi sen sijaan työstää levyä" tmv.

Alla esimerkkejä kirjoista, jotka sopivat teemaan:

Daniel Keyes: The Minds of Billy Milligan
Ilkka Raitasuo: Kellokosken prinsessa
Flora Rheta Schreiber: Sybil
SusuPetal: Sairaalapäiväkirja (Kirjavinkkien arvostelu, oma on nyt hukassa vaikka olen kirjan lukenut ja siitä kirjoittanutkin blogiini)

Kukin saa tietty itse valita, mitä kirjoja lukee eli kaikkien ei ole pakko lukea samoja kirjoja. Ainoa kriteeri on, että kirja ei saa olla fiktiota.

Tässä oma listani tälle vuodelle. Lista varmasti kasvaa vuoden aikana eli tässä on nyt toistaiseksi kirjat, jotka minulla jo hyllyssä on.

Linkit vievät Goodreadsin sivulle, sieltä voi lukea kirjoista enemmän. Ja minut muuten löytää Goodreadista nimellä Elina.

The Troops for Truddi Chase: When Rabbit Howls
Sally Brampton: Shoot the Damn Dog - a Memoir on Depression
Lori Schiller, Amanda Bennett: The Quiet Room: A Journey Out of the Torment of Madness
Alice Jamieson: Today I'm Alice: Nine Personalities, One Tortured Mind 
Caroline Knapp: Drinking - a Love Story
Susanna Kaysen: Girl, Interrupted


Haaste on siis voimassa tämän vuoden loppuun. Matkin nyt röyhkeästi Emilien kiinteistöhaasteen luokitusta. Tässä nuo "kiinteistöt" vain ovat hieman erit.

Saavutukset ovat:

Suljettu: 8 kirjaa
Osasto: 5 kirjaa
Terapia: 3 kirjaa
Avohoito: 2 kirjaa

Teen haasteeseen sopivan kuvakkeen mahdollisimman pian (edit: la 5.1. tehty ja tässä se nyt on).

Tarkoitukseni on myös listata viikonlopun aikana haasteet, joihin aion itse osallistua tänä vuonna. Niitä on ainakin juurikin tuo Emilien kiinteistöhaaste ja muutama muukin. Mutta niistä enemmän sitten omassa postauksessaan.

Kuinka olla britti ja kirjakaupassa kuultua

Olen nyt laiska ja esittelen muutaman joulupyhinä lukemani huumorikirjan lähinnä vain kuvien kera. Kirjan nimet ovat itsessään sen verran kuvaavia, että idea varmasti tulee perille ilman sen kummempia höpinöitäkin.


The HOW TO BE BRITISH Collection - Martyn Ford and Peter Legon

Kirja on hauska stereotypinen iloittelu "aidoista" briteistä. Paino sanalla stereotypinen.

Kirja on jaettu lukuihin: kukin luku käsittää yhden aukeaman. Otsikoita on mm. True Brit, Politness, Dress Sense, Tea, Complaining jne.

Tuli itse asiassa mieleeni idea tehdä vastaavan kaavan mukaan vihkonen Suomesta. Ihan siis vain tänne blogiini. Pistänpä harkintaan.

Tämä kirja on Bookplussan valikoimissa, jos kiinnostaa. 

~~~

WEIRD THINGS CUSTOMERS SAY IN BOOKSHOPS: Jen Campbell

Tarvitseeko tätä tämän enempää selittää? Kaikenlaista sitä onkin kysytty ja varmasti kysytään yhä. Mainio kirja, hihittelin monta kertaa tätä lukiessani. 

Tämä kirja muuten löytyy esim. AdLibriksestä sekä suomen- että englanninkielisenä.

Novelleja Nigeriasta ja nigerialaisuudesta

Chimamanda Ngozi Adichie: The Thing Around Your Neck


Olen lukenut Chimamandalta kirjat Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus. Molemmista pidin kovasti enkä vähiten niiden afrikkakuvauksen takia.

Minua kiehtoo minne tahansa Afrikan mantereelle sijoittuvat kirjat. Minua kiehtoo se toisenlainen maailma ja etenkin toisenlapa tapa ajatella ja nähdä.

Olen melko huono lukemaan novelleja, vaikka niistä pidänkin. Jostain syystä romaani kuitenkin vie aina voiton. Jos minulla on useampi kirja kesken samaan aikaan, jää joku niistä yleensä roikkumaan. Se joku on yleensä ne novellit tai sarjakuvat.

Niinpä haastoin itseni ennen joulua olemaan aloittamatta yhtäkään romaania enää tänä vuonna. Sen sijaan olen lukenut kaikenlaista muuta kirjallisuutta. Tämä siis eräs niistä.

Täytyy tunnustaa, että sormeni ovat suorastaan syyhynneet romaanien kimppuun, mutta olen pitänyt pääni. Vielä olisi pari päivää tätä vuotta jäljellä, joten saatan ehkä sortua.

The Thing Around Your Neck sisältää kaksitoista novellia. Tapahtumat sijoittuvat vaihdellen joko Pohjois-Amerikkaan tai Nigeriaan.

Afrikkalainen henkisyys ja kulttuuri on kuitenkin läsnä jokaisessa novellissa: afrikkalaisuus onkin kirjan kattava teema. Ihan sama, missä asumme tai olemme, kannamme kotimaata, sen tapoja ja kulttuuria, ymmärrystä, mukanamme.

Törmäyksiltä ei voi välttyä. Esimerkiksi The Arrangers of Marriagessa nuori nainen Chinaza muuttaa New Yorkiin vaimoksi nigerialaiselle miehelle. Mies ihannoi Amerikkaa ja haluaa sulautua sen kulttuuriin. Hän haluaa muuttaa myös vaimonsa mahdollisimman amerikkalaiseksi.

Kirjan nimikkonovelli The Thing Around Your Neck kuvaa niinikään kulttuurien yhteentörmäystä - hieman eri näkökulmasta tosin. Kaikki tarinat ovat hyvin erilaisia ja silti tietyllä tapaa samanlaisia. Mistään toistosta ei kuitenkaan ole kyse.

Kertoo aika paljon, että kutakin novellia lukiessani pidin juuri parhaillaan lukemaani parhaana. Nyt kun olen lukenut kaikki, en todellakaan osaisi laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Kaikki olivat parhaita omalla tavallaan. Tietynlainen sumuinen melankolisuus kulkee mukana läpi kirjan sen (kirjan) olematta kuitenkaan masentava.

Pidän Chimamandan tyylistä kirjoittaa. Se on kaunista ja henkevää, mutta Chimamanda ei onneksi sorru kielellä konstailuun. Siihen ei olekaan tarvetta, sillä itse tarinat ja ajatukset tarvitsevat tilaa: ne herättävät ajatuksia ja tunteita ihan tarpeeksi ilman koukeroista kielenkäyttöäkin.

Aion jatkossa yrittää lukea enemmän novelleja. Päätin haastaa itseni lukemaan ensi vuoden aikana vähintään seitsemän novellikokoelmaa ja sekalaisesti muita yksittäisiä novelleja esim. netistä.

Eräs pakko saada ja äkkiä novellikokoelma on One World Anthology: A Global Anthology of Short Stories. Siinä on mukana myös yksi Chimamandan novelli.

Kun oma maa pettää

Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan
Euroopan uudet orjat
Into kustannus 2007

Kirjan nimi kertookin, mistä on kyse. Nimittäin prostituutiosta Italiassa ja nimenomaan afrikkalaisten prostituutiosta.

Isoke Aikpitanyi matkusti Italiaan 20-vuotiaana toiveenaan työ kauppa-apulaisena. Siten hän voisi tienata rahaa perheelleen. Niin hänelle oli luvattu. Totuus oli kuitenkin aivan muuta kuin kauppatyötä.

Tai no, onhan itsensä kauppaaminen kenties kauppatyötä. Ei kuitenkaan sitä, mitä oli luvattu ja miten hänet - ja lukuisia muita nuoria naisia - oli saatu houkuteltua matkaan.

"Kukaan ei pakottanut minua. Kävelin ansaan ihan itse, omasta vapaasta valinnastani. Mutta en minä sellaista odottanut, kun lähdin kotoa. En mitään tällaista."

Kirjan repaleinen tyyli hämmensi alussa. En tiennyt, miten suhtautua siihen. Odotin ehkä jotain ehyempää, kronologista kerrontaa.

Hyvin pian kuitenkin ymmärsin, että tämä on kirjan tyyli eikä ajalla ole oikeastaan merkitystä. Merkitystä on vain itse tarinalla.

"Kerron sinulle nämä tarinat, ja kerron ne kuten ne tulevat, ryöpsähdellen ja vaikutelmin, koska en minä suinkaan ole perillä niiden kaikkien perimmäisestä tarkoituksesta. Näen niiden vain tapahtuvan. Tarkkailen niitä. Ja jään katsos joskus suu ammolleni niiden edessä."

Kuvittelin itseni istumaan Isoken kanssa johonkin hämyiseen olohuoneeseen, teekupposten ääreen. Isoke kertoo minulle, mitä hän on nähnyt ja kuullut. Minä istun hiljaa ja kuuntelen. Haluaisin tehdä kysymyksiä, mutta Isoke sanoo, ettei hänelläkään ole vastauksia, ei kaikkeen.

Ei ole, koska Isoke kertoo toisten tarinoita, ei omaansa. Oman tarinansa hän jättää kirjan loppuun eikä käy sitä sen kummemmin ruotimaan. Sen verran kuitenkin, että ymmärrän.

Kirjassa ei missään vaiheessa mässäillä raakuuksilla eikä kuvata yksityiskohtaisesti karmaisevia tapahtumia. Ne vain kerrotaan: näin on tapahtunut ja näin tapahtuu. Siinä samalla valkenee, miten suunniteltua ja organisoitua tämä seksiorjakauppa on. Ja miksi naisten on niin vaikea päästä pois seksiorjuuden kierteestä.

Anna rahaa! Sitä haluaa joka taho. On maksettava velka matkanjärjestäjälle, perhe Nigeriassa huutaa rahaa. Jos ei rahaa meinaa herua, keksii perhe mitä säälittävämpiä tapauksia saadakseen rahaa.

Rahaan ei olla totuttu ja se usein vain katoaa jonnekin. Ja sitten tarvitaan taas lisää rahaa rahaa rahaa rahaa! Velkaa ei voi jättää maksamatta, koska siitä voi perhe kärsiä. Ollaan kiristyskierteessä, pelon kierteessä. Ollaan yksin, koska jopa oma perhe kääntää selkänsä.

Isoke on tarkkasilmäinen pohdiskelija ja myös kriittinen. Hän näkee asioissa useita puolia, ei vain mustaa ja valkoista. Seksiorja on lopulta yksilö, ei mikään massa, josta voi puhua näin ne kaikki.

"Kaikkihan me haluaisimme, että uhrit olisivat aina hyviä, aina pyhimyksiä, kauniita viattomia enkeleitä, jotka ansaitsevat tuosta noin vain meidän vilpittömän säälimme."

Tämä on hieno kirja, jos näin voi sanoa tällaisesta kirjasta. Seksiorjuutta on käsitelty melko erilaisella tavalla kuin yleensä.

Koin kirjan uskottavana ja se antoi syvyyttä ja näkökulmaa seksikaupan taustalla hääräävään koneistoon ja sen lukuisiin kirjoittamattomiin sääntöihin.

Kovana, kiitos?

Suomessa lähes kirja kuin kirja ilmestyy ensin kovakantisena. Ihan sama, millainen kirja on kyseessä. 

Kovakantisen hinta on melko runsas pokkariin verrattuna. Silti pitää saada kovana. Monet myös metsästävät kirjoja, jotka on pakko saada, nimenomaan kovakantisina.

Jos on vailla jotain kirjaa, erikseen usein mainitaan, että kovakantisena kiitos. Olenpa törmännyt niihinkin, joilla jo on kirja X, mutta hei mä haluun sen kovakantisena.

Jos haluaa puolet edukkaampaa pokkaria, pitää odotella. Harvemmin odotellaan, koska eihän kukaan halua pokkaria! Kovakantinen näyttää hyllyssä paremmalta ja arvokkaammilta. Vai miltä? Miksi pitää olla kovis?

Täällä suurin osa kirjoista tulee suoraan pokkarina. Tai jos ei tule, niin melkein samaan aikaan kuitenkin kuin kovis. Suomessa kirjakaupat tursuavat kovakantisia. Pokkarit ovat vähemmistönä. Täällä tilanne on päinvastainen.

Suomessa asuessani suosin itsekin kovaa, joskin pehmeätkin kelpasivat. Kovaa kamaa tuli kuitenkin useammin, koska tarjonta on mikä on.

Monesti tuli niiden lukuisten kirjakerhojen kirjatkin kuukausittain ja aina tietty kovana. Aina ei muistanut perua, ja joskus ne tulivat siitä huolimatta (kyllä, tein jopa ihan testejä).

Nykyään minulle on aivan sama onko kirja kovis vai pehmo. Useimmiten ostan tyytyväisenä pehmoja. En syrji koviksiakaan, mutta ei se ole enää mikään arvo itsessään.

Minulta jäi Suomeen lähemmäs tuhat kirjaa. Ehkä enemmänkin. Ne ovat nyt varastointipalvelussa. Kirjat olivat ainoita, joista en voinut luopua.

Haaveilen, että joskus muutan ne sinne, minne (ehkä) jään. Tosin sitä varten pitäisi omistaa erillinen kirjastohuone, sillä kirjat nähtävästi lisääntyvät salaa. Olen jo nyt pulassa näiden kirjojeni kanssa.

Kuolleen miehen ote

Peter James: Dead Man's Grip
Seitsemäs Roy Grace -sarjan kirja.


Peter Jamesin Roy Grace -kirjat ovat oivallinen valinta, jos haluaa tietää, mitä saa.

 Tyyli ei nimittäin ole juurikaan (jos lainkaan) muuttunut sitten ensimmäisen kirjan. Vaan mitäpä sitä muuttamaan toimivaa konseptia.

Tyylihän on se, että kussakin kirjassa tapahtuu murha tai muu rikos, jota sitten selvitellään. Siinä sivussa saadaan kuulla ennestään tuttujen henkilöhahmojen tuoreimpia kuulumisia yksityiselämän saralta. Valitettavasti nuo yksityisasiat jäävät melko pieneen rooliin kussakin kirjassa.

Haluaisin kuulla enemmän Glenn Bransonin aviotilanteesta. Sitä käsiteltiin jossain aiemmassa kirjassa hieman enemmän, mutta sen jälkeen tilanne on jäänyt roikkumaan.

Samoin kirjasarjan ehkä tehokkain koukku (ainakin minulle), eli Roy Gracen vaimon katoaminen kuin tuhka tuuleen, on edelleen avoinna. Senkin käsittely on jäänyt parin ekan kirjan jälkeen hyvin pieneksi.

Tässä kirjassa asiaan saadaan taas lisävaloa ja oikeastaan voin jo arvata Sandyn "salaisuuden". Tosin lopussa heitettiin taas uusi pommi, jota en osannut odottaa. Juuri kun ajattelin, että pidän taukoa taas tästä sarjasta, niin enpä tiedäkään voinko.

Ote kirjan takakannesta:

Carly Chase is still traumatized ten days after being in a fatal traffic accident that kills a teenage American student from Brighton University. Then she receives news that turns her entire world into a living nightmare. 

The drivers of the other two vehicles involved have been found tortured and murdered. Now Detective Superintendent Roy Grace of the Sussex Police Force issues a stark and urgent warning to Carly: She could be next.

En käy juonta sen enempää ruotimaan, sillä pätkä takakannesta kertoo kaiken oleellisen, muttei liikaa. Tämä kirjasarjahan kannattaa ehdottomasti lukea kronologisessa järjestyksessä. Viittauksia ja vihjeitä menneeseen on paljon. Tässä kirjassakin kohdataan lyhyesti eräs henkilö aiemmista kirjoista. Ja juuri on luultu, että hänet on jo eliminoitu...


Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (julkaistu suomeksi käsittääkseni syksyllä 2012)
Dead Like you
Dead Man’s grip (tässä postauksessa)
Not Dead Yet (odottaa hyllyssä)