Kirjahaasteen 2. ja 3. osa

2. Kirja, jonka olen lukenut yli kolme kertaa.

Jäin heti jumittamaan tähän toiseen kohtaan: en nimittäin muista olenko lukenut mitään kirjaa (jos laskee koulukirjat pois) kolme saati yli kolme kertaa.

Monia kirjoja olen kyllä lukenut kaksi kertaa, mutta että kolme (ehkä jotain Merja Jalon kirjoja olen pentuna lukenut useita kertoja: etenkin Nummelan ponitalli-sarjaa). Ei rehellisesti sanottuna tule yhtään mieleeni.

3. Suosikkisarjani

Tykkään kirjasarjoista, mutta jostain syystä en loppujen lopuksi ole niitä kovin paljon lukenut. Tai tiedä sitten, mikä on paljon.

Kirkkaana ylitse muiden nousee kuitenkin Henning Mankellin Kurt Wallander-sarja. Päätösteosta lukiessani pääsi jopa itku. Pidän Mankellin kirjojen tunnelmasta, sellaisesta hieman alakuloisesta. Myös muut lukemani Mankellin kirjat (kuin Wallander-sarja) ovat tehneet minuun vaikutuksen.

Mankellin kanssa kilpailee Karin Fossumin kirjoittama Konrad Sejer-sarja. Harmi vain, että Konradin rooli kutistuu aika pieneksi sarjan edetessä.Enkä nyt muista olenko edes lukenut koko sarjaa, mutta käsittääkseni ainakin suurimman osan.

Seikkailu Lontoon alapuolella

Neil Gaiman: Neverwhere


En ole kovin suuri fantasian ystävä. Ehkä se johtuu siitä, etten pahemmin sitten teinivuosien ole lukenut fantasiaa.

Jostain syystä, vaikka kuvataiteessa pidän hyvinkin paljon fantasiasta, en ole jaksanut ihmeemmin kiinnostua sen lukemisesta.

Ystäväni suosituksesta luin tämän Neil Gaimanin kirjan Neverwhere. Siinä seikkailaan Lontoon kaduilla ja tubeasemilla: ei tosin maan päällä, vaan lähinnä maan alla. Kirjassa Lontoo on jakautunut alueisiin: London above ja London below. Yläpuolisessa Lontoossa ei juurikaan olla tietoisia, mitä sen alla tapahtuu.

Kirjan päähenkilöllä, Richard Mayhewlla, ei näin ollen myöskään ollut mitään tietoa maanalaisesta Lontoosta ennen kuin sinne itse päätyi. Viattoman ystävällinen teko syöksee hänet sinne ja ajoittain hän taiteilee jopa hulluuden rajalla: on vaikea niellä tuota erilaista maailmaa, jossa rottienkin kanssa kommunikoidaan.

Richard haluaakin kiihkeästi takaisin entiseen elämäänsä ja päätyy taittamaan matkaa pelastamansa tytön, Door, kanssa. Tytön nimi ei ole sattuma, sillä hänellä on taito avata ovia ja muita lukittuja esineitä. Hänellä on myös kyky tehdä ovi sinnekin, missä sitä ei ole.

Doorin missio on selvittää vanhempiensa kohtalo: kuka heidät tappoi ja miksi. Ja miksi pahamaineiset tappajat ovat nyt hänen perässään? Entä kuka heidän pienestä saattuestaan on petturi?

Eräs kiinnostava elementti minulle oli tietenkin nuo Lontoon tubeasemat. Käyn usein Hammersmithissä ja sekin sai nyt hieman uuden merkityksen kirjan myötä. Oli muutenkin aika erikoinen tunne lukea paikoista, joissa on käynyt ja jotka tietää ja tarkastella nyt niitä fantasian valossa.

Kirjan keskeiset henkilöhahmot olivat pääasiassa mielenkiintoisia. Joskin tässäkin kirjassa esiintyi sitä tyypillistä ”pahikset haisevat ja ovat rumia ja vähän tyhmiä” ja ”hyvikset ovat sivistyneitä eivätkä syö mm. puluja”.

Richard Mayhew on nössö, mutta toisaalta kukapa ei olisi tuollaisessa tilanteessa, kun ei oikeastaan tajua mistään mitään ja sekin, mitä näkee, on vaikea ottaa todesta. Minusta onkin hienoa, että Richard on ns. tavallinen ihminen inhimillisine piirteineen. Onhan noita virheettömiä superihmisiä ihan tarpeeksi muussa kirjallisuudessa.

Matka alamaailman Lontoossa on Richardille myös kasvattava kokemus, joka muuttaa häntä aika perusteellisesti. Mitään totaalista takinkääntöä ei kuitenkaan tapahdu, vaan Richard säilyy hahmona uskottavana mielestäni kirjan loppuun saakka.

En oikeastaan osannut odottaa mitään tältä kirjalta, mikä oikeastaan oli ihan hyvä asia. Tätä kirjaa ei oikeastaan voi selittää, se pitää lukea. Tämä ei ehkä ole ihan puhdasta fantasiaa (vai miten se sitten määritelläänkään?) siinä mielessä, että kirjassa on myös ns. realistinen puoli, London above.

Ilmeisesti tätä kirjaa ei ole suomeksi käännetty. Englanniksi sen saa ainakin AdLibriksestä ja tietty Amazonista (en tosin tiedä paljon postikulut sieltä ovat Suomeen).

Tästä on muuten tehty tv-sarjakin. En ole sitä nähnyt ja nyt mietin haluaisinko nähdä.

1. Paras viime vuonna lukemani kirja

Kirjoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, koska aika moni kirja on omalla tavallaan hyvä. Riippuu vähän, miten asiaa tarkastelee.

En myöskään muista kaikkia viime vuonna lukemiani kirjoja, sillä tämä blogini on ollut tauolla.

Mutta niistä, mitä nyt muistan, nousee esille Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa.

Kiehtova kirja, joka elää vieläkin mielessäni!

Tästä pääset listaan, jonka mukaan näitä kirjoja luettelen.

Kirjahaaste alkaa huomenna

Monissa kirjablogeissa kiertää tällainen 30 päivän kirjahaaste. Nappasin sen itsellenikin, koska se vaikuttaa mielenkiintoiselta.

En kuitenkaan lupaa päivitellä näitä joka päivä, vaan silloin kun huvittaa. Tarkoitus silti olisi saada koko lista käytyä läpi kohtuullisessa ajassa.

Vanha kirjahyllyni Suomessa

Aloitan tämän haasteen (toivottavasti) huomenna.
Alla lista, jonka mukaan mennään:


Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Kaasunaamarimurhaaja iskee

Peter James: Not Dead Enough


Tämä on kolmas Roy Grace-sarjan kirja. Lukeminen hieman kesti, sillä minulla oli täällä ystävä käymässä enkä pahemmin ehtinyt tuona aikana lueskella.


Tässä kirjassa tutkitaan kolmea murhaa, joissa esiintyy samankaltaisia piirteitä. Epäiltykin löytyy melkoisen pian, mutta painavista todistusaineistoista huolimatta kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää.

Roy Gracen siviilielämä on myös kriisissä: Tuore suhde Cleon kanssa saa säröjä, kun Royn ystäväpariskunta väittää nähneensä Sandyn (Royn 9 vuotta sitten kadonnut vaimo) Münchenissä.

Mitäpäs tästä sanoisi: en tiedä onko hyvä asia, kun jo ennen kirjaa tietää, mitä saa.

Peter Jamesilla on tietty kaava, jota hän käyttää kaikissa näissä Roy Grace-sarjan kirjoissa. Ihan hyvä kaava, ei siinä mitään, mutta lukijalle aika yllätyksetön ja siksi ajoittain ehkä jopa hieman tylsä.

Täytynee pitää taukoa tästä sarjasta hetken aikaa, sillä vaikka kirja olikin ihan hyvä, niin kuitenkin jollakin tavalla puuduttava.


Roy Grace sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough (tässä postauksessa)
Dead man’s footsteps (odottaa hyllyssä)
Dead Tomorrow
Dead Like you
Dead Man’s grip

Lukutoukan paljastuksia

Sain tämän haasteen Meriltä, kiitokset!

Kuka?

34-vuotias intohimoinen lukija Lontoosta, jossa asun mieheni kanssa. Olen ollut lukutoukka jo pienestä pitäen eikä kiinnostukselle näy loppua. Ja hyvä niin.

Lukemisen lisäksi tykkään kirjoittaa, matkustella, lenkkeillä, valokuvata, fillaroida ja mitä nyt ikinä tuleekin mieleeni.

Mitä?

Luen kirjoja laidasta laitaan. Eri teemat taitavat mennä vähän kausittain. Suoranaista fantasiaa en kuitenkaan lue juuri laisinkaan enkä ihan puhtaasti romanttisia kirjojakaan.

Luin paljon romantiikkaa nuorempana, mutta se on jäänyt lähes kokonaan pois tässä matkan varrella. Mutta eihän sitä tiedä, jos innostun uudestaan siitäkin lajista!

Nykyään luen pääasiassa englanniksi, Suomessa asuessani lähinnä suomeksi. Minulla on täällä vielä muutamia lukemattomia suomenkielisiä kirjoja, jotka roudasin mukanani Suomesta.

Missä?

Pääsääntöisesti luen kotona ja yleensä sängyssä tai sohvalla löhöillen.

Yllä olevassa kuvassa on kotitalomme: meidän osuutemme siitä on koko ylin kerros. Nuoli osoittaa makuuhuoneemme ikkunaan. Kuvan olen ottanut 19.3.2011.

Milloin?

Tätä blogia olen yleensä päivitellyt vain, kun olen lukenut kirjan. Siksi päivitysten välillä voi joskus olla viikkokin.

Olen kuitenkin harkinnut, että voisin laajentaa hieman tätä blogia ja kirjoittaa väliaikoina jotain muuta kirjoihin liittyvää.

Mitä mielessä nyt?

Sain juuri edellisen kirjan loppuun ja mietin, mitä lukisin seuraavaksi. Ongelmana ei ole se, etteikö olisi luettavaa, vaan pikemminkin runsaudenpula.

Olen karsinut vaihtoehdot nyt kahteen ja veivaan niiden välillä. On se joskus vaikeaa!

Hiekkalinna

André Brink: Hiekkalinna


Brink on eräs lempikirjailijani. Suuri osa hänen kirjoistaan sijoittuu Etelä-Afrikkaan ja käsittelee usein tavalla tai toisella apartheidia.

Tämäkään kirja ei ole poikkeus, vaikka tässä kuitenkin painottuu enemmän se mystinen ja spiritiuaalinen puoli Afrikasta.

Kirjassa on kaksi tasoa: nykyisyys ja sukupolvet.

Sukupolven naisten tarinoita kertoo kuolemaa tekemä Ouma Kristina, joka on pyytänyt Lontoossa asuvan tyttärentyttärensä luokseen Etelä-Afrikkaan kuulemaan suvun tarinaperinnön voidakseen kuolla rauhassa.

Hiekkalinna on tavallaan kirja, joka koostuu useista tarinoista ja nimenomaan suvun naisten tarinoista. Luonto ja tietty henkisyys on voimakkaasti läsnä jokaisissa tarinoissa.

Joku voisi ajatella kirjan hipovan jopa fantasiaa, mutta itse näkisin kyseessä olevan ehkä enemmänkin nimenomaan se henkisyys, joka on leimallista yhä nykyään Afrikan heimoille.

Enemmän kuin fantasiana näkisin ns. yliluonnolliset kohtaukset symbolisina. Se, miten tuota symboliikaa sitten kukin tulkitsee, on asia erikseen. André Brink ei siinä lukijaa juuri ohjaa, vaan jättää aika paljon lukijan oman päättelykyvyn ja mielikuvituksenkin varaan.

Brinkiä on kehuttu siitä, että hän on osannut taitavasti kuvata naisena olemista tässä kirjassa, joka siis kertoo lähes yksinomaan naisista. Toki kirjassa on miehiäkin, mutta he ovat sivuosassa.

Minusta naiskuvaus tässä kirjassa ei kuitenkaan ole sen merkittävämpi kuin jonkun muun miehen kirjoittama kirja, jossa naiset ovat pääosassa.

Joissakin kohdin naiseuden käsittely tuntuu jopa hieman huvittavalta. Kuukautisille on annettu aika suuri merkitys. Itse mietin, kuinka suurta osaa kuukautiset lopulta kuitenkaan naisen elämässä merkitsevät. Itse en edes ajattele niitä.

Toki näkökulmani on länsimainen ja yleensähän siihen ei silloin liity mitään riittejä ja toisaalta kuukautisten merkitys on eri, jos haluaa lapsia, mutta niitä on vaikeuksia saada.

Näitä teemoja ei kuitenkaan kirjassa käsitelty, vaan vauvaa pukkasi maailmaan kuin liukuhihnalta.


Muitakin pieniä naiseutta korostavia yksityiskohtia kirjassa esiintyi: esimerkiksi vaatteiden vaihtaminen useita kertoja ennen päivän asun valitsemista. Minusta nuo maininnat olivat hieman väkinäisiä sivulauseita. Ikään kuin kirjoitettu vain muistutukseksi siitä, että henkilö on nainen.

Mutta summa summarum, mielenkiintoinen kirja ja pidin siitä kovasti. Ei kuitenkaan parasta Brinkiä joskaan ei huonointakaan häneltä lukemistani kirjoista.

Lisään tähän loppuun listan lukemistani brinkin kirjoista. Nimeä klikkaamalla pääset suoraan postaukseen, jossa olen kirjasta kirjoittanut.

Sateen enteitä
Myrskyinen hiljaisuus
Hiljaisuuden tuolla puolen
Tuokio tuulessa
Valkoinen, kuiva kausi
Kovan valon maa
Pirunlaakso (en ole koskaan kirjoittanut siitä mitään, valitettavasti. Mutta en tykännyt kirjasta)