Mustasukkaisuutta ja pyromaniaa

Kannen kuva: Nikki Smith

Peter James: Want You Dead
Pan Books, 2014
S. 498
10. Roy Grace -sarjan kirja

Kylläpä on jotenkin huojentunut ja hyvä mieli, kun on saanut luettua tuoreimman Grace-kirjan. Ensimmäinen kirja, Dead Simple, ilmestyi jo vuonna 2006. Suomeksi se julkaistiin 2010 nimellä Kuoleman kanssa ei kujeilla.

Vasta tuolloin tajusin itsekin tämän kirjasarjan olemassaolon Leena Lumin blogista (terkkuja ja kiitos arviostasi, jonka ansiosta tämän sarjan löysin!).

Jännä juttu, sillä Peter James on britti ja hyvin suosittu kirjailija kotimaassaan. Silti olin onnistunut kulkemaan laput silmillä ja missaamaan koko kirjailijan.

Olo on huojentunut, koska tästä sarjasta on muodostunut minulle pakkomielle. Kaikki kirjat on luettava ja aiemmin ahdisti, kun olin niin paljon jäljessä. Nyt tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä, kun ei ole yhtään Gracea rästissä. Minulla on tähän sarjaan viha-rakkaus-suhde. Joskus ottaa päähän, mutta silti on pakko lukea.

Want You Dead muistutti minua taas siitä, miksi tätä sarjaa luen. Olen kiintynyt tämän kirjan henkilöihin. Lisäksi Peter James onnistuu saamaan riittävästi erilaisuutta kirjoihinsa, vaikka puitteet ovat ns. samat.

Ollaan siis Brightonissa, mustasukkainen pyronaami vaanii exäänsä tavoitteenaan tuhota tämän elämä. Poliisia taasen työllistää kuolema, joka aluksi tulkitaan itsemurhaksi, mutta jonka tarkemmat tutkimukset osoittavat pian murhaksi. Lukija tietää koko ajan, että kyseessä on murha. Lukija tietää muutenkin enemmän kuin poliisi, mutta se ei vie pohjaa jännitykseltä.

Peter James on tyylilleen uskollisesti hyvin perusteellinen kuvauksissaan. Toisaalta tällä kertaa en kokenut sitä lainkaan puuduttavana, kuten joissakin hänen kirjoissaan. Joko Peter on salaa supistanut kuvailua tai sitten minua vain sattui tällä kertaa kiinnostamaan aiheet enemmän.  Olkoon miten on, mutta luin tämän kirjan ahmimalla.

Seuravat kappaleet saattavat sisältää spoilereita edellisistä kirjoista, joten jatka omalla vastuulla.

Gracesta on siis tullut isä. Vauva ilmaantui kuvioihin edellisessä kirjassa ja vanhemmuuden ja työn sovittamista yhteen sivuttiin jo silloin. Luonnollisesti vauva on edelleen olemassa, mutta onneksi Cleo hoitaa sitä kotona eikä ilmeisesti ainakaan toistaiseksi ole kiirehtimässä takaisin töihin. Onneksi siksi, koska en välttämättä jaksaisi, jos näissä kirjoissa aletaan pohtia, kuka ehtii hakea lapsen sieltä sun täältä, kun molemmat vanhemmat luuhaavat ties missä.

Tässä kirjassa on meneillään useita kiinnostavia aiheita. Luonnollisesti itse rikosvyyhti kiinnostaa, mutta pakko tunnustaa että tuttujen poliisien yksityiselämätkin kiinnostavat minua. Mullistuksia tapahtuu: sellaisiakin, että tirautin muutaman kyyneleen. Ja mietin, miten jatkossa käy. On onni ja sitten se pyyhkäistään pois.

Tapaus Sandy on kulkenut mukana ensimmäisestä kirjasta lähtien ja vaanii edelleen taustalla. Tosin nyt jo ihan lihana ja verenä - hengittävänä sellaisena.

Kirjaa lukiessani laskeskelin, että Roy Grace joi joka ilta vähintään yhden drinkin. Yhtenä iltana vetäisi jopa kunnon kännit. Että ihan peribrittiläinen meininki.

Tätä kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta varmaan suomennetaan, kun kerran kaikki aiemmatkin (Roy Grace -sarjan kirjat) on suomennettu. Peter on melko tiheätahtinen kirjailija, joten elän toivossa että ensi vuonna saadaan yhdestoista Roy Grace uunista ulos.

Tässäpä kertaukseksi vielä koko sarja:

1. Dead Simple
2. Looking good dead
3. Not dead enough
4. Dead man’s footsteps
5. Dead Tomorrow
6. Dead Like you
7. Dead Man’s grip
8. Not Dead Yet
9. Dead Man's Time
10. Want You Dead

~~~

Ps. Kyllä, ruohosipulimulta on homeessa. Kukaan ei ole toistaiseksi jaksanut tehdä asialle mitään.