(suom. Kadonneet lapset)
Bantam Press 2012
S. 394
Finders Keepers on Bauerin kirjoittaman trilogian kolmas osa. Kirja jatkuu melko suoraan siitä, mihin edellinen, Darkside, jäi.
En suosittelekaan tätä trilogiaa lukemaan väärässä järjestyksessä, koska viittauksia on paljon. Lukeminen on huomattavasti mielekkäämpää, kun tietää mitä viittaukset koskevat.
Keskiössä on edellisen kirjan tapaan poliisi Jonas Holly, joka kirjan alussa on traagisten tapahtumien takia virkavapaalla/sairaslomalla. Keskeiseksi - oikeastaan jopa enemmän kuin Holly - henkilöksi nousee myös jo ensimmäisestä kirjasta (Blacklands) tuttu Steven.
Pikkuinen Shipcottin kylä menee sekaisin, kun lapsia alkaa kadota keskellä kirkasta päivää. Lapset tuntuvat katoavan kuin pähkinät oravan kätköihin, jälkiä jättämättä ja ääneti. Ainoa vihje, joka katoamiset toisiinsa yhdistää, tuntuu olevan katoamispaikalle jätetty viesti.
Edellisestä kirjasta mukana ovat tutut poliisit Elizabeth Rice ja Reynolds. Reynolds oli varsin symppis edellisessä kirjassa, mutta Finders Keepersissä hänelle on tapahtunut asennemuutos; Reynoldsille on kasvanut pienet pirunsarvet päähän. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika ja olosuhteet muovaavat ja muuttavat ihmistä. Niin suurta muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut Reynoldsin luonteessa, että hänestä olisi suoranainen ilkimys tullut.
Pidänkin Bauerin tavasta tuoda henkilöt lähelle päästämällä lukija heidän salaisiin ajatuksiinsa ja toiveisiinsa. Niihin, joita ei sanota ääneen, mutta jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Kun ei toista periaatteessa tunne, syntyy kihelmöiviä - jopa pelottavia - tilanteita. Se välittyy lukijallekin asti.
Bauer pitää lukijansa pimennossa melko pitkään ennen kuin tekee taktisen käänteen ja läväyttää koko korttipakan pöytään. Sen jälkeen kirja jatkuukin hieman toisella tyylillä. Mielenkiintoinen ja tehokas ratkaisu.
Kirjan loppu, josta en voi kirjoittaa spoilaamatta, oli valitettavasti pienoinen pettymys. Bauer sortuu (vain osittain, mutta sortuu kuitenkin) tyypilliseen helppoon ratkaisuun ja menee sieltä, missä aita on matalin.
Noin muuten kirja on herkullisen monitasoinen ja jännittävä. Bauerin käyttämä sanasto on rikasta ja runsasta; jouduin pitkästä aikaa turvautumaan sanakirjaan. Mutta tulipahan opittua kaikenlaista.
Epäolennainen huomio: kirja on kirjaston laina ja joku kammottava sottapytty on sen lukenut ennen minua. Monella sivulla on jotain ruskeaa töhnää, jonka oletan olevan suklaata tmv. Yäk. Jos ei osaa syödä ja lukea siivosti, voisi lukea omia kirjojaan ja sotkea ne!
Belinda Bauerilta on muuten ilmestynyt jo uusi kirja, Rubbernecker. Se oli minulla lainassakin jonkin aikaa, mutten ehtinyt lukea sitä ennen eräpäivää enkä jaksanut uusia lainaa. Saahan sen sieltä uudelleen joskus toiste.
Ajattelin nyt hetkeksi aikaa keskittyä lukemaan jotain iloisempaa. On tapahtunut nimittäin sellainen ihme, että haluan lomaa näistä ainaisista suruista ja murheista - ja murhista.
Kirjan on lisäkseni lukenut ja siitä kirjoittanut muutama muukin. Lisään linkitykset mahdollisesti myöhemmin. Nyt en jaksa sitä paitsi pitää olla kohta menossa.
Kannen kuva: Yolande de Kort / Trevillion Images
Epäolennainen kommentti: Minua on vaadittu (en suostunut) korvaamaan lainaamani kirjaston kirja, jonka edellinen lainaaja oli tahrannut ehkä kahvilla tai teellä. Sittemmin olen siirtynyt käyttämään toisia kirjastoja ja viime aikoina olen myös alkanut ostella itse kirjoja ihan vain etten joutuisi syytetyksi sellaisesta, mitä en ole tehnyt.
VastaaPoistaNo jopas jotakin! Todella ikävää, että lainakirjojen kanssa porsastellaan, mutta ikävää on kyllä väärät syytöksetkin. Onneksti et sentään joutunut toisen töhryjä korvaamaan, mutta kyllä minuakin sapettaisi aiheettomat syytökset. Täytyy tunnustaa, että minäkin olin huolissani tuon tuhrukirjan kanssa ja käväisi mielessä, ettei vain kukaan luule, että sotkut ovat minun tekosiani.
PoistaJos saat käsiisi, lue David Safieria! Se on aivan loistavaa ja piristävää, juuri luin Happy familyn ja että oli hauskaa hirviöseikkalujen parissa... käy tsekkaamassa blogistani siitä. :)
VastaaPoistaMutta mullakin odottaa Kadonneet lapset. Pitäisikin lukea pian...
Tulenpa tsekkaamaan! Itse asiassa tsekkasin jo eilen, mutta olin liian aivokuollut kommentoidakseni mitään. :)
PoistaKannattaa tämä Kadonneet lapset lukea vielä, kun on edellisen kirjan tapahtumat tuoreessa muistissa. Edellinen kirjahan päättyi melko mielenkiintoisesti!
Tämä oli hyvä. Suosittelen itsekin lukemaan kirjat järjestyksessä noiden viittausten vuoksi. Olen kyllä eri mieltä tuosta lopusta. Minusta se oli paha.
VastaaPoistaKyllä, järjestys sen olla pitää :)
PoistaJa sitten SPOILER ALERT - ÄLÄ LUE TÄMÄN KOMMENTIN LOPPUOSAA, JOS ET OLE LUKENUT TÄTÄ KIRJAA!
Olihan tämän kirjan loppu pysäyttävä, mutta itse olisin ns. jättänyt sieppaajan vaihteeksi henkiin. Liian usein pahikset tapetaan kirjan lopussa ja se on minusta jotenkin liian "helppoa".