Exiles ei ole toistaiseksi saatavilla suomeksi, mutta tutkimusteni mukaan siitä on tulossa ensi maaliskuussa suomennos nimellä Ulkopuoliset.
Exiles on tuttua Harper-tyyliä eli keskeiset henkilöt kuvataan ja kuvaillaan melko perusteellisesti, jolloin heistä tulee varsin lihallisia ja sama miljöön suhteen. Juoni etenee siinä sivussa verkkaisesti kiihtyen loppua kohden.
Aaron Falk matkustaa (kuvitteelliseen) eteläaustralialaiseen Marralee-nimiseen kylään osallistuakseen kummipoikansa ristiäisiin. Ystävien perhettä varjostaa vuosi sitten kadonneen Kim Gillespien selvittämätön mysteeri. Tuntuu, ettei tapauksessa kaikki täsmää, vaikka Kim oli jo ennen katoamistaan vieraantunut ystävistään ja muuttanut muualle.
Erityisesti Kimin teini-ikäinen tytär epäilee, ettei äitinsä noin vain katoaisi ja vieläpä jättäisi pientä lastaan yksin rattaisiin. Kim oli tullut nimittäin Marraleehen festivaaleille nimenomaan aikeenaan tavata siellä ystäviään, joita ei ollut aikoihin nähnyt.
Tapaus on siis erittäin kummallinen vähän moneltakin kantilta katsottuna.
Luonnollisesti Falk alkaa epävirallisesti ja sivumennen tutkailla tapausta ja hänen ystävänsä Raco, joka niinikään on poliisi (ei tosin Marraleessa), jakaa auliisti omia selvityksiään ja ajatuksiaan aiheeseen liittyen. Siinä ohessa käydään vuotuisilla festareilla, muistellaan menneitä ja käydään kävelemässä – myös eräällä toisella onnettomuuspaikalla.
Paljon on viereillä kaiken aikaa, mutta erityisesti kirjan alkupuolisko oli vähän siinä rajalla oliko sitä muuta ihmissuhdemättöä vähän liikaakin makuuni. Turhautuminen oli kuitenkin hetkellistä, koska henkilöt sinänsä ovat ihan kiinnostavia.
Harperinsa lukenut tietää mitä saa eli EI kännisiä poliiseja hortoilemassa yksinään vaarallisissa paikoissa ilman puhelinta ymv. kliseet. Aaron ei nimittäin vieläkään ole ratkennut ryyppäämään eikä vaikuta siltä, että aikoo jatkossakaan ryhtyä alkoholistiksi. Sen sijaan erään muun suuren muutoksen Aaron tekee elämässään.
Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.
*
Järkyttävän paskoja muuten nämä viimeaikaiset kirjankansikuvani. En ole jaksanut aikoihin panostaa niihin, mutta nyt särkee jo silmiä niin pahasti, että täytyypä skarpata jatkossa.
Minun kirjakansikuvani ovat aina kammottavia, koska ei vain edes kiinnosta panostaa. :D Minulla ei ole missään määrin silmää valokuvaukselle.
VastaaPoistaTulisikohan joskus Harperiin tartuttua. Australia olisi kyllä mielenkiintoinen miljöö.
Minulle kirjan kuvaaminen oli eräs lukemisen käsittelyprosessia taannoin. Sittemmin olen laiskistunut sen suhteen ja suurin osa kuvista on nykyään vain kännykkäräpsyjä. Minulla on järjestelmäkamera ja olen ihan osaava kuvaaja (kamalaa, kehun itseäni), joten omassa blogissani haluaisin käyttää kelvollisia ja mietittyjä kuvia enkä tällaista paskaa :D Muiden kuvia en arvostele, koska kukin bloggaa tyylillään.
PoistaHarperin kirjoissa on kyllä mukava tuo aussiviba – aiheuttaa minussa vain usein kaamean matkakuumeen sinne. Olen käynyt useita kertoja ja olisi kiva päästä sinne kunnolla patikoimaan.
Ootan kyllä tätä suomennosta! Oon tykänny kaikista lukemistani Harpereista.
VastaaPoistaTämä ei minusta ole parasta Harperia, vaikka ihan ok olikin. Lukemisen arvoinen toki.
Poista