Simon & Schuster 2017
S. 290
Saudi-Arabian syntisäkit
Nainen on oletusarvoisesti syntinen. Sen voikin pukea säkkiin, niin se näyttää siltä, mitä on: syntisäkiltä. Nainen on seireeni ja lutka, joka on paketoitava mustaan telttaan, ettei se pääse viekottelemaan viattomia Miehiä vartalonsa kaarilla saati seksiä tihkuvilla silmillään. Nainen on vallaton ja oitis rientämässä synnin poluille, jos sen päästää vapaaksi: siksi se on pakko pitää valvonnanalaisena. Ensin isä valvoo, sitten aviomies. Eikä vain valvo, vaan päättää. Naisella ei ole omaa tahtoa eikä päätäntävaltaa. Tällä ei ole periaatteessa mitään tekemistä Islamin kanssa. Kyseessä on salafismi.
Yllä oleva kirjoitus on kärjistetty. Tai ei oikeastaan kärjistetty, vaan kirjoitin sen siten kuin tulkitsin al-Sharifin kirjaa (hän ei ole noin suorasanainen, vaan asiallinen ja viimeiseen asti pohdiskeleva), sillä kun riisuu korulauseet niin alaston asenne jää jäljelle. Sama asia suoraan kirjoitettuna. Tuskin tulee yllärinä monelle.
Kirja alkaa Manal al-Sharifin pidätyksestä vuonna 2011, syy driving while female. Miten tähän on päädytty, miksi konservatiivisesta al-Sharifista tulee naisten oikeuksia ajava aktivisti? Se on pitkä tie ja sisältää järjestelmällistä aivopesua alkaen tytöille suunnatusta koulusta. Al-Sharif jättää itsensä vankilaan virumaan (palaamme sinne taas kirjan lopussa) ja palaa ajassa taaksepäin kerraten elämäänsä ja varttumistaan lapsesta teiniksi, sitten aikuiseksi.
On helppo ymmärtää al-Sharifin konservatiivisuus: onhan aivopesu aloitettu jo lapsena ja lapset ovat otollista maastoa tällaiselle. Saadaan ihan puhdas paperi, johon sutata mitä tahansa. Töhryt alkavat haalistua, kun ikkuna muualle maailmaan avautuu. Me länsimaissa sanomme, että tieto lisää tuskaa. Saudi-Arabiassa voisi sanoa, että tieto lisäisi vapautta, jos sitä suotaisiin naisille. Ei suoda, kaikki on haram. Eikä tieto toisaalta itsessään tuo vapautta: tarvitaan asennemuutosta.
Nyt täytyy muistaa, etteivät kaikki miehet kannata naisten alistamista. On suuri joukko miehiä, jotka eivät. Lisäksi naisten alistaminen ja heidän liikkumisen hankaloittaminen häiritsee miehiäkin. On vaikea nähdä, kenen etua lopulta palvelee sellainen, että naiset pyritään eristämään kokonaan yhteiskunnasta ja pysymään neljän seinän sisällä. Ymmärrän jos kyseessä olisi esimerkiksi täit tai rotat, joita ei sinänsä tarvita. Mutta nainen: kun ei sitä oikein voi hävittääkään kokonaan. Vallastahan tässä tietenkin on kyse.
Minulle kenties ainut ylläri tässä kirjassa oli valtava naisviha. En kuvitellutkaan, että nainen Saudeissa nauttii olemassaolon sietämättömästä keveydestä buduaarissaan makoillen, mutta en ollut ihan käsittänyt, miten alhainen jäte hän on. Olin ajatellut, että nainen on enemmänkin sellainen reppana hupakko (ja tietenkin salaseksikäs ja kiero, jota tulee kontrolloida), joka ei kykene itsenäiseen ajatteluun. Taustalla jyllää kuitenkin sellainen naisviha, että ihan yllätti.
Väkivallasta saa epätasapuolisesti kaikki osansa. On tavallista, että mies pieksää vaimoaan ja lapsiaan (myös poikalapsia, ei siis vain tyttöjä). Onpahan lapsia (ja toki myös vaimoja) kuollutkin miehen käsittelyssä. Miehen aikuistuessa hän vapautuu selkäsaunoilta, mutta nainen ei: pieksijä vain vaihtuu.
Mitä tulee muuten autolla ajamiseen Saudi-Arabiassa: sitä ei ole kielletty "traffic codessa". Kyseessä on lähinnä perinne tai tapa, jonka mukaan naisen ei tulisi ajaa autolla.
Daring to Drive on runsaasti yksityiskohtia ja esimerkkejä sisältävä muistelmateos, joka juuri runsautensa takia avaa todella hyvin paikallista kulttuuria ja käytäntöä ja sen pulmallisuuksia sekä naisille että myös miehille. Al-Sharifin tyyli ei ole tuomitseva, vaan pohtiva. Hän säilyttää uskonsa ja pysyy muslimina, sillä ei ole uskonnon vika, että sitä tulkitaan miten sattuu ja käytetään keppihevosena muissa asioissa.
Kirjan lopussa itketti. Turhautti kovasti niin moni asia. Lisäksi itketti al-Sharifin äiti (ja vähän isäkin), josta en oikeastaan pitänyt kirjan alussa. Minua itketti al-Sharifin ja äitinsä suhde. En aio avata sitä tässä, mutta jos luet tämän kirjan, olen melko varma että ymmärrät, mitä tarkoitan. Sitten lopussa.
Jos saisin suositella tätä kirjaa jollekin, suosittelisin sellaisille ihmisille, jotka niputtavat jonkin tietyn ihmisryhmän tai kulttuurin ihmiset samaksi. Sellaisia yleistäjiä on yllättävän paljon: ei olisi heille pahitteeksi ymmärtää, että ihmiset kaikkialla - eivät esim. vain Suomessa - ovat inhimillisiä yksilöitä, eivät mitään massa-aivoja.
Kirjan kieli on tavanomaista: sen tehtävä tässä kirjassa on välittää tietoa ja sanomaa, ei luoda taiteellisia merkityksiä. Ajattelen, että kirjallisuudella on useita tehtäviä ja kieli on hyvä valita tavoitteen - mikä se nyt kullekin kirjan kirjoittajalle ja kirjalle milloinkin on - mukaan.
Manal Al-Sharifin TED-talk, tässä suora linkki videoon jos haluat katsoa sen isompana.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 39. Ikääntymisestä kertova kirja - onhan tämä eräänlainen kasvutarinakin.
Kun lukee kirjallisuutta eri aikakausilta ja samalla kuulee tällaisia tarinoita siitä, millaisia järkyttäviä ihmiskohtaloita eri yhteiskunnissa esiintyy, alkaa tuntua siltä, että kulttuurisesti hyväksytty perhe- tai lähisuhdeväkivalta on ihmiskunnan historiassa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suomessakaan ne ajat eivät ole kaukana, lasten kurittaminen on kriminalisoitu alle 50 vuotta sitten. Väkivallan (periaatteessa) tuomitsevassa yhteiskunnassa eläneenä on jotenkin vaikea hyväksyä ja hahmottaa, miten yhteiskuntia halkova väkivallan normalisointi on ylipäätään mahdollista - sellaista yhteiskuntaa pitää helposti poikkeamana tai kieroutumana. Vaikka tosiasiassa väkivallan normalisointien purkaminen on varsin tuoretta ja hitaasti leviävää kehitystä.
VastaaPoistaSe ei tietenkään tarkoita, etteikö väkivaltaa pitäisi vastustaa ja pyrkiä karsimaan kaikin voimin ja etteikö tukiverkkoja uhreille tulisi vahvistaa. Onhan edistystä mahdollista tuottaa, jos niin halutaan, ja siitä todistaa perhe- tai lähisuhdeväkivallan kriminalisointi monessa lainsäädännössä viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Tämä teos vaikuttaa tekstisi perusteella sellaiselta, joka ottaa askelia normalisoidun ja rakenteellisen väkivallan kyseenalaistamiseen, ja hyvä niin.
Juu, väkivaltaa on ollut kaikkina aikoina, mutta monissa maankolkissa se on vähentynyt ajan kuluessa. Väkivallalle ei ole samalla tavalla "tarvetta/perustetta" kuin ennen, jolloin kovuus, karaistuminen ja vahvuus olivat elinehtoja. Muutenkin tieteiden kehittyessä myös ihminen muuttui tietoisemmaksi ja vökivalta (ja lasten kasvatus) alettiin nähdä eri tavalla jne. Kulttuurit, joissa lapsiin kohdistunut väkivalta on normi, taitavat olla niitä sotaisimpia ja väkivaltaisimpia kulttuureja muutenkin tällä hetkellä (mikä ei ole ihme, kun väkivalta on muutenkin arkipäiväistä ja hyväksyttyä). Tämä on oma ajatukseni, joka perustuu mutuun.
PoistaTämä kirja ei sinänsä käsittele perheväkivaltaa, se vain tulee esille kirjassa. Tämä on enemmänkin kirja naisten oikeuksista - tai siis oikeudettomuudesta - ja miten se vaikuttaa ei vain naisiin vaan myös miehiin.
Yleensä tasa-arvoistuminen lisääntyy vaurastumisen mukana. Siksi Saudi-Arabian, Omanin ym. rikkaiden öljyvaltioiden takapajuisus onkin niin vaikeaa ymmärtää.
PoistaSuomessa ei ole ikinä ollut yksinkertaisesti varaa pitää naisia suljettuna pois työelämästä.
Saudi-Arabiassa onkin naisten työttömyys (ylläri) ihan tähtitieteellisissä luvuissa ja työvoimaa joudutaan roudaamaan muualta. Ei järkevää, mutta se johtuu siitä, että vallassa on ääri-Islamin kannattajat ja salafismi. Periaatteessa siis ymmärrettävää, mutta ei missään määrin hyväksyttävää - eihän periaatteessa uskontokaan sitä hyväksy.
PoistaTämä on mielenkiintoinen aihe,pitää etsiä tuo kirja. Samaan ryhmään tuon kirjoittamasi naisvihan kanssa voi kai luokitella täällä välillä arabiväestön keskuudessa esiintyvät "kunnia" murhat,joissa uhri,jota pidetään syypäänä, on aina nainen.
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti lukemaan! Kirjassa mainitaan kunniamurhat, jotka ovat tosiaan eräänlainen naisvihan muoto mielestäni. Ihan sama mitä joku muu sanoo, mutta kulttuuria, jossa naista pidetään lähtökohtaisesti syntisenä, ei voi kovin "naisystävälliseksi" kutsua.
PoistaArrgh...
VastaaPoistaTämä pitää lukea.
Tyhjentävä kommentti, joka kertoo enemmän kuin useampi sana. Sanaton ymmärrys! Minullakin oli usein melko arrgh-olo kirjaa lukiessani, vaikka al-Sharif ei ryve eikä muhi epäkohdissa. Pikemminkin analysoi ja pohtii.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta erityisesti se, että hän on valinnut tyylikseen pohdiskelevuuden. :) Kuullostaa, että olit hyvin vaikuttunut kirjasta.
VastaaPoistaMinä pidän pohdiskelevuudesta enemmän kuin saarnaamisesta. Koen että al-Sharif on siinä suhteessa samanlainen eli periaatteessa "huono" aktivisti, kun ei julista vaan mieluummin katsoo jopa maltillisesti asioita eri näkökulmista, mutta seisoo silti asiansa takana ja on valmis tekemään sen eteen töitä. Tällainen tyyli ravistelee minun kaltaisiani ihmisiä enemmän kuin yksisilmäinen ja äänekäs julistaminen tai saarnaaminen.
PoistaMinä olen joutunut viime aikoina pohtimaan omaa asennoitumistani. Suomessa näkyy entistä enemmän huivin peittämiä naisia. Jäin miettimään, miksi minua, omasta mielestäni kuitenkin aika avoimesti asioihin suhtautuvaa, koulutettua ja myös jonkin verran maailmaa nähnyttä naista tuo häiritsee päivä päivältä enemmän.
VastaaPoistaPohdinta on kesken, mutta muutaman aiheesta käydyn keskustelun perusteella olen tullut siihen lopputulokseen, että huivit eivät häiritse minua huiveina - kukin pukeutukoon tavallaan, vaan siksi, että ne symboloivat jotain naisille "pakollista" ei siis itse valittua vaatetusta.
Eniten minua häiritsevätkin huivit pienten tyttöjen yllä. Aikuisen naisen voi edes kuvitella viestittävän huivilla omaa vakaumustaan, lapsen kohdalla tulkitsen kyseessä olevan opetuksesta siitä, miten pitää olla, mikä on sallittua. Se jotenkin nyt ei vain mahdu minun länsimaiseen tajuntaani.
Ehkä minulla on vielä matkaa "maailmankansalaiseksi", mutta kun lukee esittelemäsi kirjan kaltaisista kertomuksista ja kohtaloista, en ole ihan varma tuleeko meidän edes kaikkeen tottua.
Täällä hunnutettuja naisia näkyy niin paljon, ettei niihin sen kummemmin kiinnitä huomiota. Osa peittää itsensä kokonaan, osa vain hiukset. Al-Sharif sivuaa huiviasiaa kirjassaan sekä henkilökohtaisella että kulttuurisella tasolla (Saudi-Arabiassakin käytäntö vaihtelee). Minäkin ajattelen niin, että jos valinta on oma, se on ok. Sen sijaan, jos se tehdään pakotettuna jonkin perinteen takia, en osaa arvostaa.
PoistaKaikkeen ei todellakaan pidä tottua eikä esim. Manal al-Sharif totu, vaan taistelee naisten oikeuksien puolesta. Lopputuloksena hän joutuu muuttamaan pois maasta, koska hänelle ei siellä ole sijaa.
Vinkkaan sinulle erään toisen arabikirjailijan:
Amal Awadilta on kesäkuussa kirja nimeltä Beyond Veiled Chichés: The Real Lives of Arab Women. Odottelen kirjaa kirjastoomme (ei tosin ole takuita tuleeko se sinne, mutta odottelen vielä jonkin aikaa ennen kuin taivun ja ostan kirjan), koska se kiinnostaa minua kovasti. Laitan tähän linkin kys. kirjaan Goodreadsisssa ja myös kaksi linkkiä The Guardianiin, jossa Awad kertoo kirjastaan. Se voi ehkä antaa uutta näkökulmaa tuskailuusi.
Goodreads:
https://www.goodreads.com/book/show/35232452-beyond-veiled-cliches
Amal Awad: 'Arab women don't need westerners to give them a voice'
https://www.theguardian.com/books/2017/aug/29/amal-awad-arab-women-dont-need-westerners-to-give-them-a-voice
Amal Awad: 'Arab women have traditionally been written about in a very patronising way'
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2017/jun/14/amal-awadarab-women-have-traditionally-been-written-about-in-a-very-patronising-way
Kiitos. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
PoistaMinua juurikin häiritsee se, että huivi jotenkin kadottaa naisen sen takana. En halua niputtaa ja haluan naisten voivan valita, miten pukeutuvat - suuntaan tai toiseen.
Ja kuitenkin... samalla tuo sattuu yleisellä tasolla symboloimaan arvoja ja vallankäyttöä, joita en naisena voi hyväksyä. Ehkä ajatuksiini myös vaikuttavat Ranskassa aiheesta käydyt keskustelut, joita sattuneesta syystä olen sivusta seurannut useamman vuoden ajan. Sama problematiikka ja kärjistykset saattavat olla muutaman vuoden päästä edessä Suomessakin - oireita jo on (ref. polemiikki koulujuhlien ohjelmista ja suvivirrestä)
Täytyy katsoa, josko tuo kirja osuisi jostain käsiin.
Mutta kadottaako se huivi naisen? Ja mitä naiseus lopulta on ja pitääkö sen jotenkin erikseen "näkyä"? En siis missään nimessä puolustele pakkohuivikäyttöä, mutta ne jotka valitsevat (siis ihan oikeasti ja vapaasta tahdostaan) huivin, eivät oletettavasti näe asiaa samoin kuin me (etenkin silloin kun kyseessä on siis vain hiusten peittäminen, ei koko kasvojen).
PoistaLäheisessä puistossa, jossa käyn lenkillä, näen toisinaan muslimiperheen pyöräilemässä. Perheen isä polkee shortseissa ja t-paidassa mukavan ilmavasti (pienet lapset tavallisissa vaatteissa fillarin "front trailerissa") kun taas vaimo polkee täysin mustaksi hunnutettuna (myös kasvot peitetty eli käyttää niqabia, jota ei siis uskonto edellytä, vaan kyseessä on perinne). Näky on todella häiritsevä ja myönnän, että se ärsyttää minua.
Vaikeita asioita nämä. Mielestäni ihmisten (eli yleensä juuri naisten) sortaminen jonkin ikiaikaisen kulttuurin/perinteen varjolla pitäisi jopa kieltää maassa, joka ei kys. kulttuuria tunnista esim. Brittilässä (pitäisi mennä maan lakien mukaan). Jos taas nainen vapaasta tahdostaan haluaa noudattaa tuota ikiaikaista perinnettä, niin mikäs siinä. On vain tosi vaikeaa eli lähes mahdotonta valvoa, milloin kyseessä oikeasti on oma tahto ja milloin alistaminen. Todella hankalia kysymyksiä nämä.
Mutta niin, minua kiinnostaa erityisesti asianomaisten mielipiteet tästä - ei länsimaalaisten olettamukset ja ennakkoluulot. Siksi tuo mainitsemani huivikirja kiinnostaa kovasti: millaisia perspektiivejä se mahdollisesti avaa.
Samaa minä mietin, että varmasti minun näkökulmani on eri kuin huivia käyttävän.
PoistaToisaalta minusta nainen katoaa huivin taakse nimenomaan noiden erilaisten assosiaatioiden ja symbolisen merkityksen vuoksi. Olivat ne sitten oikeita tai eivät.
Ranskassa ongelmana ovat juurikin olleet uskonnolliset symbolit koulussa, jonka lähtökohtaisesti siellä kuuluisi olla uskonto-vapaa. Sama koskee kaikkia näkyviä tunnustuksellisia merkkejä uskonnosta riippumatta.
Minustakin omasta vapaasta tahdosta hunnun käyttö on tietysti sallittua, mutta en vain voi hyväksyä sen "pakottamista" tai edes opettamista, jos tarkoitus on naisen peittäminen esim. ettei houkuttelisi miestä pahoille teille tai vain koska miehen "omaisuutta" ei toinen mies saisi nähdä. Tällaisia perusteluja olen huiville kuullut. Muitakin toki löytyy.
Niin, näin agnostikkona itse usein mietin, mitä järkeä on uskoa yhtään mihinkään ja varsinkaan "hankaloittaa" elämäänsä sen takia. Mutta se onkin jotain, mitä en voi ymmärtää, koska en ole uskossa. Mutta jos ihminen uskoo syvästi, hän on varmasti valmis toteuttamaan uskoaan myös näkyvästi.
PoistaHuiviasiat eivät ole niin yksinkertaisia. Periaatteessa naisen pitäisi saada valita käyttääkö huivia, mutta joissakin kulttuureissa (esim. siellä Saudi Arabiassa) valinnanmahdollisuutta ei juuri ole. Toisaalta eipä taida olla uskonnonvapauttakaan eli vapautta valita uskonsa saati olla uskomatta.
Täälläkin käydään säännöllisin väliajoin keskustelua naisten huivin käyttämisestä. On joitakin ammatteja ja töitä, joihin huivi ei sovi. Lisäksi univormuja rakastavassa maassa voidaan hunnun nähdä "rikkovan" pukeutumiskoodia.
Minulla ei ole tästä aiheesta kiveen hakattua mielipidettä, koska en tiedä tarpeeksi. Se on kyllä selvää, että Koraania tulkitaan vähän miten sattuu ja uskonto ja traditiot menevät iloisesti sekaisin. Plus joidenkin "diktaattorien" tahto ja valta vs. koko kansa.
Mielenkiintoisen oloinen kirja. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten nykyisin tuntuu että empatia on kadonnut maailmasta. Toisaalta olen kuullut, että lukeminen on yksi tärkeä keino kehittää empatiantajua. Lukeminen vähenee ja empatia katoaa, onko siinä yhteys? Mene ja tiedä. Mutta joka tapauksessa tällainen kirjallisuus on tärkeää ja sitä soisi luettavan runsaasti.
VastaaPoistaMinä uskon enemmän ja enemmän siihen, että maailmasta tulisi parempi paikka, jos kaikki lukisivat kirjoja.
PoistaHmm, onko empatia kadonnut vai onko niin, että negatiivisten ja aggressiivisten mielipiteiden esittelijät ovat näkyvämpiä kuin ennen? Kun katselee taaksepäin, niin eipä sielläkään kovin empaattiselta näytä. Vihaa on ollut aina, mutta nyt sitä pääsee osoittamaan ja lietsomaan kuka tahansa helpommin kuin ennen.
PoistaKannatan ehdottomasti lukemista, mutta kirjallisuutta on monenlaista - samoin tulkintoja. Kirja, joka avartaa toista, voi lietsoa toista vihaan. Monesti tekstit ja asiat tulkitaan ja vaikka väännetään itselle sopiviksi, jos ei haluta omaa mielipidettä ja asennetta muuttaa.
Tämä kuulostaa kirjalta, joka kuten sanoit, aiheuttaa turhautumista. Yhdessä maailman tasa-arvoisimmassa maassa asuvana naisena on niin vaikea käsittää ja ymmärtää, että jossakin on näin. Ja kuinka läpi sormien tätä katsotaan länsimaissa, koska kauppasuhteet Saudi-Arabiaan ovat tärkeitä.
VastaaPoistaTärkeä aihe, tärkeä kirja. Kiitos kun esittelit tämän!
Toisten kulttuureihin on aika vaikea puuttua ulkoapäin. Sehän on nähty, mitä tapahtuu kun länsimaalainen menee muualle "opettamaan tapoja". Muutoksen pitäisi ehdottomasti alkaa kulttuurin sisältä, mutta esim. Saudeissa tuskin mitään tapahtuu ennen kuin valta vaihtuu. Niin kauan kun johdossa on salafismin kannattajia, on muutos melko mahdoton. Eihän Saudeissakaan aina ole ollut niin tiukkaa.
PoistaTämä on mielestäni todella tärkeä kirja, jonka tosiaan soisin mahdollisimman monen lukevan. Toivon, että se käännettäisiin suomeksikin.
Kiitos taas kerran, että kirjoitit näin kiinnostavasta kirjasta. Saudi-Arabia on ihan käsittämätön paikka. Vain aivopesu selittänee sen, etteivät naiset (kai heitä on noin puolet väestöstä) sano "ei", kaappaa valtaa ja lopeta moista hulluutta. Tulen yleensä kauhean vihaiseksi lukiessani tällaisista epäoikeudenmukaisuuksista ja huomaan, etten vanhemmiten jaksa olla niin usein vihainen kuin ennen.
VastaaPoistaJuu, kun lapsesta opetetaan tiettyyn ja tietynlaiseksi, on siitä todella vaikea vapautua varsinkin kun ympäristö sitä tukee ja vahvistaa. Manal al-Sharifin "puhdistuminen" aivopesusta alkoi tapahtua vasta tietouden kautta. Sitä tietoa ei ole monelle naiselle saatavissa, sillä nainenhan on usein kotona ja miettii, miten pääsisi edes sinne kauppaan kun ei saa ajaa autoa eikä ole esiliinaa, kun mies on töissä jne. Saudeissa Uber on muuten naisten suosiossa, mutta tarjontaa ei ole tarpeeksi kysyntään nähden.
PoistaMiten he voivat mennä vieraan miehen kyytiin?
PoistaSilloin kun säädökset ja lait ovat tiukat, niistä etsitään ja löydetään porsaanreikiä. Kaikilla ei ole varaa ns. palkattuun kuljettajaan, joka voi toimia naisen "mahramina" eli ns. esiliinana. Monilla kuljettajilla on useita perheitä, joiden naisia he sitten kuskaavat, miten ehtivät eli kyydin saaminen on hyvin epävarmaa ja vaatii melkoista etukäteissuunnittelua.
PoistaUber tekee rahaa naisten avuttomuudella ja kyvyttömyydellä liikkua. Naiset ottavat tietoisen riskin käyttäessään Uberia ja mennessään vieraan kuljettajan autoon. Uber-kuljettahan voi periaatteessa kieltäytyä ajamasta vieraita naisia (ilman mukana olevaa esiliinaa) minnekään, mutta miksi hän tekisi niin, kun rahapussi astuu autoon.
Laitan tähän alle pari linkkiä, jotka valottavat naisten liikkumisongelmaa ja Uberin käyttämistä:
https://qz.com/1001869/uber-is-on-the-front-line-of-womens-rights-in-saudi-arabia/
https://www.economist.com/news/business/21721667-ride-hailing-thrives-saudi-arabia-saudi-women-are-captive-market-uber-and-careem
Tämä kuulostaa sellaiselta kirjalta, jonka voisin haluta lukea.
VastaaPoistaLueskelin kommentteja ja jäin pohtimaan, kuinka mikään ei loppujen lopuksi ole mustavalkoista. Olen viime aikoina taas pohtinut, ovatko kaikki naiset ääriuskonnollisissa maissa onnettomia. Voiko yleistää. En voi tietää, en ymmärrä asiaa, en ole lukenut tarpeeksi, ovatko tiedot totta vai propagandaa. Olen kuullut kommentteja länsimaalaisista, jotka tulevat tuputtamaan omia näkemyksiään ja arvostelemaan toisia. Väkivalta ei ole hyväksyttävää tietenkään. Tai se, että ei saa tehdä jotain elintärkeää (kuten kuvassa kuvataan, ettei voinut pelastautua tulipalosta) vain siksi, että on tiettyä sukupuolta.
En ymmärrä, miksi naista tai miestä ei kohdella niin sanotusti normaalisti, vaan keksitään kaikenlaisia outoja väitteitä ja tapoja. Kumpikin ovat yhtä arvokkaita. Kumpaakin tarvitaan yhtä lailla suvun jatkamiseen eikä kumpaakaan pidä rangaista sen haluamisesta tai toteuttamisesta, vaan sen pitäisi olla luonnollinen asia. Ei ole mitään syntiä tehdä, saada ja kasvattaa lapsia.
Minusta tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä vaikka se turhauttaa, se myös avartaa ja tuo ihmiset esille yksilöinä, joilla on oma tahto. Nimittäin saudiarabilalaisilla naisilla ja miehillä on sitä omaa tahtoa, vaikka eivät voikaan aina tai edes usein sen mukaan toimia. Tämä kirja tuo myös esille sitä, miten naisten alistettu asema vaikuttaa vaikeuttavasti myös miesten elämään. Ei tällainen lopulta ole kenenkään etu. Muutenkin sukupuolten jakaminen ja "piilottaminen toisiltaan" näin radikaalisti aiheuttaa kaikenlaisia hankaluuksia ja epäluonnottomuuksia kanssakäymiseen, kun mies ei välttämättä ole koskaan nähnyt muita naisia kuin äitinsä ja sisarensa.
PoistaVaikea on tosiaan ymmärtää, miksi ihminen ei ole samanarvoinen. Miksi ihmisen "paremmuutta" pitää määritellä milloin sukupuolen, milloin värin perusteella. Eivät ne määrittele ihmisen arvoa mitenkään sitä paitsi samat kamat meillä kaikilla on sisällämme. <3
Hurjan kuuloinen kirja ja huomaan taas ajattelevani, että pitäisi lukea enemmän kirjoja kulttuureista joita ei niin tunne, sillä yleensä (yllätys yllätys) luettavana on lähinnä eurooppalaisia tai amerikkalaisia.
VastaaPoistaJos haluaa aloittaa kevyemmällä, niin Zoë Ferrarisin Saudi-Arabiaan sijoittuva dekkaritrilogia on mainio!
Poistahttp://mainoskatko.blogspot.co.uk/search/label/Zo%C3%AB%20Ferraris
Eivät ole raakoja eli herkempikin voi lukea. Tosin niitä ei ole käännetty suomeksi, mikä on suuri harmi. Mielestäni Suomenkin dekkarigenre kaipaisi jotain poikkeuksellista eikä "aina" niitä pohjoismaisia käännöksiä.
Olet niin oikeassa!
PoistaOlen lukenut muutamia saudinaisten elämää kuvaavia kirjoja ja aina se on yhtä käsittämätöntä, että tällaista voi edelleen olla. Toki saudit eivät aivan ainoa paikka maailmassa ole, missä naisella ei ole sananvaltaa.
VastaaPoistaSaudeissa on tällä hetkellä kova työttömyys myös nuorten miesten joukossa, joten hetken kestää, että naisten rooli vapautuisi. Moni tuttu on käynyt siellä työmatkalla ja kertonut tuplastandardeista, joita noudatetaan toimistoissa. Yhdessä tehdään kunnes tarkastaja tulee ja naiset ryntäävät äkkiä lukkojen taakse toiseen huoneeseen, jotta kaikki näyttää lakien mukaiselta.
Näitä kirjoja on aina välillä hyvä lukea juuri sen maailmankuvan avartamisen takia. Sitten voi miettiä, mikä saisi maailman muuttumaan.
Minua ei oikeastaan kummastuta. Ihmiset ovat kautta aikain olleet brutaaleja ja ovat edelleen. Tietenkin inhottaa sellaista todistaa etenkin kun kyseessä on kokonaisen kansan alistaminen mielivallan ikeen alle.
PoistaKuvaamasi tuplastandardit tulevat ilmi tässäkin kirjassa. Paljon riippuu siitä, missä työskentelee. Al-Sharif työskenteli varsin "amerikkalaisessa resortissa", jonka alueella naisetkin saivat melko vapaasti olla ja periaatteessa kys. alueelle ei "uskontopoliiseilla" ollut asiaa.
Mieheni ei taannoin suostunut menemään työmatkalle Saudeihin. Hän vetosi, ettei halua matkustaa maahan, jossa naisia alistetaan niin räikeästi.