Bloomsbury 2017
S. 132
Tämä on kuvallinen lukukokemus, koska minulla ei ole sanoja. The New York Timesin toimittajalla on ja suosittelen lukemaan ne, jos haluat tietää tästä kirjasta enemmän. Suosittelenko lukemaan tämän kirjan? En tiedä.
I look down at the green field from the clouds while I'm tied to this chair.
(S. 132 kirjan viimeinen lause)
Aikamoisia kuvia! Ja aikamoinen tarina välittyy tuosta linkkaamastasi artikkelistakin. Loppulauseet ovat hyvin paljastavat.
VastaaPoistaTämä on hyvin häiritsevä kirja (joka toivottavasti lähtee pois päästäni). Suora ja sen takia brutaali ja ravisteleva. Tuo linkkaamani juttu antaa mielestäni juuri oikeanlaisen kuvan kirjasta eli taiten kirjoitettu se.
PoistaVaikuttavia kuvia. En uskalla lukea New York Timesin juttua enkä kirjaakaan, mutta kuvasi tekivät suuren vaikutuksen, pysäyttivät.
VastaaPoistaT. Lumiomenan Katja
Kiitokset, Katja :)) Yritin kirjoittaa tästä kirjasta, mutta en vain pystynyt. Kirjoitin ja sitten pyyhin kaiken pois. Sitten tuli mieleeni, että teen kuvia siitä, miten kirjan koin. En halunnut kokonaan ohittaa kirjaa, koska tabuaiheensa takia halusin tuoda sen esille edes jotenkin.
PoistaYmmärrän hyvin, ettei tätä kirjaa tee mieli lukea eikä edes Timesin juttua. Itse aloin kirjaa lukea kirjastossa ja jotenkin jäin kiinni siihen. Todella häiritsevä lukukokemus.
Raadollisia kuvia, kertovat todella paljon lukemastasi, kokemastasi.
VastaaPoistaJuu, oli melkoinen kirja.
PoistaHuhhuh, toisaalta tekis mieli lukee tää, mutta toisaalta en tiedä, haluanko. Hienoja kuvia postauksessasi, hyvä idea näyttää kuvin kirjan herättämät ajatukset!
VastaaPoistaKiitokset, voi olla väännän näitä kuvallisia postauksia joskus toistekin hieman eri variaatioin. Muutama idea muhii jo päässä. :)
PoistaTästä kirjasta on tosi vaikea sanoa suosittelisinko vai en. Kannattaa ainakin varata sopiva hetki ja mielentila. Kirja ei ole pitkä, mutta sitäkin painostavampi alusta loppuun.
Elegia, nämä kuvasi kuvittavat kyllä tosi hyvin sitä, minkä toimittaja kertoo kirjasta. Toiseksi viimeinen kuva on minulle vaikuttavin.
VastaaPoistaInsestitapauksissa pahinta on uhrin mielen kaappaaminen, ei vain fyysinen pahoinpitely. Jotkut irtautuvat tilanteesta ja kehittävät sivupersoonia selviytymiskeinonaan. Mieli vammautuu joka tapuksessa, tavalla tai toisella.
Tämä kirja lienee kirjoittajan keino selvittää asiaa itselleen.
Kävin googlailemassa ja huomasin, että kirjan kieltä kehuttiin kaikisssa arvosteluisaa mitä löysin. Kirjoittaja lienee ammattikirjailija.
Kiitokset, olen iloinen jos tunnelma välittyi ilman sanojakin.
PoistaTässä kirjassa häiritsevää oikeastaan on (myös) se, että kertominen ei vaikuta tuovan rauhaa kirjoittajalleen. Hän ei sinänsä selitä ja analysoi, ainoastaan kertoo. Ja on kirjan perusteella mitä ilmeisemmin edelleen "totally messed up".
Kirjan kieli on voimakasta ja vaivihkaista. Sen takia kaiketi siihen koukutuinkin heti kirjastossa ja oli pakko lainata teos. New York Timesin toimittajakin heitti ilmoille epäily, että kyseessä saattaa olla jo julkaissut kirjailija.
Yhtä kaikki, tämän kirjan kirjoittaja pyytää lukijoita arvostamaan yksityisyyttään, joten jätän spekuloinnit sikseen. :)
Tämä herätti nyt kyllä väkisinkin mielenkiintoni. Taidanpas laittaa lukulistalleni, jos joskus näinkin raadollisen kirjan tulisin lukeneeksi.
VastaaPoistaKannattaa kai kokeilla, jos siltä tuntuu. Ainahan kirjan voi jättää kesken, jos tuntuu ettei pysty tai halua. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla muidenkin mielipiteitä tästä kirjasta. Olen toki joitakin lukenut Goodreadsista ja jonkin verran kirja tuntuu jakavan mielipiteitä.
PoistaYmmärrän ettet voinut kirjoittaa tuosta kirjasta, sen verran järkyttävä aihe, eikä ihme että kirjoittaja on kirjoittanut sen anonyyminä.
VastaaPoistaJuu, kirjoittajan isä kaiketi on yhä elossa. Samoin veli. Kirjoittajan veli ei pysty käsittelemään tätä asiaa, joten lopulta kirjoittaja veljeä säästääkseen veti ns. sanansa takaisin ja sanoi, että hän mahdollisesti muistaa väärin. Isä luonnollisesti kielsi koko jutun melko törkeällä tavalla.
Poista