Hae tästä blogista

tiistai 29. elokuuta 2017

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumit lienevät lähes kaikille tuttuja jos ei muuten niin lapsuudesta. En muista lukeneeni muumikirjoja, mutta sen sijaan muutama mustavalkoinen sarjakuva on jäänyt mieleeni televisiossa pyörineiden muumipiirrettyjen lisäksi.

En varsinaisesti koskaan ollut erityinen muumifani, joten myönnän tarttuneeni Muumipapan urotöihin hieman ennakkoluuloisena.

Muumipapan urotöissä Muumipappa alkaa kirjoittaa nuoruusmuistelmiaan. Muistelmat hän lukee ääneen kuulijajoukolle, joka koostuu Muumipeikosta, Nuuskamuikkusesta ja Nipsusta.

Kirjassa selviää, että Muumipappa on löytölapsi, joka oli dumpattu Hemulin perustaman löytölasten kodin portaille. Muumipappa kuitenkin karkaa ja tapaa Fredriksonin, joka on rakentanut laivan. Suuret seikkailut odottavat, kunhan laiva ensin saadaan vesille ja saadaanhan se ja voi millä tavalla! Tässä vaiheessa tarinaan astuvat mukaan myös Hosuli ja Juksu, jotka lähtevät mukaan matkalle.

Ahkerat kuuntelijat kommentoivat tauoilla Muumipapan tarinaa ja esittävät lisäkysymyksiä omien intressiensä mukaan. Nipsua kiinnostaa erityisesti Hosulin osuus tarinassa kun taas Nuuskamuikkunen haluaisi Juksusta kerrottavan enemmän. Muumipappaa turhauttaa, koska hänhän on itse muistelmiensa päähenkilö. Näistä seuraa hauskoja dialogeja, joille hihittelin ääneen.

- Se kummitus on hyvä, sanoi Muumipeikko, joka oli vetänyt peiton korviinsa saakka. - Se pitää ottaa mukaan. Mutta kaikki ne surulliset tunteet ovat minusta vähän tarpeettomia. Niitä on niin pitkästi.
- Pitkästi? puuskahti isä loukkaantuneena. - Miten niin pitkästi? Muistelmissa kuuluu olla surullisia tunteita. Minä koin kriisin.
- Minkä? kysyi Nipsu.
- Minulla oli kamalaa, selitti Muumipappa vihaisena. - Ihan hirveää. Olin niin onneton että tuskin huomasinkaan, että olin rakentanut talon!
- Oliko siinä Juksun omenapuussa omenoita? kysyi Nuuskamuikkunen.
- Ei, isä tokaisi. Hän nousi ja sulki vahakantisen vihkon.

Oletko miettinyt miksi muumitalo on sen muotoinen kuin on? Minä en, mutta kirja antoi siihen vastauksen, ja nyt katson muumitaloa eri silmin. Minua ihastutti myös laivan nimeäminen: se kun Merenkuiskeesta tulikin Merenhuiske.

Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun, jonka kunkin alussa on pieni tiivistelmä siitä, mitä luvussa tapahtuu. Mielikuvitukselliset tapahtumat toteutuivat yllättävilläkin tavoilla, osa ennalta-arvattavasti mikä ei tosin lukunautintoani häirinnyt. Kyllä, voin puhua nautinnosta. En olisi missään nimessä uskonut, että viehätyn näin kovasti muumikirjasta! Siis minä, joka olen pitänyt itseäni melko antimuumina.

Tove Janssonin herkullinen mielikuvitus ja ajoittain ilkikurinen huumori kuitenkin vetoavat minuun ja lämmittävät mieltäni. Kirjan lukeminen on kuin aaltojen hyväily iholla: se kutittaa ja silittää samaan aikaan. En ihmettele ollenkaan, että Muumit ovat niin suosittuja sekä pienten että vanhempienkin keskuudessa.



Tämä krjoitus liittyy Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen, jossa esitellään yksi kotimainen kaunokirjallinen teos jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Muumipapan urotyöt (alkuteos Muminpappans bravader) edustaa vuotta 1950. Kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1963. Tove Jansson on itse kuvittanut kirjan.

"Vapaus, erilaisuuden ymmärtäminen ja rakkaus ovat tärkeitä teemoja Tove Janssonin Muumipapan urotyöt -romaanissa" kerrotaan Ylen sivulla, jossa perustellaan kirjan valintaa vuoden 1950 kirjaksi. Jos minulta kysytään, valinta on oikein onnistunut. Sitä paitsi Kirja romutti ennakkoluuloni ja mikäpäs sen hienompaa, kun omat ennakkoluulot romuttuvat. Tuskin nimittäin olisin Muumipapan urotöitä lukenut ilman tätä hanketta.

18 kommenttia:

  1. Toven Janssonin muumi-kirjoissa on luettavaa sekä lapsille että aikuisille. Tykkäsin tästäkin kirjasta kelpo lailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuntuu olevan! Minulle tämä olis siis todella positiivinen yllätys ja ajattelin tarttua muihinkin muumikirjoihin.

      Poista
  2. Tämähän oli hauska postaus: minäkin olen pitänyt itseäni antimuumina, mutta sen sijaan viehättynyt paljonkin Janssonin muista teoksista. Ehkäpä uskallankin tarttua Muumipapan urotöihin, tuo lainaus oli kutkuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, toinen antimuumi! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, voihan kirjan jättää kesken jos ei se sitten innostakaan. Minulla on Tove Janssonin Kesäkirja (enkuksi tosin) hyllyssäni, se on roikkunut siellä jo iäisyyden. Oikeastaan syntyi nyt vihdoin into lukea sekin. :)

      Poista
  3. Ylen aamu-TV:n 101-kirjasa Diandra oli löytänyt kirjasta paljon erilaisia kulmia, ja hyviä pointteja, olen tykännyt tästä aina todella paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Diandran haastattelun aiheesta, mutta videota en ole katsonut. Kyllähän tästä kirjassa on monenlaisia näkökulmia, joihin tarttua. Itse en sinänsä samastunut yhteenkään henkilöön tai piirteeseen, mutta ajattelemisen aiheita sain kyllä noin muuten.

      Poista
  4. Olipa kiva kirjoitus tästä klassikosta! Olen aina ollut sitä mieltä, että japanilainen animaatio pilasi muumit ja niiden alkuperäisen idean vaikkakin toi niille maailmanmaineen. Nämä alkuperäiset kirjat (sekä sarjakuvat joita erityisesti rakastan) ovat täynnä viisautta, oveluutta ja ainutlaatuista huumoria sekä sopivasti synkkyyttä. Nolottaa myöntää etten ole lukenut näitä läheskään kaikkia, tämänkin vain kerran. Pitää korjata asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole varsinaista mielipidettä mistään, mikä liittyy muumeihin. :D En niitä piirrettyjäkään enää muista. Olin enempi Tao Tao -fani ja katselin Peukaloisten retkiä, Vaaleanpunaista Pantteria, Inspector Gadgetia ja mitä noita nyt oli 80-luvulla.

      Sellaisia mustavalkoisia neliönmuotoisia sarjakuvakirjoja (pehmeäkantisia) muumeista meillä oli kolme. Ainoastaan yksi niistä on jäänyt mieleeni. Siinä sarjakuvassa on paljon lunta ja Niiskuneiti ja joku miekkonen jäävät saarroksiin johonkin leikkimökkiin (?) ja juovat teetä tmv. Niiskuneiti on ihastunut, mutta se joku miekkonen ei niinkään. Häiritsee, kun en muista sarjiksen nimeä :D

      Voi ajatella niinkin, että nythän meillä molemmilla on vielä paljon luettavaa ja koettavaa muumeista, kun ei olla kaikkia luettu!

      Poista
  5. Hieno bloggaus klassikkokirjasta. Muumikirjat ovat ihania. Olen aina ollut Muumi-fani ja luulenpa, että sinustakin tulee sellainen 😀 Kirjoista löytyy suunnattoman paljon elämänfilosofiaa ja neuvoja miten elää. Voi sitten noudattaa tai olla noudattamatta niitä neuvoja. Yksinkertaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, saas nyt nähdä. En ole helposti faniintuvaa sorttia. :D Mutta ehdottomasti aion jatkaa muumeihin tutustumista. Nämä on käännetty enkuksikin, mutta luulen että luen mieluummin suomeksi. Ensi kerralla, kun tulen Suomeen, voisin vetästä muumimaratonin :D

      Poista
  6. Antimuumi :-) Minä onnistuin kasvamaan aikuiseksi tietämättä mitään muumeista, joten otollisin ikä meni harmi kyllä ohi, mutta tämän olen lukenut nyt isona ja tykännyt, ja monta muutakin. Sekä katsonut tv:stä kaikki mahdolliset Muumi-jutut tytärpuolen kanssa hänen ollessaan pieni. Yhdessä siis tutustuttiin aiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai meitä on muitakin melko muumittoman lapsuuden viettäneitä :D En olisi varmaan vieläkään lukenut muumikirjaa ilman tätä Kirjojen Suomi -hanketta, joten olen aidosti iloinen että osallistuin ja että minulle osui juuri muumikirja. Saatuani tietää, mikä kirja osui kohdalle, en suoraan sanottuna ollut maailman iloisin ihminen, mutta sitten kävikin näin iloisesti :D

      Aika söpöä, että sinä olet läytänyt muumien maailman aikuisena tytärpuolen kanssa. Taitaa olla niin, että muumeihin voi tutustua silloin kun tutustuu - ei ole oikeaa aikaa tai ikää: on vain sopiva aika ja ikä :)

      Poista
  7. Rakastan Muumeja! Kirjat ovat aivan huippuja, sillä niissä on mielenkiintoiset kertomukset, ihania oivalluksia, hyvät hahmot ja paljon erilaisia näkökulmia, ajattelemisen aihetta, sekä huumoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Ajattelin lukea muut muumikirjat järjestyksessä, vaikka järjestyksellä ei kenties olisi väliä. Hyvin pääsi Muumipapan urotöihin sisälle, vaikka se onkin vasta neljäs kirja sarjassa.

      Poista
  8. Ihanaa, että olet löytänyt muumit, niissä on niin mutkatonta ja hyväntahtoista elämänfilosofiaa, että lukijallekin tulee hyvä olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, parempi myöhään jne. :) Tällaiselle lempeälle ja mielikuvitusrikkaalle kirjallisuudelle on selkeästi paikka sydämessäni!

      Poista
  9. Kiva kuulla, että löysit muumit! Mä ihan rakastan niitä. ♥ /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä rakastunut, mutta vahvasti ihastunut <3 Jatkan tutustumista.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.