My Name is Leon

Kit de Waal: My Name is Leon
Viking 2016
S. 262

UK, Huhtikuu 1980, Leon on liki yhdeksänvuotias saadessaan pikkuveljen.

"I hope you're having a nice dream, baby," Leon whispers.
After a while, Leon's arm begins to hurt and just when it gets really bad the nurse comes along. She picks the baby up and tries to give him to Leon's mum.
"He'll need feeding soon," she says.
But Leon's mun has her handbag on her lap.
"Can I do it in a minute? Sorry, I was just going to the smoking room."

Valkoihoinen pikkuveli saa nimekseen Jake. Leon on ruskea, hänen isänsä on musta. Mutta isäänsä Leon ei ole nähnyt hetkeen. Isä istuu kakkua säännöllisin väliajoin eikä Carol-äiti jaksa. Sitä paitsi Carolilla on uusi mies, Jaken isä. Tosin Jaken isä ei ole kiinnostunut Carolista eikä pojastansa. Leonin isä sanoo Carolia huoraksi.

Jäljelle jäävät siis vain Carol, Leon ja pikkuveli Jake. Jaken hoitaminen jää pitkälti Leonin vastuulle, sillä Carol on väsynyt. Niin väsynyt, ettei lopulta enää jaksa nousta sängystä. Leon palvoo pikkuveljeänsä ja tietää, miten häntä hoidetaan. Aggressioitansa hän purkaa näpistämällä mm. kolikoita äitinsä laukusta, yrittää olla tyyni päällepäin.

Carolin tila huononee eikä lompakossa erään kerran ole enää rahaa eikä kaapissa ruokaa. Leon pyytää lainaa naapurin Tinalta, joka on auttanut ennenkin. Hän ei olisi pyytänyt, jos olisi tiennyt, mitä tapahtuu: Tina soittaa ambulanssin ja sosiaalihuoltoon.

Leon päätyy sijaiskotiin Jaken kanssa. Tilanne muuttuu väliaikaisesti paremmaksi, vaikka äitiä on tietenkin kova ikävä. Sitten viedään Jakekin: hänet adoptoidaan. Vasta vauvana ja valkoisena hänelle on helppo löytää uusi elämänpituinen koti. Lähes yhdeksänvuotiaan ruskean Leonin kanssa asia on ihan toinen.

My Name is Leon on kirjoitettu kauttaaltaan Leonin silmin: miten hän hahmottaa ja ymmärtää maailmaa, miten aikuiset näyttäytyvät hänelle. Aikuiset supisevat ja valehtelevat ja Leon kuuntelee niin paljon kuin korviin kantautuu. Tilannetta pitää luodata, tarkkailla - onhan siinä hänenkin elämänsä kyseessä.

On jokseenkin surullisen raastavaa kohdata maailma Leonin silmin: kun perhe on hajotettu, tunteet sijaishoitajaa kohtaan ovat ristiriitaiset, ei ole ystäviä, kaikki hämmentää. Polkupyörä tuo iloa Leonin elämään ja etenkin siirtolapuutarha, jossa hän tutustuu cooliin Tuftyyn.

Kirjassa käydään läpi noin vuosi Leonin elämää. Tuo vuosi sisältää niin iloja kuin surujakin, eniten kuitenkin ikävää ja kaipausta äitiä ja pikkuveljeä kohtaan. Carol ja jake ovat aina Leonin mielessä, kummittelevat taustalla. Kaikki mitä Leon tekee, hän tekee yhdistääkseen taas perheensä - se on hänen suuri missionsa.

Kirjan edetessä loppua kohden vauhti kiihtyy mellakaksi asti. Kasikymmentälukuiseen tapaan sormissa käryää tupakka lähes jatkuvasti lähes missä tahansa.

Koskettava kirja, josta pidin kovasti. Pakko todeta, että tuskin olisin ottanut kirjaa lukuun, jos olisin tajunnut sen olevan kauttaaltaan lapsinäkökulmasta kirjoitettu (kuitenkin yksikön kolmannessa). En oikein jaksa sellaisia kirjoja. Mutta mutta, onneksi en tiennyt asiaa aiemmin, sillä ehdottomasti My Name is Leon kannatti lukea eli hienoa, ettei jäänyt lukematta ennakkoluulojeni takia.

Kirjasta on tehty söpö traileri.




Kit de Waal on syntynyt Birminghamissa. Hänen äitinsä on irlantilainen ja isänsä karibialta. Lue enemmän täältä.

~~~

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Perustelut: My Name is Leonissa on vahvasti esillä adoptoiminen ja sijaisperhetoiminta. En ole  kyseisten asioiden asiantuntija, vaan tietoni ovat ihan maallikkotasoa.