 |
| Kannen kuva: Lee Bermejo |
Denise Mina, Leonardo Manco, Andrea Mutti
Vertigo 2013
S. 160
Tämä sarjakuva on trilogian toinen osa. En aio käydä juonta sen kummemmin läpi, koska olen kirjoittanut kirjasta jo aiemmin.
Suomeksi tämä toinen osa nimeltä Tyttö, joka leikki tulella. Piti ihan itsekin lukea tuo vanha arvio uudelleen.
Nyt ei sarjakuva enää olekaan kovin uskollinen kirjalle. Kirjoitin kakkoskirjan kohdalla, että se on ennen kaikkea Lisbeth Salanderin tarina.
Noh, sarjakuvaversiossa Lisbethin osuus on melko pieni - jopa pienempi kuin ensimmäisessä sarjakuvassa. Tuntui kuin olisi pikakelausta katsellut.
Yritin lukea sarjista ns. puhtaalta pöydältä, mutta se oli aika vaikeaa. Muistikuvani kirjasta pukkasivat väkisinkin läpi. Tuli mieleeni ajatus olisko edes tajunnut sarjakuvaa, ellen olisi kirjoja lukenut. Vaikea sanoa.
Sen voin kyllä sanoa, että jos ei ole kirjoja lukenut, niin aika kylmäksi tämä varmaan jättää, sillä minkäänlaisia luonnekuvauksia kirjassa ei ole. Eli oletetaanko, että lukijalla on mielikuvat valmiina? Tällaisenaan kirja on pelkkä "tapahtumaluettelo".
Lisbethin lävistyksistä on osa kadonnut kokonaan. Kulmalävistyksiä en enää löytänyt yhdestäkään kuvasta, samoin huuliläväri puuttui kokonaan. Korviksiakin oli vähän miten sattuu. Niitähän toki voi vaihdella, mutta että kesken jutustelun katoaa osa koruista, hmm
Kaikesta huolimatta tämä sarjakuva oli viihdyttävä ja nopealukuinen. Piirrosjälki on melko samanlaista kuin ensimmäisessäkin kirjassa eli tyylikästä ja selkeää. Arvioisin kuitenkin, että ensimmäinen osa oli taiteellisesti ja visuaalisesti parempi. Tästä jäi nyt valitettavasti sellainen jälkimaku, että kirja on kyhätty kiireellä kasaan ja pukattu ulos.
Stieg Larssonin trilogia sarjakuvana, osa I.
Kiitos kuitenkin esittelystä. Olen lukenut nuo kirjat parikin kertaa ja katsonut sekä ruotsalaiset että sen jenkkiversioekan, joten kai nämäkin on syytä lukea. Mielenkiintoista joka tapauksessa. NIin ja luin myös Larssonin avopuolison kirjan, jossa hän kertoo kirjan syntyvaiheista ja nykyomistusongelmista. Sekin antaa taustaa.
VastaaPoistaNämä sarjikset toimivat ihan hyvin ns. kertauksena ja ovathan ne visuaalisesti miellyttäviä eli suosittelen kyllä. Aion ehdottomasti sen kolmannen osankin lukea ja katsoa, kunhan se julkaistaan.
PoistaOikeastaan voisi joskus lukea tämän trilogian uudelleen ihan romaanina. Muistelisin jostain joskus lukeneeni "kohinaa" tämän trilogian tiimoilta. Ellen väärin muista, niin sellainenkin huhu levisi, että Larssonin vaimo olisi kirjoittanut ainakin osan kirjoista.