 |
| Kansi: Safa Hovinen |
Otava 2013
S. 284
Arvostelukappale
"Kun mä ajattelen Pilviä, tuntuu siltä kuin ruuvi kiertyis päässä yhä syvemmälle ja syvemmälle, ja se terä alkais painaa jo aika paljon jo. Mä en enää voi vaan olla. Mä en voi olla enää ollenkaan, kun mä ajattelen Pilviä. Mun on saatava se sieltä pois. Mä haen sen sieltä pois."
16-vuotiaalla Pilvillä on todettu P-influenssa. P-influenssan saaneet henkilöt suljetaan luoliin, eristetään muusta väestöstä.
Yllä oleva sitaatti (ylimääräisine sanoineen: kirjan olisi voinut oikolukea vielä kerran, sillä tämä ei ollut ainoa kömmähdys) on Petrin ajatuksista. Petri on Pilvin veli.
Kirjassa on kolme kertojaa: Pilvi, Petri ja Tuomas. Tuomas on Pilvin entinen poikaystävä. Useamman kertojan ratkaisu toimii, sillä eri kertojien kautta kokonaistilanne valottuu lukijalle: mitä tapahtuu sisällä luolissa, mitä ulkomaailmassa, jossa P-influenssaa pelätään kuin ruttoa, ja influenssaan sairastuneiden lähiomaisetkin saavat osansa ennakkoluuloista - rasismi kukoistaa.
Mikä P-influenssa lopulta sitten on? Sitä ei kukaan varmasti tiedä: ainoastaan P-influenssan aiheuttamat fyysiset muutokset ihmisessä ovat jotenkin selvillä - ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Koska kyseessä on uusi tauti, ei siitä ole riittävästi tietoa. Sitä ei ole voitu vielä tutkia tarpeeksi. Tai jos onkin, niin tutkimustulokset ovat vain harvojen tiedossa.
Kirjan asetelma on siis varsin mielenkiintoinen, minut se houkutteli spekuloimaan (tykkään arvailla ja märehtiä lukiessani) lisää. Pelko ihmisessä on selkeästi kirjasarjan avaus, se taustoittaa ja kuvaa tilannetta P-influenssan alettua levitä, ja tutustuttaa keskeisiin henkilöihin. Kirjan loppukin kielii jatkosta.
Pelko ihmisessä on kirja nuorille tai nuorille aikuisille. Kirja on kauttaaltaan puhekielinen sisältäen jonkin verran mm. englannista väännettyjä (laina)sanoja.
"Jokainen, jolla on epäilyksiä, siirtyy toimintakärjestä syrjään, ettei atakin vauhti hidastu."
Minä en lämpene niille, ne ärsyttävät jopa. Toisaalta nuoret kaiketi kokevat asian eri tavalla ja heillehän kirja onkin suunnattu. Kolu on siis varmasti valinnut oikean kielen kohderyhmälleen eikä hänen tarvitsekaan ottaa huomioon kuivaa kolmekymppistä, joka haluaa lukea kirjansa kirjakielellä.
Tosin jos Kolu kirjoittaisi tästä kirjasta toisenlaisen version, vaikkapa jonkun vanhemman henkilön näkökulmasta (kirjakielellä), lukisin varmasti ilolla vaikka useammankin kirjan aiheesta. Huomaan nimittäin alkavani kiinnostua dystopiasta yhä enenevässä määrin, ja siitä on oikeastaan kiittäminen juuri nuortenkirjallisuutta: ne ovat olleet minulle hyvä väylä tutustua kyseiseen genreen.
Taikakirjainten Raija on lisäkseni lukenut tämän kirjan. Nyt kirjan luettuani yhdyn hänen mietteisiinsä. Tosin itse koin Tuomaksen ihan kiinnostavana, vaikkei hänestä oikein ottanut selvää onko kyseessä lintu vai kala. Mutta sepä lienee tarkoituskin.
En ole koskaan tykännyt puhekielestä kirjoja lukiessa. Osittain se on laiskuutta: turhan vaikeaa yrittää pysyä mukana kun käytetyt puhekielimäisyydet saattavat olla eri murrealueelta josta itse on kotoisin. Yläasteella valitin Häräntappoaseesta ja sen puhekielimäisyydestä, lukiossa Tuntemattomasta sotilaasta ja sen niin upeista murrekuvauksista, jotka eivät uponneet minuun ollenkaan.
VastaaPoistaKirjan idea kuitenkin kuulostaa kiinnostavalta, dystopia on jännä laji jota tekisi mieli lukea enemmän.
Mulla ei muistaakseni nuorempana ollut ongelmia puhekielisyyden kanssa. Ainakin muistan tykänneeni Häräntappoaseesta, minua ei myöskään haittaa jos dialogit ovat osin puhekielisiä. Tai se on tapauskohtaista. Murre häiritsee enemmän (sekään ei tosin dialogeissa), koska sen lukeminen on jotenkin "takkuista".
PoistaMutta siis kokonaisuudessaan puhekielinen kirja ei ole kyllä mun juttu: sellaista on rasittava lukea, vaikka aihe muuten olisi kuinka kiinnostava.
Tunnustaudun kuivaksi kolmekymppiseksi. Kuivat kolmekymppiset rules! Jo tuo ensimmäinen sitaatti sai minut melkein yökkimään. =D
VastaaPoistaHeh, tuosta sitaatista saa kyllä hyvin kuvan, millaisella kielellä kirja on kirjoitettu. Jos se ei innosta, niin ei sitten kannata tähän kirjaan tarttua. :)
PoistaTykkäsin sitaatista ja tykkään rosoisuudesta...en tarvitse kirjakieltä, se jääköön unholaan. Kirja kuulostaa ihan luettavalta tapaukselta :)
VastaaPoistaHienoa, etteivät kaikki kammoksu puhekielisyyttä. Makuja on monia ja se mikä toiselle tuntuu hankalalta, ei sitä toiselle ole. :)
PoistaOlisin itse saattanut pitää tästä kirjasta kovastikin, jos sen tyyli olisi tosiaan ollut toisenlainen. Itse aihehan on hyvinkin kiinnostava!
Jos haluat tämän kirjan, voin pistää sen sinulle tulemaan? Ilmottele osoitteesi vaikka maililla ( elegiah@gmail.com ), niin laitan postia. :-)
Tämän minäkin ajattelin lukea vielä tämän vuoden puolella. Dystopia-kirjallisuutta en ole lukenut muutamaan hetkeen ja vaikka kotihyllyssä odottaa Siilokin, taitaa tämä Kolun kirja viedä voiton. Tai tiedä vaikka ehtisi molemmatkin lukea... Olin kuuntelemassa Kolua ja Simukkaa Keravan kirjaston järjestämässä tapahtumassa ja kyllä kieltämättä kirjailijoiden omista mietteistä kuullessaan kirjatkin alkavat kiinnostamaan ihan uudella tavalla. Simukan uusimman sainkin juuri tänään luettua, joten Kolua sitten seuraavaksi...
VastaaPoistaTämä on kyllä kiinnostava kirja ja itse olisin tykännyt tästä jopa kovastikin, jos kieli olisi ollut toisenlaista. Mutta ymmärrän Kolun valinnan, joten ei pitäisi valittaa. :)
PoistaPelko ihmisessä on ilmeisesti kirjasarjan aloitusosa ja mietin tässä, että puhekielisyydestä huolimatta se toinen osa kiinnostaa. Haluan tietää, miten asiat etenevät ja mitä niiden taustalla lopulta on.